Labradorinnoutaja (Labrador Retriever)

By Emilia Mäkelä

Labradorinnoutaja: Metsästyskoira, jolla on paljon kärsivällisyyttä.

 

Labradorinnoutaja on erittäin älykäs metsästyskoira, ja sen suosio kasvaa jatkuvasti. Tämä ilmiö on havaittavissa paitsi metsästysyhteisön keskuudessa, myös yhä useammin perheet haluavat hankkia tällaisen rodun. Syystäkin, sillä labradorinnoutaja on erinomainen perhekoira.

 

Harkitsetko koiran hankkimista ja mielessäsi on labradorinnoutaja? Mutta et ole vielä varma, onko se oikea koirarotu sinulle ja perheellesi? Silloin tämä opas palvelee sinua hyvin.

 

Opi kaikkea kauniista Labradorista. Miltä hän näyttää? Miten hän käyttäytyy? Mitä hän tarvitsee? Miten voitte pitää hänet?

 

Lisäksi saat tietoa siitä, miten labradorinnoutajaa voi pitää mahdollisimman järkevästi kiireisenä, sillä tämä rotu on hyvin aktiivinen ja haluaa myös henkisiä haasteita. Lisäksi annetaan ehdotuksia erilaisista peleistä ja aktiviteeteista.

 

Kirjan sisältö on seuraava:

• Labradorinnoutaja-rotu
• Labradorinnoutajan kasvatus ja koulutus
• Terveys ja ravitsemus
• Labradorinnoutajan hoito
• Luonne, koulutus ja paljon muuta
• Paljon kuvitusta

Terveydellä ja näin ollen myös ravitsemuksella on suuri merkitys. Saat perehdytyksen erilaisiin sairauksiin, jotka vaikuttavat erityisesti labradorinnoutajiin, jotta voit tunnistaa koirasi terveysongelmat varhaisessa vaiheessa ja ryhtyä toimiin. Tämän oppaan myöhemmässä vaiheessa sinulle annetaan erilaisia ravitsemuksellisia vaihtoehtoja. Ja jos olet kiinnostunut epätavanomaisemmasta ruokavaliosta, opit myös siitä jotain. Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä aiheena on myös "herkut".

 

Hauskaa lukemista.

• Language: Suomi
• Publisher: Emilia Mäkelä
• Release date: Jan 11, 2023
• ISBN: 9798215728826

Book preview

Labrador-

innoutaja

(Labrador

Retriever)

––––––––

Emilia Mäkelä

Sisältö

Labrador- innoutaja  (Labrador  Retriever)

Johdanto

Labradorinnoutaja

Alkuperä ja historia

Potilaan metsästäjä

Rodun muotokuva

Pentu muuttaa sisään

Labradorinnoutajan kasvattaminen

Kunnioituskoulutus

Kunnioituksen puute muita koiria kohtaan

Kurittomuus, haukkuminen ja aggressiivinen käyttäytyminen

Pentujen ja koirien kotiharjoittelu

Yleiset koulutuslaitteet

Kaulapanta vai rintavaljaat?

Oikean hihnan valitseminen

Hihnasta vetäminen

Palkinnot ja herkut

Pennun eleet ja ilmeet

Hakuopas

Ensimmäiset komennot - Istu!, Maahan!, Pois!

Kuinka harjoitella "Sit

Paikka

Nouto

Kurittomuus

Liiallinen haukkuminen

Ajamisen pelko

Jääräpäisyys

Lisätietoja peruskomennoista

Labradorinnoutajan koulutus

Clicker-koulutus

Koiraurheilu

Mantrailing

Tottelevaisuuskoulutus

Treibball

Koiratanssi

Vetokoiran urheilu

Canicross

Positiivinen vahvistaminen todistetusti  Menetelmä

Herkut ja palkinnot

Koiran tarpeet

Kotitalouskoulutettu

Kunnioittamiskoulutus

Korkea älykkyys - oikea ammatti

Kuinka paljon liikuntaa labradorinnoutaja tarvitsee?

Talviset aktiviteetit

Työllisyys ilman liikuntaa?

Terveyttä koskeva luku

Labradorinnoutajan terveysongelmat

Silmäsairaudet

Luuston sairaudet

Lihassairaudet

Rodusta riippumattomat sairaudet

Ripuli

Oksentelu

Korvien tulehdus

Myrkytykset

Kuume

Lääkekaappi

Sairausvakuutus koiralle?

Rokotukset

Kastraatio tai sterilointi

Turkista, tassuista ja muusta huolehtiminen.

lisätietoja oikeasta hoidosta

11. vinkkejä hankintaa varten

Oikea ruokavalio  Labradorinnoutaja

Kuivamuonaa vai märkäruokaa?

Kotiruokaa

Kuivamuonaa vai märkäruokaa?

Liha, kala vai vegaani?

Kuiva- tai märkäruoka

Monipuolinen ruokinta

Ruokavalion muutos

Oikea annostus

Herkkujen antaminen

Loppusanat

Lähteet

Tästä sarjasta: Elämäni koira

Johdanto

Tämä koirarotu tunnetaan luultavasti paremmin nimellä labradorinnoutaja. Oikea nimi on kuitenkin labradorinnoutaja. Tämä koira jakaa kuitenkin rotunimensä toisen osan useiden muiden rotujen kanssa. Nimi noutaja on yleisnimitys yhteensä kuudelle muulle koirarodulle.

Labradorinnoutajan ohella tunnetuin on kultainennoutaja. Vähemmän tunnettuja ovat neljä muuta noutajarotua: Chesapeake Bay Retriever, Curly Coated Retriever, Flat Coated Retriever ja Nova Scotia Duck Tolling Retriever.

Kaikilla on kuitenkin yksi yhteinen piirre: ilo noutamisesta. Tästä tulee nimi noutaja, koska englannin kielessä käytetään sanaa to retrieve. Kaikki noutajarodut ovat metsästyskoiria, jotka on jalostettu jäljittämään ammuttua riistaa ja tuomaan se metsästäjän luo.

Labradorinnoutaja on ihana rotu ihmisten rakastamien nelijalkaisten ystävien joukossa. Lue tästä oppaasta, miksi näin on ja millainen koira labradorinnoutaja on.

Labradorinnoutaja

Olet jo oppinut, miksi labradorinnoutaja on noutaja: Hänen on tarkoitus löytää metsästäjän tappama riista ja tuoda se hänelle mahdollisimman vahingoittumattomana. Siksi tätä rotua kutsutaan myös metsästyskoiraksi, ja se on jalostettu juuri näiden ominaisuuksien perusteella. Varsinkin Saksassa vallitsee usein väärinkäsitys, että labradorinnoutaja on labradorin ja kultaisen noutajan risteytys. Tämä väite ei tietenkään pidä paikkaansa. Labradorinnoutajasta puhuttaessa tarkoitetaan labradorinnoutajaa. Termi Labrador viittaa ainoastaan sen alkuperään.

Alkuperä ja historia

Labradorinnoutajan historia voidaan rekonstruoida hyvin, koska se on dokumentoitu yksityiskohtaisesti. Labradorinnoutaja on peräisin Kanadasta. Siellä se kasvatettiin ja koulutettiin metsästysseuraksi. Nykyaikana tämä rotu on kuitenkin erittäin suosittu myös perhekoirana. Newfoundland-rotu on läheistä sukua labradorinnoutajalle. Tämä on lyhyt versio tarinasta, jota nyt käsittelemme hieman syvällisemmin:

Labradorinnoutaja, kuten kaikki muutkin koirarodut, polveutuu alun perin sudesta. Evoluutio varmisti, että monet eri rodut saattoivat kehittyä. Ne vaihtelevat pienistä taskukokoisista koirista jättimäisiin yksilöihin, joiden kuljettamiseen tarvitaan melkein perävaunu.

Labradorinnahkiainen elää alkuperäisessä elinympäristössään Kanadassa. Sen kotiseutu on maan koillisosassa eli Newfoundlandissa tai Labradorissa. Siitä nimi Labradorinnoutaja. Se on kuitenkin edelleen merkitty brittiläiseksi koiraroduksi. Miksi? Kanada oli aikoinaan osa Britannian siirtomaita, ja se kuuluu edelleen Brittiläiseen kansainyhteisöön, ja vaikka labradorinnoutaja ei ole koskaan nähnyt Brittein saaria kehittyessään, sitä pidetään brittiläisenä koirarotuna.

Koska Labradorin niemimaa on osittain osa Newfoundlandia, tämä rotu on myös läheistä sukua siellä syntyneelle Newfoundlandille, vaikka jälkimmäisellä ja labradorinnoutajalla ei ole juurikaan yhtäläisyyksiä keskenään.

Newfoundlandin/Labradorin niemimaan löysi vuonna 1497 italialainen merenkulkija, joka purjehti maailmaa Britannian kruunun puolesta. Tuolloin maata olivat kuitenkin asuttaneet ihmiset koirineen jo tuhansia vuosia. Koirat ovat siis peräisin täältä, eivätkä eurooppalaiset maahanmuuttajat tuoneet niitä tänne myöhemmin. Tähän aikaan ei kuitenkaan tehty eroa kahden koirarodun, labradorinnoutajan ja newfoundlandin, välillä, vaan oli vain newfoundland, vaikka newfoundlandilla ja labradorinnoutajalla oli huomattavia ulkoisia eroja. Nykypäivän suuria ja painavia newfoundlandilaisia käytettiin vetämään toisinaan raskaita rekiä, ja paljon pienempien ja kevyempien noutajien (silloin vesikoira) tehtävänä oli hakea metsästettyä riistaa tai kalaverkkoja vedestä. Näin ollen nykyisin tuntemamme labradorinnoutajan esi-isiä käytettiin jo metsästykseen. Maan myöhemmät englantilaiset miehittäjät nauttivat tästä erittäin monipuolisesta ja ystävällisestä koirasta. He veivät osan eläimistä mukanaan kotiin ja jalostivat niitä edelleen, ja vuonna 1814 mäkikoirarotu otettiin virallisesti käyttöön. Euroopan mantereella tästä rodusta tuli nopeasti suosittu metsästyskoira, ja jo vuonna 1873 mäkikoirasta tuli labradorinnoutaja.

Tänä vuonna Labrador kuitenkin melkein katosi maan pinnalta. Valitettavasti tarkat olosuhteet eivät ole tiedossa, mutta oletetaan, että syynä oli joko epidemia tai liikakasvatus. Tuolloin jäljellä oli vain muutama jalostuskoira, joiden varaan rotu rakennettiin uudelleen. Näiden eloonjääneiden joukossa oli musta labradoriuros Avon, joka oli syntynyt vuonna 1885. Uskotaan, että kaikki nykyään maailmassa olevat labradorinnoutajat polveutuvat tästä koirasta. Ne voivat siis kaikki olla sukua toisilleen useiden kulmien kautta.

Ensimmäinen virallisesti tunnustettu keltainen labradorinnoutaja on uros Ben of Hyde. Hän eli vuosina 1899-1910. Hän ei varmasti ollut ensimmäinen vaalean turkin värinen koira, mutta joka tapauksessa ensimmäinen rekisteröity jalostuskoira. Vuonna 1903 labradorinnoutaja otettiin ensimmäistä kertaa näyttelyihin ja esiteltiin yleisölle. Siitä lähtien sen suosio kasvoi koko ajan. Niinpä labradorinnoutajaa kasvatettiin kahta lajiketta. Yksi rivi oli tarkoitettu näyttelytarkoituksiin, ja se oli varustettu kompaktilla vartalolla. Toinen linja on jalostettu metsästyskoiraksi, jolla on hoikka vartalo ja kevyempi paino. Ensimmäinen labradorinnoutajan pentue rekisteröitiin virallisesti VDH:ssa Saksassa vuonna 1966.

Labradorinnoutaja on nykyään yksi maailman suosituimmista koiraroduista. Tämä kaunis koira on päässyt jopa Valkoiseen taloon ensimmäisenä koirana.

Potilaan metsästäjä

Vielä muutama vuosikymmen sitten labradorinnoutajaa ei juuri tunnettu Saksassa. Vain hyvin harvat koiraharrastajat tiesivät tästä rodusta ja tunsivat tämän ihanan koiran ominaisuudet. Onneksi tilanne on muuttunut, ja labradorinnoutaja on nyt löytänyt roolinsa perhekoirana monissa kotitalouksissa.

Metsästyskoirana labradorinnoutajan oli kuitenkin ensin osoitettava kykynsä, koska metsästysväki piti ennemminkin arvossa perinteitä ja kiintymystä aiemmin omistamaansa koirarotuun. Monien oli vaikea vaihtaa metsästyskoiran rotua, kun tietty rotu oli ollut suvussa jo monta sukupolvea.

Ennen pitkää metsästäjät kuitenkin ymmärsivät labradorinnoutajan erinomaiset ominaisuudet, ja yksi jos toinenkin kokeili lopulta tätä koiraa. Noutajat ovat yleensä poikkeuksellisia asiantuntijoita, kun on kyse ammutun riistan tuomisesta metsästäjän luo. Tavoitteena on löytää saalis ja tuoda se mahdollisimman vahingoittumattomana takaisin. Erityisesti silloin, kun koiran on mentävä veteen, labradorinnoutaja on erittäin halukas työskentelemään, sillä se ei todellakaan pelkää vettä.

Mutta ennen kuin nelijalkainen ystävä kutsutaan toimintaan, sen on odotettava kärsivällisesti isäntänsä vieressä, eikä se tietenkään saa päästää ääntäkään, sillä se pelästyttäisi lähestyvän riistan. Odotusaikana labradorinnoutaja kuitenkin tarkkailee ympäristöään tarkkaavaisesti ja muistaa siten, missä metsästetty riista on tai mihin se on laskeutunut.

Labradorinnoutaja pystyy myös jäljittämään loukkaantunutta riistaa. Se seuraa hajua sinnikkäästi, kunnes se löytää sen. Lisäksi noutajan on koulutettava noutaja hyvin. Tämä tarkoittaa sitä, että metsästäjä ohjaa koiransa metsästettävän riistan luo tietyillä ääni- ja visuaalisilla signaaleilla.

Kaikki noutajatyypit, ei ainoastaan labradorinnoutaja, soveltuvat hyvin kaikkiin näihin tehtäviin, koska niillä kaikilla on kyky miellyttää ihmistä. Tämä miellyttämisen halu tekee ihmisen ja koiran välisestä yhteistyöstä paljon helpompaa. Lisäksi noutajilla on niin sanottu pehmeä suu. Tämän ansiosta ne voivat hakea saaliin ilman puremajälkiä.

Metsästyskoirana labradorinnoutajasta on tullut erittäin suosittu, koska tuskin on olemassa parempia ominaisuuksia, joita tällainen koira voisi tuoda mukanaan.

Rodun muotokuva

Labradorinnoutaja ei sovellu vain metsästyskoiraksi vaan myös perhekoiraksi, sillä tämä rotu on erittäin ihmisläheinen ja lapsiystävällinen. Hän on myös hyvin aktiivinen ja oppimishaluinen.

Useimmat labradorinnoutajat asuvat yksityistalouksissa. Ennen kuin valitset tämän rodun, muista kuitenkin, että se on jalostettu aktiiviseen elämään, johon kuuluu monia tehtäviä.

Labradorinnoutajaa kasvatetaan kolmessa värissä. Alkuperäinen turkin väri on musta. Tämä on myös suositeltavaa, jos koiraa käytetään metsästykseen. Muuten on keltaisia ja suklaanruskeita labradorinnoutajia. Tämän rodun pentueessa voi esiintyä kaikkia kolmea väriä.

Sen lyhyessä, paksussa turkissa on hyvä aluskarva, joka kestää kaikkia sääolosuhteita ja suojaa koiraa. Turkki on kova kosketeltaessa, ja siksi sitä kutsutaan stick coatiksi. Tämä turkin rakenne on tyypillinen labradorinnoutajalle.

Labradorinnoutaja on keskikokoinen ja vahvarakenteinen, ja sillä on leveä pää. Olkapään korkeuden tulisi olla miehillä 56-57 cm ja naisilla 54-56 cm. Molemmat sukupuolet ovat siis lähes samankokoisia, eikä niitä voi heti erottaa toisistaan. Erittäin tyypillinen rotuominaisuus on niin sanottu saukon häntä. Se on erityisen paksu tyvestä ja ohenee kärkeä kohti. Sillä on myös lyhyt mutta paksu turkki.

Virallisen rotumääritelmän mukaan on olemassa vain yksi labradorinnoutaja, mutta vuosikymmenten aikana on kehittynyt kaksi linjaa. Klassisen labradorinnoutajan lisäksi on olemassa myös labradorinnoutajia, joita kasvatetaan vain näyttelytarkoituksiin.

Kuten jo alussa kuvattiin, nämä eläimet ovat pienempiä ja pienikokoisia. Tämä tekee niistä paljon lihaksikkaampia ja myös vahvempia. Jalat ovat lyhyemmät tässä näyttelylinjassa, pää on leveämpi ja niin sanottu stop, siirtymä kuonosta kalloon, on selvästi selvempi. Tätä linjaa jalostettaessa kiinnitetään enemmän huomiota rodulle tyypilliseen ulkonäköön kuin niihin kykyihin, joita tavanomaisella labradorinnoutajalla pitäisi olla. Ne ovat myös paljon rauhallisempia kuin työlinjalla työskentelevät kollegansa, eivätkä ne juurikaan innostu mistään toiminnasta.

Työlinjan labradorinnoutajat ovat suurempia ja selvästi korkeajalkaisempia. Ne ovat hoikkia, mikä helpottaa niiden työtä metsästyksessä huomattavasti, sillä ne ovat ketterämpiä, nopeampia eivätkä läheskään niin verkkaisia, vaan osallistuvat ympäristönsä elämään erittäin aktiivisesti. Työlinjan labradorinnoutajan pää on kapeampi ja kuono pidempi, mutta stoppi on vain hieman korostunut. Selkä on pidempi kuin näyttelykoirilla, kun taas rintakehän syvyys on pienempi.

Näiden koirien on tietenkin täytettävä rodulle tyypilliset vaatimukset ulkonäöltään, mutta tässä yhteydessä myös koiran suorituskyky on tärkeää, mikä on osoitettava erilaisilla soveltuvuuskokeilla.

Labradorinnoutajalla on erinomainen hajuaisti, mikä tekee siitä yhden parhaista haku-, nouto- ja hakukoirista. Hänen luonteensa on vakuuttava rauhallisella ja ystävällisellä luonteellaan, ja hän on myös erittäin avulias. Nämä ominaisuudet puolestaan ovat parhaita esimerkiksi terapia- tai pelastuskoiran käyttöön.

Tämä rotu on hyvin innokas työskentelemään ja aina aktiivinen. Labradorinnoutaja sopii erinomaisesti myös perhekoiraksi, sillä se on erittäin lapsirakas. Kaikenlainen aggressiivisuus on hänelle vieras haukku (-sana). Labradorinnoutaja on hyvin seurallinen, luottavainen ja ystävällinen. Lisäksi sillä on hyvin voimakas halu miellyttää isäntäänsä tai emäntäänsä. Tämä tahto miellyttää on kirjattu myös rotumääritelmään. Voimakas vartiointi- ja suojeluvaisto ei kuitenkaan ole toivottavaa. Lisäksi terävyydellä ei ole sijaa labradorinnoutajissa.

Siksi labradorinnoutajaa voivat pitää hyvin myös aloittelijat. Rauhallisen luonteensa ansiosta se myös antaa anteeksi pienet virheet koulutuksessa tai käsittelyssä.

Labradorinnoutajalle on kuitenkin annettava hyvää ja mielekästä tekemistä, jotta se ei kyllästy. Riittävä liikunta on etusijalla, sillä se on edelleen metsästyskoira. Sinun on tietysti oltava varovainen, jotta metsästyskuume pysyy kurissa. Labradorinnoutaja on kuitenkin enemmän kiinnostunut noutamisesta ja vähemmän mahdollisesta saaliin perässä juoksemisesta. Pitkät kävelylenkit luonnossa yhdistettynä muutamaan päähän kohdistuvaan tehtävään ovat juuri sitä, mitä labradorinnoutaja kaipaa. Ja miten se voisi olla toisin - labradorinnoutajasta on tietenkin olemassa myös miniversio. Nyt varmasti kysytte itseltänne: Tarvitsemmeko me sellaista? Periaatteessa luultavasti ei, mutta tällaiset niin sanotut muotikoirat ovat yhä suositumpia, ja siksi niitä myös kasvatetaan. Lisäksi näitä pieniä labradorinnoutajia voidaan pitää myös pienemmissä asunnoissa, sillä ne kasvavat vain noin 52 cm korkeiksi ja painavat noin 20 kg.

Minilabradorinnoutajien pentueen tuottaminen edellyttää ensinnäkin erityisen pieniä vanhempia. Lisäksi siihen on risteytetty toinen rotu, joka on myös huomattavasti pienempi. Tämä menettely ei ole kovin helppoa, koska labradorinnoutajan alkuperäisen luonteen tulisi tietenkin säilyä eikä sitä saisi menettää parittelemalla toisen rodun kanssa. Ainoastaan metsästysintoa ei haluta. Labradorinnoutajan ulkoisella olemuksella on suuri merkitys myös pienessä versiossa, eikä se tietenkään saa poiketa siitä. Labradorinnoutajalle on tietysti määrätty myös erilaisia jalostustavoitteita. Labradorinnoutajan on oltava terve, kyvykäs ja temperamenttinen sekä FCI-standardin mukainen. Jotta perinnölliset sairaudet voidaan sulkea pois tai ainakin minimoida, tarvitaan asianmukaiset geenitestit ennen kuin koiraa voidaan käyttää jalostukseen. Jos testi on positiivinen, tämä merkitään muistiin, eikä jalostus kyseisen koiran kanssa ole sallittua. Samoin vanhempia ei todennäköisesti enää sallita valikoivaan jalostukseen. Tämän menetelmän tarkoituksena on poistaa perinnölliset sairaudet ja geenivirheet mahdollisimman pitkälle. Jotta jalostustavoite noutajalle tyypillinen luonne säilyisi, tulevien jalostuskoirien on läpäistävä niin sanotun sveitsiläisen mallin mukainen luonne- ja temperamenttitesti. Tämä tehdään, kun koira on noin 13 kuukauden ikäinen tai kun se on saavuttanut sukukypsyyden. Koska jälkeläisille periytyvät fyysisten ominaisuuksien lisäksi myös psykologiset ominaisuudet, tämän temperamenttitestin pitäisi auttaa säilyttämään labradorinnoutajan rodulle tyypilliset ominaisuudet. Yhtäältä sen pitäisi olla sosiaalinen perhekoira ja toisaalta hyvä metsästysapulainen. Tämä testi on yleisesti ottaen pätevä jalostukseen, ja sitä kehitetään jatkuvasti edelleen. Jos aiot antaa koirasi osallistua tähän luonteenlaatukokeeseen, koska haluat ehkä kasvattaa sen, sinun on esiteltävä se itse, koska se tuntee sinut parhaiten. Labradorinnoutajasi ei ole tämän testin aikana hihnassa, joten se liikkuu täysin vapaasti.

Lähdet hänen kanssaan kävelylle niitylle tai pellolle. Kävelyretki vie sinut myös tuntemattomien ryhmien läpi. Lisäksi voit leikkiä labradorinnoutajan kanssa tuttua leikkiä. Jopa koirallesi vieraan ihmisen pitäisi pystyä leikkimään sen kanssa ilman