Kehityspsykologia (Kasvatuspsykologia ja Elämänkaaripsykologia)

By Emilia Mäkelä

Nuoruusiän ja lapsuuden kehityspsykologian perusasiat

 

Pienen lapsen kehitys on paitsi kiehtovaa myös uskomattoman monimutkaista. Lapset käyvät läpi kehitysvaiheita, jotka eivät voisi olla vaikeampia. Nämä ovat todellisia vuoria, joita näiden pienten olentojen on kiivettävä ensimmäisten elinvuosiensa aikana ja jotka muokkaavat heidän koko elämäänsä. Lapset eivät kuitenkaan käy näitä kehitysvaiheita läpi yksin.

 

Lapsen vanhemmilla on hyvin keskeinen rooli lapsen psykologisessa kehityksessä. He ovat aina paikalla, kun ensimmäiset suuret esteet ylitetään ja kun ensimmäiset onnistumiset kirjataan. Pienten lasten kehitys ei kuitenkaan ole aina myönteistä: voi syntyä ongelmia, jotka voivat vaikuttaa lasten muuhun elämään; lapsuus on loppujen lopuksi jokaisen aikuisen elämän perusta.

 

Kirjassa käsitellään seuraavia aiheita:

• Miksi psykologinen kehitys on tärkeää.
• Lapsen ensimmäiset elinvuodet
• Moraalin muodostuminen ja itsetunto
• Lapsuus ja nuoruus nykyään
• Kehitysongelmat
• Geneettiset ja ympäristötekijät
• Miten vanhemmat voivat tukea lapsia.

 

Ei ole harvinaista, että vanhemmat ovat epätoivoisia edessä olevien esteiden edessä, kun heidän oma lapsensa kärsii yhtäkkiä kehitysongelmista. Tämä johtaa vaikeisiin lapsuudenkursseihin, ja myös perheen sisäiset suhteet voivat kärsiä suuresti tällaisista ongelmista.

 

Tässä kirjassa pyritään selittämään, miksi lapsia ei voida pitää vastuussa näistä ongelmista. Pikemminkin niitä olisi suojeltava kaikilta vaaroilta, joita kehityksen tiellä voi olla. Juuri tästä jokaisen vanhemman tulisi olla tietoinen.

 

Tämä kirja auttaa sinua varmasti ymmärtämään kehityspsykologian perusteita.

• Language: Suomi
• Publisher: Emilia Mäkelä
• Release date: Jan 19, 2023
• ISBN: 9798215393703

Book preview

Kehityspsykologia (Kasvatuspsykologia

ja Elämänkaaripsykologia)

Emilia Mäkelä

Pienen lapsen kehitys on paitsi kiehtovaa myös uskomattoman monimutkaista. Lapset käyvät läpi kehitysvaiheita, jotka eivät voisi olla vaikeampia. Nämä ovat todellisia vuoria, joita näiden pienten olentojen on kiivettävä ensimmäisten elinvuosiensa aikana ja jotka muokkaavat heidän koko elämäänsä. Lapset eivät kuitenkaan käy näitä kehitysvaiheita läpi yksin.

Lapsen vanhemmilla on hyvin keskeinen rooli lapsen psykologisen kehityksen alalla. He ovat aina paikalla, kun ensimmäiset suuret esteet ylitetään ja kun ensimmäiset onnistumiset kirjataan. Pienten lasten kehitys ei kuitenkaan ole aina myönteistä: voi syntyä ongelmia, jotka voivat vaikuttaa näiden lasten muuhun elämään, sillä lapsuus on jokaisen aikuisen elämän perusta.

Ei ole harvinaista, että vanhemmat ovat epätoivoisia edessä olevien esteiden edessä, kun heidän oma lapsensa kärsii yhtäkkiä kehitysongelmista. Tämä johtaa vaikeisiin lapsuudenkursseihin, ja myös perheen sisäiset suhteet voivat kärsiä suuresti tällaisista ongelmista.

Tässä kirjassa pyritään selittämään, miksi lapsia ei voida pitää millään tavoin vastuussa näistä ongelmista. Pikemminkin heitä olisi suojeltava kaikilta vaaroilta, joita kehityksen tiellä voi olla. Juuri tästä jokaisen vanhemman tulisi olla tietoinen.

Sisällysluettelo

Johdanto

Miksi asianmukainen psykologinen kehitys lapsuudessa on niin tärkeää.

Ensimmäiset elinvuodet

Moraalikasvatus

Itsetunto

Lapsuus ja nuoruus tänään

Kehityskysymykset

Geneettiset tekijät

Ympäristötekijät

Vanhempien tuet

Miten vanhemmat voivat auttaa lapsiaan heidän psykologisessa kehitysvaiheessaan .

Loppusanat

Lähdeluettelo

Johdanto

Ihmisen psyyke on paitsi erityisen kiehtova myös monipuolinen ja ainutlaatuinen. Vuosien mittaan jokaiselle ihmiselle kehittyy yksilöllinen persoonallisuus, joka on usein hyvin erilainen kuin muiden ihmisten persoonallisuus, minkä vuoksi on olemassa erilaisia elämänpolkuja ja unelmia, mutta myös mitä erilaisimpia ongelmia, joita kukin yksilö joutuu käsittelemään. Persoonallisuus tekee ihmisestä sen, mikä hän on. Se tekee ihmisestä ihmisen ja edistää siten kiinnostuksen kohteita ja kykyjä.

Persoonallisuuden kehittyminen edellyttää kuitenkin erillistä psykologista kehitystä, joka alkaa jo lapsuudessa, jopa paljon aikaisemmin. Syntymä ei ole vain elämän alkupiste, vaan myös psykologisen kehityksen alkupiste. Tästä hetkestä lähtien ihmisen psyyke jatkaa muokkautumistaan. Vaikka voi tulla ei-toivottuja pysähdyksiä, taukoja ja jopa suoranaisia käännöksiä tai ongelmatilanteita, psykologisessa kehityksessä ei ole päätepistettä; loppujen lopuksi kokemukset tekevät ihmisestä vapaan yksilön. Tästä syystä eroamme useimmista biologisista lajitovereistamme, joiden kehitystaso on meitä alempi. Ihmisen psyyke kehittyy kiehtovalla tavalla, jota on vaikea mitata ja vielä vähemmän luokitella sääntöihin. Ihmisen psyyke on yksi maailman monimutkaisimmista, mutta emme vain eroa eläimistä, joiden psyyke ei ole aivan yhtä kehittynyt kuin meidän, vaan olemme erilaisia myös toisistamme ja siten myös omasta lihastamme ja verestämme.

Oikeanlainen psykologinen kehitys on erityisen tärkeää lapsuudessa, sillä se on lähtökohta myöhemmälle aikuiselämälle, mutta joillekin lapsille tämä tie ei ole helppo. On monia tekijöitä, kuten lapsen kokemukset ja geneettinen perimä, jotka voivat lopulta aiheuttaa ongelmia, jotka voivat olla vaikeita kaikille ympärillä oleville, mutta erityisesti lähiperheelle ja vielä enemmän lapselle itselleen.

Turhautuminen ja ahdistus voivat vaivata lasta, mutta myös stressihäiriöt ja traumareaktiot. Kehityshäiriöitä voi esiintyä eri tekijöiden perusteella, minkä vuoksi lapsi voi lopulta poiketa omasta lajistaan. Tällä on suuri vaikutus myöhempään aikuiselämään. Ei ole aivan harvinaista, että lapset, jotka eivät ole päässeet nauttimaan asianmukaisesta psykologisesta kehityksestä, kärsivät suorastaan, ja useimmat vanhemmat voivat puhua kokemuksesta, kun he sanovat, että oman lapsensa kärsimyksen näkeminen on pahin tunne vanhemman elämässä.

––––––––

Vanhemmilla on sen vuoksi usein vaikeaa, ja usein se voi johtaa suoranaiseen epätoivoon, koska vanhemmuusajan kuviteltiin olevan niin paljon helpompaa. Monille vanhemmille on yksi kauheimmista tunteista nähdä oman lapsensa kärsivän siitä, että hänellä on ulkoisista vaikutteista johtuvia kehitysongelmia tai että hän ei esimerkiksi pysty luomaan hyvää yhteyttä muihin lapsiin sukupolvelta toiselle siirtyneiden ongelmien vuoksi. Tekijät, jotka voivat vaikeuttaa lapsen elämää, ovat lähes loputtomia, ja koska jokainen psyyke kehittyy eri tavalla tai reagoi eri tavalla tiettyihin reaktioihin, pienimmätkin epäonnistumiset voivat johtaa traumareaktioihin, jotka lapsen on lopulta käytävä läpi. Monilla vanhemmilla ei useinkaan ole aavistustakaan siitä, mitä tehdä tällaisessa tilanteessa, koska on kymmeniä tekijöitä, jotka voivat tapahtua, mutta heidän ei tarvitse. Voidaan kuitenkin sanoa, että lasten ja nuorten psykologisten kehitysongelmien todennäköisyys on kasvanut merkittävästi viime vuosina. Myös tähän on lähes loputtomasti tekijöitä. Massiivisella mediakulutuksella on suuri merkitys, koska se opettaa lapsille vääriä roolimalleja, mutta myös mainokset, jotka mainostavat täydellistä todellisuutta, vaikka täydellistä kehoa tai täydellistä ulkonäköä ei olekaan, ovat tässä yhteydessä merkittäviä. Yleinen vuorovaikutus lasten kanssa hyvin nuorella iällä muuttuu yhä karkeammaksi, eikä yleinen aikuiselämäkään välttämättä helpotu. Varsinkin kun sukupolvien väliset erot ovat nykyään suurempia kuin koskaan aikaisemmin. Vanhempien on siksi usein vaikea edes päästä lähelle lapsiaan juuri nykypäivän ulkoisten vaikutteiden vuoksi. Loppujen lopuksi kyse on lapsista, joilla on usein oma mieli ja jotka joskus käyvät läpi tiettyjä vaiheita. Silti jokainen lapsi tarvitsee vanhempiaan. Lasta, jolla on kehitysongelmia, ei siis missään nimessä pidä jättää yksin.

Tämä ei kuitenkaan ole niin helppoa. Esimerkiksi lapsi, joka on vaipunut masennukseen, loputtomaan syöksykierteeseen tai rotkoon, josta ei ole ulospääsyä, ja joka ei pääse siitä omin avuin pois, kieltäytyy usein vanhempien avusta. Tämä ei kuitenkaan ole vanhempien vika, ainakaan monissa tapauksissa, vaikka poikkeuksia on tietysti aina olemassa, kuten hyvin konservatiiviset huoltajat, jotka eivät ota masennusta tai lapsen yleistä mielenterveyttä vakavasti, vaan lapsi on pikemminkin ylivoimainen tämänhetkisen tilanteen kanssa. Ajatukset hämmentävät sitä, koska se tietää hyvin, että esimerkiksi parhaat ystävät eivät tunne näin. Hän kokee, että muilla koululaisilla tai samalla luokalla olevilla lapsilla on paljon parempi elämä kuin hänellä, ja hän yrittää epätoivoisesti selvittää, miksi näin on, miksi häntä ei hyväksytä vaan esimerkiksi kiusataan.

Ei ole harvinaista, että lapsi luulee, että kaikki ja koko maailma on häntä vastaan. Se tuntuu jäävän yksin, ei siksi, että kukaan ei kysy, miten menee, vaan pikemminkin siksi, ettei ole ketään, joka voisi jakaa samat kokemukset ja ajatukset. Lapsi tuntee itsensä väärinymmärretyksi ja ajattelee, että vanhemmat eivät koskaan ymmärtäisi häntä, vaikka hän selittäisi asioiden olosuhteet ja omat