Itsetunto kuntoon

By Janne Viljamaa

Mitä hyvä itsetunto oikein tarkoittaa? Ja miten sellaisen voi saada? Entä kuinka tukea lasta, jotta hänelle rakentuisi vahva itsetunto? Miksi toiset vaikuttavat olevan kuin luonnostaan itsevarmempia kuin toiset? Sosiaalipsykologi Janne Viljamaa antaa neuvoja itsetunnon kohottamiseen. Hänen mukaansa tie hyvään itsetuntoon käy itsetuntemuksen kautta – hyvä itsetunto tarvitsee vakaan pohjan, jossa vahvistua."Itsetunto kuntoon" tarjoaa lukijaystävällisiä vinkkejä siihen, kuinka huonosta itsetunnosta voi päästä eroon. -

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Sep 6, 2021
• ISBN: 9788726848335

Book preview

Lukijalle

Itsetunto jämäkäksi

Omaa itsetuntoaan voi vahvistaa oikealla ajattelulla. Usein emme ole edes tietoisia niistä kaikista kielteisistä ajatusradoista, joita pyöritämme mielessämme. Itsetunnon vahvistaminen ja omien ajatusten tiedostaminen alkaa itsestä. Tämä kirja voi antaa työkaluja oman ajattelun muuttamiseen. Kirjassa annetaan helposti sovellettavia ohjeita, miten omaa itsearvostustaan voi lisätä ja miten itsetuntoaan voi tukea. Itsetunto kuntoon –kirjassa annetaan myös neuvoja, miten itseään voi tehokkaasti motivoida saavuttamaan tavoitteensa, liittyivätpä ne sitten opiskeluun, työhön tai liikuntaan.

Kirjan loppuosa käsittelee itsetunnon tukemista työpaikalla. Miten uskallan sanoa sanottavani ja toimia tiimissä tasavertaisena jäsenenä? Itseään vähättelevä ihminen kätkee joka päivä itsestään ison osan. Hän ei ikään kuin uskalla antaa parhaiden puolten loistaa itsestään. Itseään arvostava ihminen uskaltaa olla kokonainen itsensä. Tämä kirja on toivottavasti apuna kokonaisen ja itseensä luottavan persoonallisuuden rakentamisessa ja löytämisessä.

Janne Viljamaa

sosiaalipsykologi

Itsetunto kuntoon –koulutus

Terveys- ja sosiaalialan työpaikoille, kouluihin ja palvelualalle

Millainen on hyvä itsetunto?

Mistä tulee itsearvostus?

Myönteinen tapa nähdä elämä

Irti opitusta avuttomuudesta

Lapsesta pärjääjä –koulutus

Kouluihin, terveys- ja sosiaalialalle

Itseensä luottava lapsi

Aikuinen auttaa lasta voittamaan vastoinkäymiset

Lapsen itsetunnon vahvistaminen

Kasvatammeko tytöistä tyttöjä ja pojista poikia?

P. 050 321 6005.

[e-mail]

Osa 1: Itsetunto kuntoon

Maijalla on hyvä itsetunto. Työpaikalla hän uskaltaa kokouksessa sanoa reilusti oman mielipiteensä ja olla eri mieltä myös johtajan kanssa. Hänellä ei ole turhaa auktoriteettipelkoa. Heikkoitsetuntoinen helposti luokittelee ihmiset heidän ammattinsa tai omaisuutensa mukaan. Mitä pidempi koulutus ja hienompi titteli, sitä parempi ihminen, tuumii itsearvostuksen puutteesta kärsivä. Hyvä itsetunto antaa voimia kohdata erilaiset ihmiset samalta viivalta pullistelematta tai kumartelematta. Ihmiset ovat samanarvoisia siitä huolimatta, minkä värisiä he ovat, mitä kouluja he ovat käyneet tai millaiseen sukuun syntyneet.

Itseään vähättelevä lankeaa helposti alemmuudentuntoiseen vuorovaikutukseen. Hän ikään kuin kurkistelee muita itsetuntokuopasta. Sieltä kaikki muut näyttävän tavattoman suurilta, päteviltä ja osaavilta. Itseään vähättelevä puhuu mielellään itsestään mitätöivään sävyyn ja antaa muille oikeuden kohdella itseään yliolkaisesti. Luuseri-identiteetin omaksunut ei uskalla onnistua. Heti jos työssä asiat menevät nappiin, masentavasti ajatteleva ehättää sanomaan eihän tuo mitään ollut tai kuka vain olisi onnistunut noin helpossa hommassa.

Kun itsellään ei näe osaa eikä arpaa onnistumisissa, oman vaatimattoman käsityksen itsestään saa pidettyä yllä. Menepä kehumaan luuseri-identiteetin ihmisen uutta takkia, niin hän nopeasti ilmoittaa, että tää on kuule ihan vain kirpparilta. Itseään vähättelevän on vaikea ottaa kiitosta vastaan. Hän menee aivan hämilleen kiitoksen edessä. Itsestään myönteisesti ajatteleva osaa sanoa reilusti kiitos, kun häntä kehutaan. Tämä onnistuu sen kummemmin kakomatta.

Kielteisestä tavasta nähdä maailma tulee helposti automaatio, kun uskoo olevansa arvoton ja kyvytön päättämään elämästään. Hyvä itsetunto lisää elämänhallintaa. Ihminen ei silloin kellu kuin lastu laineilla vaan pystyy sanomaan tiukasti ei kun siltä tuntuu. Liian kiltin ihmisen on vaikea kieltää edes itsepäiselle puhelinmyyjälle, jonka loputtomia myyntipuheita hän jaksaa keskeyttämättä kuunnella puolikin tuntia, muutenhan toiselle voisi tulla paha mieli. Liian kiltiltä puuttuu itsearvostusta, hän antaa muiden viedä aikansa, tavaransa ja ajatuksensa.

Kokouksessa kiltti supattaa vieressään istuvalle mahtavia ajatuksia, jotka toinen oikopäätä varastaa ja kuittaa seuraavassa hetkessä omiin nimiinsä. Kiltti ei edes uskalla sanoa ajatusten olleen hänen. Voi olla, että kiltin yleisin lausahdus on silloin meinasin sanoa. Kiltti meinaa monesti mutta sanoo harvoin, mitä tuntee sydämessään. Ristiriitojen välttäminen on liian kiltille tavallinen tapa toimia. Kaikessa täytyy myötäillä ja kompata toista. Omat hyvätkin ideat täytyy pitää visusti piilossa. Näin liian kiltti kadottaa vähitellen itsensä ja unohtaa, kuka hän oikeasti on.

Itsetunnon käsitettä käytetään arkikielessä melko suruttomasti. Sanomme, että jollain ihmisellä on hyvä itsetunto ja jollain toisella ei ole. Tarkemmin ajateltuna voimme usein itsetunnosta puhuessamme tarkoittaa minäkuvaa ja päinvastoin. Minäkuva jakautuu kolmeen osaan eli fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen minäkuvaan.

Fyysinen minäkuva tarkoittaa paljolti sitä, mitä ajattelemme anatomisesta rakenteestamme ja ulkoisesta olemuksestamme. Olemmeko pitkä- vai lyhytkasvuisia, tukevia vai hoikkia, onko meillä tietyn väriset silmät tai hiukset.

Psyykkinen minäkuva tarkoittaa omaa arviota henkisistä kyvyistämme. Miten älykkäinä pidämme itseämme, mikä meitä motivoi, mitä arvostamme. Psyykkinen minäkuva voi olla tärkeä vaikka hakeutuessamme opiskelemaan. Jos olemme vakuuttuneita, että emme opi matematiikkaa, emme usein edes halua harjoitella laskemista vaan jätämme insinööritieteet muille. Vanhemmat voivat vahvistaa lapsensa psyykkistä minäkuvaa kannustamalla tätä ja tukemalla lasta elämän kiperissä valinnoissa. Lapsi huomaa vanhempiensa avustuksella, että hänellä on mahdollisuus oppia uusia asioita ja saavuttaa paljon, jos luottaa itseensä.

Sosiaalinen minäkuva tarkoittaa arviotamme siitä, miten tulemme toimeen muiden kanssa. Jos sosiaalinen minäkuvamme on rakentunut terveelle pohjalle ja uskomme pärjäävämme useimpien ihmisten kanssa, näin monesti myös tapahtuukin. Jos sosiaalinen minäkuvamme on heikko ja uskomme omaan sosiaaliseen kömpelyyteemme, se usein toteutuu. Ennakko-oletuksemme ohjaavat meitä minäkuvan jokaisella osa-alueella. Saamme sitä, mitä tilaamme. Jos olemme vakuuttaneet itsellemme onnistuvamme, niin myös usein onnistumme. Ennakko-oletukset laittavat meidät toiminnan alkuun tai saavat karttelemaan sitä. Jos luotamme siihen, että laihdutuksemme onnistuu, uskallamme tavoite kirkkaana mielessä muuttaa ruokailutottumuksiamme ja lisätä liikuntaamme. Samalla tavalla, jos olemme vakuuttuneet epäonnistumisesta, välttelemme lehtien laihdutusjuttuja, jätämme lenkkarit ostamatta ja kiinnittämättä huomiota ruokavalioomme.

Itsearvostus on hyvän itsetunnon perusedellytys

Itsearvostus tarkoittaa, että pidämme itsestämme. Hyväksymme vartalomme, vaikka se ei ehkä olekaan aivan täydellinen. Vatsa voi hiukan pömpöttää ja hiukset harventua, siitä huolimatta viihdymme kutakuinkin kivasti vartalossamme. Psyykkisellä puolella pidämme itseämme riittävän hoksaavaisena ja sosiaalisella puolella uskomme tulevamme muiden ihmisten kanssa toimeen. Uskallamme sanoa sanottavamme tiukassakin paikassa ja olla tarvittaessa eri mieltä.

Kun pidämme itsestämme, itsetuntomme rakentuu vankalle pohjalle. Uskallamme kohdata muut ihmiset samalta viivalta turhia pullistelematta tai nöyristelemättä. Ja arvostaa itsemme ohella myös muita toimiessamme muiden kanssa. Myönteisellä ja reippaalla asenteellaan saa kannustavaa palautetta, uskaltaa tehdä aloitteita ja ottaa riskejä.

Itsearvostus näkyy myönteisenä tapana tuoda itseä esille niin puheissa kuin teoissa. Kun ihmisellä on tunne, että hän on fyysisesti turvassa, hän pystyy nauttimaan jokaisesta päivästä ja puhumaan itselleen myönteiseen sävyyn. Jos kotona on väkivaltaa tai turvattomuutta, horjuu myös itsearvostus. Uhattu alkaa nähdä itsensä arvottomana ja epäonnistuneena. Raiskaus ja pahoinpitely ovat ääriesimerkkejä fyysisen turvallisuuden romahtamisesta ja sen yhteydestä itsearvostukseen.

Tunnepuolella turvallisuus tarkoittaa, että tunnemme olevamme henkisesti kotonamme, missä sitten liikummekaan. Meillä on tunne, että puheitamme kuunnellaan ja meistä välitetään. Lapsi, joka elää tunnerikkaassa ympäristössä, kehittää itselleen hyvän itsearvostuksen. Hyvähenkinen työpaikka vapauttaa henkistä energiaa, kun selän takana supattelu vaimenee. Identiteetti tarkoittaa selvyyttä siitä, kuka on. Nuorella identiteetti on häilyvä, hän kokeilee monia eri rooleja. Aikuistuessa identiteetti selkenee vähitellen. Täysikasvuinen tiedostaa olevansa opiskelija, äiti tai isä, yhtä aikaa tai erikseen. Tietoisuus omasta identiteetistä antaa pohjan itsearvostukselle. Jos nuori ei oikein tiedä, onko hän lintu vai kala, hänen on vaikea arvostaa itseään. Ihminen, joka on selvittänyt itselleen, kuka hän on, herättää henkisellä varmuudellaan usein myös muiden kunnioitusta.

Yhteenkuuluvuus tukee itsearvostusta. Kun työtai opiskelupaikalla on samanhenkisiä ihmisiä, se auttaa ilmaisemaan omia ajatuksia ilman tuomitsemisen pelkoa. Yhdessä muiden samanhenkisten kanssa uskallamme irrotella, kun koko ajan ei tarvitse miettiä sanomisiaan ja tekemisiään. Tämä vapauttaa energiaa. Kun ihminen huomaa vahvuutensa, hän on jo puoliksi maalissa. Kokonaan maaliin pääsee, kun voi toteuttaa kykyjään.

Taiteilija, joka ei pääse maalaamaan, tanssimaan tai toteuttamaan erikoisosaamistaan, ahdistuu ja masentuu. Kun taiteellisuus löytää purkautumistien, ei ole maailmanloppu, vaikka näytteleminen jäisi harrastustasolle tai vaikka tauluja ei koskaan myytäisi. Pääasia on, että luomisen vimma tyydyttyy. Päämäärä liittyy kykyihin. Kun jollain alueella lahjakas ihminen huomaan kykynsä, hän voi suunnitella itselleen päämäärän. Päämäärä voi olla vaikka kirjan kirjoittaminen tai maalauskurssille osallistuminen. Tärkeää on, että päämäärän saa valita itse eikä sitä päätä puoliso tai anoppi.

Itseään arvostava ihminen:

Hyväksyy vartalonsa puutteineen.

Pitää itseään riittävän fiksuna.

Uskoo tulevansa toimeen muiden kanssa.

Ei vähättele itseään mielessään eikä muiden kuullen.

Ei mitätöi muita.

Huomaa hyvät puolet itsessään ja muissa.

Antaa myönteistä palautetta ja saa myös sitä.

Hänellä on realistinen kuva itsestään ja tavoitteestaan.

Kokee elämänsä mielekkääksi.

Nauttii työstään ja muista ihmisistä.

Osaa vastaanottaa ja antaa rakkautta.

Ajateltavaa:

Haittaako jokin asia fyysisessä tai henkisessä olemuksessasi sinua niin, että sinun on vaikea tulla muiden kanssa tasavertaisena toimeen?

Onko tiedostamattomana tapanasi nostaa omaa asemaasi mitätöimällä muita?

Onko sinun helppo päästää toinen lähellesi samalle tasolle?

Oletko oppinut lapsuudessa käyttämään henkistä väkivaltaa tai onko sinua kiusattu?

Mikä vaikutus kiusaamisella ja alistamisella on ollut itsearvostuksellesi?

Testaa itsetuntosi

Vastaa jokaiseen väitteeseen kyllä tai ei. Jos saat yli 20 kyllä-vastausta, niin itsetuntosi on kovalla koetuksella ja sinulle voi olla hyötyä tämän kirjan ohjeista, joilla voit oppia asioita itsestäsi, lisätä itsetuntemustasi ja oppia ristiriitojen sietokykyä.

Itseään vähättelevä tyytyy tavanomaisiin ratkaisuihin. Hän haluaa käyttää harmaata pukua ja samanväristä kravattia kuin muutkin. Erottautuminen vaatii vahvaa luonnetta ja kykyä sietää ristiriitoja. Itseään vähättelevältä tämä ei onnistu. Hänestä on paras ottaa varman päälle ja tukeutua auktoriteettiin. Kun auktoriteetti on hyväksynyt ratkaisut, vastuunkin voi suosiolla luovuttaa pois. Lapsena auktoriteettina toimivat omat vanhemmat, koulussa opettajat ja parisuhteessa puoliso. Itseään vähättelevä oppii taitavaksi toisen tunteiden syväluotaajaksi. Hän on iloinen silloin, kun uskoo tästä olevan hyötyä, ja surullinen sopivassa tilanteessa. Omana itsenään esiintyminen ilman kiltin tytön tai kaikkitietävän miehen suojanaamiota voisi kuitenkin olla ihan turvallista.

Itseään vähättelevällä on itsetuntotyhjiö, joka ei täyty, vaikka tätä poloista kuinka kehuttaisiin. Latistavasti ajatteleva on varma epäluuloistaan. Ei ne noin oikeasti ajattele. Noilla taitaa olla ketunhäntä kainalossa, eivät he muuten puhuisi minulle tuohon sävyyn. Sosiaalipsykologisissa kokeissa on huomattu ihmisen keräävän tietoa, joka sopii hänen minäkuvaansa. Jos ihmisellä on vaatimaton käsitys itsestään, kuten olen huono, epäonnistun aina ja kaikki nauravat minulle, niin onnistumiset uhkaavat tätä käsitystä. Siksi elämän ilonpilkut on nopeasti selitettävä poikkeuksiksi, vahingoiksi tai muiden armeliaisuudeksi, jotta omaa kurjaa kuvaa itsestään voi pitää yllä. Tässä on varmasti yksi syy, miksi samoilla ihmisillä on jatkuvasti mies- tai naishuolia.

Itseään vähättelevä ei katso olevansa mukavan, älykkään ja itsenäisen kumppanin arvoinen vaan haksahtaa aina ilkeisiin, hyväksikäyttäviin ja riippuvaisiin ihmisiin. Sama toistuu yhä uudestaan, kun parempaa ei millään uskalla vaatia. Itseään vähättelevä ajautuu aina vaatimattomalle koulutusalalle ja vaatimattomaan työhön, koska uskoo, että tällä taustalla ja näillä kyvyillä ei voi saada parempaa. Kuuluisa psykologi Philip Zimbardo Stanfordin yliopistosta on todennut, että minä-pystyvyys ennustaa paremmin elämässä menestymistä kuin todelliset kyvyt. Matalan minä-pystyvyyden ihminen tyytyy helppoihin ja tavanomaisiin ratkaisuihin. Hän ei ota riskejä ja käytä kykyjään. Kun tulokset ovat vaatimattomia, hän pääsee sanomaan tiesinhän minä. Tosiasiassa tällainen ihminen on ensin kehittänyt mielessään tekosyyn epäonnistumiselle ja tämän jälkeen vain kylmästi toteuttaa epäonnistumisen. Matalan minä-pystyvyyden ihminen ei koskaan saavuta rajojaan.

On turvallista kulkea elämässään samoja latuja kuin omat vanhemmat, olipa kysymys opiskelusta, parinmuodostuksesta tai ammatinvalinnasta. Kodin arvot ovat niin syvällä, että vanhempien ajattelutavoista poikkeavat elämänvalinnat vaativat tiukkaa poisoppimista ja alituista kyseenalaistamista. Vanhemmat ovat harvoin niin pyyteettömiä ja epäitsekkäitä, että kannustaisivat nuoriaan täysin omastaan poikkeavalle opiskelu- ja työuralle. Omia valintoja on niin helppo tarjota jälkikasvulle. Pahimmassa tapauksessa vanhempien arvoista jyrkästi irtisanoutunut nuori katkaisee välinsä kasvuperheeseen. Aikuistuvalle nuorelle on tärkeää tuntea olevansa hyväksytty ja rakastettu, nuori voi tottua ostamaan vanhempiensa hyväksynnän suorituksillaan.

Nuori voi tähdätä niihin opiskelu- ja työpaikkoihin, joista tietää vanhempien pitävän. Hyväksynnän ansaitsemisesta voi tulla niin automaattista, että irtautumisvaiheessa oleva unohtaa itsenäisen ajattelun ja miettii aina uudessa tilanteessa, mitä vanhemmat sanoisivat valinnasta. Tämä miellyttämispyrkimys voi jäädä päälle aikuisenakin. Irtautuminen vanhemmista todistaa rohkeutta ja kykyä itsenäisiin valintoihin ilman pelkoa tuomitsemisesta ja välien katkeamisesta. Puolison ja opiskelu- tai työpaikan voi valita omien eikä vanhempien mieltymysten mukaan. Kaikki vanhemmat eivät tosin halua tai viitsi vaikuttaa lastensa elämänpolkuun. Viisaat vanhemmat antavat lapselleen tilaa valita itse elämänuransa ja tehdä itsenäisiä päätöksiä. Painostamalla vanhemmat saavat aikaan usein vain kielteisen vastareaktion. Nuori