Sokraattinen Keskustelu: Sokraattinen Vuoropuhelu ja Sokraattinen Menetelmä

By Emilia Mäkelä

Psykologinen tie päätöksentekoon

 

Lähes kaksituhatta vuotta sitten antiikissa alkunsa saanutta sokraattista vuoropuhelua käytettiin yksinkertaisena keinona kerätä tietoa. Kätilötyössä tai maieutiikassa, kuten sokraattista dialogia silloin kutsuttiin, vaadittiin tosiasioita ja tosiasioita.

 

Sokraattinen vuoropuhelu on kuitenkin muuttunut. Sitä ei enää käytetä tietojen keräämiseen, ja sille on annettu myös uusi nimi. Sen sijaan tätä keskustelutekniikkaa käytetään nykyään psykologiassa, kun ihmisten on vaikea muodostaa omia mielipiteitään ja tehdä päätöksiä niiden perusteella. Monissa tapauksissa sokraattinen vuoropuhelu on yksi viimeisistä keinoista auttaa näitä ihmisiä. Niinpä tämä tekniikka on nyt sisällytetty yleiseen psykologiaan.

 

Kirjan sisältö on seuraava:

• Mitä on sokraattinen vuoropuhelu?
• Sokraattinen kehitys
• Antiikista nykyiseen psykoterapiaan
• Sokraattinen vuoropuhelu
• Psykologinen hoito ja neuvonta

 

Miten kuitenkin tiedonkeruuvälineestä tuli vuorovaikutteinen vuoropuhelu, jonka piti johtaa valinnanvapauteen? Kuinka paljon tämä vuoropuhelun muoto on muuttunut viimeisten kahden tuhannen vuoden aikana ja mitä tekemistä pedagogiikalla on sen kanssa?

 

Tämän kirjan tarkoituksena on antaa ensimmäinen näkemys juuri näistä kysymyksistä ja kuvata, miten sokraattista dialogia käytetään nykypäivän psykoterapiassa ihmisten elämän parantamiseksi.

• Language: Suomi
• Publisher: Emilia Mäkelä
• Release date: Jan 18, 2023
• ISBN: 9798215763087

Book preview

Sokraattinen Keskustelu: Sokraattinen Vuoropuhelu ja Sokraattinen Menetelmä

––––––––

Emilia Mäkelä

Psykologinen tie päätöksentekoon

Lähes kaksituhatta vuotta sitten antiikissa alkunsa saanutta sokraattista vuoropuhelua käytettiin yksinkertaisena keinona kerätä tietoa. Kätilökieli tai maieutiikka, kuten sokraattista dialogia silloin kutsuttiin, vaati tosiasioita ja tosiasioita.

---

Sillä välin sokraattinen keskustelu on kuitenkin muuttunut. Sitä ei enää käytetä tietojen keräämiseen, ja sille on annettu myös uusi nimi. Sen sijaan tätä keskustelutekniikkaa käytetään nykyään psykologiassa, kun ihmisten on vaikea muodostaa omia mielipiteitään ja tehdä päätöksiä niiden perusteella. Monissa tapauksissa sokraattinen vuoropuhelu on yksi viimeisistä keinoista auttaa näitä ihmisiä. Niinpä tämä tekniikka on nyt sisällytetty yleiseen psykologiaan.

Kirjan sisältö on seuraava:

Mitä on sokraattinen keskustelu?

Sokraattinen kehitys

Antiikista nykyajan psykoterapiaan

Sokraattinen vuoropuhelu

Psykologinen hoito ja neuvonta

Miten kuitenkin tiedonkeruuvälineestä tuli vuorovaikutteinen vuoropuhelu, jonka piti johtaa valinnanvapauteen? Kuinka paljon tämä vuoropuhelu on muuttunut viimeisten kahden tuhannen vuoden aikana ja mitä tekemistä pedagogiikalla on sen kanssa?

Sisällysluettelo

Psykologinen tie päätöksentekoon

Johdanto

Mitä on sokraattinen keskustelu?

Sokraattinen kehitys

Filosofisesta antiikista moderniin psykoterapiaan

Sokraattisuus antiikissa

Länsimainen filosofi Sokrates

Sokraattiselta keskiajalta nykypäivään

Sokraattinen vuoropuhelu

Psykologinen terapia ja neuvonta

Sokraattisen vuoropuhelun käyminen

Loppusanat

Lähdeluettelo

Johdanto

Joillekin ihmisille ei ole aina helppoa puhua omaa mielipidettään. Eri tekijöistä johtuen voi käydä niin, että ihminen ei uskalla sanoa omaa mielipidettään, mikä on kuitenkin hyvin epäkäytännöllistä vaikeassa aikuis- ja työelämässä. ish. Maailma on ankara, työympäristö kylmä, samoin kuin yleinen keskustelun sävy, joka on nykyään usein havaittavissa jopa omassa perheessä jo nuoresta iästä lähtien. Valitettavasti tämä tarkoittaa sitä, että nykypäivän kaltaisessa maailmassa selviytyvät vain vahvat, joiden persoonallisuus erottuu edukseen. Oman mielipiteen tiedostaminen ja rohkeus ilmaista se on siis perusta, jonka lapset oppivat jo varhain, jotta he eivät joutuisi täydellisen ylivaltaan varhaisnuoruudessa tai aikuisuudessa.

Oman mielipiteen ilmaiseminen on alitajuinen prosessi, joka liittyy hyvinvointiin ja hyväksyntään, mutta myös pelkoihin ja vastenmielisyyksiin. Ne, jotka eivät onnistu tuomaan omaa mielipidettään julki ja siten ilmaisemaan omia ajatuksiaan, tekevät itsestään automaattisesti kanssakulkijan yhteiskunnassa. Nykyään erityisesti monet ihmiset haluavat mennä virran mukana, ja tähän on monia eri syitä. On muun muassa erityisen helppoa olla vain seuraaja, koska oman persoonallisuuden toteuttaminen on vaikea tehtävä, mutta toisaalta yhteiskuntamme normi on myös olla samanlainen kuin kaikki muut. Jotkut ihmiset, joilla on vastaavasti rohkeutta puhua omaa mieltään ja tuoda esiin ajatuksiaan, syrjäytyvät näin ollen. Siksi on hyvin helppoa olla seuraaja. Vaikka tämä ei olekaan niin kohtalokasta kuin jotkut kehitystutkijat antavat ymmärtää, koska vaikka inhimillisyysnormi vahingoittaa joitakin ihmisiä, se auttaa silti suurinta osaa ihmiskunnasta, se tarkoittaa silti sitä, että jotkut ihmiset asettavat itsensä tilanteisiin, jotka ovat vahingollisia heille itselleen, mutta myös muille, ja kaikki tämä vain siksi, että he eivät pystyneet sanomaan "ei" jonkun toisen mielipiteelle tai koska he itse eivät puhuneet asiasta. 

Myöhemmässä aikuisuudessa tämä tarkoittaa useita ongelmia, joita voi esiintyä työelämässä, mutta myös yleisessä yksityiselämässä. Viime kädessä oman mielipiteen ilmaiseminen tarkoittaa myös sitä, että henkilö voi tehdä päätöksiä. Päätöksenteon oppiminen on jotain, mitä jo pienet lapset oppivat psykologisen kehityksensä aikana. Kun päätöksenteko on avointa, syntyy myös oma mielipide, koska ihminen päättää aktiivisesti, ettei hän ole pelkkä seuraaja, vaan että oma mielipide muodostuu olosuhteiden kautta.

Monista eri tekijöistä johtuen tätä päätöksentekoa ei kuitenkaan voida koskaan oppia tai sitä ei ole koskaan opittu. Esimerkiksi lapset, jotka ovat olleet tukahdutettuja lapsuudessaan ja siten psykologisessa kehityksessään, eivät useinkaan ole koskaan oppineet todella tiivistämään ja ilmaisemaan omia ajatuksiaan. Siksi asianmukainen koulutus on niin tärkeää. Lapset eivät opi itse, miten tulla hyväksi ihmiseksi tai mikä tie on oikea. Sen sijaan heitä on ohjattava. Roolimallien kautta he oppivat oikeaa käyttäytymistä, mutta valitettavasti myös negatiivista. He oppivat, mitä tarvitsevat elämässään. Jos heille on varhaislapsuudessa jatkuvasti kerrottu, että heidän omalla mielipiteellään ei ole merkitystä, tai jos heidät on tukahdutettu omassa kodissaan, he eivät koskaan opi, miten tärkeää on puhua omista ajatuksistaan. Näillä lapsilla tulee olemaan erittäin suuria ongelmia tämän kanssa aikuisiällä. Tällaiset ongelmat voivat ilmetä monin eri tavoin.

Aika monilla ihmisillä, ei vain lapsilla vaan myös aikuisilla, on todellinen pelko ilmaista omia ajatuksiaan. Tähän voi olla monia eri syitä.

Omat ajatukset ovat ihmisen suurin salaisuus. Jos näitä ajatuksia ei koskaan puhuta, ne pysyvät ikuisesti piilossa, eikä kukaan muu elävä olento saa koskaan tietää näitä salaisuuksia. Salaisuuden pitäminen ei kuitenkaan aina ole hyvä asia. Lapsuudessa on opittava, että voidaan pitää varsin myönteisenä, jos joillekin ihmisille kerrotaan näitä salaisuuksia. On muun muassa erittäin tärkeää, että lapset oppivat, että heidän oma kotinsa on erittäin turvallinen paikka, jossa ei pitäisi olla salaisuuksia. Tässä yhteydessä on kuitenkin tärkeää erottaa toisistaan se, että salaisuuksia ei pidä rinnastaa yksityisyyteen. Lapsen yksityisyys on pätevä asia, ja siihen on suhtauduttava varsin vakavasti, mutta salaisuudet voivat toisaalta olla hyvin myrkyllisiä. Jos lapset eivät esimerkiksi luota vanhempiinsa tai ympäristöönsä, he eivät ehkä tunnusta, jos jokin asia ei suju koulussa hyvin, jos heitä kiusataan tai jos he ovat satuttaneet itsensä.

On siis monia eri tekijöitä, joiden vuoksi ihmiset eivät ilmaise omia ajatuksiaan tai ajattelevat, että muut ihmiset eivät ota heidän ajatuksiaan vakavasti. Tällaisten kehityshäiriöiden vuoksi, joita voi esiintyä lapsuudessa, mutta joskus myös myöhäisessä aikuisuudessa, koska myrkylliset tilanteet eivät tapahdu vain nuorena, päätöksiä voidaan tehdä vain vaikeuksin. Esimerkiksi tukahdutetut henkilöt pitävät selvästi mieluummin kiinni toisten mielipiteistä, he piiloutuvat toisten sanojen taakse ja pitävät todella kiinni käskyistä ja vaatimuksista tai myös esimerkiksi pyynnöistä, koska he eivät ole koskaan oppineet mitään muuta ja tuntevat näin ollen olevansa enemmän kuin hieman hukassa, kun heidän on päätettävä jostakin asiasta itse.

Tällainen käyttäytyminen on enemmän kuin epäkäytännöllistä aikuiselämässä. Työelämässä on usein tehtävä hyvin tärkeitä päätöksiä, olipa kyse sitten