Systeeminen Neuvonta & Systeeminen Terapia: Systeeminen Valmennus

By Emilia Mäkelä

Systeeminen neuvonta & systeeminen terapia: Systeeminen valmennus - Kun muutosprosessit alkavat psykoterapian ulkopuolella.

 

Systeemisen lähestymistavan käsite on monille ihmisille mysteeri, minkä vuoksi ajatus systeemisestä terapiasta, systeemisestä neuvonnasta tai systeemisestä ohjauksesta on ajatus, joka tulee mieleen hyvin harvoille. Silti "systeeminen" ei tarkoita muuta kuin sitä, että tietty ihmisryhmä muodostaa järjestelmän. Paljon tutumpia ovat sellaiset termit kuin "perheterapia", "ryhmävalmennus" tai "työnohjaus", jotka kaikki tähtäävät samaan asiaan.

 

Kirjan sisältö on seuraava:

• Mikä on lähestymistapa?
• Konstruktivismi
• Terapia & neuvonta
• 11 systeemisen neuvonnan menetelmiä
• Lasten ja nuorten psykoterapia
• Systeeminen valmennus

 

Monille ihmisille ja erityisesti perheille systeeminen terapia ja neuvonta ovat viimeinen mahdollisuus haudata riita vielä kerran, saada ongelmat pois tieltä ja palata yhteen.

 

Miksi sitten niin harvat ihmiset ymmärtävät tämän käsitteen?

Miksi ei puhuta selkeämmin ja julkisemmin siitä, että vanhemmatkaan eivät ole täydellisiä ja että avun hakeminen on näin ollen sallittua?

Miksi perhe-elämä ja/tai työelämä kuvataan aina idyllisenä, vaikka näin ei suinkaan ole?

 

Juuri näistä seikoista erityisesti nuoret saavat jossain vaiheessa tietää: Kun heistä tulee vanhempia liian nopeasti ja liian nuorina tai kun he joutuvat ammatissaan kohtaamaan ihmisiä, jotka itse tarvitsevat kipeästi terapiaa.

 

Systeeminen terapia käsittelee juuri näitä asioita, ja se on myös kaikkien saatavilla. Tässä kirjassa selitetään, miten tällainen terapia tarkalleen ottaen tapahtuu, miten neuvonta toimii ja miten valvonta toteutetaan.

• Language: Suomi
• Publisher: Emilia Mäkelä
• Release date: Jan 18, 2023
• ISBN: 9798201830786

Book preview

Systeeminen Neuvonta & Systeeminen Terapia: Systeeminen Valmennus

Emilia Mäkelä

Systeeminen neuvonta & systeeminen terapia: Systeeminen valmennus - Kun muutosprosessit alkavat psykoterapian ulkopuolella.

Systeemisen lähestymistavan käsite on monille ihmisille mysteeri, minkä vuoksi myös ajatus systeemisestä terapiasta, systeemisestä neuvonnasta tai systeemisestä ohjauksesta tulee hyvin harvoille mieleen. Silti systeeminen ei tarkoita muuta kuin sitä, että tietty ihmisryhmä muodostaa järjestelmän. Paljon tutumpia ovat sellaiset termit kuin perheterapia, ryhmävalmennus tai työnohjaus, jotka kaikki tähtäävät samaan asiaan.

Kirjan sisältö on seuraava:

Mikä on lähestymistapa?

Konstruktivismi

Terapia & neuvonta

11 Systeemisen neuvonnan menetelmät

Lasten ja nuorten psykoterapia

Systeeminen valmennus

Monille ihmisille ja erityisesti perheille systeeminen terapia ja neuvonta ovat viimeinen mahdollisuus haudata riita vielä kerran, saada ongelmat pois tieltä ja palata yhteen.

Miksi sitten niin harvat ihmiset ymmärtävät tätä termiä?

Miksi ei puhuta selkeämmin ja julkisemmin siitä, että vanhemmatkaan eivät ole täydellisiä ja että avun hakeminen on näin ollen sallittua?

Miksi perhe- ja/tai työelämä esitetään aina idyllisenä, vaikka näin ei ole lainkaan?

Juuri näistä seikoista erityisesti nuoret saavat jossain vaiheessa tietää: Kun heistä tulee vanhempia liian nopeasti ja liian nuorina tai kun he joutuvat ammatissaan kohtaamaan ihmisiä, jotka itse tarvitsevat kipeästi terapiaa.

Sisällysluettelo

Johdanto

Mikä on systeeminen lähestymistapa?

Konstruktivismi - mitä se on?

Systeeminen terapia ja neuvonta

Perheterapia & neuvonta

Uudelleen muotoilu

Kuvion häiriö

Mahdollisuuksien tuntu

Miracle kysymys & aggravation kysymys

Kiertokysymykset

Itsereflektiivinen vuoropuhelu

Ulkoistaminen

Heijastava tiimi

Kuvanveistotyöt ja genogrammit

Rituaalit

Määräykset ja lopulliset toimenpiteet

Lasten ja nuorten psykoterapia

Järjestelmällinen valvonta ja valmennus

Loppusanat

Lähdeluettelo

Johdanto

Systemaattinen neuvonta kuvaa psykoterapian menetelmää.

Psykoterapian tai jopa yleisen psykologian ala on aina hyvin vaikea. Sekä kirjoissa että keskusteluissa se on aihe, jota vain harvat käsittelevät tai josta vain harvat tietävät mitään. Se on aihe, joka sairauden tavoin halutaan pitää mieluummin salassa. On harvinaista, että psykologiasta keskustellaan julkisesti, vaikka joku keskustelun osanottajista olisikin siitä kiinnostunut. On liian paljon vastakohtia, jotka vastustavat voimakkaasti tämän aiheen esiin tuomista. Tämä tekee psykologiasta ja vielä enemmän psykoterapiasta hyvin salamyhkäisen aiheen, josta jopa lapset oppivat hyvin vähän, jos mitään.

Tämä johtuu siitä, että terapeutin maine on joskus vielä melko negatiivinen. Erityisesti vanhanaikaiset ihmiset ymmärtävät hyvin vähän mielenterveysongelmista ja -sairauksista. Elämme edelleen aikaa, jolloin masennukseen ei suhtauduta vakavasti, ja kun se päättyy ikävästi, väitetään, että henkilön olisi pitänyt hakea apua. Hyvin harva on kiinnostunut siitä, että avun hakemisen merkit olivat olemassa jo kauan sitten ja että psykoterapia luotiin juuri tätä tarkoitusta varten. Vaikka nykyään mielenterveysongelmiin suhtaudutaan harvoin vakavasti, yhä useammat ihmiset kääntyvät terapeutin puoleen. Yhä useammat ihmiset valitsevat psykologin elämänpolun ja opiskelevat yleistä psykologiaa ennen erikoistumista johonkin tiettyyn alaluokkaan. Tätä ryntäystä voidaan verrata psykologian alan innostukseen, joka vallitsi noin vuonna 1920, jolloin persoonallisuuspsykologia tuli ensimmäistä kertaa suuren yleisön ulottuville. Tuohon aikaan yhä useammat ihmiset kokeilivat vaikean ja salaperäisen ajattelutiedon parissa, mutta tajusivat varsin nopeasti, että psykologia on paljon muutakin kuin vain persoonallisuustyyppien lajittelua. Niinpä tämä ryntäys laantui nopeasti, ja yleinen psykologia lähes unohtui kahden maailmansodan jälkeen. Kyse ei ollut enää persoonallisuustyyppien lajittelusta vaan pikemminkin sellaisten sotureiden ja sotilaiden hoitamisesta, jotka eivät enää kyenneet viettämään vakaata omaa elämää. Monet heistä palasivat kotimaahansa traumatisoituneina, ja heillä ilmeni traumaperäisen stressihäiriön kaltaisia häiriöitä, jotka voivat ilmetä liiallisena aggressiivisuutena, tikeinä mutta myös ahdistuneisuutena. Voidaankin sanoa, että niitä, joiden oli mentävä terapeutille, pidettiin silloisen tavan mukaan hulluina. Yksikään tavallinen kansalainen, joka omisti yksinkertaisen rivitalon, joka ei eronnut tai tuskin erosi naapureiden taloista pienessä lähiössä, jossa tärkeintä oli vain olla mahdollisimman täydellinen, ei halunnut myöntää, että psykologi voisi auttaa myös häntä. Ihmiset olivat oppineet nopeasti tukahduttamaan nämä ajatukset ja teeskentelemään, että ne olivat täysin normaaleja. Tämä aiheutti trauman suuressa osassa väestöä. Tukahdutetut traumat, olivatpa ne kuinka pieniä tahansa, olivat silti traumoja, jotka siirtyivät seuraavalle sukupolvelle, nykyiselle sukupolvelle.

Mielenterveysongelmista on tullut nykypäivänä lähes tavallista. Nämä vanhempien tai isovanhempien traumasta periytyvät ongelmat on ankkuroitu syvälle omaan DNA:han, varsinkin kun maailma ei myöskään ole juuri helpottumassa. Sen sijaan se on täysin päinvastainen. Monet ympäristötekijät, jotka tällä hetkellä työllistävät suurta osaa tiedotusvälineistä ja politiikasta, eivät tee elämästä helpompaa. Sen sijaan sävy työpaikoilla, mutta myös perheissä, muuttuu yhä kovemmaksi ja kovemmaksi.

Monet lapset oppivat tämän jo tuskallisesti. Koulu ei ole hauskaa, lapsia ei valmisteta kunnolla siihen, mitä he kohtaavat myöhemmin, vanhemmat ovat stressaantuneita ja purkavat juuri tätä stressiä kotona, ja vaikka lapset sitten onnistuisivatkin saamaan työpaikan tai harjoittelupaikan kasvattajistaan ja koulumenestyksestään huolimatta, heitä kohdellaan kaikkea muuta kuin hyvin. Ilmastonmuutoksen vuoksi uuden sukupolven on yhä vaikeampaa ottaa ensin vastaan vanhemmat sukupolvet, jotka eivät usein ole edes etäisesti kiinnostuneita siitä, vaan suosivat sen sijaan energian haitallista voimaa. Köyhyysongelma koskettaa yhä useampia perheitä, ja yleisen kauneuden sosiaaliset normit vaikeuttavat nuorten ihmisten keskinäistä rakkautta.

Tämän päivän ongelmat ovat siis vakavia. Yhä useammat nuoret, jotka ovat juuri ja juuri saavuttaneet oikean aikuisiän, ovat aktiivisesti mukana auttamassa maapalloa, olipa kyse sitten ilmastonmuutoksesta tai pikemminkin työstä, kun autetaan ihmisiä, jotka elävät köyhinä kaduilla. Monet ovat vastaavasti sitoutuneet parempaan elämään. Tämä tarkoittaa myös sitä, että yhä useammat ihmiset kääntyvät jälleen kerran psykologian puoleen, vaikka vain puhtaasta kiinnostuksesta aiheeseen. Näin ollen psykologeilla on melkoinen kiire, ja nykypäivän nuorista ei olekaan niin pieni osa ryhtynyt psykologiksi. Nykyajan nuoret eivät kuitenkaan ole ainoita, jotka hakeutuvat hyvin usein terapeutin vastaanotolle, vaan myös vanhemmat ihmiset, jotka ovat itse asiassa saaneet konservatiivisen kasvatuksen, hakeutuvat yhä useammin psykologianopiskelijan avuksi.

Tähän on monia syitä. Psykologianopiskelijan maine voi toki olla negatiivisesti tahriintunut, ja varsinkin julkisuudessa ihmiset pyrkivät aina näyttämään parhaalta, mutta salaa ja hienovaraisesti juuri nämä ihmiset kuitenkin hakevat apua terapeutilta tai psykologilta, koska psykoterapian