Tutkimusote (Empiirinen Sosiaalinen Tutkimus ja Arviointi)

By Emilia Mäkelä

Miten tutkimus rikastuttaa elämää - tutkimusmenetelmät selitetään yksinkertaisesti!

 

Psykologian ja yhteiskuntatieteiden tutkimusmenetelmät ihmistieteiden alalla eroavat suuresti muiden empiiristen tieteiden menetelmistä. Ei todellakaan ole helppoa yrittää ymmärtää toisen ihmisen ajatuksia, ja vielä vaikeampaa se on tutkimuksen sisällä, kun kyse on erityisen monen ihmisen ajatuksista ja tunteista. Loppujen lopuksi tutkittavana on monia erilaisia, yksittäisiä konstruktioita, jotka kaikki vaativat erilaisen menetelmän.

 

Milloin tarkalleen ottaen mitä menetelmää on käytettävä? Tiedonkeruu on ehdottomasti tutkimusprosessin tärkein osa-alue, mutta mitä vaiheita on toteutettava ennen ja jälkeen tutkimusprosessin? Minkä säännösten mukaan on ylipäätään sallittua käyttää erilaisia tutkimusmenetelmiä, ja milloin tutkimus on pätevä?

 

Kirjan luvuissa käsitellään seuraavia aiheita:

• Tutkimusprosessi
• Tutkimus ja käyttöönotto
• Tiedonkeruu ja tietojen analysointi
• Tutkimusmenetelmät
• Vaikutuskoot, meta-analyysit ja mallit

Koska jokaista yksittäistä menetelmää ei ole mahdollista kirjoittaa ylös, koska empiiristen tieteiden tutkimusmenetelmiä on lukematon määrä, tässä kirjassa pyritään antamaan käsitys eri luokista, joihin yksittäiset tutkimusmenetelmät voidaan jakaa.

 

Nuorten tutkijoiden on usein vaikea löytää tietä tässä tietomeressä. Tämän kirjan tarkoituksena on siis tarjota ensimmäinen näkemys opiskelijoille tai tutkimusmenetelmien laajasta aihepiiristä kiinnostuneille.

• Language: Suomi
• Publisher: Emilia Mäkelä
• Release date: Jan 18, 2023
• ISBN: 9798215175873

Book preview

Tutkimusote

(Empiirinen Sosiaalinen Tutkimus ja Arviointi)

––––––––

Emilia Mäkelä

Sisältö

Tutkimusote  (Empiirinen Sosiaalinen Tutkimus ja Arviointi)

Johdanto

Tutkimusprosessi

Taululta tulokseen

Tutkimusaihe

Tutkimuksen suunnittelu ja operationalisointi

Tiedonkeruu ja tietojen analysointi

Tulosten esittely

Tutkimusmenetelmät

Kvantitatiivinen vai kvalitatiivinen?

Näytteenotto

Neurotiede Internetissä

Arviointitutkimuksen metodologia

Vaikutuskoot, meta-analyysit ja rakenneyhtälömallit

Loppusanat

Sanakirja:  Yleiskatsaus tärkeimpiin termeihin

Lähteet

Johdanto

Varhaisessa antiikissa menetelmät olivat välttämättömiä tiedonhankintakeinoja. Niitä käytettiin kaikkien empiiristen tieteiden välineinä. Ne ovat jokaisen tutkijan työvälineitä, aivan kuten skalpelli on yksi kirurgin käytetyimmistä työkaluista, ruuvimeisseli mekaanikon ja vasara ja naula käsityöläisen. Siksi ei ole yllättävää, että ammattitaitoiset tulokset ja luotettavimmat näkemykset tai uusien tosiasioiden hankkiminen onnistuu vain oikeilla menetelmillä. Tutkimustulokset perustuvat menetelmiin, mikä tarkoittaa kuitenkin samalla sitä, että ilman menetelmien asianmukaista toteuttamista ei voida saada oikeita tutkimustuloksia.

On kuitenkin todettava selvästi, että yksittäiset menetelmät poikkesivat toisistaan suuresti, varsinkin kun kaikkia empiirisiä tieteitä ei voi rinnastaa toisiinsa. Erityisesti psykologia ja yhteiskuntatieteet eroavat voimakkaasti muista empiirisistä tieteistä. Niitä ei voi rinnastaa fysiikkaan ja kemiaan, jotka myös perustuvat havaintoihin, mutta ovat rakenteeltaan niin käsittämättömän erilaisia. Viime kädessä nämä tieteet ovat todellakin empiirisiä tieteitä, mutta ne voivat vain harvoin tarjota mitään todella vankkaa. Sen sijaan nämä kaksi tiedettä käsittelevät erityisesti ihmisten ajatuksia, psyykeä, joka saa ihmiset toimimaan hyvin eri tavoin. Psykologiaa ja yhteiskuntatieteitä voidaan toki pitää neurotieteenä, mutta niitä ei voi verrata neurokirurgin työhön, joka puuttuu aktiivisesti ihmisten fyysiseen olemassaoloon. Psykologia sen sijaan on puhtaasti henkisellä tasolla, ja siksi se on niin vaikeaa, koska kukaan ei voi lukea toisen ihmisen ajatuksia noin vain, ja jos ihminen todella voisi lukea niitä, on silti hyvin pieni mahdollisuus, että ihminen myös ymmärtää ajatukset niin kuin ne on tarkoitettu ymmärrettäviksi. Lisäksi psykologian alalla ei ole oppikirjaa. Opiskelijoille on tietysti olemassa fyysinen oppikirja, mutta sitä ei voi käyttää psykologin, psykiatrin tai terapeutin varsinaisessa työssä. Aivoissa ei ole mitään ongelmaa, kuten kasvainta, joka voidaan poistaa noin vain, siihen ei voi käyttää skalpellia. Sen sijaan ongelma on näkymätön. Siihen ei voi tarttua eikä sitä voi vilkaista noin vain.

Näin ollen voidaan pitää varsin ymmärrettävänä, että psykologiasta tuli tunnustettu tiede vasta vuoden 1920 tienoilla, koska loppujen lopuksi ei ole olemassa oikeaa todistetta siitä, että ihmisten ajattelussa on nimenomaan jokin ongelma. Tietokonetomografiaa ei voida tehdä eikä myöskään röntgenkuvaa. Psykologian ja yhteiskuntatieteiden aihe pysyi siis pitkään väärinymmärrettynä. Ennen vuotta 1920 kaikki psykologiaa koskevat ajatukset olivat puhdasta filosofiaa ja siten ihmisten silmissä jotakin, jota ei voitu rinnastaa tosiasioihin. Filosofia on kuitenkin aikojen alusta lähtien kuvannut ihmisten tiedonjanoa, tiedonhalua ja tiedon takana olevaa voimaa.

Monien eri tekijöiden vuoksi filosofiaa on kuitenkin varsinkin nykyaikana alettu pitää vähemmän arvossa kuin varhaisantiikissa, jolloin Sokrates ja hänen oppilaansa keksivät ensimmäisen todellisen tiedonkeruumenetelmän. Filosofia kuuluu kuitenkin lähes vanhentuneeseen tieteenalaan, minkä vuoksi ei pitäisi olla yllättävää, että psykologiassa ja yhteiskuntatieteissä on huomattavasti vähemmän tiedonkeruumenetelmiä kuin esimerkiksi lääketieteessä tai fysiikassa. Psykologian ja yhteiskuntatieteiden metodien kirjoa voidaan kuitenkin pitää moninaisena ja monimuotoisena. On olemassa täysin perinteinen ohjelmisto, joka juontaa juurensa humanististen tieteiden perinteisiin, mutta on myös aina hyvin uusia, yksilöllisiä menetelmiä, joita nykynuoret käyttävät, kun he ovat yhä enemmän tekemisissä neurotieteiden aiheen kanssa.

Sitten on vielä internetin menetelmät. Koska kaikilla on nykyään pääsy maailman suurimpaan elektroniseen kirjastoon, monet ihmiset hankkivat metodologista tietoa ja muokkaavat sitä täysin uusiin muotoihin. Tämä tarkoittaa, että menetelmiä on suunnilleen yhtä monta kuin planeetallamme on ihmisiä, luultavasti paljon enemmän, sillä kuka väittää, että kaikkien on noudatettava vain yhtä menetelmää? Useimmat eivät keksi lainkaan uusia menetelmiä, toiset taas keksivät uuden joka päivä.

Siksi ei ole varmasti helppoa olla eksymättä tässä metodologian meressä, varsinkaan tutkimuksen alalla, varsinkin kun jokainen ihminen on ylivertainen mielipiteenvapauden suhteen. Näin ollen ei ole olemassa vain yksittäisiä menetelmiä vaan myös ryhmäkeskusteluja ja diagnostiikkaa, joihin liittyy monien ihmisten mielipiteitä, ja arviointikysymys on vielä paljon laajempi. Kenen sitten pitäisi pitää kirjaa tästä kaikesta?

Periaatteessa menetelmiä käytetään tietojen keräämiseen. Ne palvelevat monenlaisia tarkoituksia. Kuvauksesta tiettyjen tulosten selittämiseen ja ennustamiseen sekä tutkittavan tilanteen ymmärtämiseen tai psykologian ja yhteiskuntatieteiden piirissä tutkittavan ihmisen käyttäytymisen ymmärtämiseen ja yleiseen tiedonhankintaan. Kyse on aina tietojen keräämisestä, joihin sitten lopulta vastataan tietyn tutkimuskysymyksen yhteydessä. Ainoastaan menetelmien avulla voidaan vastata empiirisiin hypoteeseihin, joiden avulla voidaan viime kädessä valaista ja siten muuttaa elämää. Yksittäiset menetelmät, jotka palvelevat juuri tätä tarkoitusta, ovat uskomattoman moninaisia ja vaihtelevat vanhanaikaisista, ei-kokeellisista menetelmistä, jotka perustuvat puhtaisiin havaintoihin tai tiettyjen kohteiden mittaamiseen, tietojen arviointiin, jossa käytetään täysin erilaisia tilastollisia ja kuvailevia häiriömenetelmiä, hermeneuttisiin tulkintoihin ja laadukkaisiin sisällönanalyyseihin, jotka palvelevat yleistä tyypinmuodostusta. Yleinen tutkimuskenttä ei siis voisi olla monimutkaisempi, varsinkin kun toistaiseksi ei ole puhuttu niin sanotuista sekamenetelmämalleista, jotka ovat ehdottoman tuottavia mutta vaikeasti yhdisteltäviä.

Koska yleiskatsaus voi nopeasti kadota menetelmien suureen massaan, tämän kirjan tarkoituksena on auttaa esittelemään ja ymmärtämään joitakin menetelmän lukemattomia menetelmiä yksityiskohtaisemmin. Tavoitteena on antaa vankka käsitys logiikasta ja soveltamisaloista, joiden pitäisi lopulta toimia suunnistuksen apuvälineinä ja opasteina.

Erityisesti opiskelijoiden on usein hyvin vaikea löytää menetelmää, jonka avulla he voivat työskennellä todella aktiivisesti. Etenkin kun sitä ei tehdä, kun oikea menetelmä on löydetty. Tutkimus on yleisesti ottaen uskomattoman vaikea aihe, ja vain harvat onnistuvat elämänsä aikana saamaan aikaan uraauurtavaa ja elämää parantavaa tutkimusta. Paljon yleisempää on sen sijaan tutkimus, joka tapahtuu taustalla ja auttaa pitämään ihmiselämän tällä planeetalla jonkinlaisessa järjestyksessä. Vaikka tämä ei kuulosta yhtä fantastiselta kuin jotkut tutkijat, joista kuulet, että heistä tulee suuria ja heille omistetaan kokonaisia artikkeleita tiedelehdissä tai heidät tunnetaan kaikkialla maailmassa, se ei todellakaan ole yhtään vähemmän vaikeaa, ellei jopa vaikeampaa kuin yksittäinen yksinkertainen menestys.

Teknisesti sanottuna sanotaankin, että tämän kirjan avulla erityisesti nuoret voivat kehittää niin sanotun metodologisen maiseman mentaalisen kartan, jonka pitäisi antaa nopea yleiskuva psykologisen menetelmän erityisistä muunnelmista. Juuri siksi tässä kirjassa on monia pääluokkia, jotka kaikki selitetään aikanaan.

Näin ei yleensä ole akateemisissa kirjoissa ja opaskirjoissa. Sen sijaan olisi normaalia erikoistua yhteen tai kahteen menetelmään tai kategoriaan ja luetella sitten niiden kaikki näkökohdat, mutta tämä ei auta erityisesti opiskelijoita, jotka pyrkivät nopeasti ja tehokkaasti ymmärtämään tiettyä