Kootut seilitykset: Alkuräjähdyksestä asianajoon

By Jorma Tuomaala

Teoksessa kootaan yhdeksi kokonaisuudeksi fysikaalinen maailmankuva ja ihmisen evolutiivinen kehitysmalli. Talouden, kulttuurin ja yhteiskunnan kehitystä selitetään fysiikasta lähtien ja evoluutiolla täydentäen. Osansa saavat myös muun muassa fysikaalisen maailmankuvan filosofinen ulottuvuus ja vertailu muihin selitysmalleihin. Uskonnon, ideologioiden ja aatteiden syntyä ja merkitystä selostetaan laajasti osana ihmisen maailmankuvaa. Lopulta nämä perusteet nivotaan yhteen kirjoittajan omaan henkilöhistoriaan sen selittämiseksi tai ymmärtämiseksi, miksi maailmankuva on sellainen kun on. Kirjassa liikutaan reippaasti eri tieteen aloilla, historian aikakausilla ja kulttuureissa. Tuloksena on varsin poikkeuksellinen ja kokonaisvaltainen kooste yhden maailmankuvan perusteista.

• Language: Suomi
• Publisher: Books on Demand
• Release date: Jan 30, 2018
• ISBN: 9789528051657

Jorma Tuomaala

Jorma Tuomaala on helsinkiläinen asianajaja. Hän on syntynyt Lahdessa 1957

Book preview

Sisällys

JOHDANTO

MAAILMANKUVAN JA AJATTELUN FYSIKAALINEN PERUSTA

Elämän synty

Pikkuisen aikaperspektiiviä

Asian ytimeen

Fysiikka ja filosofia

Yhteenveto fysikaalisen maailmankuvan perusteista Kari Enqvistin tapaan

Fysiikasta biologian puolelle

Puheenvuoro neurofilosofialle

Muita selitysmalleja

EVOLUUTIOBIOLOGIA IHMISLAJIN JA SEN KÄYTTÄYTYMISEN SELITTÄJÄNÄ

Ihmisen elämä. Miksi harrastamme seksiä?

Samaa porukkaa

Entä eläimet

Evoluutiobiologia taloudellisen toiminnan selittäjänä

Rahan haju

Epälineaarisuus ja talousteoriat

Mikrotaloudesta

Kapitalismin luonnehdintaa

Evoluutio ja yhteiskunnan kehitys

Kulttuuri ja evoluutio

Luonnonoikeus evoluutio-oikeuden nimellä

YKSILÖN MAAILMANKUVA

Uskoako vaiko eikö–siinä vasta pulma

Poliittiset ideologiat ja niiden perusteet

Se joka härillä ajaa, se häristä puhuu. Asianajajaksi ajautuminen.

Onnellisuudesta

Elämän tarkoitus

MAAILMANMENON ARVIOINTIA

Kehityksen kaaria

Ilmaston muutos

Mitä on tehtävä

Osattomuuden ongelma

Globalisaatio ja Eurooppa

Eurooppa ja euro

Suomi ja Nato

Työeläkejärjestelmä

Koulutus ja opintotukijärjestelmä

Koulutus

Apteekkitoiminta ja muu luvanvarainen yritystoiminta

Tietoyhteiskuntastrategia ja muut strategiset tavoitteet Suomessa

Luomuruokaa vai ei

JA MINÄ ITSE, MIKSI NÄITÄ MIETIN

Loppupuheenvuoro

Johdanto

Physical Review –nimisessä lehdessä ilmestyi 1934 tiivistelmä Fritz Zwickyn ja Walter Baaden kuukautta aiemmin Stanfordin yliopistossa pitämästä esitelmästä. Siinä viitattiin ensimmäisen kerran supernoviin ja neutronitähtiin, selitettiin vakuuttavalla tavalla niiden synty laskettiin oikein niiden räjähdysvoima ja eräänlaisena bonuksena yhdistettiin supernovien räjähdykset vastikään havaittuun arvoitukselliseen ilmiöön, jota kutsuttiin kosmiseksi säteilyksi ja jota oli havaittu maailmankaikkeudessa runsain määrin.¹

Zwicky oivalsi ensimmäisten joukossa myös sen, ettei maailmankaikkeudessa ollut alkuunkaan tarpeeksi näkyvää massaa, jotta galaksit voisivat pysyä koossa eli näkyvän massan lisäksi jonkin muunkin täytyi aiheuttaa painovoimaa. Nykyään sitä kutsutaan pimeäksi aineeksi.²

Ajatukset olivat varovaisestikin arvioituna käänteentekeviä.³ Kirjoitusta on pidetty yhtenä fysiikan ja tähtitieteen historian kaukonäköisimmistä kirjoituksista. Zwickyllä oli tuskin aavistustakaan, miksi tällaisia asioita tapahtui. Hän ei edes tuntenut fysiikan lakeja tarpeeksi hyvin kyetäkseen todistamaan väittämiään. Muut saivat hoitaa matemaattiset jälkityöt. Hänellä oli kuitenkin taito keksiä suuria ajatuksia. Joten miksei meillä muillakin olisi oikeus keksiä pieniä ja suurempia ajatuksia omaksi maailman selitykseksi, vaikka niiden todistamiseen emme kykenisikään tai yksityiskohtia loppuun asti ymmärtämään. Maailmanselitysten pohtiminen on varmaankin yksi yleisinhimillisimmistä ihmisen piirteistä. Miksi- kysymys lienee ihmisen ensimmäinen, yleisin, viimeisin ja tärkein kysymys.

Yhtenä virikkeenä kirjoitukselle oli myös lukemani toive saada talous mukaan ymmärrettävien asioiden kokonaisuuteen, jossa jo ovat ihmisen geenit, ulkoavaruus, kulkutaudit ja sähkömagneettiset ilmiöt jne.⁴ Ajatus ei sinänsä ole uusi:

Meidän on vakavasti tajuttava, että on vain yksi henki, yksi periaate, ja se jättää merkkinsä poliittiseen tilanteeseen yhtä hyvin kuin uskontoon, taiteeseen, etiikkaan, sosiaalisiin rakenteisiin, kauppaan ja teollisuuteen, niin että nämä erilaiset muodot ovat vain yhden puunrungon haaroja. (G.W.F. Hegel)

Ei lainkaan vaatimaton tavoite, kun ottaa huomioon eri maailmankuvien erilaisuuden ja sen, etteivät eri tieteenalat juurikaan seurustele keskenään, vaan kaikki ovat luoneet omat käsitteistönsä. Erikoistuminen on kaikessa mennyt niin pitkälle, ettei kellään ole edes pinnallisesti mahdollisuutta perehtyä eri tieteenalojen saavutuksiin ja hyödyntää niitä osana maailmanselitystään. On sanottu, että Leonardo da Vinci oli viimeinen ihminen, joka tiesi kaiken, mikä ylipäänsä oli tietämisen arvoista. Tänään on mahdotonta tuntea murto-osaa edes kunkin omasta erityisalasta.⁵ Kuitenkin on toisaalta sanottu, että olisi parempi tietää kaikesta jotain kuin kaikki yhdestä asiasta. Yleistietous on parasta.⁶

Oma haasteensa on ollut pitää esitys sen verran suppeana, että edes jotkut jaksavat kahlata sen läpi. Ideana on tarjota viittausten avulla vinkkejä niille, jotka haluavat syvemmin perehtyä kulloiseenkin aihepiiriin laajemmin. Kun käsittelyssä on periaatteessa kaikki, ei mihinkään ole mahdollista syventyä. Rajauksia on siksi tehty runsaasti. Muun muassa monet hyvät laihdutusvinkit jäävät antamatta ja Suomen jalkapallomaajoukkueen joulukuusi-ryhmitys⁷ kritisoimatta. Esityksen paisuessa mahdollisuus jonkinlaisen kokonaisuuden hahmottamiseen heikkenee varmaankin kääntäen verrannollisesti. Tämä havainto on kokemusperäinen.

Olen ammatissani asianajajana tuottanut valtaisan määrän kirjoituksia, joilla olen pyrkinyt vakuuttamaan muita ja lähinnä tuomioistuimia. Olen tehnyt selkeän havainnon, jonka mukaan on aika samantekevää, mitä asianajaja sanoo omana kantanaan, mutta tilanne muuttuu täysin toiseksi, jos kirjoituksessa on voitu viitata oikeuskirjallisuuden tai korkeimman oikeuden ratkaisukäytäntöön. Sama asia tai oikeusperiaate, jota ei ole aiemmin hyväksytty muuttuukin voimassaolevaksi totuudeksi, kun sama juttu saa korkeimman oikeuden sinetin. Ja simsalabim aiemmin virheellisenä pidetystä näkemyksestä onkin tullut vallitseva totuus ja oikeus.⁸ Tai toisin päin oikeuskirjallisuus ja oikeuskäytäntö on saattanut muuttua makulatuuripaperiksi, kun lainsäätäjä on muuttanut lakia.⁹ Vastaava ilmiö on varmasti tuttu muillakin kuin lainopin alalla.

Viittauksiin perustuva argumentointi on siten muodostunut kirjoittajalle tyypilliseksi tavaksi hakea auktoriteetteihin perustuvaa tukea omille käsityksilleen. Sitä paitsi kirjoitusoppaankin mukaan sitaattien käyttö on hyvä tapa tukea kirjoittajan väitteitä. Sanoisin vielä, että se on myös tosiasiassa myös ainoa tapa, jos haluaa koota eri tieteenalojen tuloksia jonkinlaiseksi kokonaisuudeksi. Kenelläkään ei ole mahdollisuutta perehtyä edes pintapuolisesti eri tieteenalojen perusteisiinkaan niin, että voisi esittää niistä jotain omaehtoisesti pohdittua tai tarkistaa esitettyjen johtopäätösten taustalla olevia faktoja. Se työ on sovinnolla jätettävä kunkin alan tiedeyhteisölle. Esitysteknisesti viittaukset on otettu aina sivun alalaitaan, koska se on mielestäni kätevämpää joskin ulkoasun kannalta ehkä huonompi ratkaisu.

Siteeraaminen on myös siinä suhteessa kätevää, että sen avulla säästyy ajattelemasta – joka tunnetusti on työlästä.¹⁰ Sitaatti – tuo älyn näppärä korvike. Teknisesti siteeraaminen on toteutettu niin, että alaviitteellä merkitty kappale on käytännössä aina suora siteeraus. Jossain vähäisissä kohdin alaviite on saattanut jäädä puuttumaan, enkä enää erota mikä on ollut oma kirjoitusta. Kirjoitusta on koottu pikkupätkissä ajan salliessa. Teksti on siirtynyt paikasta toiseen niin, ettei ole perässä pysynyt. Tästä anteeksipyynnöt etukäteen. Sitä paitsi:

Vaatimus että ihmisen pitäisi muistaa kaikki lukemansa on yhtä mieletön kuin ajatus että ihmisen pitäisi kantaa sisässään kaikki syömänsä. (Arthur Schopenhauer)

Varsinainen kimmoke tämän selityksen tekoon oli kuitenkin tutustuminen fyysikoiden ja etenkin Kari Enqvistin kirjoihin, jotka käsittelevät ihmistä ja olevaista filosofisine ulottuvuuksineen fysiikan lähtökohdista. Se on ollut hyvin antoisaa ja uutta. Pitkässä lukiofysiikassa ei lainkaan käsitelty fyysistä maailmaa näistä lähtökohdista. Tuli sellainen ajatus, että maailmankuvasta puuttuneet palaset olisivat löytyneet ja loksahtaneet paikalleen.¹¹ Kirjan alussa oleva fysiikan tai fysikalismin osuus on kylmiltään luettuna ehkä kirjoituksen haastavin osuus. Fysikaalisen maailmankuvaan tutustuminen heikkoine emergensseineen, informaation katoamisineen, resoluutioineen ja hamiltoneineen edellyttää niiden merkityksen ymmärtämiseksi hieman pysähtymistä ja pohdiskelua.

Mutta ihminen näkee ja kokee kuitenkin maailman inhimillisenä olentona. Fysiikan avulla voidaan redusoida, miten ihminen fysikaalisena ilmiönä toimii, mutta heti kohta tulee kysymys, että miksi ihminen toimii kuten toimii. Tässä evoluutiobiologia tarjoaa parhaimmat selitysmallit. Sitten kolmas elementti eli yksilön asema historiallisesti, sosiaaliset suhteet, kulttuurin taso ja sisältö vaikuttavat huomattavasti kunkin omaan maailmankuvaan. Jokainen voi kuvitella itsensä vaikka köyhäksi talonpojaksi muutama sata vuotta taaksepäin. Kuinka erilainen maailmankuva suppeudessaan pelkoineen ja taikauskoineen on ollut. Omaa maailmankuvaa ei oikein voi ymmärtää tai eritellä ilman, että on yrittänyt ymmärtää ainakin näiden kaikkien tekijöiden vaikutusta omaan maailmankuvaansa.

Sitten seuraa pakollinen, mutta lyhyt metodologinen osuus. Aluksi tämän kirjoituksen laatimisessa oli kyse muistiinpanojen tekemisestä itselleni. Pikkuhiljaa aineistoa ja lehtileikkeitä kasaantui ja ne täytyi järjestää. Tuli käytyä läpi aiemmin luettuja ja käsiteltäviä aihepiirejä sivuavia kirjoja. Vähitellen tuli mieleen myös ajatus siitä, että olisi mukava koota oma maailmanselitys jonkinlaiseksi kokonaisuudeksi. Jokaisellahan meistä jonkinlainen maailmankuva on, mutta sitten teiniaikojen ei sen ruotimista ole tullut harrastetuksi kuin ehkä kapakkakeskusteluissa. Toisen ihmisen koko maailmaselitystä kukaan tuskin jaksaisi kuunnellakaan. Ikääntymiselläkin on varmaan vaikutuksensa.

Ensimmäinen neljäkymmentä vuotta elämästä rakentaa tekstiä, kolmekymmentä seuraavaa varustaa sitä kommenteilla. (Arthur Schopenhauer)

Koska kirjoittajalla ei ole mitään merkittävää muisteltavaakaan,¹² kirja täyttää tietyssä mielessä myös muistelmien tehtävää siltä osin kun kirjoittajan henkilöhistoriaan viitataan loppupuolella. Tämä tapahtuu lähinnä siitä näkökulmasta, että mikä merkitys subjektiivisella henkilöhistorialla on ollut tai on voinut olla maailmankuvaan. Tavanomaisetkin muistelmat ovat myös aina tavallaan kirjoittajan oma maailmankuva tai selitys historian kulusta. Siinäkin mielessä henkilöhistoriallinen osuuskin puolustaa paikkaansa. Kirja on siis rakenteeltaan poukkoileva ja siinä mielessä ehkä sekavakin. Perusteluksi tälle voisi todeta, että myös ihmisen maailmankuva syntyy epälineaarisessa todellisuuden pyörityksessä, jossa kaikkia osatekijöitä ei voida fysikaalisessakaan mielessä laskea ja mallintaa. Tästä tulee jäljempänä paljon puhetta.

Laitoin vuosia sitten pääsiäisen aikaan ja sen teemoihin sopien kaverilleni tekstiviestin, jossa kerroin törmänneeni dialektiikan ongelmiin materialismissa ja pidin dialektista metodia puutteellisena. Samalla esitin retorisen kysymyksen, että kenen kanssa keskustella siitä. Syynä tähän pääsiäisahdistuksessa lähetettyyn viestiin oli juuri fysikaalisen maailmankuva. Tämän kirjan tarkoitus on siis ollut lähinnä laittaa itselle paketti kasaan. Nyt on sitten helppo antaa kirjallisena koko näkemys kerralla myös muille. Ajatus onkin laittaa yhteen isoon vanerilaatikkoon tämä kirja ja siinä viitatut teokset ja laittaa kansi kiinni. Näin jää vielä lapsenlapsillekin mahdollisuus selvittää, että mitä se höperö pappa oikein yritti EOY¹³-höpinöillään selittää. Ketä kiinnostaa tai mitä välii, kuten nykyään nuoret sanoisivat, jää nähtäväksi.

Selityksien lomaan ja erityisesti sen loppupuolelle on siroteltu omaelämänkerrallisia havaintoja ja muistoja. Kyseessä on siis kirjan nimenkin mukaisesti omakohtainen ja subjektiivinen näkemys, eikä tieteellisiä tai muita meriittejä tavoitteleva totuus yhtään mistään. Maailmankuvan selitykseen tämä subjektiivinen osuus vain välttämättä kuuluu.

Kirjan kirjoittaminen on meidän aikanamme helpompaa kuin koskaan. Otetaan, kuten on tapana, kymmenen vanhempaa kirjaa, jotka käsittelevät tiettyä aihetta, ja kirjoitetaan niistä yhdistelemällä yhdestoista samasta aiheesta.¹⁴ Vielä helpompaa se on sitaatteja yhdistelemällä kuten tässä. Filosofi kysyy, kuinka osa eli ihminen voisi tuntea kokonaisuuden.¹⁵ Ehkä ei mitenkään, mutta yritetään.

Niin kuin vanhaa rakennusta purettaessa tavallisesti varataan puretut rakennusaineet käytettäviksi uutta rakennettaessa, niin minäkin, hävittäessäni kaikki ne mielipiteeni, jotka katsoin löyhästi perustelluiksi, tein erilaisia havaintoja ja hankin itselleni monia kokemuksia, joista minulla on myöhemmin ollut hyötyä muodostaessani varmempia käsityksiä.¹⁶

On olemassa eräs ihminen, johon haluan sinun ehdottomasti tutustuvan ja jonka kanssa keskusteleminen olisi sinulle suureksi hyödyksi. Yllätyt kun sanon, että tämä ihminen olet sinä itse.¹⁷

Kirja on tarkoitettu myös osaksi jalkapallojoukkue Domuksen Kuution piirissä käytävää ideologista ohjelmakeskustelua. Nähtäväksi jää, miten selitykset seuran sisäisessä debatissa otetaan vastaan. Häpeilemätön toive on myös päästä seuran kulttuuripalkintoehdokkaaksi. Unelmia pitää olla.

---

¹ Bill Bryson: Lyhyt historia lähes kaikesta s. 45-46

² Näkyvää ainetta koko universumin massasta on ainoastaan noin viisi prosenttia, pimeää ainettta (pimeä aine on eri asia kuin antiaine) noin 27 % ja loput 68 % pimeää energiaa (pimeä energia on taas eri asia kuin pimeä aine)

³ Bill Bryson: Lyhyt historia lähes kaikesta s. 45-46

⁴ FT Matti Kemppainen Talouselämä 42/2008 s. 34

⁵ Esko Valtaoja: Kaiken käsikirja s. 201

⁶ Blaise Pascal

⁷ Kari Enqvist käy myös jalkapllokentällä ihmettelemässä fyysikon näkökulmasta pelaajakonfiguraatioiden suurta määrää teoksessa Monimutkaisuus s. 176-177. Kovin pitkälle pelkällä fysiikalla ei päästä tässäkään.

⁸ Itselläni oli eräs tällainen pari vuosikymmentä kestänyt oikeuskiista. Kun sitten korkein oikeus otti asiaan kantaa, eräs professori totesi samasta kysymyksestä, että tämähän on itsestään selvyys ja että on kummallista, että tällaisesta on tarvinnut antaa korkeimman oikeuden ratkaisu. Toisen professorin kirjoitukset tästä aiheesta taas vanhenivat kerralla (tai ei hän sitä tietenkään suoraan myöntänyt).

⁹ Sanonta lienee alun perin saksalaisen Georg Puchtalta. Nuoremmille lukijoille tiedoksi, että makulatuuripaperi tarkoittaa valmistuksessa tai painatuksessa vialliseksi tai heikkolaatuiseksi todettu paperi ja tässä yhteydessä tarpeettomaksi tai hyödyttömäksi muuttunutta tekstiä.

¹⁰ A. A. Milne, Nalle Puhin kirjoittaja.

¹¹ Samaa on pohdiskellut myös Matti Jalasvuori: Virus. Elämän synnyttäjä, kuolemankylväjä, ajatusten tartuttaja s. 174

¹² Ainoat tilastomerkinnät ovat Suomen mestaruus, hopea ja pronssi juniorijalkapallossa eri vuosina sekä kolmas sija jalkapallon tekniikkamestaruuskilpailuissa ja samassa lajissa joukkuekilpailussa Suomen mestaruus.

¹³ Jos lukija ei satu tietämään, niin EOY on kasvatusmetodi ja tulee sanoista Elämä On Yhteistyötä. Jotkut tunnistavat sen paremmin sanoista kiristys, lahjonta ja uhkaus

¹⁴ Sören Kierkegaard

¹⁵ Blaise Pascal

¹⁶ René Descartes

¹⁷ George Berkeley

A. Maailmankuvan ja ajattelun fysikaalinen perusta

Oman persoonallisen maailmankuvan selittäminen aloitetaan fysiikasta. Tarkoitus on aluksi yrittää selittää, miten ajattelua ja minuuden syntyä selitetään fysiikassa ja fysiikan käsittein tai miten minä olen ymmärtänyt sitä selitettävän. Tämän jälkeen siirrytään evoluutiobiologian osuuteen. Evoluutiobiologian tarkoitus on tehdä ymmärrettäväksi ihmiseksi kutsutun fysikaalisen rakennelman eli konfiguraation käyttäytymistä. Käydään läpi evoluutiobiologian näkökulmasta inhimillisen toiminnan tärkeimmät osa-alueet taloudellisesta toiminnasta lähtien. Tarkastellaan siis ensin sitä, miten ihmiskone fysiikan selittämänä toimii ja sitten evoluutiobiologian avulla, miksi ihminen käyttäytyy kuten käyttäytyy. Lopuksi näihin kahteen perustekijään liitetään kirjoittajan omaa henkilöhistoriaa ja peilataan sen vaikutusta maailmankuvaan. Nämä kolme eri osatekijää muodostavat perustan minun selitykselleni.

Kaikki mitä voidaan ajatella, voidaan ajatella selkeästi. Kaikki mitä voidaan sanoa, voidaan sanoa selkeästi. (Ludwig Wittgenstein)

Kosmologinen lähtölaukaus

Oman maailmankuvan selittäminen täytyy aloittaa kartoittamalla se osa maailmaa, mikä ylipäänsä on selitettävissä. Alkuräjähdykseen asti voimme havainnoida ja mitata. Alkuräjähdyksen yli, ohi tai taakse emme voi päästä. Jos jossain on tai on ollut jotain muuta, niin siitä me emme ainakaan tällä hetkellä tiedä tai voi tehdä havaintoja. Alkuräjähdyksestä kului pyöreästi 10 miljardia vuotta elämän synnyn käynnistymiseen.

Jotta mikä tahansa muodoltaan täysin mielivaltainen kuva voisi ylipäänsä kuvata - oikein tai väärin - todellisuutta, sillä täytyy olla todellisuuden kanssa yhteinen looginen muoto, eli todellisuuden muoto. (Ludwig Wittgenstein)

Minua pelottaa loputtoman avaruuden ikuinen hiljaisuus. (Blaise Pascal)

Näin siis maailmankaikkeudessa ei ole mitään tarpeetonta, hedelmätöntä tai kuollutta, ei kaaosta eikä sekaannusta, paitsi näennäistä. (Gottfried Wilhelm Leibniz)

Ennen kuin tähdet ja muu oleva maailma oli syntynyt, ei aisteillamme olisi ollut mitään havainnoitavaa, vaikka joku olisi ollut havainnoimassakin. Mutta ei hätää, onneksi on YouTube! Sieltä löytyy tämäkin maailma eli video nimeltään The Millennium Simulation¹⁸ maailman synnystä. Video kannattaa katsoa rauhassa loppuun. Alussa ei todellakaan tunnu tapahtuvan mitään, mutta vauhti kiihtyy.

Jos haluaa kirjallisen selostuksen noista tapahtumista fysikaalisine perusteluineen, voi tutustua lukuisiin kuvauksiin, joita on tehty 13,8 miljardia vuotta sitten tapahtuneesta alkuräjähdyksestä ja sen jälkeisistä tapahtumista.¹⁹ Tarina on pitkä ja monimutkainen. Otetaan siis lähtökohdaksi, että fyysikot ja kosmologit osaavat hommansa. Kaiken tarkastamiseen ei riitä aika eikä henkiset resurssit. Ainoa mikä mietityttää on se, onko noita alkuräjähdyksiä voinut olla jo ennen nykyistä ja onko kaikki materia loppujen lopuksi jatkuvaa alkuräjähdysten²⁰ paukuttelua. Silmukkakvanttiteorian yhtälöt mahdollistavat sen, että historian rekonstruktiossa voidaan mennä ajassa taaksepäin vielä pidemmälle. Kun maailmankaikkeus on äärimmäisen kokoonpuristunut, kvanttiteorian mukaan syntyy työntövoima. Big bang onkin voinut olla suuri ponnahdus. Maailmamme on saattanut syntyä aiemmasta universumista, joka on puristunut kokoon, oman massansa takia hyvin pieneen tilavuuteen, kunnes on alkanut ponnahtaen laajentua uudelleen. Lopulta siitä on tullut maailmankaikkeus, jota me olemme havainnoimassa.²¹ Loputonta materian äärimmäistä tiivistymistä ja hajoamista. Jos alkuräjähdyksen tapaisia tapahtumia olisi ollutkin muitakin, havaintoja emme pysty kuitenkaan tekemään muista kuin tästä ainokaisestamme. Siitä saatu tieto ja havainnot ovat kuitenkin parasta, mitä meillä kaiken alusta on käytettävissä.

Mutta miksi on esimerkiksi ainetta ja antiainetta? Kosmologi Kari Enqvistin mukaan australialainen David Chalmers on fysiikan tontille eksyessään osunut filosofien tapaan pahasti harhaan, kun hän on todennut: Fysiikassa mikään ei kerro, miksi ainetta ylipäänsä on olemassa, mutta me emme pidä tätä aineen teorioiden vikana. Enqvistin mukaan fyysikko sen sijaan sanoisi: totta Mooses se olisi vika, paha vika. Jos se olisi vika. Kosmologi kertoo aineen alkuperän eli se on inflaation aikaisen tyhjiön energia. Mutta fyysikko on filosofia paljon kunnianhimoisempi. Hänelle ei riitä pelkkä ylimalkainen tieto siitä, miksi ainetta on olemassa. Fyysikko haluaa myös tietää, miksi ainetta on juuri se määrä kuin sitä on. Ihmisen olemassaolon mysteerin kosmologinen ulottuvuus koostuu siis kysymyksestä, miksi ainetta on olemassa paljon enemmän kuin antiainetta. Toisin sanoen, miksi ainetta on odottamattoman paljon ja mitä antiaineelle on tapahtunut?²² Voisi kysyä tietysti toisinkin päin:

Miksi on ylipäätänsä olemassa jotakin, pikemmin kuin ei mitään?

(Martin Heidegger)

Mystistä ei ole se, miten maailma on, vaan se että se on.

(Ludwig Wittgenstein)

Ollaan syvissä vesissä. Sattuvasti onkin kuvattu tätä filosofisen ja luonnontieteellisen lähestymistavan erilaisuutta toteamalla, että filosofia suhtautuu todellisuuteen kuten masturbaatio seksiin.²³ Pohdiskellaan kiikkustuolissa, mutta ei oteta selvää, eikä päästä oikein mihinkään.

Oleminen on kaikkein läheisin. Mutta tämä läheisyys on ihmiselle kaikkein kaukaisinta. (Martin Heidegger)

Ihmiset ovat taukoamatta tekemisissä olemisen kanssa ja se on kuitenkin heille vieras. (Martin Heidegger)

Sinä et pääse filosofiaan niin, että luet monia ja monenlaisia filosofisia kirjoja tai kidutat itseäsi ratkaisemalla universumin arvoituksia ... filosofia kätkeytyy piilevästi jokaisen ihmisen olemassaoloon eikä filosofiaa tarvitse siihen ensin lisätä ottamalla se ensin jostakin muualta. (Martin Heidegger)

Emme tarvitse ajattelemisessa mitään ’korkeaa lennokkuutta’. Riittää kun oleskelemme siinä mikä on lähellä ja mietiskelemme lähiolevaa: sitä mikä koskee meitä erityisesti tässä ja nyt; tässä: tätä kotikontua, nyt: läsnäolevana aikana. (Martin Heidegger)

Sillä lailla. Kouluopetuksessa voisimme tirskumista aiheuttamatta puhua filosofian osalta oman hännän jahtaamisesta. Tai näin ilmaistuna:

Kokonaisuudessaan olen taipuvainen ajattelemaan, että suurimmaksi osaksi ne vaikeudet, jotka tähän asti ovat huvittaneet filosofeja ja tukkineet heidän tiensä tietoon, johtuvat kokonaan omasta itsestämme. Että olemme ensin nostattaneet pölyn ja sitten valitamme, ettemme näe. (George Berkeley)

Kosmologinen perspektiivi jääköön noihin viittauksiin, ettei mopo karkaa käsistä heti alussa. Jokainen voi halutessaan uppoutua asiasta kirjoitettuihin lukuisiin ja kansantajuisiksi ainakin tarkoitettuihin esityksiin.²⁴

Elämän synty

Menimme mihin tahansa maapallolla elämälle kaikkein vihamielisimmältä vaikuttavat ympäristöt mukaan luettuina, elämää löytyy aina, jos on tarjolla vettä ja jonkinlainen kemiallinen energianlähde.²⁵ Pitkälle 1950 luvulle asti oletettiin, että maapallolla oli ollut elämää alle 600 miljoona vuotta. Sittemmin olettama oli 3,85 miljardia vuotta. Maan pintakerros muuttui kiinteäksi vasta noin 3,9 miljardia vuotta sitten.²⁶ Tuoreimmat arviot elämän synnystä ajoittavat sen tapahtuneen 3,8-4,3 miljardia vuotta sitten.²⁷

Elämän osatekijöinä pidetyt kemialliset reaktiot ovat itse asiassa jokseenkin yleisiä. Luonnossa molekyylit liittyvät usein toisiinsa muodostaen polymeereiksi kutsuttuja pitkiä ketjuja. Kiteet pystyvät monenlaisiin elämää muistuttaviin temppuihin – ne jakaantuvat, reagoivat ympäristön ärsykkeisiin ja muodostavat yhdessä monimutkaisia rakenteita. Riippumatta siitä, esiintyykö maailmankaikkeudessa elämää vai ei, oma-aloitteinen järjestäytyminen kokonaisuuksiksi on hyvin yleistä kaikkialla lumihiutaleiden kiehtovasta symmetriasta aina saturnuksen upeisiin renkaisiin asti. Järjestäytymistaipumus on niin vahva, että nykyään monet tiedemiehet uskovat elämän olevan todennäköisempää kuin olemme tähän asti kuvitelleet. Nobelilla palkitun belgialaisen biokemistin Christian de Duven sanoja lainaten elämä on aineen väistämätön ilmenemismuoto, jonka synty on todennäköistä aina kun olosuhteet ovat otolliset. De Duven mukaan olosuhteet voisivat kehittyä sopiviksi jopa miljoonaa kertaa jokaisessa galaksissa.²⁸

Jos haluaisimme uuden elävän olennon, tarvitsemme vain neljää perusraaka-ainetta: hiiltä, vetyä, happea ja typpeä sekä pieniä määriä muita aineita, lähinnä rikkiä, fosforia, kalsiumia ja rautaa. Kun näitä yhdistellään noin kolmella tusinalla tavalla eräiksi sokereiksi, hapoiksi ja muiksi perusyhdisteiksi, niistä voidaan periaatteessa rakentaa kaikki elollinen. Richard Dawkins kirjoittaa: Eläviä olioita ei ole tehty mistään erityisestä aineesta. Eliöt ovat molekyylejä niin kuin kaikkia muukin. ²⁹ Kuten tiedämme, joskus nämä muodot ovat varsin eriskummallisia. Tutkijat ovat esimerkiksi löytäneet vedestä ja maaperästä jo toista tuhatta mikrobia, joiden voi sanoa joko syövän tai hengittävän sähköä. Ne vaihtavat elektroneja suoraan ympäristönsä kanssa. Elektronien siirto on kaikelle elämälle yhteinen tapa hankkia ja käsitellä energiaa. Elektroneja siirretään molekyyliltä toiselle ja samalla niistä irrotetaan energiaa. Ihmiset ja muut eläimet saavat elektroneja ruuasta pilkkomalla sokereita. Kasvit puolestaan irrottavat elektroninsa auringon säteilyn voimalla. ³⁰ Eli missä vain on energiaa, on myös joku sitä syömässä.

Elämän synty on biologian ällistyttävin tosiasia, kenties ällistyttävin tietämämme asia kaiken kaikkiaan. Kaikki maapallolla eläneet eliöt, niin eläimet kuin kasvitkin, juontavat juurensa samasta elämän heräämisestä. Joskus käsittämättömän kaukaisessa menneisyydessä pieni hyppysellinen kemikaaleja heräsi epävarmasti henkiin. Siihen imeytyi ravinteita, se sykähteli hiljaa ja eli jonkin aikaa. Niin on voinut käydä aiemminkin, mahdollisesti montakin kertaa. Mutta tämä aikojen takainen hyppysellinen teki muutakin: se jakaantui ja tuotti jälkeläisen. Pieni annos geneettistä perimää siirtyi yhdeltä elävältä olennolta toiselle ja niin on jatkunut aina siitä lähtien. Se on meidän kaikkien alkuhetki. Biologiassa sitä kutsutaan elämän alkusynnyksi.³¹

Maailma on pullollaan yksinkertaisia molekyylejä, jotka pystyvät sopivissa oloissa tekemään kopioita itsestään. Kantaäidiksi pyrkivän molekyylin täytyy pitää sisällään omat rakennusohjeensa ja ohjeiden täytyy olla muunneltavissa kopioimisen tapahtuessa, niin että kopio ei ole viimeistä atomia ja molekyyliä myöten identtinen alkuperäisen kanssa. Aivan viime aikoihin saakka tunsimme vain kaksi molekyyliä, jotka pystyvät tähän: RNA:n ja DNA:n. Aivan äskettäin tutkijat ovat löytäneet muitakin samankaltaisia molekyyliketjuja: ANA, FANA, TNA, LNA, CeNA ja HNA. Ymmärryksemme elämän ehdoista ja elämän alusta kasvaa koko ajan. Tapahtui se, minkä Darwin oivalsi Lajien synnyssä sata viisikymmentä vuotta sitten; satunnaisesta vaihtelusta johtuen kaikki jälkeläiset eivät olleet yhdenvertaisia, jotkut menestyivät paremmin ja jatkavat sukuaan, toiset kuolevat pois. Siinä koko tarina, evoluution väistämätön perusta: sattuma ja luonnonvalinta. Kaikki suurimmat oivallukset ovat yksinkertaisia.³² Tähän satunnaiseen vaihteluun liittyen hyppivät geenitkin löydettiin jo 1940 luvulla.³³

Menimmepä minne tahansa maailmassa ja katsoimmepa mitä tahansa eläintä, kasvia tai ötökkää, kaikki elollinen käyttää samaa sanakirjaa ja samaa koodistoa. Kaikki elämä on yhtä, kirjoittaa Matt Ridley. Olemme kaikki peräisin samasta geneettisestä sattumasta, joka on periytynyt sukupolvelta toiselle yli kolmen miljardin vuoden ajan jopa siinä määrin, että jos otamme kappaleen ihmisen geneettistä koodia ja ymppäämme sen vaurioituneeseen hiivasoluun, solu ottaa sen käyttöön kuin oman perimänsä. Sitä se pohjimmiltaan onkin. ³⁴ Tämä tieto on jotenkin perustavaa laatua, kun sitä pysähtyy ajattelemaan.

Kahden miljardin vuoden ajan bakteerit olivat maailman