Uravalmennus työpaikalla: Mitä meistä tulee seuraavaksi?

By Suvi Tuomikoski

Muistan kolmekymppisen tuplamaisterin, osaavan ja itsekriittisen naisen, joka oli vakuuttunut, että ei enää koskaan tule työllistymään. Ikänsä isossa IT-talossa työskennelleen, hyväpalkkaisen johtajan, joka kaipasi jotain muuta. Opiskelijan, jota ahdisti pelkkä ajatus "oikeasta työelämästä". Lahjakkaan muotoilijan, joka opetteli sitkeästi teknisen alan lainalaisuudet päästäkseen vaikuttamaan.
Mira Valkonen, jatkuvan oppimisen asiantuntija

Uravalmennus tarjoaa tukea ammattiahdistukseen. Se ei ainoastaan auta työntekijää, vaan myös johtotehtävissä toimivia ja koko organisaatiota. Uravalmennus ei tarkoita itsensä kirittämistä aina vain parempiin suorituksiin, vaan kykyä hallita omaa työtä ja elämää.

Mitä on uravalmennus, kuka sitä tekee ja miksi tällaista mahdollisuutta tulisi hyödyntää organisaatioissa enemmän? Asiantuntijoiden vieraskynäpalstat rytmittävät tätä teosta, jonka avulla jokainen itseään tai muita johtava henkilö pääsee ottamaan askeleen kohti kulttuuria, jossa keskustelu työuran kehityssuunnasta on osa arkea.

• Language: Suomi
• Publisher: Books on Demand
• Release date: Aug 30, 2023
• ISBN: 9789528042303

Suvi Tuomikoski

Suvi Tuomikoski (s. 1981) on kasvatuspsykologi (KM) ja tietokirjailija. Hän on toiminut yli 40 eri työtehtävässä, muun muassa esihenkilönä ja työelämäpolkujen ohjaajana. Tuomikoski toivoo työpaikoille entistä rohkeampaa puhetta ammatillisesta kasvusta ja sitä kautta yhdessä rakennettavia, kestäviä työuria!

Book preview

"No, ammattilainen ei apua kaipaa,

sanoi ammattilainen kun ei apua kaivannut."

Aino Havukainen ja Sami Toivonen

ESIPUHE

Tämä kirja syntyi syöksyllä.

Kaikki lähti liikkeelle tehdessäni tärkeän oivalluksen esikoiskirjani, Ammattiahdistuksen¹ jälkipyykkiä pestessäni. Kyseinen kirja päättyy ajatukseen uramuotoilusta, joka tarkoittaa, että ajelehtimisen sijaan omaa uraa on mahdollista myös luoda.

Minulta on kysytty monta kertaa kirjan ilmestymisen jälkeen: Miten ammattiahdistus loppuu ja Mikä auttaa ammattiahdistukseen. Ajattelen, että se ei koskaan lopu, sillä ihminen jatkaa kasvuaan läpi elämän ja maailma muuttaa alati muotoaan. Ammatillisen epävarmuuden kanssa täytyy sen vuoksi oppia elämään. Toisaalta esimerkiksi itsemyötätunnon harjoittelu voi auttaa ja omaa tulevaa suuntaa on mahdollista selkeyttää uravalmennuksen keinoin.

Huomasin pian tekeväni esikoisteokselleni itsenäistä jatko-osaa. Tajusin, että uraan liittyviä pohdintoja on hyvä käydä siellä, missä niitä on mahdollista tarkastella rakentavasti ja josta löytyy tarvittaessa lähin mahdollisuus työn tuunaukseen: työpaikoilla, oman työn äärellä. Se on oiva paikka myös siksi, että uraan liittyvä suunnittelu linkittyy mielen hyvinvointiin ja työpaikkojen yksi tehtävä on tukea mielenterveyttä.

Myös kirjan nimi iskeytyi päähäni kuin ukkosella loimuava salama. Käänsin aiemman kirjani minä-ajattelun tässä teoksessa me-muotoon, koska urapolut eivät ole vain itsestä kiinni, vaan kyseessä on monenlainen yhteistoiminta.

Tarina lähti vetämään minua vauhdilla, sillä intuitioni sanoi että olen tehnyt tärkeän havainnoin. Se koski uravalmennuksen yleisiä mahdollisuuksia työelämässä. Uravalmennus on teemana monelle entuudestaan tuttu ja erilaista valmennusta on ollut olemassa jo tovin aikaa, mutta silti uskon, että tämä aihe ja siihen sisältyvä potentiaali kaipaavat lisää tarkastelua.

Ajattelen valmennuksen olevan, ainakin osittain, ratkaisu moneen työelämään liittyvän ajankohtaiseen ja laajaan kysymykseen. Se on keino löytää osaajia, lisätä työhyvinvointia ja jaksamista, mahdollistaa yrityksen sisäisiä urapolkuja ja taklata tarpeetonta vaihtuvuutta. Ja yhtä aikaa kyseessä on keino erota ystävinä, jos sen aika on. Uravalmennuksen avulla on lisäksi mahdollista inhimillistää työtä ja tuoda helpotusta työelämän tyrskyissä luoviville. Se voi tarjota tukea esimerkiksi tilanteessa, jossa oma ammatillinen identiteetti täytyy syystä tai toisesta rakentaa uudelleen.

Kirjan syntymistä edeltänyt kantoaika oli yllättävän pitkä. Pidempi kuin norsulla, jolla se on miltei kaksi vuotta. Oikeastaan se muistutti kärpän raskautta, joka on katkonainen niin, että sikiön kehitys pysähtyy välillä odottelemaan parempia syntymäkelejä.

Huomasin kirjoittaessa kuinka kauan olin tätä teemaa aivopoimujeni välissä alitajuisesti jauhanut. Esimerkkinä ees’ taas kulkeneesta ajatusvirrasta päädyin tekemään ammattiahdistuksesta podcast-sarjaa yhdessä Henna Ojalan kanssa. Jaksossa kahdeksan² aiheenamme oli, pitäisikö ammattiahdistuksesta puhua työpaikalla? Rekrytoinnin ja henkilöstön kehittämisen parissa työtä tekevien vieraiden kanssa kävimme läpi miksi niin olisi syytä tehdä.

Kasvatuspsykologian opintoihin liittyen puolestaan tein aikoinaan kandidaatintyön otsikolla Toimijuuden ohjaaminen työmotivaation lisäämisen menetelmänä.³ Silloin minulla ei vielä ollut sanaa ammatilliselle epävarmuudelle, eikä tietoa siitä, että minusta tulee jonain päivänä tietokirjailija. Tässä samassa aihepiirissä minä kuitenkin jo tuolloin pyörin.

On hauskaa jälkikäteen havaita, miten jotkut asiat muhivat välillä pitkiä aikoja, kunnes ne pulpahtavat pintaan yllättävässä muodossa.

On sanottu: kirjoita siitä, mitä haluat ymmärtää.

Tämä kirja syntyi halusta laajentaa sekä omaa että muiden ymmärrystä uravalmennuksesta ja siitä, miten sellainen toimii yhtenä ammatillisen kasvun tukemisen keinona.

Koen tärkeäksi nostaa näitä seikkoja yleiseen keskusteluun. Haluan tarjota hieman toisenlaisia näkökulmia aikaan, jossa uralla ylöspäin eteneminen ja monenlaisten tavoitteiden saavuttaminen tuntuvat elintärkeiltä. Painetta näiden keskellä kokevat yhtälailla työntekijät kuin työtä johtavat.

Ajattelen, että työpaikoilla tapahtuvaan uravalmennukseen ja ammatillisuuden tarkasteluun sisältyy valtavasti potentiaalia. Sen avulla hetkittäin ammatillisesti epävarmoja – toisin sanoen kaikkia työtä tekeviä – on mahdollista auttaa. Ja mikä parasta, samalla saattaa kasvaa se organisaatio, joka tällaisen mahdollistaa.

Tavoitteenani on parantaa työelämää kirja kerrallaan. Tekemistä riittää, sillä työ on kuin ihminen: niin kauan kun tehdään, valmista ei tule koskaan.

Oulussa kesäkuussa 2023

Suvi Tuomikoski

---

1 Tuomikoski 2022.

2 Ojala, Tuomikoski, Wuoti & Moilanen 2023.

3 Tuomikoski 2016.

SISÄLLYS

ESIPUHE

JOHDANTO

I URAVALMENNUKSEN TARVETTA SELITTÄVIÄ KESKEISIÄ TEKIJÖITÄ

1. URALLA MENESTYMISEN VAATIMUS

2. JATKUVA TYÖSSÄ OPPIMINEN

3. VAIKUTUSMAHDOLLISUUDET OMAAN (TYÖ)ELÄMÄÄN

4. ITSENSÄ JOHTAMISEN VAIKEUS

II URAVALMENNUS OSANA TYÖYHTEISÖN TOIMINTAA

5. VALMENNUKSEN LÄHTÖKOHTIA

6. MITÄ VALMENNUKSESSA TAPAHTUU?

7. URAVALMENNUS KAIKKIEN TYÖN TUKENA

8. TALON SISÄISTÄ VAI ULKOPUOLISEN TUOTTAMAA VALMENNUSTA?

III URAVALMENNUS VETOVOIMA-, PITOVOIMA- JA KILPAILUTEKIJÄNÄ

9. URAVALMENNUS OSANA STRATEGIAA

10. OPPIMISEN JOHTAMINEN

11. VAIHTUVUUDEN AALLOKOSSA

12. URAPOLUN PIIRTÄMINEN YHDESSÄ

LOPUKSI

KIITOKSET

KUVALUETTELO

LÄHTEET

JOHDANTO

Uravalmennuksen tarjoaminen työpaikoilla on ikään kuin pyörän keksimistä uudelleen. Kyse on vanhan jutun uusiokäytöstä eli kierrätyksestä. Tarkastellaan, mitkä osat olemassa olevasta valmennuksen kentästä ovat työpaikoilla suoraan hyödynnettävissä ja mitä uutta tarvitaan, jotta ammatillista kasvua tukevasta menopelistä tulee entistä ehompi.

Ohjauksellista tai valmentavaa otetta on käytetty oppilaitoksissa ja erilaisissa työllisyyttä edistävissä paikoissa pitkään. Lisäksi erilaisia työelämässä liikkumista helpottavia, uran suunnittelun tai itse työn suorittamiseen liittyviä ohjaus- ja valmennuspalveluita on ollut tovin aikaa. Hieman toimialasta ja yrityksestä riippuen erilaiset työssä tukemisen menetelmät, kuten mentorointi tai työnohjaus, ovat jo pysyvä osa yrityksen henkilöstöön liittyviä prosesseja. Työtä tekevät tai työtä etsivät osaavat lisäksi tarttua apua tarjoaviin ohjauspalveluihin tai erilaisiin ammatillisuutta tukeviin itseapumenetelmiin yhä rohkeammin.

Tämä ei kuitenkaan ole tuttua kaikkialla, eikä avun etsiminen ole kaikille arkipäivää. Vielä ei ole riittävästi tietoa uravalmennuksen hyödyistä erilaisissa ammattilisuuteen liittyvissä epävarmuuden paikoissa, tai miksi se ainakin osittain on työntekijän ja työnantajan yhteinen asia. Välillä myös unohtuu, että teema koskettaa kaikkia työtä tekeviä, eli myös erilaisissa johtotehtävissä toimivia. Lisänäkyvyys tälle teemalle ei liene pahasta.

Työpaikoilla tuetaan osaamisen kehittämistä, sillä se on tänä päivänä välttämätöntä yrityksen pysymiseksi mukana kilpailussa. Siihen liittyy työnkierron mahdollisuudet, kouluttautumisen tuki tai se, että järjestetään organisaation tarpeelliseksi arvioimaa sisäistä koulutusta. Työntekijöitä voidaan lisäksi kannustaa tuomaan esille heitä mahdollisesti kiinnostavat erilaiset tehtävät, uuden oppiminen tai kehittämistyöhön osallistuminen.

Havaittavissa on myös liikettä kohti ketterää oppimista. Se tarkoittaa, että oppiminen ei ole erillinen asia, joka tulee järjestää. Sen sijaan oppiminen on työhön kaiken aikaa kuuluva seikka, joka tulee mahdollistaa. Tähän liittyen puhutaan osaamisen kehittämisen kääntymisestä oppimisen johtamiseen.

Osaamisten arviointi tulee yrityksessä tyypillisesti ajankohtaiseksi isojen rakenteellisten muutosten yhteydessä. Kun edessä on esimerkiksi kokonaan uudelleenorganisoituminen, jonka yhteydessä pestit käydään läpi ja pohditaan, kuka jatkossa tekee mitä ja keneltä löytyy tarvittava kompetenssi.

Toisinaan aihe koskettaa, kun kyseessä on henkilöstöön liittyvä laaja irtisanominen. Näissä tilanteissa yleensä talon ulkopuolinen konsultti auttaa ihmisiä jäsentämään jäljelle jääville mahdollisuuksia ja opastaa heitä tarvittaessa kokonaan uusille urille. Tällöin ulkopuolinen tuo tilanteeseen tarpeellista perspektiiviä.

Organisaatioissa käydään osaamiseen liittyviä keskusteluja lisäksi noin kerran vuodessa kehityskeskusteluiden nimissä. Ne ovat tapa ohjata työntekijöitä ammatillisessa mielessä. Ne eivät kuitenkaan ole yksin riittävä tuen muoto, erityisesti jos keskustelua vetävällä ei ole aikaa tai riittävää tietotaitoa pitää sellaista valmentavalla otteella.

Osaamista sivutaan myös ohimennen käytävällä, kun anotaan lupaa osallistua tiettyyn koulutukseen. Tällöin osaamisen kehittämisen perusta on joko yksilöiden omissa mielenkiinnon kohteissa tai työstä nousevissa tarpeissa.

Puhetta systemaattisesta kehittämisestä kyllä käydään, mutta aina ei oikein tiedetä miten sitä tulee johtaa. Ja toisaalta, miten kannustaa sellaisia ihmisiä kehittymään, jotka eivät kerro tarpeistaan tai jotka eivät koe uuden oppimista itselleen hyödyllisenä?

Erityisen hankala tilanne on, jos työntekijä ei itsekään tiedä, mitä hänen olisi tarpeellista oppia tai mitä kohti hän haluaa seuraavaksi kehittyä. Voi olla, että henkilö vain päätyilee muiden tuuppaamana tehtävästä toiseen tai toivoo pääsevänsä kaikenlaisiin tehtäviin, mutta ei oikeastaan tiedä, miten uraa johdetaan siihen suuntaan.

Näissä hetkissä koetaan monenlaisia urajumeja tai jopa ammattiahdistusta eli epävarmuutta siitä, kuka ammatillisesti on tai mitä haluaa olla. Tällöin asioiden sanoittaminen menee todella hankalaksi, yhteisistä tavoitteista ja kehittämissuunnitelmasta puhumattakaan. Ammatillinen kasvu on moniulotteinen ja hieman kimurantti juttu, joka vaatii tarkastelua monesta suunnasta. Teemassa on näin ollen useita teriä.

Ammatillisuuteen liittyvä epävarmuus yhdistyy tässä kirjassa siihen, miten asiaa pystytään uravalmennuksen keinoin hillitsemään ja hallitsemaan. Punaisena lankana on, että asia ei jää ainoastaan yksittäisen työtä tekevän henkilökohtaiseksi päänvaivaksi. Jos näin käy, asia saattaa eskaloitua pahimmillaan uupumuskokemukseksi. Työpaikoilla on monessa mielessä järkevää toimia yhdessä ammatillisen epävarmuuden ratkaisemiseksi ennaltaehkäisevästi ja strategisesti. Tällöin ei helpotu ainoastaan yksittäisen työntekijän olo, vaan samalla apua saa esimerkiksi esihenkilön pestissä toimiva.

Tässä kirjassa erilaiset termit limittyvät. Pääkäsitteeksi valikoitui uravalmennus, koska työpaikkoihin liitettävänä toimintana se on tähän yhteyteen sanoista sopivin. Tekstissä käytetään välillä sanaa ohjaus – tässä yhteydessä sillä tarkoitetaan samankaltaista toimintaa, vaikka tarkasti katsoen ohjauksella ja valmennuksella on omat erityispiirteensä.

Kirjassa on mukana vieraskynää pitelevä joukko erilaisia työelämäasiantuntijoita tutkimuksen, työterveyden, johtamisen ja henkilöstön kehittämisen saralta. He nostavat esiin tärkeitä näkökulmia siihen, miksi työpaikalla toteutuva uravalmennus on tärkeää niin työntekijän kuin työnantajan näkökulmasta.

Lisäksi kirjassa on ohjausalan ammattilaisten näkemyksiä. He kertovat, miten uravalmennus auttaa oman tilanteen selkeyttämisessä, sekä miksi siitä nousevaa potentiaalia