Miten työskentelen fiksummin, en kovemmin

By Anja Kulovesi

Jos työn tekeminen tuntuu suorittamiselta, tarvitaan lisää luovuutta ja kohtuutta. Suomalaisia on kutsuttu Euroopan Unionin kiireisimmäksi kansaksi, mutta esimiehen tehtävänä on rohkaista työyhteisön jäseniä kasvamaan uusiin mittoihin inhimillisin keinoin. Kiire koskettaa lähes kaikkia työyhteisön jäseniä, mutta esimies voi lisätä työkulttuurin viihtyisyyttä ja auttaa löytämään uusia menestymisen mahdollisuuksia. Kyse ei ole siitä, että olemme nopeita, vaan siitä, millaisen jäljen me jätämme maailmaan.-

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Feb 19, 2020
• ISBN: 9788726163292

Book preview

www.egmont.com

Kiireenkesytys – uusi ammattitaitovaatimus

Tässä kiireen leimaamassa ajassa esimiestyön merkitys on korostunut entisestään. Kiireen taltuttamisesta on tullut uusi ammattitaitovaatimus lähes kaikille työelämässä mukana oleville. Harva on saanut siihen minkäänlaista oppia, joten olemme kaikki opiskelemassa tätä taitoa työmme ohessa. Lähes poikkeuksetta tapaamani esimiehet potevat huonoa omaatuntoa siitä, ettei heille jää riittävästi aikaa kannustamiseen ja tukemiseen. Kuitenkin kiire – jännitteinen tila – jota koemme sekä yksilöinä että yhteisöinä, on myös ovi, josta avautuu muita kehittämisen alueita: oleelliseen keskittymistä ja sen kirkastamista, hyviä vuorovaikutustaitoja ja terveiden rajojen tunnistamista. Yleisesti koetun, aikaan liittyvän stressin kautta näiden merkitys alkaa hahmottua koko organisaatiossa. Sen sijaan, että työnnämme syyt hillittömään hoppuun itsemme ulkopuolelle, on myös paljon asioita, mitä jokainen voi itse tehdä ja mihin jokainen meistä voi yhteisön jäsenenä vaikuttaa. Tiedämme, ettei jatkuvasti kiireinen ihminen ole tehokas. Työn lopputuloksenkin kannalta on tärkeää, että meille jää aikaa palautua, löytää ajatusten selkeys, keskittyä olennaiseen ja olla läsnä siinä, mitä todella tapahtuu.

Omalla tavallaan kiire, joka on seurausta aiemmin tekemistämme valinnoista ja arvostuksistamme, onkin lahja meille kehittääksemme yhdessä elämisen ja tekemisen taitoja. Kiire tekee näkyväksi sen, mikä ei toimi. Kiire on lahja ihmisiksi oppimisen yliopistossa. Se pysäyttää meidät kartoittamaan kohtuutta ja pohtimaan arvojamme. Se nostaa avainkysymykset pintaan: mikä on todella tärkeää? Mistä ei ainakaan voida tinkiä? Kiire paljastaa meille läsnäolon merkityksen ja ihmisenä ihmisille olemisen tärkeyden. Esimiehiltä se edellyttää toivon johtamista, faktoihin perustuvia päätöksiä, vastuun jakamista ja kumppanuutta. Moni asiantuntijasta esimieheksi ylennyt opiskelee myös johtamisen taitoja työn ohella arjessa. Yhteinen riesa, kiire, voi antaa tähänkin käytännönläheisiä aineksia. Suurten muutosten ja haasteiden maailmassa se nostaa räikeästikin pintaan oleellisen: asenteen, jolla työtä tehdään. Työ on vain idea, eikä sitä voi erottaa henkisyydestä. Mitä tietoisemmiksi tästä tulemme, sen paremmin kontrolloitaviksi työhön liittyvät prosessit tulevat. Emme voi enää suostua ahneuden valtavirtaan ihmisyyden kustannuksella. Yhä useampi haluaa kyseenalaistaa ahn rituaaleja, syttyä toivon roihahduksiin ja rakentaa ihmisten välistä luottamusta.

Voit lukea tätä kirjaa etsien itsellesi eväitä esimiehenä. Siinä opinahjossa, jossa me kaikki opiskelemme Hyvän Elämän Tasapainoa, esimiestaidot ovat muuttumassa myös alaistaidoiksi. Idea työstä muuttuu vauhdilla. Samalla se laittaa meidät kasvokkain syvempien arvojemme kanssa ja antaa meille mahdollisuuden kasvaa vastuullisina ihmisinä uudenlaiseen yhteisöllisyyteen.

Tämä kirja on tehty kiireisille esimiehille. Se pyrkii tarjoilemaan lyhyitä, käytännönläheisiä aineksia aikaan ja sen riittävyyteen liittyvistä haasteista selviytymiseen. Jokaisen luvun lopussa on tiivistelmä ja arkeen vietäviä ajatuksia. Silloin kun ei ole aikaa miettiä ilmiöitä tarkemmin, voi poimia vain kiteytetyt ajatukset ja käytännön ohjeet ajankohtaisiin tilanteisiin. Muutos tapahtuu pienin askelin. Olkoon matka antoisa. Loppujen lopuksi kiireen kesytys on asenne.

Tiivistelmä

Kiire on jännitteinen tila, jolla on suhde aikaan.

Kiireen kesyttämisestä on tullut ammattitaitovaatimus lähes kaikissa töissä.

Yhteinen kiireen haaste nostaa pintaan avainkysymyksiä ja kehittämisalueita.

Yksilön ja yhteisön kiireet – yhteinen haaste

Työyhteisöjä koskevassa tutkimuksessa me suomalaiset olemme nousseet Euroopan Unionin kiireisimmäksi kansaksi. Me olemme myös huonoiten nukkuva kansa. Yli puolet meistä kokee työperäistä stressiä. Samaan aikaan meidän tulisi lisätä innovaatioiden ja yrittäjyyden määrää selvitäksemme globaalissa kilpailussa. Valtava määrä ihmisiä on eläköitymässä ja nuorten suhde työhön on aivan erilaista kuin velvollisuudentuntoisten suurten ikäluokkien. Siinä on haastetta kerrakseen niin esimie hille kuin koko kansalle.

Syitä kiireeseen

Kiireeseen ei ole yhtä syytä, eikä yhtä helppoa keinoa siitä vapautumiselle. Ihmiset ovat erilaisia. Meillä on erilaiset rytmit ja toimintatavat. Jotkut rakastavat vauhtia enemmän kuin toiset. Kiireen kokemus on aina henkilökohtainen. Jännitteinen tila tuntuu niin kehossamme kuin mielessämme. Työn tekemisen kannalta rento, mutta keskittynyt ote ja selkeä mieli toimisivat paremmin kuin vauhdin jatkuva lisääminen ja ahdistus siitä, ettei ehdi ajoissa. Kiire on selkeästi työtä ja työntekoa häiritsevä tekijä.

Kun työntekijöiltä kysytään heidän kiireittensä aiheuttajia, nousevat liian tiukat deadlinet, asiakkaat ja työkaverit syiden kärkeen. Ja työkavereiden sekä asiakkaiden kautta tietysti kokouskäytännöt, sähköpostit, jatkuva puhelimen saavutettavissa oleminen, keskeytykset ja erilaiset käsitykset kiireellisyyden tarpeista. Syyt on helppo työntää itsensä ulkopuolelle, mutta aiheutamme paineita myös itse.

Turhasta kiireestä vapautumisen kannalta on tärkeää tunnistaa niin yhteisön kuin yksilöidenkin hoppua aiheuttavat mallit. On sellaisia asioita, joihin emme voi paljoakaan vaikuttaa. Meillä tulee aina olemaan erilaisia ihmisiä niin asiakkaina kuin työkumppaneinakin. Tiukat deadlinet näyttävät tulleen jäädäkseen. Näiden kanssa on siis opittava elämään parhaalla mahdollisella tavalla. Sen sijaan kannattaa keskittyä niihin asioihin, joihin voimme itse vaikuttaa. On tunnistettava ne. On nostettava ne puheeksi. Ja on otettava vastuu valintojemme seurauksista.