Kadonneen ilon metsästys

By Anja Kulovesi

Kadonneen ilon metsästys on kaunis kirja täynnä positiivisia sanoja ja ajatuksia, joiden kantamana lukija voi päästä uudelle polulle kohti elämäniloa.Kirja sisältää tarinoita, kiteytyksiä, harjoituksia ja voimalauseita.-

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Jul 15, 2019
• ISBN: 9788726163261

Book preview

www.egmont.com

sisällysluettelo

Osa 1

Varjojani kohtaamassa

Skeptikko ja elämäntaikuri kohtaavat

Jannis, Mörkö ja Ufo-lapset rippikoulussa

Kolme varottavaa viestiä

Kuvat vaihtuvat, mutta vilinä jatkuu

Kiehtova kuolema

Osa 2

Vapausrituaalit

Tällaistakin on tapahtunut!

Päättömät kanat huumorilla

Inis Mórin rituaali

Kun menneisyys ja tulevaisuus kohtaavat

Delfiinioppaat jatkavat työtään

Päättyneestä parisuhteesta vapautumisen rituaali

Osa 3

Hallinnan haussa

Kosmiset konsultit tositoimissa

Liisa ihmemaassa -ensiapulaatikko

Jeremy ja intiaanien viisaus

Taiottu postilaatikko

Osa 4

Joustavuudella lisää vaihtoehtoja

Valmiista vastauksista luopumisen päivä

Aikataulut ja suurempi suunnitelma

Serpentiinitie ja eriväriset bussit

Matkaliput, olkaa hyvä!

Piirtoheitin pihalla

Osa 5

Ilon ja keveyden jäljillä

Ystäväni Peter Pan, Helinä-keiju ja Milinan magiaa

Erilaisten ovenkahvojen kauppa

Kauain kutsu

Runsauden rituaali Roomassa

Osa 6

Elämä tässä ja nyt

Matkalla kuplivaan iloon

Tähtinäyttelijänä draamateatterissa

Loppusanat

kadonneen ilon metsästys

Omistettu elämäntaikureille

"Ja loppu onkin jälleen uusi alku.

Ensimmäinen onkin viimeinen.

Matka onkin spiraalia alkamattomaan

ja päättymättömään ympyrään.

Sillä auringon alla ei tosiaan ole mitään uutta.

Tuntematon, salaisuus, mysteeri

on koko ajan ollut silmiemme edessä,

kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Vanhat sielut,

uusin silmin,

kulkemassa kotia kohti.

Valojen virtana,

iloa kuplien.

Olkoon niin."

William Pila Chiles

käännös: Anja Kulovesi

Osa 1

Varjojani kohtaamassa

Skeptikko ja elämäntaikuri kohtaavat

Samalla kun annan yliotteen skeptikolle itsessäni, katoaa ilo kokemastani.

Eeräs tuttavani kertoi hyvin kauniista kokemuksesta, jossa oli nähnyt valovirtojen lähtevän kehostaan kohti kaukana olevaa ystävää, jota hän ajatteli. Hän oli innoissaan kertonut tuntemuksestaan myös terapeutilleen. Tämä oli vastannut olevansa skeptikko, joka ei usko moisiin kokemuksiin. Se, mikä oli ollut toiselle hyvin totta, tuntui äkkiä nololta erehdykseltä.

Mietin itsekseni, kuinka ymmärtämättömiä saatamme joskus olla, kun luulemme tuntevamme totuuden. Minkä totuuden? Sen, jonka omat rajamme sallivat meidän kokea. Skeptikkohan määrittelee etukäteen itselleen, millä edellytyksillä hän on valmis uskomaan jonkun asian todeksi. Taustalla on varmasti turvallisuuden ja hallinnan tarpeita. Elämänkokemuksia on helpompi ennakoida, kun tiedämme totuutemme pysyvän hyväksymiemme rajojen sisällä. Kaikki se, mitä emme pysty näkemään omin silmin, tulee todistaa oikeaksi maailmankuvaamme sopivin keinoin. Arvostamme rationaalista ajattelutapaa ja haluamme erilaiset ilmiöt selkeään järjestykseen pystyäksemme selittämään niitä. Löytääksemme niille oman paikkansa, johon ne kuuluvat. Jos tapahtuu jotain, mille ei ole nimeä, selitystä eikä lokeroa, sitä ei voi olla olemassa.

Muinaisessa havaijinkielessä yksi sanakin voi tarkoittaa lukemattomia eri asiakokonaisuuksia riippuen siitä, missä yhteydessä sitä käytettiin. Kuitenkin tämä monimuotoisuus tuntuu tuon kielen käyttäjistä helpolta ja paljon syvemmin puhutelevalta kuin käyttämämme kielet tänä päivänä. Me olemme pilkkoneet kielen niin pieniin osiin, ettei alkuperäistä totuutta pysty kielen avulla enää tavoittamaan, on Havaijilla säilynyttä muinaista filosofiaa ja kieltä ymmärtävien uskomus. Voisiko olla kysymys siitä, että olemme pyrkineet hallitsemaan tämän hetken ymmärryksellämme asioita ja ottaneet sen tähden alkuperäisen kielen viisaudestakin vain pieniä siivuja kerralla käyttöön? Tämä ajatus kiehtoo minua, sillä koen aika ajoin hyvin työläänä ilmaista asioita latelemalla lukemattomia sanoja peräkkäin joko äänen avulla tai kirjallisesti. Olisi niin paljon helpompaa heitellä kokonaisia ajatuspaketteja ilman sanoja. Ilmeisesti tällainen mahdollisuus on vielä olemassa.

Minulla on ollut elämässäni monia mystisiksi luokiteltavia kokemuksia, joita en voi selittää järkeni, enkä minkään löytämäni tiedon avulla. En ole etsinyt näitä ilmiöitä, ne ovat vain tapahtuneet yllättäen erilaisissa elämäntilanteissa. Kummallisia sattumia tapahtuu yhä enemmän. Ehkä myös keskimääräistä enemmän ihmeitä. Jotkut mielikuvituksessani kokemani asiat ovat tuntuneet paljon todellisimmilta kuin mikään fyysinen kokemus tässä ja nyt. Se on itselleni hyvin totta. Sellaisia kokemuksia on myös mahdotonta kuvailla toiselle sillä tavalla, että niistä tulisi totta hänelle, ellei hän ole elänyt jotain samantapaista omassa elämässään.

Kunnon skeptikko minussa tai ympäristössäni etsisi mielellään jonkin todennäköisen ja rationaaliseen maailmaamme sopivan nimen noille ilmiöille. Samalla, kun annan yliotteen järkevyydelleni, katoaa ilo kokemastani. Skeptikkona eläminen on aika tylsää. Ehkä hallitumpaa, ennakoitavampaa ja turvallisempaa, mutta ehdottomasti ilottomampaa. Aivan kuin pienenä lapsena, jolloin koko elämä oli täynnä ihmeitä, olisin saanut kuulla kaikelle kokemalleni selityksen, ja se olisi arkistoitu huolellista seurantaa varten. Näkemäni keijut ja haltijat olisivat kirjattu liian vilkkaan mielikuvitukseni tuotteiksi ja olisin vastapainoksi keskittynyt tutustumaan eri eläinlajeihin, kasvien luokituksiin jne. Niin kuin kyllä tapahtuikin...

Mutta skeptikon ja elämäntaikurin vuoropuhelu sisälläni saattaa jatkua elämäntaikurin sanoin tähän tapaan: Tärkeintä on elää täyttä elämää. Kuuntele sydämesi ääntä ja tee omia valintojasi. Miksi käyttäisit energiaasi hyödyttömiin väittelyihin siitä, millä nimillä kutsua asioita? Miksi yrittäisit ymmärtää kokonaisuutta keskellä tapahtumien pyörrettä ennen kuin sinulla on tarvittava näkökulma siihen? Nyt on sinun aikasi tehdä historiaa, elää se todeksi. Tämä on tilaisuutesi, elämäntaikuri.

Kun skeptikko minussa puhuu uuden ajan ilmiöistä, ajan hengestä ja erilaisista henkisistä suuntauksista saamistani vaikutteista, vastaa elämäntaikuri: Rakkaani, mitä väliä sillä on, millä nimellä kutsut tätä aikaa? Tietysti nyt on uusi aika, jos katsot sitä maanpäällisen elämäsi näkökulmasta. Jokainen hetki on sinulle upouusi ja ennalta tuntematon. Kaikki menneet hetket ovat olleet aikoinaan samalla tavoin uusia ja suurta muutoksen aikaa. Aivan samoin kuin arvostamasi tiede on ollut aikoinaan esoteeristä, ja mullistavimpien ajatusten esittäjät usein aikansa kylähulluja. Tulevat historiankirjoittajat kutsuvat tätä aikaa omalla nimellään, jota emme vielä tiedä. Ja kautta aikojen filosofit kysyvät ikuisia kysymyksiämme: Mitä on kaiken tämän takana?" Aivan kuin heidän kuuluukin kysyä.

Tehtäväsi ei myöskään ole pelastaa sieluja. Kuinka joku voisi pelastaa jonkun toisen sielun? Sitä yrittävät ne, jotka pelkäävät elämää. Ja aika