Matkan varrelta: Tarinoita kehittäjän silmin

By Petri Pommelin

Olen sompaillut terveydenhuollon toimintakulttuurissa kymmenen vuoden ajan. Tämä matkakirja kertoo onnistumisista, erilaisista sattumuksista ja toisaalta kroonisesta arjen muutostarpeesta hyväntahtoisella leikillisyydellä kehittäjän silmin katsottuna. Jokainen tarina on kirjoitettu tosissaan, mutta ei vakavissaan. Hyppää kyytiin!

• Language: Suomi
• Publisher: Books on Demand
• Release date: Nov 17, 2016
• ISBN: 9789523398252

Petri Pommelin

Petri Pommelin, Licentiate of Science (Technology) Petri has fifteen years experience of safety management in design, production, and use of medical devices. He has given lectures on regulatory requirements for medical devices at Tampere University. For the last fifteen years, he has been a leading patient safety specialist responsible for promoting risk management and safety culture at Tampere University Hospital.

Book preview

SISÄLLYS

Aluksi

Rupisia riimejä ja karmeita tarinoita

Epidemian avulla parannusta

Viikon luontoääni – muutosvastarinta

Palvelulupauksen sietämätön keveys

Aina kannattaa kysyä

Käyttötuki vai tukea käyttäjälle?

Asioita, jotka on aika hoitaa

Jaettu tieto – pantattua parempi

Satunnaisen matkailijan kokemuksia

Näkyvästi potilaan parhaaksi

Uudistusohjelmaa ruåtsalaisittain

Turvallinen hoitoyksikkö

Kerralla oikein ja joka kerta

Varmistuksen varmistus

Vehkeet kuntoon ja heti

Valkun piikkiin

Ennalta estettävissä

Arvauskeskus

Tietoa tuutin täydeltä

Happee

Eroon mutkusta ja sitkusta

Mutkat suoriksi

Turpoon vain ja onnea

Luontoa ei voi kopioida

Savua ilman tulta

Torilla paukkui satanen

Tekemisen iloa

Keppiä ja lääkettä

Notkeutta ja vireyttä

Ympäri käydään, yhteen tullaan

Piikkiä tarjolla

Kuuma sairaala

Painovoimaa

Kun vika yllättää

Jonkun Toisen Ongelma

Ompeluseuraa vailla

Ymmärrettävällä kielellä

Härkää sarvista

Virtaa akkuun

English lesson – Part 1

Sanoista tekoihin

Kyä nyp piisaa

Häh – kuulinko oikein?

Sanamuunnoksia

Surkeita sattumuksia

Mielensäpahoittaja

Tuumasta toimeen

Uutisia Outolasta

Nokittelua

Onni onnettomuudessa

Homma hanskassa

Herää pahvi!

Arjen roudareita

Välinpitämättömät

Samoissa merkeissä

Näkökulmia

Oman elämänsä tähti

Etiikkaa etsimässä

Maailma muuttuu

Hyvää joulua – ja kiitos

Silmitön talvi

Välineurheilua vai viisautta?

Tipaton elämä

Lumen taju

Valinnan vaikeus

Hitauden huippu

Kolmannen asteen yhteys

Kylmä rinki

Saattaen vaihdettava

Reilua peliä

Sinistä ajatusta etsimässä

Heikoin lenkki

Peruutusnäppäin

Ötökän elämää

Tuotannollisista syistä

Varikolla

Työpäivä haltuun

Suomensuojelija

Ole luovis

Kekepyärä

Pintaa syvemmälle

Jäljetön juttu

Vaihda vapaalle

Elimäen tarkoitus

Kaikki yhden puolesta

Kuulikko?

Varo vaaraa

Törähdyksiä taivaalta

Hyvä, parempi, paras

Uudestaan

Kova luu

Ihan pimeetä

Hullun työn tauti

Svenska dagen

Kirjoituskone

Säästäväisyysviikko

Mene ja katso

Koiran elämää

Vähän syrjästä

Tontun toive

Thinking, fast and slow

Vähän paremmin

Jääkausi

Luupin alla

Tiskikone

Sanahelinää vai sankaritekoja?

Lomaa talvesta

Jäniksen vuosi

Positiivista

Kokemuksellista

Kiertue-elämää

Hallinto kevenee

Käänteisongelma

Reilu meininki

Pelastusrengas

Liikettä niveliin

Lunta tupaan

Ketuttaako hukka?

Ketunlenkki

Tietosuojarokotus

Maltti on valttia

Lupauksia

Risuaita

Lentsu

Uomaelämää

Täyttä ymmärrystä vailla

Unelmakäynti

Varo ankeuttajaa

Hämeen nopein

Osien summa

Tartu hetkeen

Sujuvaa kokousta

Iltapäivän auringossa

Onnettomuus pysäyttää

Tyhjä tila täyttyy aina

Turvallisuus yli aidan

Innostunut onnistuu

Äly hoi, älä jätä!

Digiloikkari

Luovaa järkevyyttä

Sankariainesta

Se on siinä

Aluksi

Olen sompaillut terveydenhuollon toimintakulttuurissa kymmenen vuoden ajan.. Minun roolini kehittäjänä on auttaa ihmisiä tunnistamaan ongelmia sekä tarjota heille työkaluja ja menetelmiä niiden ratkaisuun.

Tämän kirjan tarinat ovat syntyneet vuosina 2011–2016. Ne sisältävät havaintojani ja kokemuksiani matkan varrelta. Jokainen tarina on kirjoitettu tosissaan, mutta ei vakavissaan. Tavoitteena on ollut kertoa ajatuksistani ja samalla herättää keskustelua lukijoiden keskuudessa.

Tarinat on julkaistu Pirkanmaan sairaanhoitopiirin intranet-sivuilla sekä osittain myös henkilöstölehdessä. Vaikka tarinoiden kommentointi on ollut niukkaa, niin kuulemani mukaan niitä on kyllä luettu. Kannanotto omalla nimellä ei vain ole ollut vallitsevan kulttuurin mukaista. Kirjoittaja on kuitenkin jutut omissa nimissään julkaissut.

Tämä matkakirja kertoo onnistumisista, erilaisista sattumuksista ja toisaalta kroonisesta arjen muutostarpeesta hyväntahtoisella leikillisyydellä kehittäjän silmin katsottuna. Hyppää kyytiin!

Tampereella, 6. marraskuuta 2016

Petri Pommelin

Rupisia riimejä ja karmeita tarinoita

Viime perjantaina oli vuoden ensimmäinen koulutusrupeama. Esimieskoulun eli eskarin osion teemana oli prosessien hallinta. Nämä koko päivän kestävät koulutukset on aina mietittävä ja suunniteltava etukäteen tarkasti. Ensin on tutkittava osallistujalista ja sitten puntaroitava alustava ohjelma sekä mahdollisten muiden esiintyjien aihe sekä sen sopivuus omaan tarinaan. Kun nämä raamit ovat jotenkin hahmollaan, on kiinnitettävä päivän keskeinen sisältö annettuun aikatauluun. Sen jälkeen alkaa itse tarinan rakentaminen. Jos verkkolevyn uumenista löytyy edellisen kerran matsku, niin sen voi ottaa aihioksi. Sitten vain työstämään tarinaa.

Olen ollut eskarissa kouluttajana nyt neljän vuoden ajan. Ensimmäinen kerta oli, kun olin ollut kaksi kuukautta täällä töissä. Osion sisältö on muuttunut joka kerta. Talossa tehdään kaiken aikaa erilaisia kehittämisjuttuja prosessiajattelun avulla. Tarinaan löytyy historiallista pohjaa ja uusia esimerkkejä. Joku voisi sanoa meillä olevan orastavaa prosessiajatteluun perustuvaa kehittämiskulttuuria. Jotkut ovat jo aika pitkällä ja jotkut ottavat ensimmäisiä askeliaan matkallaan.

Yleensä koulutustilaisuuden juoni vahvistuu materiaalia kasatessa. Keskeiset viestit pitää painaa mieleen. Esitysmateriaalin tehtävänä on tukea niitä. Tänä vuonna eskarissa ei enää jaeta matskua paperilla osallistujille. Se on hyvä – ei tarvitse enää seistä tuskaisena kopioimassa viime hetkellä!

Avaussanat osallistujien edessä. Valmisteltu juoni ja tarina matskun kera. Osallistujien odotukset päivän suhteen. Kaikki peliin – kerro tarina, kuuntele osallistujien kysymykset ja kommentit. Anna mahdollisuuksia ajatella asioita uudella tavalla. Jos mahdollista, opeta tekemällä käytännön harjoituksia. No, miten meni? Se jää nähtäväksi. Toivottavasti edes osa kuulijoista sai vahvistusta ajatuksilleen tai uusia ideoita. Kiitokset aktiivisesta osallistumisesta! Ja sitten seuraavaa koulutusta pohtimaan. Mikä olikaan aiheena ja keitä osallistuu...

Epidemian avulla parannusta

Tästä tulee sellainen epidemia, johon ei ole lääkettä. Näillä sanoilla perustelin syksyllä 2005 edellisen työpaikkani, Lääkelaitoksen ylijohtajalle ehdotusta erään hankkeen rahoittamiseksi. Tarkoituksena oli kehittää terveydenhuollon toimintayksiköiden käyttöön yksinkertainen menettelytapa potilaan hoitoon liittyvien vaaratapahtumien ilmoittamiseen ja käsittelyyn.

Rahoitus järjestyi ja vuonna 2006 käynnistyi VTT:n toteuttamana HaiPro-projekti, jonka ohjausryhmän puheenjohtajana pääsin seuraamaan aitiopaikalta innostuksen suunnitelmallista tartuttamista. Yksi piloteista oli Sydänkeskus. Syksyllä 2006 siirryin tänne ja ryhdyin tarjoamaan HaiPro-työkalua¹ kiinnostuneille. Sairaanhoidon palvelualue ja sisätaudit oivalsivat asian merkityksen oitis. Muut ovat seuranneet hämäläiseen tyyliin: verkalleen mutta varmasti. Vaaratapahtumien raportointi on nyt käytössä koko sairaanhoitopiirissä.

Syksyllä 2009 sain luvan tehdä sairaanhoitopiirin lukuun Pirkanmaan kunnille tarjouksen, jonka mukaan ne saavat halutessaan maksutta HaiPro-työkalun ja käyttöönottoon liittyvän koulutuksen. Viime vuonna syöttiin tarttuivat Nokia, Orivesi, Virrat ja Valkeakoski. Alkuviikosta kävin kouluttamassa Akaassa – yhteensä 100 osallistujaa viidessä tilaisuudessa. Ensi viikolla menen Ylöjärvelle. Hämeenkyrö on myös huhuillut asian perään.

Epidemia tuntuu leviävän reipasta vauhtia. Pirkanmaalla potilashoidon sujuvuuteen ja turvallisuuteen liittyvistä ongelmista on tähän mennessä tehty 10500 ilmoitusta. Koko maassa ilmoituksia on kertynyt reilussa kolmessa vuodessa 135000. Onko se mielestäsi paljon vai vähän? Ilmoitukset kertovat oireista, mutta mitkä ovat ongelmat ja niiden juurisyyt? Kun ne löydetään, voidaan toimintaa parantaa. Sinäkin voit kertoa havainnoistasi helposti.

---

¹ http://awanic.com/haipro/

Viikon luontoääni – muutosvastarinta

Tammikuu on vihdoinkin takana. Kymmenen projektiryhmää kävi ottamassa vauhtia omalle taipaleelleen kahden päivän koulutuksesta. Näitä projektien käynnistyskoulutuksia on järjestetty talossa jo vuosien ajan. Minulle tämä oli viides kierros kouluttajana. Osallistujilla (yhteensä 56) oli vaihtelevasti kokemusta projektityöskentelystä. Odotukset koulutuksen suhteen vaihtelivat varovaisen toiveikkaasta orastavaan intoon. Kullakin ryhmällä oli koulutuksen alussa oma hahmotelmansa tavoitteista. Minun tehtäväni oli saada heidät puntaroimaan, mikä oli mahdollista toteuttaa annetussa ajassa. Sitten ryhmät sorvasivat suunnitelman, jonka mukaan homma varmasti hoituu.

Projektin toteutukseen liittyy kuitenkin aina riskejä. Niiden hallintaan on kyllä keinot ja työkalut. Näitä oli tarjolla koulutuksessa. Projektin tuotokset ja hyödyt on määriteltävä tarkasti heti lähtökuopissa. Omalla radalla on pysyttävä ja matkan pituus on tiedettävä. Vauhdinjako on myös syytä sopia. Se onkin yksi projektipäällikön monista tehtävistä. Usein kehitysprojektissa viilataan nykyistä tapaa toimia paremmaksi. Kun keskeiset ongelmat ja niiden perussyyt on tunnistettu, voidaan suunnitella uusi toimintamalli. Kokeilemalla selvitetään sen toimivuus, jos tämä aikataulun puitteissa on vain mahdollista.

Uuden toimintatavan luominen ei vielä riitä, sillä lisäksi on laadittava käyttöönottosuunnitelma. Uusi tapa toimia tarkoittaa aina muutosta. Yksinkertaisesta käyttöönotosta tuleekin kertaheitolla haasteellista muutoksenhallintaa, jonka menestyksekäs toteutus edellyttää aivan erityistä pohdintaa ennakolta sekä oikea-aikaista ja osuvaa viestintää. On tärkeää tunnistaa muutoksen vaikutuspiirissä olevien toimijoiden odotukset heti projektin alussa, sillä vallitseva epätietoisuus vireillä olevasta muutoksesta voi tuhota koko hankkeen. Ihmisille on kerrottava suunnitelmallisesti koko projektin ajan, mitä ollaan tekemässä ja otettava heidät myös mukaan tekemään tavalla tai toisella. Ymmärrän miten hanke vaikuttaa työtehtäviini ja ymmärrän sen merkityksen itselleni. On helpompaa suhtautua myönteisesti hankkeeseen ja hyväksyä hankkeen hyödyt, kun uuden toimintamallin edut on selkeästi viestitetty. Ihmisten sitoutuminen kehittyy yleensä asteittain, mutta ei kuitenkaan itsestään.

Oletko muuten jo kuullut aamuhämärässä linnunlaulua? Taitaa olla muutosvastarinta (Conservativicus conservativicus).

Palvelulupauksen sietämätön keveys

Olin eilen eteläisessä rannikkokaupungissa kertomassa tarinaa siitä, miten toiminnan kehittämistä meillä tänä päivänä toteutetaan. Paikalla oli puolen sataa kehittäjää ympäri Suomea. Tarina herätti kiinnostusta ja vilkasta keskustelua päivän mittaan. Oikeita asioita ilmeisesti tehdään ja vankassa etukenossa muihin nähden.

Kun oma osuus tilaisuuden sisällöntuotannosta oli hoidettu, oli aika heittäytyä seikkailuun. VR:n palveluprosessin suorituskyky oli jälleen koetuksella, sillä taivaalta oli tupruttanut varhaisesta aamusta lähtien märkää lunta. Asemaa kohti kahlatessani puntaroin mielessäni, toteutuuko tuottajan palvelulupaus aikataulun mukaisesta lähdöstä. Asemalla odotti lupauksia herättävästi valotaulun mukainen lähtöraide tyhjänä. Junan oli määrä saapua tuota pikaa. Kellon viisarit siirtyivät vääjäämättä kohti lähtöaikaa. Katetun laiturialueen täytti reipas kuulutus, jonka mukaan juna lähtee nyt. Juna oli kuitenkin edelleen Pasilan huoltoraiteella. Tämä selvisi noin vartin päästä tulleesta kuulutuksesta. Siis sisätiloihin odottamaan. Kuulutuksia tilanteesta ja tieto lähtöajan muuttumisesta päivittyi valotaululle tämän jälkeen 10 minuutin välein. Viimein juna myös saapui ja lähti – tunnin myöhässä.

Istuessani täpötäydessä (ihmisiä seisoi käytävällä) junassa tuumailin, miksi näin kävi taas. Eilen media jo rummutti lumipyryn aiheuttavan kaaoksen liikenteeseen. Eikö palvelutuotannon suunnittelussa todellakaan kyetä tekemään ennakoivia muutoksia, vaikka tiedetään palvelun kysyntä (arkipäivä keskellä viikkoa) ja aiempiakin kokemuksia vastaavanlaisista ongelmatilanteista on viime aikoina ollut? Miten palvelutuotanto ja erilaiset tukipalvelut on organisoitu suhteessa asiakkaan prosessiin?

Ajattelin lähettää siltä istumalta sähköisen palautteen kokemastani palvelulupauksen pettämisestä. Etsiskelin kännykkäyhteydellä palveluntuottajan verkkosivuilta mahdollisuutta antaa palaute. Samalla kun löysin aivan pitkän kotisivun alalaidasta pienellä tekstillä Asiakaspalvelun, niin tietoliikennepalvelu katkesi. Tovin odotuksen jälkeen sain avattua oikean sivun, täytettyä ja lähetettyä sähköisen palautelomakkeen. Samalla sivulla oli myös mahdollisuus hakea hyvitystä ja korvausta.

Vuosien varrella on palvelun tuottajan asiakaspalvelu parantunut. Ennen ei vastaavissa tilanteissa juurikaan kerrottu, paljonko ollaan myöhässä tai mikä on tilanne sen ja sen junan suhteen. Entäpä itse palvelu? Mikä on palvelulupauksen merkitys, jos asiakas ei voi palvelutilanteessa vaihtaa tuottajaa? Onko ainoa vaihtoehto maksaa ja kärsiä vai vaikuttaako palaute palvelun paranemiseen?

Aina kannattaa kysyä

Sähköpostiini tipahti viime syksynä pyyntö haastattelusta koskien sairaanhoitopiirimme laatujohtamista. Asialla oli suomalainen kauppatieteilijä, joka tekee opinnäytetyötä englantilaiseen yliopistoon. Tutkimuksessa vertaillaan terveydenhuollon laatujohtamista kahden tapausesimerkin pohjalta (Iso-Britannia vs. Suomi). Suostuin uteliaisuuttani englannin kielellä tehtävään haastatteluun. Kysymyslista tuli ennakkoon, joten ehdin kaiken kiireen keskellä hieman pohtimaan sitä, mitä kysymykset meidän toimintamme osalta käytännössä tarkoittivat.

Kun tutkija jouluviikolla koputti oveeni, oli totuuden hetki: nauhuri päälle ja kysymykset alkoivat vyöryä. Neljän vuoden kokemukseni pohjalta päänuppi teki lennossa yhteenvetoa ja analyysia esitetyistä, varsin laajoista kysymyksistä ja suusta pullahti ulos jalostunut vastaus sujuvalla englannin kielellä. Kahden tunnin rupeaman jälkeen kysymyslista oli käyty läpi, minulla oli suuvärkki kuivahtanut ja tutkijalla sivukaupalla muistiinpanoja ja nauhurin muistissa rupattelun taltio. Seuraavaksi tutkija tekee saman haastattelun englantilaiseen sairaalaan. Sitä seuraa vastausten vertailu ja yhteenveto. Tutkija lupasi lähettää minulle valmiin opinnäytetyön sitten keväällä.

Viime vuonna olin ohjaajana erään teekkarin diplomityössä. Aiheena oli potilaan hoitoon liittyvien vaaratapahtumien raportoinnin kehittäminen. Parhaillaan ohjauksessani on hyvinvointiteknologian YAMK-tutkintoon liittyvä opinnäytetyö. Kohteena on leikkaussalitoiminnan riskin arviointi². Menossa on myös erään hallintotieteilijän pro gradu – tutkimus, jonka aiheena on sairaanhoitopiirin strategisesti merkittävien kehittämisprojektien onnistuminen. On mielenkiintoista ja haastavaa opastaa innokkaita opiskelijoita! Juttusilla on käynyt myös väitöskirjan kasaajia, PD-töiden kanssa puurtavia ja esimieskoulun ahertajia. Siihen päälle tulee vielä joukko kehittämisprojektien palavasieluja ja arjen ongelmista ahdistuneita. Vilskettä on siis vierastuolissa ollut!

Mieltä lämmittää kovasti, jos pystyn jossakin asiassa auttamaan eteenpäin. Jokaiselle kysyjälle on yleensä löytynyt aikaa jutusteluun. Jos en vastaa heti sähköiseen viestiin tai puhelinsoittoon, niin ei kannata luovuttaa. Meikäläisellä voi juuri sillä hetkellä iso ratas korvien välissä lyödä tyhjää tai palvelussa on ruuhkaa.

---

² Arja-Riikka Kataja: Leikkausosaston riskinarvioinnilla potilas- ja työturvallisuuden kehittämiseen, http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011120517194

Käyttötuki vai tukea käyttäjälle?

Tässäkin talossa otetaan käyttöön alvariinsa monenlaisia tietojärjestelmiä. Niiden avulla joko hallitaan toiminnassa syntyvää ja sitä ohjaavaa tietoa tai yksinkertaisesti kerätään tietoa jatkokäsittelyä ja analyysia varten. Useimmiten järjestelmä on valmis paketti, joka sellaisenaan upotetaan nykyiseen tapaan toimia. Käyttöönottokoulutuksen ohessa luodaan tekninen käyttötuki joko ulkoisena palveluna tai parhaassa tapauksessa tehtävään nimettyjen ja koulutettujen tukihenkilöiden toimesta.

Noin vuosi sitten intranet-projektin ohjausryhmän kokouksessa tuli esille mahdollisuus ottaa sisäiseen käyttöön työryhmätyöskentelyä tukeva ohjelmisto. Yksimielisyys asian tärkeydestä oli selviö, mutta tiedusteltaessa halukkuutta asian viemiseen eteenpäin alkoivat katseet etsiä pakotietä huoneesta. Eipä siinä sitten muu auttanut kuin itse nostaa tassu ylös. Mahdollisuus saada väline työryhmien työskentelyn helpottamiseksi sai minut liikahtamaan ulos omalta mukavuusalueeltani – jälleen kerran.

Pienellä asiasta kiinnostuneiden joukolla lähdettiin pystyttämään SharePointin avulla ns. Tori-palvelua. Ei ollut organisoitua projektia, eikä osoitettua resurssia. Intoa kyllä löytyi ja kahden päivän upotuskasteen jälkeen ripaus hapuilevaa käyttötaitoa. Saimme syksyllä muutaman työryhmän kokeilemaan välinettä ja alkuvuodesta otimme harkiten muutaman lisää. Kullekin ryhmälle nimettiin joukostamme tukihenkilö, jolta voisi kysyä apua tarvittaessa. Ohjeita perustoiminnoille ei vielä ollut. Ne on tarkoitus laatia suunnitelman mukaisesti kuluvan kevään aikana.

Välittömästi työtilojen avaamisen jälkeen alkoi tapahtua: sähköpostiini ropisi kysymys poikineen. Oli laitettava kaikki muut työt hetkeksi sivuun, sillä käyttäjä tarvitsi apua! Ryhdyin selvittämään ratkaisua kysymys kerrallaan. Upotuskasteen jäämillä ja omatoimisen kokeilun kautta saadulla tuntumalla etsin oikean tavan toimia. Siirsin toiminnon eri vaiheiden kuvaruutukaappaukset PowerPoint-pohjaan. Lisäsin opastavan tekstin. Luin vielä ohjeen ajatuksella läpi varmistaakseni, että ohje on ymmärrettävä. Julkaisin ohjeen Tori-palvelussa ja lähetin kysyjälle vastauksen sähköpostitse linkin kera. Pitstop 30 min!

Nyt on Torilla julkaistuna jo muutama pikaohje, mutta lisää tarvitaan. Tulisitko sinä mukaan talkoisiin luomaan tukea Torin käyttäjille? Jos olet innostunut laittamaan itsesi likoon muiden hyödyksi ja valmis nopealla vasteajalla ratkomaan Torin käyttöön liittyviä ongelmia omien tehtäviesi ohella, olet sovelias avustamaan meitä projektinaikaisia pääkäyttäjiä (=Toripoliisit). Meillä on enää 40 oto-työpäivää aikaa toteuttaa Tori-palvelun käyttöönotto. Se on projektin omistajan mukaan mahdollista. Näkijöitä kun on aina enemmän kuin tekijöitä…

Asioita, jotka on aika hoitaa

Viimeisenä työpäivänä ennen talvilomaa jouduin heti aamutuimaan pitämään tiukan tiimipalaverin. Deadline oli uhkaavan lähellä! Kutsuin koko joukon paikalle ja selitin tilanteen: nyt oli viimeinkin toteutettava aikaa sitten tehty suunnitelma Intran Kehittäminen-osion sisällöntuotannosta. Parin päivän päästä vanha intranet on muisto vain, eikä uudessa ollut vielä mitään tästä teemasta.

Oikea käteni oli oitis valmis