Voittoon

By Pekka Hämäläinen

Kun Suomi pelaa jääkiekon MM-kullasta, yksi jos toinenkin pelaaja kokee paineita onnistua. Joskus epäonnistuminen voi johtua siitä, että negatiivisuus saa urheilijasta vallan – eikä tunteita pysty hallitsemaan stressaavassa tilanteessa. Miten siis oppia hallitsemaan tunteita? Ja miten valjastaa tunteet kohti voittoa? Miten pysyä rauhallisena ja tyynenä?Terapeutti Pekka Hämäläinen on jääkiekkofani, joka on myös antanut mentaalivalmennuksen koulutusta SM-liigan päävalmentajille. "Voittoon" antaa käytännön vinkkejä niin jääkiekon pelaajille kuin myös muille urheilijoille siitä, miten myönteinen ajattelu voi siivittää joukkueen kohti voittoa. Kirjaan on haastateltu muun muassa Erkka Westerlundia.-

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Jun 21, 2021
• ISBN: 9788726854534

Book preview

Esipuhe

Tämä kirja sai alkunsa keväällä 2009. Jääkiekkofanina olin seurannut vuosien ajan mediassa käytyä keskustelua siitä, kuinka Suomi sinnittelee maailman huipulla aivan kärjen tuntumassa, pääsee MM-kisoissa tai olympialaisissa mitalipeleihin, usein jopa finaaliin asti, mutta se iso palkinto jää kuitenkin saavuttamatta. Miksi meille käy aina näin, kysyttiin.

Osa keskustelijoista oli sitä mieltä, että suomalaisessa jääkiekkovalmentamisessa on liian pitkään – junioritasolta alkaen – keskitytty joukkueena pelaamiseen ja yksilöiden henkilökohtaisten taitojen kehittäminen on jäänyt toisarvoiseksi. Tämän vuoksi meille on syntynyt iso tasainen massa hyvää Suomi-kiekkoa pelaavia jääkiekkoilijoita, mutta ei riittävästi niitä huippuyksilöitä, jotka kovissa paikoissa nousisivat taidoillaan ja pelirohkeudellaan ratkomaan pelejä. Toiset olivat sitä mieltä, että Suomi ei yksinkertaisesti uskalla voittaa, että pelaajilta puuttuu riittävä itseluottamus ja kovissa paikoissa henkinen kantti pettää. Peli jäätyy pakonomaiseksi yrittämiseksi.

Ongelman ratkaisuksi tarjottiin monenlaisia keinoja, pääasiassa fyysisen kehittymisen puolella. Puhuttiin harjoitteiden laadun parantamisesta, luistelun lisäämisestä, harjoittelun kokonaisvaltaisuuteen panostamisesta ja niin edelleen. Uskottiin perinteiseen malliin, että kova fyysinen työ tuo kaivattuja tuloksia.

Samanaikaisesti alettiin kuitenkin yhä painokkaammin puhua myös henkisten voimavarojen merkityksestä jääkiekko valmennuksen olennaisena osa-alueena. Uskottiin, että kun samalla viivalla on fyysisesti ja taidoiltaan kaksi samantasoista huippujoukkuetta, voiton vie se, jonka henkinen kantti pitää paremmin.

Tänä päivänä uskallan väittää, että mentaalivalmennus on nousemassa suomalaisen jääkiekkovalmentamisen keskiöön. Mentaalivalmennus toimii joukkuepelaamisessa, mutta sen uskotaan olevan erityisen hyödyllistä yksilöiden valmentamisessa. Valmentajille on kertynyt runsaasti kokemusta siitä, että kun pelaaja saadaan voittamaan omat pelkonsa – esimerkiksi virheiden pelon – ja uskomaan itseensä, hän pelaa rohkeammin ja pystyy tekemään kentällä luovempia ratkaisuja. Silloin syntyy tulosta. Valmentajat alkavat vakuuttua siitä, että mentaalivalmennukseen kannattaa satsata.

Kun mentaalivalmennuksen arvoa ei enää kyseenalaisteta, on syntynyt huutava pula mentaalivalmennuksen työkaluista, koulutuksesta ja materiaalista, joka auttaisi valmentajia heidän arkipäivän työssään. Tämä kirja on yksi yritys vastata haasteeseen. Aihe on todella haasteellinen, ja epäröin aluksi tarttua siihen. Jääkiekko on kuitenkin ollut minulle sydämen asia ja niinpä päätin ottaa riskin.

Lajirakkauden lisäksi minulla on yli kolmen vuosikymmenen kokemus ihmissuhdetyöstä sekä terapeuttina että työyhteisöjen vuorovaikutuskouluttajana. Samat inhimilliset lainalaisuudet näyttävät toimivan ihmisten välisissä suhteissa, pelättiinpä peliä työyhteisössä, asiakassuhteissa, kotona läheisten kanssa tai jääkiekkokaukalossa. Jos vuorovaikutus on molemmin puolin arvostavaa ja rikastuttavaa, peli sujuu, tulosta syntyy ja energisyys lisääntyy. Jos vuorovaikutus jumittuu kokonaan tai ajautuu ristiriitoihin, joita ei kyetä selvittämään, pelaamisen fokus katoaa, ahdistus lisääntyy ja voimavarat valuvat hukkaan. Olennaisen ja epäolennaisen rajasta tulee häilyvä.

Kaiken vuorovaikutuksen avainsana on luottamus. Jos halutaan hyvää joukkuepeliä, onnistumisen kokemuksia ja menestystä, kannattaa rakentaa luottamusta. Myönteinen suhtautuminen itseen, itseluottamus, antaa pohjan myös toisten arvostamiseen ja hyvän joukkuehengen luomiseen. Siksi sisäisen pelin rakentaminen – myönteinen vuorovaikutus – on vähintään yhtä tärkeää kuin satsaaminen ulkoisen ja näkyvän pelin onnistumiseen.

Haluan todeta hyvin painokkaasti, että mentaalivalmentaminen ei ole kallonkutistamista tai psykiatrien touhuilua. Kysymys ei ole mystiikasta, vaan aivan tavallisista arkipäivän valinnoista ja kyvyistä, joita meillä jokaisella on. Meidän on vain saatava nuo kyvyt täysimääräisesti käyttöömme. Juuri tässä kohtaa tulee mentaalivalmennus avuksi. Kaikkia taitoja on harjoiteltava, toistettava toistamisen perään, että ne saisi toimimaan kovassa paikassa. Juuri harjoittelu tekee mestareita.

Henri Hyppönen, yritys valmentaja ja luova johtaja, entinen juniorikiekkoilija, puhuu tunneälykkään, yksilöiden henkiseen kasvuun perustuvan valmennusmenetelmän puolesta. Hän ilmaisee mentaalivalmennuksen idean loistavasti Veikkaaja-lehden kolumnissaan:

Aivan toiselle tasolle päästään pohtimalla, miten saadaan mieli tukemaan suoritusta, kun paine on kova. Pelaajalle olisi etua siitä, että hän ei olisi jatkuvan tunnekaappauksen riskissä, vaan hänellä olisi valmentajan antama joukko menetelmiä, joilla mieli pysyy läsnä tilanteessa. Tyhmyyksien riski pienenee sekä vaistomaisesti oikeiden reaktioiden määrä kasvaa, kun ihminen osallistuu koko huomiollaan tilanteeseen eikä anna tunteilleen tilaa. Kuulostaa epäintuitiiviselta, mutta toimii. Pelikentällä tämä tarkoittaa sitä, että pelaaja ei jatkuvasti pelkäisi virheitä, provosoituisi vastustajan tai omien pelaajien tekemisistä, vaan ottaisi tyynesti vastaan katsomosta niskaan kaadetun keskioluen ja pelaisi finaalien viimeisessä ratkaisevassa ottelussa yhtä vapautuneesti kuin alkusarjan pelissä. Aggressiivisesti voi pelata ilman vihaa, eikä oikea peli-ilo ole itsekeskeistä euforiaa. Se vain edellyttää treenaamista.

Edellä mainitsemani keskustelun seuraaminen johti siihen, että soitin alkukesästä 2009 ystävälleni Rauno Korvelle, Tapparan ja maajoukkueen entiselle valmentajalle. Kerroin hänelle, että minulle oli syntynyt idea mentaalivalmennuksen koulutuksen järjestämisestä SM-liigan päävalmentajille, ja kysyin, olisiko hän halukas tulemaan mukaan. Rane ei pitkään miettinyt päätöstään, vaan vastasi välittömästi kyllä. Siitä alkoivat säännölliset tapaamiset ja koulutuspaketin suunnittelu.

Seuraavassa vaiheessa otimme yhteyttä Erkka Westerlundiin, joka toimi tuolloin Suomen jääkiekkoliiton koulutuksen ja valmennuksen johtajana Vierumäellä. Saimme hankkeelle hänen tukensa, ja koulutus SM-liigan päävalmentajien kanssa käynnistyi Kölnin MM-kisoissa 2010. Koulutus jatkui vuoden mittaisena yhteensä kahdeksan koulutuspäivän ajan. Se, ettäliigajoukkueiden valmentajat (osittain myös apuvalmentajat) osallistuivat omilta kiireiltään koulutuspäiviin, kertoo asian tärkeydestä. On tullut mentaalivalmennuksen aika. Tämän koulutuksen jatkumoa on myös tämän kirjan syntyminen.

Minulla on ollut mielessäni visio siitä, miten tämä kirja voisi palvella lukijoita. Se on eräänlainen ohjelmanjulistus elämän minulle opettamista tärkeistä teemoista. Nämä teemat kulkevat punaisena lankana läpi koko kirjan ja soveltuvat mainiosti jääkiekon pelaamiseen ja valmennustyöhön. Mutta samalla ne ovat käyttökelpoisia myös elämän suuressa pelissä, johon me kaikki osallistumme:

Suostu sisäisen kasvun ja ihmisenä kehittymisen prosessiin. Mentaalivalmennus ei ole mysteeri, vaan hyvin arkipäiväistä valintojen tekemistä elämän tarjoamien vaihtoehtojen välillä. Uskon positiiviseen ajatteluun ja tiedän, että jos arjen valintatilanteissa onnistumme tekemään myönteisiä valintoja, silloin tekemisestämme ja toiminnastamme tulee myönteistä. Ihmisten välille voi syntyä aitoa arvostusta ja välittämistä. Sellaisen vuorovaikutuksen ydin on luottamus. Tämä toimii sekä kaukalossa että sen ulkopuolella.

Ihmisenä kehittyminen on siis sisäisen pelin pelaamista. Jos se toimii, ihminen elää hyvää elämää ja silloin hänellä on kaikki mahdollisuudet menestyä myös ulkoisessa pelaamisessa, kuten jääkiekossa. Ihmisenä kehittyminen on kuitenkin hidas prosessi. Siinä tarvitaan aikaa ja harjoittelua.

Kasva voittajaksi. Tapahtuipa elämässämme mitä tahansa, tärkeintä on se, miten tapahtumiin suhtaudumme. Joudumme kohtaamaan välillä hyviä ja välillä pahoja asioita. Vastoinkäymisten kohdatessa voimme ajatella, että elämä kiusaa meitä ja että kaikki on piloilla. Hyödyllisempää olisi kysyä: mitä voimme tästä oppia? Silloin meillä olisi mahdollisuus kääntää tappiot voitoksemme. Tappiot kaatavat elämämme vain, jos jäämme makaamaan maahan niiden armoille. Voittajat nousevat ylös ja jatkavat matkaansa tappioistaan oppineina.

Elämää päin rohkean luottavaisena. Pelaamiseen, samoin kuin koko elämään, kannattaa suhtautua luottavaisesti. Jos kohtaamme elämän haasteet rohkean innostuneina, teemme elämästämme intohimoista ja ihmissuhteistamme antoisia niin kentällä kuin sen ulkopuolellakin. Jos taas pelkäämme vaikeuksia, meillä On odotettavissa tulevaisuudessa vain pelottavia asioita. Tämäkin on valintakysymys. Kannattaa tilata hyvää.

Unelma. Minulla on unelma siitä, että jonakin päivänä SM-liigan peleissä joukkueitten vaihtoaitiossa yksi valmennusryhmän jäsenistä olisi koulutettu, asiansa osaava mentaalivalmentaja. Hän olisi olennainen osa joukkuetta, palkattu valmennustiimin jäsen, sisäisen pelin rakentaja, joka olisi aina tarvittaessa niin pelaajien kuin valmentajakollegojen käytettävissä. Luonnollisesti hän olisi mukana myös seuran juniorivalmennuksessa tulevien huippupelaajien itsetuntokasvattajana. Eikä se ole rahakysymys. Jos miljoonabudjeteilla toimivat liigaseurat kykenevät satsaamaan kalliisiin huippupelaajiin satoja tuhansia euroja, mentaalivalmentajan palkka on niille pikku juttu. Kysymys on siitä, mitä pidetään arvokkaana. Kun mentaalivalmennuksen arvo halutaan nähdä, unelmasta tulee totta.

Kokonaisvaltaisen valmentamisen tavoitteena voisi olla pyrkimys sellaiseen voittamisen ideologiaan, jonka MM-leijonien päävalmentaja Jukka Jalonen määrittelee seuraavassa:

Voittaajoukkueessa kaikki – sekä pelaajat että johtoryhmä – ovat täysin sitoutuneet omaan tehtäväänsä ja kaikki myös luottavat itseensä ja muihin. Erilaisuus on voimavara, ja keskittyminen tähän hetkeen – juuri tässä, ja juuri nyt! – on huipussaan. Voittajajoukkueessa on lupa tehdä virheitä ja epäonnistua, kunhan vain antaa kaikkensa otteluissa ja harjoituksissa. Joukkue on kärsivällinen ja luottaa tapaansa harjoitella ja pelata. Lisäksi voittajajoukkueessa on positiivinen ilmapiiri, koska kommunikointi ja vuorovaikutus on avointa, palautteen antaminen säännöllistä ja toiminta rehellistä ja oikeudenmukaista.

Jukka Jalonen, haastattelu, Valitut palat tammikuu 2012

I Johdanto

Bratislavan MM-kisoissa pelattiin Suomen ja Venäjän välistä välieräottelua. Sen panokset olivat armottomat: voittaja finaaliin, häviäjä pronssiotteluun. Ennakkoveikkailuissa Suomen mahdollisuuksia pidettiin vähäisinä Venäjän tähtisikermää vastaan. Naapurimaamme pelit olivat sujuneet mainiosti, ja se oli nostettu ykkössuosikiksi maailmanmestaruustaistelussa.

Mutta toisin kävi. Suomen joukkueen pukukopissa istui päättäväinen joukko pelaajia, jotka uskoivat voittoon ja janosivat pääsyä loppuotteluun. Sen jälkeen Suomella olisi enää yksi tavoite: voittaa mestaruus. Peli Venäjää vastaan oli alussa tasainen ja kummallakin oli paikkansa tehdä johtomaali. Maalivahdit kummassakin päässä pelasivat kuitenkin varmasti.

Sitten tapahtui se, mikä avasi jääkiekkohistorian kirjoihin aivan uuden sivun. 19-vuotias suomalaislupaus Mikael Granlund sai kiekon Venäjän maalin takana, pyöräytti sen taitavasti mailansa lavan päälle, kiersi nopeasti maalin ja sijoitti pelivälineen ilmaveivillä vasempaan ylänurkkaan ohi täysin hölmistyneen maalivahti Konstantin Barulinin. Mikä maali! Maalin arvoa nostaa se, että neljä Venäjän kenttäpelaajaa seurasi tapahtumaa aitiopaikalta aivan oman maalinsa edessä. Tapahtui jotakin sellaista, mitä kukaan ei voinut uskoa.

Tämä maali oli pelin momentum, hetki, joka käänsi ottelun Suomelle. Omien pelaajiemme itseluottamus nousi huippuunsa. Kiekkoa uskallettiin pitää, virheille löytyi aina paikkaaja ja koko joukkue oli täynnä pelirohkeutta. Suomen hyökkäykset vyöryivat kohti vastustajan maalia.

Venäjän joukkue sen sijaan meni kipsiin eikä päässyt omalle tasolleen enää koko pelin aikana. Venäjän joukkuepelistä katosi juoni ja lopulta tähdetkin turhautuivat ja ottivat turhia jäähyjä. Myös Venäjän maineikas valmentaja Bykov näytti olevan poissa tolaltaan, toimintakyvytön. Katse lasittuneena hän vain seurasi ottelun loppuhetkiä ja näytti luovuttaneen pelin. Hänen odotettiin ottavan joukkueelleen aikalisän ottelun viime hetkillä, mutta sitä ei koskaan tapahtunut.

Tuskin sekään olisi muuttanut mitään^Suomen voitontahtoa ei yksinkertaisesti pystytty horjuttamaan. Peli oli tuossa vaiheessa jo 3–0 Suomelle. Ottelu päättyi. Venäjä oli lyöty puhtaasti ja se poistui areenalta katkeran tappion kärsineenä. Suomi oli selvittänyt tiensä finaaliin.

Itseluottamus, joka Venäjä-ottelussa saavutettiin, kantoi Suomea komeasti myös loppuottelussa ja siivitti joukkueen maailmanmestaruuteen. Arkkivihollisemme Ruotsi, joka niin monta kertaa aikaisemmin oli vienyt pokaalit nenämme edestä, oli nyt voimaton voitontahtoisen Suomen edessä. Käytännössä joukkueellamme ei ollut ottelussa mitään hätää. Se pelasi omaa peliään, teki tarvittavan määrän maaleja ja vei mestaruuden.

Tämä kirja kertoo jääkiekon ulkoisen ja näkyvän pelin taustalla olevista henkisistä tekijöistä. Sen opeilla voi pyrkiä tiedostamaan omia näkymättömiä voimavarojaan, lisäämään itsetuntemustaan ja parantamaan vuorovaikutustaitojaan niin kentällä kuin sen ulkopuolellakin. Tavoitteena on löytää sellainen mielentila, joka saa pelaajan puhkeamaan loistoonsa ja yltämään huippusuorituksiin.

Tämä kirja kertoo myös siitä, mistä hyvä joukkuehenki rakentuu, miten opitaan pelaamaan yhteen pelikavereihin täysillä luottaen ja miten pelaamiseen saadaan sellainen draivi päälle, että uskalletaan niin voittaa pelejä kuin kohdata tappiotkin rakentavalla tavalla.

Tämän kirja kertoo lisäksi siitä, mitkä tekijät estävät meitä kehittymästä tai pääsemästä tavoitteisiimme, mikä saa pelaajan välillä puristamaan mailaa ja mitkä asiat ovat hyvän vuorovaikutuksen esteitä niin pukukopissa kuin kentälläkin. Etsimme näihin esteisiin myös ratkaisuja, jotka ovat vapaasti kokeiltavissa.

Kirja on rakennettu suomalaisten jääkiekkoasiantuntijoiden ja huippuosaajien kokemuksille. SM-liigan kokeneet päävalmentajat Erkka Westerlund ja Petri Matikainen, kertovat mentaalivalmennusoppejaan niin pääsarjatasolta kuin maajoukkuekuvioistakin.

Menneiden vuosien henkisen valmennuksen keinoista puhuu 1980 ja 1990 lukujen legenda, Tappara-luotsi ja maajoukkuevalmentaja Rauno Korpi. Loistavan peliuran tehnyt, vuoden 1995 maailmanmestari, sittemmin muun muassa SaiPan maalivahtivalmentajana toiminut Jarmo Jarno Myllys valottaa mentaalivalmentautumista niin pelaavan maalivahdin kuin maalivahtivalmentajan näkökulmasta.

Pelaajien mentaalivalmentautumista ovat avaamassa 1960- ja 1970 lukujen SaiPan mailataituri Jorma Joppe Hietanen sekä tämän päivän huippuosaajat Ville Peltonen ja Toni Söderholm.

Nämä valmentajat ja pelaajat ovat ymmärtäneet kokonaisvaltaisen valmentautumisen ja erityisesti henkisen kasvun merkityksen omassa työssään jääkiekossa. Siksi heillä on oma merkittävä osuutensa tämän kirjan synnyssä. He kertovat mentaalivalmennuksen tärkeydestä, keinoista ja itseopituista konsteista.

Il Mitä on jääkiekon mentaalivalmennus?

Päivittäisiä arjen valintoja

Mentaalisen valmennuksen osuus on ollut suomalaisessa urheilussa ja erityisesti jääkiekossa hälyttävän vähäistä. Viime aikoina suhtautuminen siihen on kuitenkin muuttunut. Siitä on tullut arkipäiväisempää ja ymmärrettävämpää. Ymmärretään, että onnistuneella mentaalivalmentamisella saadaan hyviä tuloksia. Tämän kirjan tarkoitus on kuvata, mitä henkinen valmennus tarkoittaa, ja antaa esimerkkejä, mitä se voisi olla. Se on myös yritys tehdä se niin kansantajuisesti, ettei mystiikalle yksinkertaisesti jää tilaa.

Henkisen valmennuksen ei pidä olla salatiedettä eikä arvuuttelua, vaan yksinkertaisia, yhdessä sovittuja pelisääntöjä, hyvään suuntaan ohjaavia selkeitä toimintamalleja, luottamukseen perustuvaa positiivista vuorovaikutusta ja konkreettisia tavoitteita. Näiden voimatekijöiden avulla pyritään lisäämään pelaajan paineensietokykyä hektisessä lajissa ja luomaan järjestystä kaaoksen keskelle. Onnistuessaan mentaalivalmennus synnyttää turvallisuuden tunnetta, joka auttaa tekemään parempia tuloksia kentällä.

Mentaalivalmennus on itse asiassa hyvin arkista toimintaa. Meillä kaikilla on lukemattomia keinoja, joita käytämme, kun olemme tekemisissä toisten ihmisten kanssa. Tarkoitan vuorovaikutustaitoja, joita joudumme koko ajan pohtimaan.

Miten puhun toisten kanssa työpaikalla ja kotona, omassa joukkueessani ja vapaa-ajalla? Olenko avoin vai pidättyvä, puhunko ystävällisesti vai huutamalla, hermostunko vai säilytänkö malttini, olenko myrkynkylväjä vai energiantuottaja? Tällaisia asioita tulee valittaviksi päivittäin eri tilanteissa. Valintojemme mukaan elämästämme tulee onnellista tai onnetonta, laadukasta tai synkkää, mukavaa tai hankalaa.

Näin me valitsemme arkeamme. Usein valintamme ovat tiedostamattomia, joskus myös tietoisia. Me emme voi valita kaikkea sitä, mitä meille tapahtuu, mutta voimme valita oman suhtautumistapamme. Juuri nämä valinnat ovat oman pään mentaalivalmennusta. Aina siellä missä ihmiset ovat tekemisissä toistensa kanssa, tämä sisäinen keskustelu käynnistyy. Sama toimii jääkiekkojoukkueessa. Jos onnistumme tekemään oikeita valintoja, elämämme laatu paranee ja vuorovaikutussuhteistamme tulee miellyttävämpiä. Samalla oma elämämme helpottuu.

Yksi tärkeimmistä mentaalivalmennuksen tavoitteista onkin vuorovaikutuksen parantaminen. Erkka Westerlund puhuu luottamussuhteen rakentamisesta pelaajien kanssa. Keskeisessä osassa ovat valmentajan käskytyksestä luopuminen ja vastuun siirtäminen pelaajille. Tulokset alkavat parantua silloin kun pelaajassa syntyy oma halu kehittyä ja hän ottaa kokonaisvaltaisesta kasvustaan itse vastuun.

Mentaalivalmennus on kaikkein tärkein valmennuksen osaalueista. Sen kautta lähestytään pelaajia ja rakennetaan luottamussuhde heidän kanssaan. Koko valmentamisen lähtökohta parhaimmillaan on henkinen valmennus, jonka tulisi olla kaiken ydin. Jos tämä tiedostetaan ja jos sitä opitaan arvostamaan, me saamme paljon enemmän irti yksilöistä ja myös joukkuepelaamisesta. Silloin kun pelaaminen lähtee pelaajien omasta vastuusta, omasta halusta kehittyä ja omasta innosta, tulokset paranevat. Lähtökohta on erilainen silloin jos joku ulkopuolinen käskyttää, mitä pitää tehdä tai miten pitää pelata.

Valmentajan tehtävä on auttaa pelaajaa. Valmennussuhteen tulisi olla sellainen, että pelaaja uskaltaa tulla valmentajan luo puhumaan vaikka henkilökohtaisista ongelmistaan tai perhehuolistaan. Tähän tarvitaan luottamusta. Jos valmennussuhde ei toimi, valmentaja kuulee asioista vasta jälkeenpäin. Valmentaja on kyllä pannut merkille, että pelaajalla on ollut huono jakso, tai hän on saattanut pelata koko kauden alle kykyjensä. Valmentaja on ihmetellyt tilannetta ja ehkä kovistellutkin pelaajaa, mutta koska luottamusta ei ole, pelaaja ei uskalla tulla tämän luo kertomaan ongelmistaan ja niin selitykset tulevat vasta jälkeenpäin kiertotietä valmentajan korviin. Sellainen kertoo valmennussuhteen laadusta paljon.

Valmentamisen avainkysymyksiä on, miten henkinen valmennus saataisiin osaksi päivittäisvalmennusta. Siellä rakennetaan pelaajan itsetuntoa, pienissä asioissa voidaan huomioida pelaajaa tai jättää huomiotta. Valmennuksen kaikki ratkaisut vaikuttavat pelaajiin eri tavoilla.

Petri Matikainen näkee mentaalivalmennuksen toteutuvan parhaiten silloin, kun sen tukena ovat fyysisen valmennukset raamit. Toista ei voi korvata toisella. Henkinen ja fyysinen valmentaminen kulkevat käsi kädessä ja niiden tulee toimia hyvässä yhteistyössä.

Mentaalivalmennus on niin iso voimavara jääkiekossa, että sitä aivan suotta vähätellään. Valmentajaurani alkupuolella koin itsekin mentaalivalmennuksen vähän hankalana sanana. Sen tarkkaa merkitystä oli vaikea ymmärtää ja siitä tuli ensin negatiivinen kaiku.