Suomen taivaan alla

By TaoLin

Kun kiinalainen Ling kohtaa Pekingissä suomalaisen Tapion ja rakastuu, hänen elämänsä muuttuu hetkessä. Ling muuttaa Suomeen, opettelee uuden kulttuurin ja tutustuu metsiin oman Tapionsa opastuksella. Kaunis ja viisas romaani kuvaa rakastumista ja sopeutumista uuteen kotimaahan, ja käsittelee myös naisen roolin eroja Kiinan ja Suomen välillä. Lingin sinnikkyys kantaa vastoinkäymisten edessä. Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkintoehdokkaana ollut teos on kiinalaissyntyisen kirjailijan tarkkanäköinen kuvaus elämästä kahden kulttuurin välissä. -

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Jan 25, 2023
• ISBN: 9788728524107

Book preview

Suomen taivaan alla

Cover image: Shutterstock

Copyright ©2008, 2022 TaoLin and SAGA Egmont

All rights reserved

ISBN: 9788728524107

1st ebook edition

Format: EPUB 3.0

No part of this publication may be reproduced, stored in a retrievial system, or transmitted, in any form or by any means without the prior written permission of the publisher, nor, be otherwise circulated in any form of binding or cover other than in which it is published and without a similar condition being imposed on the subsequent purchaser.

www.sagaegmont.com

Saga is a subsidiary of Egmont. Egmont is Denmark’s largest media company and fully owned by the Egmont Foundation, which donates almost 13,4 million euros annually to children in difficult circumstances.

Minä haluan koskettaa ihmisten sydämiä.

在飞机上

LENTOKONEESSA

LENTOKONE

Ling tunsi suihkumoottoreiden voiman ja jylyn. Hän puristi istuinten käsinojia ja oli hämmästynyt tästä kaikesta, uudesta, ehkä hiukan pelottavastakin. Hän oli aloittamassa matkaa Finnairin lennolla AY052 Pekingistä Helsinkiin. Kone nousi jyrkästi, sitten loivemmin, ja pian ’kiinnitä turvavyöt’ -valot sammuivat. Ling tunsi sydämensä rauhoittuvan, ja hän alkoi katsella ympärilleen.

Koneessa oli paljon aasialaisia. Heillä oli mustat hiukset ja silmät. Mukana oli myös paljon länsimaisia matkustajia, jotka tuntuivat kovin isoilta. He olivat vaaleita iholtaan, ja heillä oli siniset silmät ja isot nenät!

Ling pystyi erottamaan Aasian kansalaisuudet toisistaani, mutta länsimaalaiset olivat niin samanlaisia, että heistä ei todellakaan tiennyt. Koneen keskiosassa istui muutamia japanilaisia. Japanilaisten temperamentti on erilainen kuin kiinalaisten. He nyökyttelivät kovasti päitään puhuessaan, mutta olivat muuten hiljaisia ja hiukan aran oloisia. Suurin osa aasialaisista oli kiinalaisia. He juitelivat vapautuneesti ja rennosti, mikä sai Lingin tuntemaan olonsa hyväksi ja kotoisaksi.

Ling oli matkustamassa ensimmäistä kertaa elämässään ulkomaille. Isonenäiset länsimaalaiset askarruttivat häntä. He tuntuivat vierailta, etäisiltä, kuitenkin samaan aikaan jännittäviltä. Hän oli matkalla uuteen elämään.

Suomessa häntä odotti Tapio. Tapio oli käynyt Pekingissä häntä tapaamassa useita kertoja, ja siellä he olivat avioituneet.

Otatteko juotavaa? kysyi lentoemäntä Lingiltä englanniksi.

Ling otti omenamehua ja sanoi:

Kiitos. Se oli ainoa sana, jonka hän suomeksi osasi.

Lentoemäntä ei ollut enää kovin nuori, mikä hämmästytti Lingiä. Kiinassa lentoemännät olivat kaikki nuoria ja kauniita. Hän oli ystävällinen, ja se teki Lingin olon hyväksi ja turvalliseksi. Oli ihmeellistä kun vanhempi henkilö palveli häntä. Ling oli 35-vuotias, eikä hän tuntenut itseään enää nuoreksi. Kiinassa sanotaan, että yli 30-vuotias nainen on kuin parhaat terälehtensä menettänyt kukka, jota ei enää ihailla niin kuin nuorta. Lentoemäntä palveli Lingiä sydämellisesti, ja se sai hänet mietteliääksi. Kiinassa lentoemäntiä kutsutaan taivaanneideiksi, mutta lännessä he ovat ilmeisesti taivaanrouvia.

Matkustamohenkilökuntaan kuuluva mies ilmestyi verhojen takaa. Ling ei ollut koskaan nähnyt yhtä komeaa miestä. Mies oli pitkä, hoikka ja jäntevän lihaksikas. Miehen kasvot olivat aavistuksen verran kulmikkaat ja nenä teräväpiirteinen. Silmät olivat sinset ja niissä oli lämmin ja ystävällinen katse. Hän oli komeampi kuin amerikkalaisten elokuvien näyttelijät.

Ling ei ollut nähnyt näin monia länsimaalaisia näin läheltä. Hän huomasi, ettei heillä kaikilla olekaan siniset silmät. Joillakin oli tummat, joillakin ruskeat, joillakin vihreät. Sinisiä silmiäkin oli monenlaisia. Heidän hiuksensa olivat vaaleita, vaalean punaisia, ruskeita, kullankeltaisia, tummia. Verrattuna aasialaisten mustiin silmiin ja mustiin hiuksiin, länsimaalaiset olivat huomattavasti värikkäämpiä. Nykyisin Kiinassa on paljon nuoria, jotka värjäävät hiuksiaan, mutta jollakin lailla värjätyt hiukset sopivat länsimaalaisille luonnollisemmin. Millaiseen maahan olenkaan matkalla, kaikki näyttää erilaiselta ja eri tavalla kauniilta, Ling ajatteli.

Lennolla alettiin tarjoilla lounasta, ja Ling otti riisiä ja kanaa. Hän söi sitä lusikalla, koska se oli helpointa. Ateriaan kuului myös leipää ja jokin pieni keltainen rasia. Ling ihmetteli, mitä se on, ja katsoi vieressä istuvaa vanhaa rouvaa, joka juuri otti rasiasta jotakin ja levitti sitä leivän päälle. Ling teki samoin ja maistoi leipää. Hän oli tottunut keitetyn leivän pehmeyteen ja makuun. Mutta tämä leipä oli kovempaa. Se oli hyvänmakuista, mutta päälle levitetty keltainen aine oli rasvaista ja maistui oudolta.

Aterian jälkeen näytettiin amerikkalainen elokuva, mutta Ling ei pystynyt keskittymään siihen. Sen sijaan hän huomasi pariskunnan, ehkä suomalaisen, jolla oli pieni kiinalaislapsi. Pariskunta on varmaan adoptoinut lapsen, Ling ajatteli. Lapsi oli noin vuoden ikäinen ja istui äidin sylissä koko ajan, vaikka äidin edessä oli pieni vauvankoppa, jonka voi lukita seinään. Äiti silitti ja halasi lasta. Ling liikuttui näkemästään ja ajatteli pientä tyttöä. Ehkä hänen vanhempansa olivat hylänneet hänet vain sen takia, että hän oli tyttö. Mutta tämä tyttö oli onnekas! Hän on saanut rakastavat, huolehtivat vanhemmat, jotka voivat tarjota hänelle onnellisen, paremman elämän. Mutta kuka voisi tietää miten hän vanhempana suhtautuisi menneisyytensä tapahtumiin.

Ling muisteli aikaa, jolloin hän odotti lastaan. Hänen miehensä Yang ja koko miehen suku odottivat kovasti poikaa. Ling aavisti toisin. Hän sai tytön. Hänestä tuntui, ettei häntä enää arvostettu kuten aikaisemmin. Hänelle sanottiin, että seuraava on varmasti poika. Ling pelkäsi ajatusta uudesta lapsesta. Miten kävisi jos hän saisi taas tytön? Ja uusi pettymys olisi hänelle liikaa. Ling muisti, miten hän oli katsellut vauvaansa. Hän rakastaisi pientä tyttöään enemmän kuin mitään muuta ja tekisi kaikkensa tarjotakseen tyttärelleen onnellisen tulevaisuuden. Hän antoi tyttärelleen nimeksi LeLe, mikä tarkoittaa iloisuutta. LeLen ollessa kolmen Ling pyysi Yangilta eroa, sillä hän ei uskonut kykenevänsä täyttämään Yangin perheen odotuksia. Yang meni uudelleen naimisiin ja sai pojan. Ling muutti pienestä kaupungista Pekingiin. Ling jätti LeLen siskonsa luokse, koska hänen oli löydettävä työtä. Hänellä oli hyvin läheiset välit siskonsa kanssa ja hän tiesi, että voisi jättää LeLen turvallisin mielin tämän hoidettavaksi.

Lentokoneen kaiuttimista kuului kapteenin ääni. Ling arveli puheen koskevan lentokoneen välillä melko voimakasta tärinää ja heilahtelua. Pian kapteeni kertoikin englanniksi, että jonkin aikaa on ilmakuoppia. Ling avasi ikkunan edessä olevan verhon ja katsoi ulos.

Miten kirkasta ulkona olikaan. Aurinko häikäisi ja vaalea pilvimatto alhaalla loi epätodellisen tunteen. Ikään kuin aika olisi hetkeksi pysähtynyt. Pienen hetken hän oli yksin jossakin. Ling sulki verhon ja katseli ympärilleen.

Koneessa oli hiljaista, monet nukkuivat. Jotkut katselivat elokuvaa. Jostakin kuului lapsen itkua, mutta pieni kiinalaisvauva nukkui rauhallisesti äitinsä sylissä. Äiti nojasi silmät kiinni miehensä olkapäähän. Kun lentokone pääsi tasapainoon, Ling nousi ylös ja sanoi vieressä istuvalle rouvalle englanniksi:

Anteeksi, voinko mennä?

Vanha rouva nousi ja päästi Lingin ohitseen. Kun Ling palasi rouva nousi jälleen katsoen Lingiä hymyillen ja sanoi:

Teillä on hyvin kauniit hiukset.

Kiitos, sanoi Ling hiukan hämmästyen. Ehkä länsimaisen ihmisen silmissä hänen pitkät mustat hiuksensa todella näyttävät eksoottisilta.

Oletteko te suomalainen? kysyi Ling vanhalta rouvalta. Rouvalla oli harmaat hiukset, siniharmaat silmät, käsien vaalea iho näytti ohuelta ja ihon alta erottuivat selvästi tummat suonet.

Kyllä, asun Helsingissä. Poikani on työssä Pekingissä, ja voin käydä siellä usein, vanha rouva vastasi.

Lingistä oli mukava jutella hänen kanssaan. Vaikka rouva oli vieras, Ling koki selittämätöntä yhteenkuuluvuutta hänen kanssaan. Ehkä tunne johtui siitä, että Lingillä oli suomalainen mies, jota hän ihaili ja rakasti.

Rouva kertoi, miten hän oli nauttinut matkasta, ruoasta ja ystävällisistä ihmisistä.

Oletteko opiskelemassa Suomessa? rouva kysyi.

En, matkustan sinne ensimmäistä kertaa. Minulla on suomalainen mies. Ling vastasi.

Opiskelu ulkomailla oli ollut Lingille utopistinen ajatus. Yleensä se oli mahdollista vain sellaisille, jotka tulivat varakkaista perheistä. Ling oli käynyt lukion, mutta ei ollut tarpeeksi kunnianhimoinen taistellakseen paikasta yliopistossa. Kuten niin moni kiinalainen nainen Ling meni naimisiin nuorena. Lingistä tuntui, että hänen pitäisi vain ottaa vastaan mitä elämä antaa ja tyytyä siihen.

Ihanko totta, huudahti rouva, kun hän kuuli sen. Hän katsoi Lingiä iloisen uteliaasti.

Minua hiukan hermostuttaa, Ling vastasi.

Vanha rouva taputti Lingiä kädelle ja sanoi, ettei hänen tarvitse olla huolissaan, kaikki menee hyvin ja suomalaiset tulevat pitämään hänestä.

Ling hymyili, ja hänen olisi tehnyt mieli laulaa. Hän ei tiennyt, miksi rouva sanoi noin, mutta hän oli suomalainen ja hänellä oli varmasti syynsä. Ehkä se johtui Lingin iloisuudesta ja ystävällisyydestä. Ling sanoi itsekseen: olen onnekas, sillä minulla on mahdollisuus kokea, millaista on kansainvälinen elämä. Ehkä tämä on Jumalan tahto. Tosin Ling ei ollut aivan varma Jumalasta. Hän oli kasvanut kommunistisessa järjestelmässä, jonka teoria kielsi Jumalan olemassaolon. Mutta jokin korkeampi voima ihmistä saattaa hyvinkin johtaa. Hän ajatteli elämäänsä ja kaikkea sitä, mitä hänelle oli tapahtunut: ero Yangista, muutto Pekingiin, englannin opiskelu, Tapion tapaaminen ja päätös lähteä Suomeen. Ling ei tiennyt, mitä tulevaisuus toisi tullessaan, mutta jo LeLenkin vuoksi hänen pitäisi olla vahva.

Lingin edessä istui kiinalainen nainen, hänellä oli lyhyet, siististi leikatut hiukset ja silmälasit. Hän näytti opiskelijalta. Nainen vilkaisi taakseen ja huomasi Lingin samalla hetkellä kuin tämä huomasi hänet. Ling oli nopeampi ja sanoi: Ni hao!

Nainen yllättyi Lingin tervehdyksestä ja vastasi samalla tavalla.

Mistä sinä tulet? Ling kysyi.

Pekingistä, entä sinä?

Ling kertoi pienen kotikaupunkinsa nimen, mutta nainen pudisti päätään ikään kuin ei olisi moisesta kaupungista koskaan kuullutkaan.

Oletko opiskelemassa Suomessa? Ling kysyi.

Kyllä, Tampereen yliopistossa, nainen sanoi ylpeyttä äänessään, entä sinä?

Menen ensimmäisen kerran Suomeen. Tämä tuntuu unelmalta. Mieheni on suomalainen, Ling rupatteli iloisesti.

Nainen kääntyi vierustoverinsa puoleen, ja he naureskelivat Lingin unelmalle.

Se satutti Lingiä. Hänestä tuntui, että häntä ylenkatsottiin. Tosin se oli Kiinassa aivan tavallista. Ihmistä arvostettiin sen mukaan mitä hän oli tai mistä hän tuli. Ling vaikeni eikä halunnut jatkaa keskustelua. Hänellä oli unelmansa eivätkä he voineet sitä ymmärtää. Se oli tavallisen ihmisen unelma, unelma tavallisesta elämästä. Tapio oli Lingin valkoinen prinssi. Mutta Tapion kanssa ei tarvinnut nöyristellä, ehkä siksi, että Tapio oli samanlainen kuin Ling. Tavallinen ihminen.

Ling avasi laukkunsa, otti pienen valokuva-albumin ja alkoi katsella kuvia. Vieressä istuva rouva vilkaisi albumin sivulla kuvaa ja sanoi: Ihana pari!

Kiitos, Ling vastasi ja puna nousi hänen poskilleen.

Rouva jatkoi: Missä te asutte Suomessa?

Jyväskylässä.

Onpa pitkä matka. Tuleeko miehenne teitä vastaan?

Kyllä, Ling vastasi hymyillen ja ylpeyttä tuntien.

Se on hyvä.

Haluaisitteko katsoa kuviamme?

Mielelläni.

Ling näytti heistä otettuja hääkuvia. Kiinassa oli tapana kuvata sulhanen ja morsian monissa eri juhla-asuissa. Ling oli mieltynyt Tang-dynastian tyyliseen asuun, onnea merkitsevään punaiseen asuun