Ikaros

By Juha Vakkuri

Kun tupakkayhtiön tiedottajana työskentelevä Aarne menee tapaamaan esimiestään, hän odottaa kuulevansa palkankorotuksesta tai ylennyksestä. Yllätys on kuitenkin suuri, kun Aarne saa kuulla saavansa potkut. Kuinka se on mahdollista? Kuinka hän, joka on antanut kaikkensa yritykselle jo kahdeksan vuoden ajan, voi saada potkut? Hän, joka on ollut valmis puolustamaan yritystä ja tupakoimista kaikista tupakoinnin epäterveellisyydestä kertovista tutkimuksista huolimatta? Aarnella on edessään suuri elämänmuutos, joka sysää miehen matkalle kohti sisintään – sekä murtumista.-

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Mar 29, 2021
• ISBN: 9788726694017

Book preview

www.egmont.com

Ensimmäinen luku

1

Mies harppoo torin poikki. Nupulakivet ovat sateen jäljiltä liukkaat, mutta mies ei pelkää liukastuvansa. Hän ei katsele jalkoihinsa, vaan paljon etäämmälle, torin laitaan, ellei sitäkin kauemmaksi, huomiseen, tulevaisuuteen. Siksi hän törmää lintuparveen, joka nokkii torilla ilta-ateriaa ja lehahtaa lentoon kun miehen terävät askeleet tulevat liian lähelle. Mies ei säikähdä lintuja eikä muuta kurssiaan.

Punaisissa valoissa hän vilkaisee tuleeko autoja, ja kun ei tule, hän jatkaa matkaansa. Parilla harppauksella hän nousee ravintolan ulkoportaat ja tempaisee päättäväisesti raskaan oven auki. Hän tuntee jo ulkoeteisessä ruoan tuoksun: hänelle tulee heti nälkä. Ravintolasalista kuuluu puheensorinaa ja taustamusiikkia. Sävel on tuttu vuosien takaa. Mies sattuu kuulemaan kuinka laulaja sanoo, että hän olisi mieluummin vasara kuin naula, jos saisi valita, ja hymähtää, että kukapa ei olisi, kukapa ei mieluummin löisi kuin olisi lyötävä.

Hovimestari seisoo ravintolasalin ovella. Hän löytää heti pöytävarauksen ja lähtee johdattamaan miestä salin halki. Pöytä on katettu kahdelle. Hovimestari sytyttää kynttilän, hän uskoo sen tuovan pöytään tunnelmaa. Sitten hän ojentaa miehelle suurikokoisen, nahkakantisen ruokalistan. Mies ei avaa sitä vielä, hän tilaa itselleen ensin juoman: dry martinin, kuivaakin kuivemman, niinkuin hän sanoo. Sellaisen että hampaissa rutisee. Hovimestari poistuu. Mies ryhtyy tutkimaan ruokalistaa. Kaikki annokset ovat kalliita, mutta mies ei vilkaisekaan hintoihin: hän ei maksa laskua, ja siksi hinnalla ei tänä iltana ole väliä. Tavallisesti mies kylläkin osaa korostaa kustannusten leikkaamisen tärkeyttä.

Illan isäntä on miehen tuttu, lähin esimies, linjanjohtaja. He ovat tehneet töitä yhdessä vuosikausia, tuntevat toisensa, toistensa tavat ja sanonnat, viihtyvät keskenään. Mies on optimistisen odotuksen vallassa: hän tietää kokemuksesta että tällainen tapaaminen tuo mukanaan aina uutisen. Tähän asti uutiset ovat olleet myönteisiä, ja siksi mies aavistaa, että hän saisi ylennyksen tai ainakin palkankorotuksen. Kenties hänen vastuualuettaan laajennetaan, vai pannaanko hänet johtamaan jotakin uutta ja tärkeätä hanketta?

Hänelle ei tule mieleenkään, että hän voisi saada tänä iltana potkut.

2

Kun esimies tulee, alainen nousee seisomaan. Kätellään ja sitten istutaan.

’’Mineraalivettä, Victoria’’, esimies sanoo. Tarjoilija nyökkää ja katoaa.

Voittajan sukua, alainen sanoo.

Oliko sulla pitkä latina? Joo, anteeksi. Kävin pikapikaa tässä välissä lenkillä. Siksi olen myöhässä.

Koko ilta aikaa, ja loppuelämä. Paljonko juoksit? mies kysyy eikä kuuntele vastausta. Hän katsoo esimiestä: kaikesta lenkkeilystä huolimatta tämä on lihonnut kesästä. Paidankaulus kiristää ja pikkutakki on avattava istuttaessa, mutta esimies ei höllennä kravattia, ei avaa kaulusta, eikä valita. Kun tarjoilija tuo mineraaliveden, miehet kohottavat lasejaan.

Vähän epäortodoksista, veden kanssa, esimies sanoo, mutta eiköhän me ehditä tänä iltana vielä nostaa muitakin maljoja. Janottaa niin peevelisti. Sitten hän siristää oikeata silmäänsä. Se näyttää melkein silmäniskulta. Mies tulkitsee sen ystävälliseksi eleeksi.

Aarne, esimies sanoo ja pyyhkii valkoiseen kangasnenäliinaan otsalle ilmestyneet pisarat. Sitten hän vilkaisee uudestaan alaiseensa ja ottaa ruokalistan. Kuinka kauan sinä oletkaan ollut meidän palveluksessa?

Neljä vuotta kauemmin kuin sinä, Aarne sanoo, mutta päättää esittää asian varmuuden vuoksi toisellakin tavoin: Kahdeksan vuotta.

No niin mekin laskimme, esimies sanoo ja jättää asian siihen, Aarnen pohdittavaksi. Palveluvuosien laskijat Aarne tietää, tai ainakin luulee tietävänsä, mutta laskemissyytä ei. Ja nyt puhe on jo muissa asioissa: esimiehen tenniskyynerpäässä joka ei hellitä vaikka hän on ostanut paremman mailan, auton selkänojassa joka ei kaikista vakuutteluista huolimatta tunnut tukevan ristiselkää. Seuraavaksi esimies puhisee sitä kuinka siivottomissa hinnoissa veneiden kaikuluotaimet ovat Suomessa. Aarne venyttää martiniaan ja nyökkäilee. Lopulta esimies tokaisee että fuusiokaupan seurauksetkin alkavat vähitellen näkyä.

Vaikka ei kai tämä sinulle tule uutisena.

Ei kai kenellekään, joka osaa ynnälaskua.

Sinä muistaakseni veikkailit sitä jo siellä ensimmäisessä lehdistötilaisuudessa.

Sanoin että fuusiot hyvin harvoin lisäävät työpaikkojen määrää.

Se on tietysti oikea analyysi, esimies sanoo, vaikka yhtiön korkein johto ei sitä välttämättä silloin ja siinä tilanteessa, ja varsinkaan oman tiedotuspäällikön sanomana olisi välittänyt kuulla.

Ei se kuullutkaan. Minähän sanoin sen vain sinulle, Aarne sanoo ja juo lasinsa tyhjäksi.

Se on totta, sekin, esimies sanoo, ja kun kaksi tarjoilijaa tulee saman tien pöytää kohti, hän lisää: Otin vapauden valita ruoan etukäteen, ettei tarvitse kuluttaa aikaa ja energiaa tuottamattomaan työhön.

Ellei esimies olisi laihdutuskuurilla, hän olisi tilannut alkupaloiksi blinejä, nyt he saavat pienen hanhenmaksaleivän. Pääruoaksi on uunijänistä: esimies on intohimoinen riistamies. Hän metsästää itsekin. Aarne on moneen otteeseen, varsinkin pikkutunneilla, joutunut kuuntelemaan kuinka kiihottava elämys saaliin jäljittäminen ja ampuminen on.

Kahvin ja konjakin aikana esimies ottaa puheeksi yhtiön organisaatiouudistuksen. Aarnea se koskee siltä osin, että tiedottajat siirretään suoraan linjanjohtajan alaisuuteen, eli tiedotuspäällikön virka poistetaan. Aarnelle tarjotaan tiedotustoimittajan paikkaa, mutta esimies ymmärtää hyvin, jos Aarne ei suostu ottamaan sitä vastaan, sillä onhan Aarne kieltämättä ylipätevä tavallisen tiedottajan tehtävään. Jos Aarne haluaa jättää yhtiön etsiäkeen koulutustaan ja kokemustaan vastaavaa työtä, yhtiön johto ymmärtää senkin. Yhtiön johto on myös valmis osoittamaan kiitollisuuttaan yhteisistä vuosista avokätisellä tavalla. Yksi ylimääräinen kuukausipalkka jokaista palvelusvuotta kohden.

Pöytään tulee hiljaisuus. Esimies vaikenee.

Aarne istuu pöydässä kuin halvaantuneena. Hän tuijottaa esimiehen solmiota, näkee siinä kaksi rasvatahraa, ei saa käännetyksi katsettaan, ei saa liikautetuksi kättäänsä, ei saa sanaa suustaan. Hän istuu paikallaan kuin kuolemantuomion saanut.

Vittu perkele, Aarne, hei, ei maailma tähän lopu!

Aarne kuulee esimiehen sanat ja samalla hän tuntee kuinka tämä tökkäisee häntä kevyesti rintaan, mutta hän ei osaa vieläkään tehdä mitään. Sitten hän äkkiä huomaa että ravintolan taustamusiikki on muuttunut: hän kuulee kirkkaan sopraanon ja hänestä tuntuu kuin tuo kepeästi liitelevä naisenääni tempaisisi raskaan taakan hänen harteiltaan, ja hän tuntee olonsa yllättäen kevyemmäksi.

3

Aarne on humalassa kun he lähtevät ravintolasta. Esimies tarjoutuu tuomaan hänet taksilla kotiin, mutta Aarne haluaa kävellä. Häntä nolottaa ettei hän ymmärtänyt nousta pöydästä heti kun esimies oli kertonut potkuista, mutta hän ei ole koskaan pitänyt dramaattisista eleistä, ja kun esimies tekeytyi äkkiä vanhaksi kaveriksi, hän ei kehdannut lähteä, tunnustaa sillä tavoin järkytystään.

Aarne kävelee torin poikki. Nyt hänellä ei ole kiire. Hän katselee satamassa olevia laivoja, kaupunkimaisemaa, ensimmäistä kertaa pitkään aikaan.

Kun Aarne meni kahdeksan vuotta aikaisemmin tupakkatehtaan tiedotuspäälliköksi, hän tiesi sulkevansa silmänsä moraalikysymyksiltä. Vuosien aikana hän ehti miettiä vastaukset kaikkiin tavallisimpiin syytöksiin, ja hän esitti ne vakuuttavasti. Hän ei asettanut eläinkokeitten tuloksia kyseenalaisiksi, hän vain pyrki panemaan ne oikeaan perspektiiviin. Eikö ollut niin että mikä tahansa nautintoaine, tai jopa tavallinen ruoka oli epäterveellistä, jos sitä nautittiin liikaa? Viime aikoina ulkopuolisten painostus oli lisääntynyt ja teollisuus oli joutunut puolustuskannalle. Aarne oli uskonut silti selvinneensä tiedottamisesta hyvin. Yhtiön korkein johto oli myöntänyt sen moneen kertaan. Aarne pyydettiin aina mukaan sellaisiin tilaisuuksiin missä kiusallisten kysymysten tiedettiin tulevan esille. Tilaisuuksien jälkeen yhtiön oma joukko tapasi kokoontua toimitusjohtajan huoneeseen, ja silloin Aarne sai useimmiten kiitosta. Toimitusjohtaja oli turhankin monta kertaa toistellut, että Aarnesta olisi pitänyt tulla pappi: Sinä saat savukkeiden tekemisenkin kuulostamaan evankeliumin levittämiseltä. Se on oikein se!

Aarne muistaa kuulleensa epäilyksen häivän vain kerran toimitusjohtajan äänessä. Se oli kauan sitten suunnittelupalaverissa yhtiön majalla Lapissa. Aamuyöhön venähtäneitten juominkien kuluessa toimitusjohtaja oli yhtäkkiä kysynyt, töksäyttäen, pitikö kaupungilla liikkuva juoru paikkansa: oliko Aarne joskus kuulunut kommunistipuolueeseen? Se tuli niin yllättäen, että Aarne hätkähti, mutta sitten hän sanoi, huolettoman tuntuisesti, että siitä oli kauan. Se oli joskus Jeesuksen syntymän aikoihin. Silloin kun maailmassa vallitsi optimismi ja usko oikeudenmukaisuuteen. Ja päälle hän virnisti niin häpeämättömästi että keskustelu päättyi siihen.

Aarne on luvannut ilmoittaa ero päätöksestään virallisesti parin päivän kuluttua. Se on muodollisuus. Hän tietää jo nyt ettei hän tule jatkamaan yhtiössä, koska hänen ei oleteta jatkavan. Aarnella ei ole pienintäkään halua ryhtyä taistelemaan työpaikkansa puolesta.

Aarne haluaisi purkaa sydäntään vaimolle, mutta kotona ei ole ketään. Vaimo on parin päivän seminaarissa. Aarne tietää hänen hotellinsa puhelinnumeron, mutta ei soita.

Aarne panee valot kaikkiin huoneisiin ja vetää verhot ikkunoiden eteen. Sen jälkeen hän menee hakemaan vaimonsa kirjojen joukosta paksun kauneudenhoito-oppaan. Se aukeaa tutusta kohtaa. Aarne katsoo koko aukeaman peittämää valokuvaa nuoresta naisesta, joka on selällään lattialla jooga-asennossa, jalkaterät niskan taakse taivutettuina, takamus koholla; Tytöllä on yllään vaaleanpunaiset trikoot. Hän katsoo suurilla silmillään suoraan kameraan. Aarne avaa vetoketjun housuistaan ja lähtee kirjan kanssa kylpyhuoneeseen.

4

On vielä pimeää kun Aarne herää seuraavana päivänä. Hän on päättänyt olla menemättä töihin. Hänestä tuntuu että tieto hänen potkuistaan on jo levinnyt. Hän ei halua enää näyttää naamaansa työpaikalla.

Aamiaisen jälkeen Aarne lähtee ajamaan maalle. Ulkona on kuulas syyspäivä. Ruska on lopuillaan: suurin osa lehtipuista on paljaana, mutta siellä täällä tienvarressa näkyy vielä punaisia ja keltaisia läikkiä. Aarne avaa sivuikkunan: hän haluaa tuntea raikkaan ilman kasvoillaan. Hän pitää päätään ilmavirrassa kunnes häntä alkaa yskittää. Sitten hän kiertää ikkunan kiinni ja panee radion päälle.

Ison risteyksen takana seisoo tienposkessa harmaa sotilas iso kassi jaloissaan. Hän nostaa peukalon pystyyn niin viime tipassa, että Aarne on jo kohdalla ennen kuin hän tajuaa ettei nuorukainen seisokaan bussipysäkillä. On liian myöhäistä pysäyttää. Aarnelle jää huono omatunto koska hän ei ottanut sotapoikaa kyytiin. Tottakai hänen olisi pitänyt tajuta että poika halusi kyytiä. Samalla tavallahan Aarne itsekin tuli aikanaan lomille. Mutta siitä on niin kauan, yli 20 vuotta. Aarne ei tavallisesti ota ketään kyytiin, hän on mieluummin omissa oloissaan. Mutta nyt hän olisi voinut ottaa.

Saneerattu, tarpeettomaksi todettu, tältäkö se tuntuu? Tyhjältä, ontolta, häpeälliseltä. Rahavaikeuksia Aarnella ei olisi ainakaan ennen kevättä. Hän yrittää muistaa ettei hänellä ole kiirettä työn suhteen. Hänellä on aikaa valita. Mutta silti hänellä on hätä. Hänet on leimattu, ja kuka ottaa leimatun miehen palvelukseensa? Ihmisellä kuuluu olla työpaikka, samalla tavalla kun hänellä kuuluu olla asunto ja perhe. Työn tekeminen on yhtä tärkeätä kuin rahan ansaitseminen ja kuluttaminen. Ilman rahan kiertoa maailma romahtaisi. Pitkään, pitkään aikaan Aarne ei ole enää asettanut markkinavoimia kyseenalaiseksi. Kaikki muut voimat vähenevät, markkinavoimat säilyvät. Toimitusjohtaja on oikeassa: Aarne saa kaiken kuulostamaan uskonnolta.

Aarne tietää keneltä sekin ominaisuus on periytynyt. Hän oli kaksitoistavuotias kun isä kuoli, mutta tärkeimmän tavan Aarne oli jo ehtinyt oppia: loputtoman kyselyn. Kun Aarne kysyi isältä neuvoa, isä ei koskaan antanut selvää vastausta, vaan teki vastakysymyksen. Isän kysymykset olivat useimmiten niin yksinkertaisia että Aarne tiesi niihin vastauksen, ja lopulta Aarne tuli itse vastanneeksi omaan kysymykseensä, vieläpä moneen kertaan ja aina vähän eri tavalla. Se oli isän tapa opettaa hänelle suhteellisuutta. Se tapa ajoi hänet myös kohti ehdottomuutta: sillä tavoin Aarne selittää itselleen lyhyen ihastuksensa kommunismiin, silloin kauan sitten.

Monta vuotta isän kuoleman jälkeen Aarne löysi isän kirjahyllystä Platonin teoksen ja ymmärsi että isä oli ottanut kyselemiseensä mallia Sokrateelta. Monta vuotta isän kuoleman jälkeen Aarne tajusi senkin kuinka epätavallisia harrastuksia hänen isällään oli ollut: hän oli paperitehtaan myyntipäällikkö, ekonomi, ja kuitenkin kiinnostunut filosofiasta. Isä oli taitava myös käsistään. Hän oli kunnostanut heille vanhan myllyn huvilaksi, ja tehnyt itse jopa huonekalut vanhojen mallien mukaan. Aarne ihaili isäänsä. Sitten äkkiä isä oli poissa. Äiti ei toipunut isän kuolemasta koskaan. Aarne oli armeijassa kun äidin sisar soitti hänelle ja kehotti kiirehtimään sairaalaan. Aarne sai loman heti, mutta myöhästyi.

Vain harvoin Aarneen iskee ikävä vanhempiaan kohtaan. Harvoin, mutta tänä aamuna, kun hän ajaa yksin maalle.

Aarne muistaa isän hyväntuulisena, punakkana miehenä, kahdessa täysin erilaisessa asussa: puku päällä, solmio kaulassa, lähdössä matkalle tai tulossa kotiin, sekä haalareissa ja ruudullisessa paidassa, valkoisesta nenäliinasta tehty lakki hiusten suojana. Isällä oli oma verstas myllyn kellarissa. Siellä tuoksui puulle ja lakalle. Aarne sai seurata vierestä isän tekemisiä ja silloinkin isä kyseli: arvaatko miksi sahaan tästä? Miksiköhän tähän tulee reikä? Höyläänkö tämän laudan nyt vai lyhennänkö ensin oikean mittaiseksi?

Matkoilta isä toi aina tuliaisia. Aarne sai pakettinsa samalla silmänräpäyksellä kun isä astui ovesta sisään. Äiti pani oman pakettinsa syrjään. Isä toi äidille kahdenlaisia paketteja: koruja ja alusvaatteita. Isä ja äiti kulkivat kotona aamuisin ja iltaisin estottomasti alasti, ja isä saattoi hyväillä äidin pakaroita ja rintoja Aarnen läsnäollessa. Äiti vaikutti silloin vähän kiusaantuneelta ja yritti ottaa isän kättä pois tai juosta karkuun, mutta useimmiten hyväntuulisena. Enemmän äiti meni hämilleen silloin kun Aarne sattui tulemaan makuuhuoneeseen, kun äiti esitteli isälle uusia alusvaatteita. Tavallisesti äiti tuli viemään Aarnen takaisin omaan sänkyyn, ja sitten Aarne kuuli kuinka makuuhuoneen ovi suljettiin. Tavallisesti isä ja äiti nukkuivat ovi auki.

5

Aarne pitää avioliittoaan onnellisena. Kun hän on yksin, niinkuin nyt autossaan matkalla maalle, hän kaipaa vaimoaan. Kun vaimo tulee pitkän työpäivän jälkeen illalla kotiin ja on väsynyt ja ärtynyt, Aarnesta tuntuu, että Irma ei ole enää se sama nainen jonka kanssa hän meni naimisiin, niin kuin hän itse olisi sama mies, mutta kun Irma sitten hetkeä myöhemmin tulee suihkusta ja kuivaa makuuhuoneessa hiuksiaan, Aarne tuntee syvää hellyyttä häntä kohtaan ja ryhtyy mielellään sivelemään ihovoidetta hänen paljaaseen selkäänsä. Saatuaan voiteen levitetyksi hän pyyhkii kämmeneensä jääneen voiteen Irman vatsaan ja rintoihin. Joskus hän yrittää työntää kätensä haarojen väliin. Tavallisesti Irma ei levitä jalkojaan, joskus kyllä, mutta silloinkin hän hetken päästä kiepsauttaa itsensä erilleen, milloin suukon avulla, milloin rusentaen Aarnen kättä, kuin kiitokseksi. Irma muistaa aina kiittää, että Aarne on sivellyt voidettä hänen selkäänsä.

Aarne tietää että hän on ollut viime aikoina huono rakastaja. Irma on joskus vihjannut siihen, ja osoittanut muutenkin ettei hän ole enää kiinnostunut rakastelusta yhtä paljon kuin ennen. Irma sanoo että Aarnen ei pidä ottaa sitä henkilökohtaisesti. Työpäivän jälkeen Irma vain on niin väsynyt ettei hän toivo muuta kuin että saa rauhassa käpristyä oman peiton alle ilman että kukaan häiritsee. Aarne ymmärtää sen, mutta tottakai hän ottaa Irman haluttomuuden henkilökohtaisesti. Viime aikoina Aarne on häirinnyt Irman rauhaa harvoin. Hän on päättänyt usein ettei enää koskisi vaimoonsa, paitsi levittäessään ihovoidetta, ja silloinkin vain selkään, mutta kun hän on keittiössä laittamassa heille aamiaista ja Irma tulee unisena hänen taakseen ja ottaa häntä kaulasta kiinni, hänen on vaikea olla vastaamatta halaukseen. Tavallisesti hän painaa halauksen päätteeksi Irman pakaroista itseään vasten. Silloin Irma lopettaa halauksensa ja lähtee kylpyhuoneeseen, ja Aarne jää puolijäykän siittimensä kanssa keittiöön.

Aarne ja Irma rakastelevat vain silloin kun he ovat matkalla yhdessä. Joskus Aarne miettii johtuuko se siitä, että hän on maksanut vaimonsa matkan.

Useimmiten Aarne saa siemensyöksyn ennen aikojaan. Varmistaakseen että Irmakin nauttii rakastelusta Aarne kiihottaa häntä ensin kielellään, ja kaikki menee hyvin, mutta samalla Aarne tulee itsekin räjähdyspisteeseen, ja kun hän sitten Irman pyynnöstä työntää siittimen sisään, hän laukeaa melkein saman tien, aivan liian aikaisin. Irman kädet ovat nyrkissä ja hän kätkee kasvonsa tyynyyn. Aarne haluaa antaa vaimolleen orgasmin, ja jatkaa siksi hyväilyä. Joskus vaimo antaa sen tapahtua, joskus hän puristaa jalat yhteen tai lähtee kylpyhuoneeseen. Aikaisemmin Aarne on selitellyt laukeamistaan sillä että he rakastelevat niin harvoin, mutta viime aikoina hän ei ole enää sanonut mitään.

Aarne on pettynyt itseensä ja rakasteluun niin monta kertaa, että hän ei enää koskaan tee aloitetta, ei edes matkoilla. Se on hänen tapansa olla huomaavainen vaimoaan kohtaan.

Aarne ei ole paljastanut sitäkään, että hän haluaisi Irman hyväilevän hänen siitintään, eikä hän ole valittanut, että Irma voisi tehdä joskus aloitteen. Aarne on varma että puhumisesta ei olisi hyötyä. Viime aikoina hän ei ole enää kertonut omista haluistaan edes kiertoteitä, niinkuin hän teki aikaisemmin. Fyysinen suhde Irman kansa on auttamattomasti ohi, mutta koska ajatus tekee Aarnen apeaksi, hän tavallisesti uskottelee itselleen, että kaikki voi vielä muuttua paremmaksi.

Onko kaikkein tärkeintä se,