Varastettu vaihdepyörä

By Simo Ojanen

Petri on 12-vuotias poika, joka on todella ylpeä uudesta polkupyörästään. Siinä on peräti kuusi vaihdetta, ja pyörä on varmasti kulmakunnan hienoin! Petri ei kuitenkaan saa nauttia pyörästään kovin pitkään, sillä se varastetaan mystisesti talon pyöräkellarista. Petri ei kuitenkaan jää neuvottomaksi – hän aikoo selvittää pyörävarkauden ystävänsä Hantan kanssa.-

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Jan 28, 2021
• ISBN: 9788726486285

Book preview

www.egmont.com

Koeajo

Se säihkyi uljaana keskellä kuumaa asvalttipihaa. Se oli kypsän puolukan punainen. Ruostumaton teräs hohti. Petri oli kiillottanut sen äsken säämiskällä kimaltelevan kirkkaaksi. Siinä ei ollut ainoatakaan pölytahraa.

– Onko se kotimainen, Hantta lopulta kysyi, tarttui etupyörästä ja kiepautti sen vinhaan vauhtiin.

– O… on, Petri sanoi arasti ja vilkaisi kysyvästi Hanttaa. Petri ei oikein tiennyt oliko kotimainen hyvä vai paha.

– Siihen saa paremmin varaosia, kumeja ja kaikkia, kun se on kotimainen, hän lisäsi nopeasti.

– Meneekö siinä vaihteet hyvin päälle?

– Menee, Petri sanoi varmasti. – Kaikki kuusi.

Hantta tuijotti ja tuijotti niin kuin ei olisi ikinä nähnyt vaihdepyörää. Petriä jännitti niin, että kädet vapisivat. Hantta oli hänen paras kaverinsa näillä nurkilla. Heillä oli synttäritkin peräkkäisinä päivinä: Hantta täytti kaksitoista lokakuun ensimmäisenä ja hän toisena.

Hantta kierteli pyörää, koetteli käsijarrua, tunnusteli vaijereita ja vaihteita, tutki satulaa ja laukkuja, jotka isä oli ostanut takatelineen kummallekin puolelle.

Hantalla oli ollut vaihdepyörä jo monta vuotta. Hantta tiesi kaiken vaih-depyöristä ja säästi nyt rahaa mopoa varten.

– Saanko mä ajaa tällä pienen kierroksen?

Siinä se tuli. Tätä Petri oli pelännyt itsekseen koko ajan. Hantta oli hurja ajaja, rämäpää rallaaja. Syksyllä hän oli ajanut päin henkilöautoa ja päähän oli silloin noussut mahtava kuhmu, jota Hantta oli näyttänyt kavereille kaikki välitunnit.

– En mä oikein tiedä, Petri takelteli viimein.

– Kunnet?

– Kun täytyisi katsoa ensin nuo vaijerit ja kokeilla…

– Älä selitä! Tonne kulmaan vain ja takaisin!

– Aja sitten, mutta hiljaa.

Hantta tarttui rennosti sarvista ja hyppäsi kaaressa satulaan. Hän kiersi pientä kieppiä, jarrutti ja heitteli vaihteita päälle. Hän otti vauhtia, kurvasi jyrkästi jalkakäytävältä kadulle ja ohjasi tahallaan melkein suoraan vastaanaja-van auton nokan eteen ja polki vasta viime tipassa auton tieltä. Hän kääntyi kulmassa oikealle, heilautti kättään ja polki ohjaamatta korkean kulmatalon taakse.

Petrin sydän takoi vimmatusti. Hän oli kuulevinaan koko ajan auton pyörien korvia vihlovan jarrutuksen. Miksi hän antoi pyörän Hantalle? Hän oli säästänyt kaksi vuotta tätä pyörää varten ja nyt yksi hurjapää rallasi sillä mitään säälimättä.

Samassa Hantta syöksyi vastakkaiselta suunnalta. Hän rymisti täysillä jalkakäytävälle ja jarrutti voimakkaasti vasta kohdalla. Petri meni ja tempaisi pyörän itselleen.

– Hullupää! Kuinka sä