Pelle Hermannin viikonpäivät

By Simo Ojanen

Pelle Hermanni elää sirkuksessa, ja tästä johtuen hänen viikkokalenterinsa näyttää varsin erilaiselta kuin tavallisessa työssä käyvillä ihmisillä. On Hermannillakin toki aina välillä kiire – esimerkiksi pyykkipäivänä tulee aina kaaos! Perjantaisin Hermanni puolestaan käy kosimassa ennustaja Sylviaa, sillä eihän sitä ikinä tiedä, milloin Sylvia sanoisi kyllä. Oman jännityksensä Hermannin arkeen tuo myös mystinen sirkuskone. Sen myyjä vakuuttaa, että kone voi vapauttaa sirkuksen työntekijät työnteosta – mutta sitä Hermanni ei taida edes haluta!"Pelle Hermannin viikonpäivät" on lystikäs tarinakokoelma Pelle Hermannin arjesta sirkus Hepokatissa. -

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Jun 22, 2021
• ISBN: 9788726486179

Book preview

www.egmont.com

Hermannin viikonpäivät

– Voi änkerönkänkerönkönkkö!

Hän on Hermanni Hermanninpoika Hermanni, joka justiin tänään on kipittänyt kauppapuodista uuden riippukeinun ja yrittää räpelöidä toista riippupäätä asuntovaununsa seinään ja toista päätä sirkus Hepokatin lautaaitaan. Mutta riippukeinu retkottaa vaan maanrajassa, eikä suostu pysymään lepuutteluasennossa. Hermanni on Hepokatin söhröisin köpelökoura, mutta hän on myös sirkuksen kuuluisa ylipääpelletötteröitsijä, joka tunnetaan kaikkialla, missä yleensä sirkuksesta puhutaan.

Sirkuspelle Hermannin viikonpäivät ovat hiukanpaljon erilaisemmat kuin tavallisilla maanantai-ihmisillä, jotka söheltävät kiirekenkää toissapäivästä ylihuomiseen. On Hermannillakin aikamoisia kiiruita vaikkasta pyykkipäivänä, mutta saunapäivänä hän vain puhkuu ja ajattelee ja löylyttelee. Melkeistä joka toinen Hermannin päivä on aika surullinen, mutta ainaskin joka toinen päivä on ilomielinen. Elämänmaisema on sellainen: siinä on äkkimutkia ja jyrkkiä mäkiä ja sitten voi olla pitkä rauhallinen pätkä pelkkää juoksentelevaa luiruketta.

– Voi kökötys, kun on huono hökötys, Hermannia kiukuttaa, kun ei riippukeinunen suostu pysymään vieläkään paikoillaan.

Mahtaakohan tänään olla perjantai? Jos ei tänääntaina, niin joskustaina on oven takana perjantai, joka on Hermannin vakituinen kosimispäivä. Hermanni on vitisenvarma siitä, että ihan pikapikaa koittaa justiin se onnenhörhelöinen perjantai, jolloin hänestä tulee erään neiti ennustaja Sylvian sulhanen. Ja voi sitä riemua ja naurunkäkätystä, joka Hermannin ja Sylvian hääpäivänä kimmahtelee taivaisiin sirkus Hepokatista! Sillä tottamaar häät pidetään sirkus Hepokatissa ja päähääposmottajana on sirkustirehtööri Juuso, jonka möräkkä ääni kuuluu hyvällä ilmalla ainaskin maapallon toiselle puolelle saakka. Ja kaikkihan arvaavat, kukakekä istuu Hermannin häissä etupenkissä? Joka iikka arvasi: äitiliini tottakai, etupenkissä istua sai.

Mutta Hermannilla riittää vielä kipiteltävää ennen häitä: on kosittava ja Sylvian on vastattava kosimiskysymykseen: juupastajuu, voi hän tulla asumaan Hermannin kanssa samaan asuntovaunuun.

Hermannilla on tuhannenmonta hyvää kaveria tai on niitä ainaskin muutama. Hänen ei tarvitse ihan yksikseen kipittää maailmanlaakson halki. Äitikän ja Sylvian jälkeen on melkeistä mukavin taikuri Max, jonka asuntovaunu komeilee Hermannin vaunurötiskön vieressä. Käärmeenlumooja Susanna on aikamoinen noitanainen ja höpönlöpö. Trapetsiveljekset Jani ja Semi ovat sopivia juttututtuja ja eläintenkesyttäjä Carlos tietää kaikki esimerkiksi norsu Jeremiasta ja leijonaherra Matiaksesta, jotka asustelevat eläintalleilla. Aika monta lupsakkaa ihmistä ja elukkaa asustelee sirkus Hepokatissa.

Tapaat monet heistä seuraavilla sivuilla. Hermanni Hermanninpoika Hermanni on mukana mökeltämässä melkeistä joka sivulla ja saat kuulla ja nähdä, mitä kaikkea Hermannin elämään mahtuu yhden viikon aikana.

– Apua! Voi änkeröinen! Hermanni möykkää. On sattunut suruinen juttu: Hermanni on retkahtanut riippukeinun kanssa maankamaralle. Hermannin takapäähän sattuu, mutta etupää ja pääpää on naurukunnossa, ja Hermanni rupeaa räpläämään keinunnaruja kymmenennen kerran kiinni.

Kiirettä pöksyissä

Sirkuspelle Hermanni on kipaissut aamulla sängynrötisköstä ylös jo kello kuusi: heti kun ensimmäinen kukko maailmalla huusi! Hän aamuvoimisteli portaiden edessä ykskaks koipeliinit notkeaks. Hän putsutteli puhtaaksi hampaat ja kengurut, ja pölytti matot ja hatut ja kepit ja pöytäliinat. Hän harjoitteli ohimennen vilivonksista voo hattuja henkselitemppuiluja, pyllisti hanhena ja ankkana ja uiskenteli kolmeen kertaan joutsenena asuntovaunun ympäri.

Aamiaiseksi hän tarjosi maharepulle kolme kauhallista eilistä puuroa. Oli leipää ja maitoa ja omenainen ja purkin pohjalla yksi iso mantsikanmollukka, jonka hän otti jälkimakosteluksi.

– Tästä tulee varmana aika mukavanmuikea päivä, Hermanni uskoi ja katsoi koko taivaan laidasta laitaan; kerrostalopalikoista rautatien takaiseen pajupusikkoon asti. Keskellä taivasta möllötti kastelukannun näköinen pilvi, mutta se ei ollut ollenkaan sateenhenkinen; se oli melkeistä poutainen kuiva kastelukannupilvi.

Hermanni teroitti kymmenen tai yksitoista lyijykynää, asetti ne riviin pöydälle ja kaivoi laatikosta paperipinkan. Hän laittoi eteensä yhden paperin ja valitsi joukosta punaisen lyijykynän. Hän uskoi, että punaisella kynällä oli liukkaampi kirjoitella rakkausasioita kuin esimerkiksi ruskealla, jolla oli taas ihan mukava raapustella kauppalistaan makkarat ja makaroonit.

Hermanni laski punaisen lyijykynän paperille, hengähti syvään ja mietti ankarasti.

– Hermanni! Se oli taikuri Max. Hermanni laski kynän kourastaan ja meni kurkistamaan ovelta, mikä oli hätänä. Max oli kiinnittänyt ison peilin asuntovaununsa seinään ja piteli toista peiliä kourassaan.

– On se mahotonta, että herra taikurilla pitää olla kaksi peiliä, että saa tiirata onko ne kiehkurat hyvinpäin vai nurinpäin, Hermanni vitsaili.

– Älä sössötä, auttaisit vähän. Minun pitää tietää,