Pelle Hermanni isänsä jäljillä

By Simo Ojanen

Pelle Hermannin äitiliini on tullut tutuksi monista sarjan kirjoista. Hermannin isä on kuitenkin jäänyt vieraammaksi hahmoksi – ja syystä. Hermanni on nimittäin nähnyt isänsä viimeksi pikkupoikana! Kun isä on joutunut ongelmiin toisella puolella maailmaa, Hermanni on kuitenkin valmis rientämään apuun. Mutta onnistuuko Hermanni pelastamaan vankilassa viruvan isänsä, jota epäillään rikoksesta? Ja voiko hän edes tunnistaa isää, jonka on viimeksi nähnyt vuosikausia sitten? "Pelle Hermanni isänsä jäljillä" on hulvaton lastenkirja vuodelta 1986.-

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Sep 11, 2020
• ISBN: 9788726486155

Book preview

www.egmont.com

Sähkösanoma äitikältä

Sirkuspelle Hermanni kävellä tössötteli kaupungin pääkatua maailmansuurilla kenguruillaan. Ylipääpellen vieressä tassutteli hänen melkeistä liianrakas koiransa Lurppu I Suuri. Hermannilla oli juuri tänään harvinaisen hyrisevä mieli ja laulavainen kieli. Olihan kosimispäivän aatto ja kauppakorissa pyrstöili tuore kalanvonkale omaan mahareppuun ja korin pohjalla oli kolme makoisaa luunmuhkuraa koirakumppanin mahamurakkaan.

– Loiroti loiroti mahareppu kurisee!

Lurpukka luitaan jo murisee!

Loiloti loiloti lollonloo,

kohta kalasoppa kattilassa porisee!

Äkkiä Hermanni kuuli takaansa tulipunaisen puuPAApuuPAA-äänen ja luikahti ihan plätynlittanaksi talonseinään, että hätäauto olisi päässyt porhaltamaan vapaasti ohi. Mutta se ei ollutkaan paloauto, vaan sinisensorea poliisiauto, jolla oli varmana iso kiire pankkirosvojen jahtiin tai rauhoittamaan vihanvimmaisia tappelijoita.

Samassa auto pysähtyi juuri Hermannin ja Lurpun kohdalle, ja Hermanni jäi ällistyneenä katsomaan, kun vilkkuautosta loikkasi ulos kaksi rivakkaa poliisia. Hermanni lähti lipittämään pois päin, ettei vain olisi ollut poliisien hätätyön tiellä.

– Hei siellä, pysähtykää!

– Voi änkeröinen, Hermanni kummasteli. – Kukakekä? Minäkökö?

– Te juuri! Tehän olette sirkustaiteilija Hermanni Hermanninpoika Hermanni, Vai kuinka?

– Kyllä minäpoika olen pellenpurtilo ja tässä on minun koiranmuiskuni. Onko joku hukkasukassa?

– Sirkustaiteilija Hermanni, siirtykää nopeasti poliisiautoomme, toinen poliiseista syöksyi avaamaan valmiiksi takaovea.

– Voi kökkö! Varmana en tule! Hermanni säikähti.

– Minä en ole ryövännyt enkä roikaloinut! Kerran särin kyllä koulun ikkunan ja toisen kerran panin valkoisia hiirulaisia neiti opettajan käsilaukkuun, mutta minäpoika olin jo silloin häpeilemässä koulun nurkassa monta tuntia. Pientä vilppijäynää on ollut, mutta aika vähän.

– Voi voi sentään, sirkustaiteilija, varmasti te olette ihan mallikelpoinen kansalainen, pitkänhujoppi poliisi hymyili.

– Sirkus Hepokatista soitettiin äsken ja pyydettiin virka-apua, lyhyenläntä poliisi selitti. – Siellä on teille tärkeä viesti ja me tarjoaisimme teille vain nopean kyydin sirkukseen.

– Tärkeä viesti? Hermanni kummasteli. – Onko nyt kosimispäivä, mitä? Onko tänään muka perjantai?

– Torstai tänään on, pitkänhujoppi poliisi vakuutti.

– Meillä on tänään kotona siskonmakkarakeittoa ja sitä on aina torstaisin.

– No, minä tulen autoon, mutta Lurppu Ensimmäisen Suuren pitää päästä mukaan samaan kyytiin…

– Mitä?! Onko hän kuningas? lyhyenläntä poliisi säikähti ja teki kunniaa. – Missä majesteetti on?

– Tässä! Hermanni kumartui ja koppasi Lurpun syliinsä.

– Jaaha, selvä sitten, nouskaa tuonne takapenkille, lyhyt poliisi kehotti ja Hermanni ja Lurppu kömpivät ensimmäisen kerran elämässään oikeaan poliisiautoon.

Ja niin sitä sitten huristeltiin pitkin kaupungin pääkatua. Hermannia harmitti, ettei yhtään sirkuslaista ollut liikkeellä. Esimerkiksi taikuri Maxille olisi ollut mukava nostaa hattua ja virnistää. Hän olisi myös toivonut, että poliisit olisivat soitattaneet sireenipilliä. Yhdessä sinisessä viuhahduksessa poliisiauto oli sirkus Hepokatin portilla, ja Hermanni kömpi Lurppu sylissään autosta pois.

– Paljonkos tämmöinen virallinen kyyti maksaa yhdeltä pellenpurtilolta ja yhdeltä koirakuninkaalta? Hermanni kaivoi kukkaroaan.

– Tämä oli maksuton virka-ajo, lyhyenläntä poliisi hymyili. – Mutta kiirehtikää nyt jo… tuolla sirkuksessa varmaan jo odotetaan malttamattomina…

– Voi änkeröinen! Hermanni muisti tärkeän viestin ja hoipperehti sydän pamppaillen Hepokatin portista sisään. Ensimmäiseksi hän törmäsi sirkustirehtööri Juusoon.

– Hermanni! Missä sinä olet luuhannut? Sinä olet saanut sähkösanoman äidiltäsi!

– Sähkösanoman? Hermanni ällistyi. – Äitikkä ei ole ikipäivänä lähettänyt minulle sähkösanomaa.

– Sen takia me soitettiinkin heti poliisille, että he hakisivat sinut ylös.

– MISSÄ SE SÄHKÖSANOMA NYT