Operaatio Joulupukki

By Jaana Aalto

2. painos.
Jännittävä, hauska, ihmeellinen fantasiaseikkailu kaikenikäisille.
Joulupukki ryöstetään. Korvatunturi uhataan räjäyttää.
Joulu vaarassa peruuntua - ja kaikki seuraavatkin. Seuraisi koko tonttumaailman romahdus.

Yksityisetsivä Pekka, Pukin apulainen Luciaana sekä tekniikkatonttu Safiiri ryhtyvät mahdottomalta tuntuvaan tehtävään: Pelastakaa joulu, aikaa vuorokausi.
Suomen valtiolla ja tonttumaalla on sopimus, joka velvoittaa tonttuja ilmoittamaan vakavat rikkeet ja pyytämään niissä tutkimusapua.

Venäläiset tontut ryöstävät Joulupukin, käyvät sieppaamassa hänet avaruusaluksella Korvatunturilta kesken joulukiireiden. He jättävät pommin, joka räjähtää 23 tunnin kuluttua, ellei vaatimuksiin suostuta. Räjähdys tappaisi tuhannet Korvatunturin tontut, vaikka he olisivat muualla; aika tulisi tonttuihin, tekisi heistä tavallisia kuolevaisia. Tonttujen energiakeskusten värähtelytaajuus mahdollistaa pitkän iän, ajattomuuden.

Supertietokoneet yrittävät ratkaista pommin pysäytyskoodia.
Vaihtoehtojen selaaminen kestää tuhat vuotta, vaikka koneet seulovat 300 000 biljoonaa lukua sekunnissa. (Maailman nopeimman superkoneen teho on 93 000 biljoonaa laskutoimitusta sekunnissa.)

Jäljet johtavatkin sitten Ruotsiin, Gävlen kaupungin alla olevaan tonttumaailmaan, jossa suomalaisetkin tontut ennen asuivat. Ryöstössä mukana myös puolimaailma, rikollisista tontuista ja peikoista, kouvoista yms. kummajaisista muodostunut yhteisö, joka on hylännyt tonttujen ylevät perinteet. Kuka on ryöstön suunnittelija? Mitä Pukista halutaan?
Gävlen olkipukki muuten on saanut ideansa näiden ihmeellisten tonttutyttöjen ehdotuksesta.

Mustan Valon miekka? Energiakeskus Japanissa?
Ja mitä tekee prinsessa Madeleine Ruotsin tonttumaassa?

Pekka joutuu hurjaan ja vaaralliseen seikkailuun yrittäessään pelastaa joulun ja Joulupukin, yrittäessään estää Korvatunturin tuhoutumisen räjähdyksessä. Hänelle selviää tonttujen salaisuudet. Miten Pukki ennättää jakaa lahjat niin lyhyessä ajassa? Miten energiat, maailmankaikkeuden synty, ajan mysteerit liittyvät tonttuihin?

Korvatunturi 6.3 -päivitys.
Tonttujen tekniikkaa scifielokuvat jäljittelevät, on aika vääristelemättä paljastaa heidän ihmeellinen maailmansa, tonttumaailman varjellut salaisuudet ja näyttää, että Korvatunturin Pukki eittämättä on koko maailman ainoa oikea Joulupukki.
Tällaista kertomusta tontuista ei ole ennen kirjoitettu. Jokaisen olisi syytä tietää, mitä tonttumaailmaan nykyään kuuluu.

www.jaanaaalto.com

• Language: Suomi
• Publisher: Books on Demand
• Release date: Mar 2, 2018
• ISBN: 9789528052227

Jaana Aalto

Jaana Aalto Kovia ja rankkojakin aiheita käsittelevä kirjoittaja Kouvolasta. Merielämätausta. Rajoja etsivä ja niitä kaatava vapaa-ajattelija. Harrastanut kirjoittamista pienistä vuosistaan lähtien. Laulun sanoituksia, esittäjinä mm. Ami Aspelund, Matti Heinivaho, Juhani Markola, Kaija Pohjola. Website: www.jaanaaalto.com Facebook: https://www.facebook.com/profile.php?id=100011599236274 Youtube: https://www.youtube.com/channel/UC86Tl17-I3Kshr50Kwi7M_A

Book preview

Venäläiset tontut ryöstävät Joulupukin, käyvät sieppaamassa hänet avaruusaluksella joulukiireiseltä Korvatunturilta. He jättävät pommin, jonka räjähdys 23 tunnin kuluttua tuhoaa tunturin, ellei vaatimuksiin suostuta.

Räjähdys tappaisi tuhannet Korvatunturin tontut, kaikkialla; aika tulisi tonttuihin, tekisi heistä tavallisia kuolevaisia. Tonttujen energiakeskusten värähtelytaajuus mahdollistaa pitkän iän, tonttumaan ajattomuuden.

Jäljet johtavat sitten Ruotsiin, Gävlen kaupungin alla olevaan tonttumaailmaan, jossa suomalaisetkin tontut ennen asuivat. Ryöstössä mukana myös puolimaailma, peikoista, maahisista, kouvoista yms. kummajaisista ja rikollisista tontuista muodostunut häikäilemätön yhteisö.

Kuka on ryöstön suunnittelija? Mitä Pukista halutaan? Koko tonttumaailma kaikkialla vaarassa romahtaa, joulusta tulossa tavallinen pyhä ilman Pukkia.

Tonttumaan ja Suomen valtion avunantosopimus.

Mustan Valon miekka? Energiakeskus Japanissa?

Mitä tekee prinsessa Madeleine Ruotsin tonttumaassa?

Pekka joutuu hurjaan ja vaaralliseen seikkailuun yrittäessään pelastaa Korvatunturin ja Joulupukin. Hän tutustuu tonttujen huikeaan maailmaan ja heidän historiaansa, energioihin ja teknisiin ihmeisiin, joita scifielokuvat jäljittelevät.

Miten Pukki ennättää jakaa lahjat niin lyhyessä ajassa?

Se edellyttää ajan arvoituksiin ja maailmankaikkeuden mysteereihin perehtymistä. Korvatunturi 6.3 -päivitys, vihdoinkin. Tonttumaailman vääristelemätön ja hämmästyttävä todellisuus paljastuu lopultakin. Meillä kiistämättä on maailman ainoa oikea Joulupukki.

Fantasiaa, tietoa, jännitystä, huumoria kaikenikäisille.

www.jaanaaalto.ga

Kotkan tyttöi ilman siipii (2016)

raju, ronski tyttöenergiaa tihkuva dekkari

Sexodus (2017)

eroottinen rikostarina, K-18

Sisällysluettelo

Luku 1

Luku 2

Luku 3

Luku 4

Luku 5

Luku 6

Luku 7

Luku 8

Luku 9

Luku 10

Luku 11

Luku 12

Luku 13

Luku 14

Luku 15

Luku 16

Luku 17

Luku 18

Luku 19

Luku 20

Luku 21

Luku 22

Luku 23

Luku 24

Luku 25

Luku 26

Luku 27

Luku 28

Luku 29

Luku 30

Luku 31

Luku 32

Luku 33

Luku 34

Luku 35

Luku 36

Luku 37

Luku 38

Luku 39

Luku 40

Luku 41

Luku 42

Luku 43

Luku 44

Luku 45

Luku 46

Luku 47

Luku 48

Luku 49

Luku 50

Luku 51

Luku 52

Luku 53

Luku 54

Luku 55

Luku 56

Luku 57

Luku 58

Luku 59

1

Alus ilmestyi Korvatunturin ilmatilaan, hiljensi nopeuttaan kuin suuren linnun liidoksi, kaartoi kaukaa ja laskeutui alemmaksi. Se kiersi tunturin, hidasti vielä vauhtiaan ja alkoi äänettömästi lähestyä keskimmäistä huippua.

Vuoren kolmiosainen laki kimmelteli kirkkaassa auringonpaisteessa, hanki häikäisi ylärinteillä, alhaalla puiden oksat heijasivat valkoista taakkaansa. Aluksen sisällä tontut vilkaisivat jännittyneinä ja myhäillen toisiaan. Ohjaajan oikealla puolella istuva tarttui mikrofoniin.

- Korvaatunturin johtokeskus. M7-R9-H5 Korvaatunturia kutsuu. Moskoovan tonttumaasta tapaamaan Joulupukkia tullaan. Lento Gotteendi-Giigiidi. Pyytää laskeutumaan päästä.

Tontuista kahdella oli punavihreä haalari, keskellä ohjaajan paikalla olevan kolmannen suoja-asu oli musta ja hänellä oli syvälle otsalle painettu kapeareunainen punainen lierihattu. Hän laittoi käsiinsä erittäin ohuet, läpinäkyvät ja tiukat sormikkaat, kuin lateksiset kertakäyttökäsineet, joiden rannekkeen piilotti huolellisesti hihan alle. Hän katsoi tarkasti, että toisetkin tekivät niin, ja nyökkäsi sitten. Kädestä ei erottanut poikkeavaa, aivan kuin se olisi ollut paljas.

Valkoisen ja vaaleansinisen läikikäs alus, kuin kappale poutapilvistä taivasta, oli pienen pakettiauton muotoinen, kokoinen ja korkuinen, vain voimakkaammin keulaa kohden madaltuva. Ulospäin harmaa ikkuna kiersi alusta sen yläosassa puolen metrin levyisenä raitana; sisältä oli täysin kirkas ja häikäisemätön näkymä ulos, vaikka siellä hanki sokaisi.

Alus jatkoi verkkaista kulkuaan, lähestyi hyvin hitaasti tunturin loivaa ja röpelöistä rinnettä.

Joulupukki kulki avaruusreessä, sormeili ohjainlaitteita, testaili kojeita ja näyttöjä, taputti suurten värähtelykehittimien taajuusmoottoreita, ja hymyili tyytyväisenä.

Kolmen metrin korkuinen, neljän levyinen ja seitsemän metrin pituinen pyöreäkulmainen alus oli maalattu punavalkoisen kirkkaaksi. Keulaa kohden madaltuvana se oli kuin suuri tylppänokkainen avaruussukkulamainen loiva kiila. Takaosa oli täynnä kuvaruutuja ja tietokoneita, monella näytöllä oli kuvia erivärisiksi sektoreiksi lohkotuista maanosista. Näytöillä välähteli tarkka kello; se näytti sekunnit kymmenen miljoonasosan tarkkuudella. Tuollainen kello oli suurena myös keulassa ja perässä sekä taajuusmoottoreitten luona. Yläpuoli aluksen puoliväliin oli mustaa ikkunaa, nyt siitä oli etummainen neljännes koholla.

- Huomenna pääsen julistamaan joulurauhan maailman lapsille. Ja viemään taikaa lasten sydämiin. Ja -- ja pääsen mannekiiniksi televisiokameroille. Vai onko se joulun rieha jo alkanut? Johan ne Coca-Cola firman joulurekat aikaa sitten starttasivat.

Joulupukin Muori istui kauempana tietokoneen äärellä. Hän keskeytti työnsä hetkeksi, katsoi pää kallellaan Pukkia, kuin äiti lelunsa kimpussa hääräävää lastaan.

Sata metriä halkaisijaltaan olevan puolipallomaisen työhallin katossa kymmenen metrin korkeudessa jättimäiset näytöt välittivät näkymiä ja karttoja eri puolilta maailmaa. Alue oli jaettu matalilla väliseinillä pienimmiksi työskentelypisteiksi, joita tietokoneet, kuvaruudut, kirjat ja kansiot täyttivät. Nyt vain Pukki ja Muori olivat paikalla. Avaruusreki oli lähellä seinää, suuren oviaukon luona.

Muori tuli ja ojensi Pukille muistitikun.

- Siinä loput päivitetyt ohjaintiedot, uudet koordinaatiot automaatille Eurooppaan ja Afrikkaan. Sekä boona-tilan ajan tasauksen hälytykset ja nyt-hetken määritykset ja sen jakoyksiköt zeptosekunnin tarkkuudella kaikille aikavyöhykkeille.

Pukki työnsi muistitikun ohjainyksikköön, sulki laitteet ja katkaisi virran ohjaamosta. Sitten hän laskeutui aluksesta.

- Aikuisetkin kunpa voisivat ja osaisivat ottaa joulun vastaan.

Hän kiersi reen, käsi kiinni rungossa ja tarkasti huolella perän puolimetriset taajuudenkorjaussiivekkeet ja keulan kiinnitysrenkaat poroa varten. Hän riisui jalkineensa, jotka lisäsivät hänen pituuttaan kymmenellä sentillä sekä pitkän punaisen takkinsa ja heitti ne ohjaamoon kuljettajan tuolille. Vielä hän irrotti tuuhean, puolimetrisen partalisukkeen ja asetti sen takkinsa päälle. Hänen oma partansa oli viiden sentin mittainen, kapea, kirjavakin; hän kampasi sen nyt huolella suoraksi.

Muori oikoi Pukin vaaleita haalareita, löysäsi olkainta, ja taputti hellästi miestään vatsasta.

- Jouluna aikuinenkin uskaltaa olla lapsi. Sinä viet heille lapsen katseen. Edes hetkeksi turha kireys jää. Pysähtyy maailma ja hiljenee ja rauha laskeutuu sieluun.

- Missä naava, siellä karheus.

Pukki nousi aluksen kapealle astinlevennykselle ja laski ohjaamon visiirin alas. Hän varmisti, että se naksahti lukkoon. Reunassa mustan osan alapuolella, suojalevyn alla oli runkoon upotettuna lukituksen varmistuksen kolmikulmaiset numeronäppäimet tasakylkisen kolmion muodossa – nolla ylinnä, seuraavassa rivissä kaksi, sitten kolme, alimpana neljä numeroa, kuin pieni joulukuusi. Hän odotti kunnes näppäimistön reunan valopylväs oli muuttunut punaiseksi.

Hän otti pari askelta taaksepäin ja ojensi kellokätensä kohden rekeä. Suuren, kolmionmuotoisen rannekellon kolmion kärjissä olivat numerot 12, 8 ja 4. Välituntien kohdalla oli pieni ledi, punainen valo paloi nyt yhdentoista kohdalla. Kolmion sisällä oli kaksi numeroriviä, ylimmäinen näytti minuutit ja sekunnit. Sen numerot pyörähtivät lukuun 53:00. Alimmaisena oli luku 54.12.4837. Kellon alalaidassa oli vielä kapea ruutu, jossa sekunnin osat vaihtuivat kahdeksan numeron tarkkuudella utumaisella nopeudella.

Pukki käänsi kolmiota täyden kierroksen, kuului kolme pehmyttä raksahdusta. Reki alkoi värähdellä ja haaleta kuin se olisi ollut kangastus. Pian sen läpi pystyi näkemään, ääriviivat sulautuivat sinertävään seinään, ja viidessä sekunnissa se oli näkymätön, kuin tarkka hologrammikuva olisi höyrystynyt.

- Säädin näkymättömyysajan kahdeksi tunniksi, sanoi Pukki. Testataan kohta boona-tilaa. Että onko Safiiri huoltanut pulkan hyvin.

Muori veti Pukin syleilyynsä. Nuori tonttunainen kurkisti oviaukosta, hypähti näkyviin ja heilutteli käsiään kuin juoksisi lujaa. Hän iski silmää ja hymyili hampaat yhdessä. Kannettavan tietokoneen muotoinen laite heijasi hihnassa hänen olkapäältään.

- Tulivat Pakkasukon pojat meitä häiritsemään ja vitsiä murjomaan, nainen sanoi.

Pukki katsoi otsaansa rypistäen.

- Vastahan me Pakkasukon kanssa pari viikkoa sitten Nuijamaan rajalla kohdattiin. Siinä vuotuisessa tapaamisessamme. Onko meillä aikaa vastaanottoon, Luci?

- Venäläiset tontut niin, nainen jatkoi. - Tuomaan hyvää joulua tulivat toivottamaan tänne kauas pohjolaan. Kauan siitä onkin, kun sieltä täällä vierailtu on. Kilpailevasta firmasta. Vaikka eivät joulusta mitään ymmärräkään. Hetki pieni tapaamiseen riittää. Kerran kun nyt sieltä reissuun lähtivät, niin kohteliaita ollaan. Joululahjan kuulemma tuovat.

Pukki läimäytti huokaisten nyrkillään niskaansa.

- Sainhan jo Nuijamaalla. Oikein komean karvalakin. Taidankin antaa sen Petterille lahjaksi. Onkohan Moroz tullut katumapäälle ja tuo nyt kunnon lahjan.

- Niin. Sinä sentään hopeakolpakon annoit, Luciaana sanoi eikä ollut huomaavinaankaan Pukin suun mutristusta.

- Päästänyt ei Pakkasmuori ole Ukkoaan tänne käymään, hän jatkoi. - Ei tule nytkään ei. Kumpihan siellä oikein johtaa?

- Puhutko nyt Luciaana meistä vai heistä? Muori sanoi totisena. Pukki mulkaisi alta kulmiensa.

- Lapsenlapsensa voisi joskus lähettää tänne, hän sanoi. - Lumineidon. Kuulisi edes joskus kohteliasta naisääntä.

Luciaana ja Muori iskivät toisilleen silmää.

- Kyllä meidän Pukkeli tietää, että Pakkasukko eli sikäläisittäin myös Basbouschka tarkoittaa naispuolista, Luciaana sanoi.

- Se on niin suunniteltu ja maailmalle harkiten julkituotu ymmärtämättömien eksyttämiseksi ja harhaan johtamiseksi, Joulupukki julisti. - Tarkoittaa sekä Pakkasukon salaista vaimoa sekä myös häntä itseään. Saavat uteliaat mennä sekaisin, kun eivät tiedä kenestä kulloinkin puhutaan. Pakkasukko viisas mies, hyvin viisas mies. Ei anna naisväen määräillä, ei.

- Emme voi olla pitkään mukana, Luciaana, Muori sanoi. - Japanista tulee pukin muorin seurue toivottamaan meille joulua. Jospa muistaisivat vihjailuni ja toisivat silkkisen yukatan mukanaan. - Rouva Santaa Kurohsu, Luciaana sanoi ja kumarteli. - Hai hai. Hyvä nähdä jälleen. Hai hai. Meri Kurisumasu. Kehuneet eivät ole aikoihin, kuinka hyvä heillä Fuji-vuorella asua on. Himoitse eivät kai meidän uutukaista Janeenpo-vuorta. Parempi energia siellä. Uutta kaikki olisi, rakentamaan vain kunhan pääsemme.

- Janeenpo on meidän, Muori sanoi. - Siitä emme luovu mistään hinnasta. Onhan meidän muutettava sinne joskus. Vai onko…?

- Yukata? Mutta vastahan sinä kimonon äsken joskus heiltä sait.

- Se on jo repeytynyt ja ties missä.

Luciaana katsoi nenäänsä, kallisti päätään ja osoitti pikkusormellaan Joulupukkia.

- Pukkii?

Muori nauroi. Pukki katseli muualle ilmeellä, että akkojen jorinoita.

- Meidän Pekka Pettersson sen söi. Kallis maku sillä porolla. Siksi en koskaan kehtaa aitoa kimonoa pyytää. Poro söisi senkin. Ja saisi ähkyn, kun on niin paljon kangasta.

- Kavereilleen veisi tai lahjoa yrittäisi tyttöporon, Luciaana sanoi.

- Tarvitseekohan vaihtaa vaatteita? Mitähän sanot, Luciaana?

- Varmasti täytyy ehdottomasti ja välttämättä, sanoi Pukki. Muori silmäili jakkuhousujaan ja värikästä villatakkiaan.

- Tykkää venäläiset tontut vihreästä kuin toukka puun lehdistä, Luciaana sanoi. - Jos vaihdat housusi vihreiksi niin he kaappaavat sinut ja pääset tästä joulurytinästä. Ja pääset…

Pukki osoitti oviaukkoa.

- Sinulla on Luciaana varmasti paljon töitä. Emme halua pidätellä sinua enempää, emme.

- Lähtevät venäläiset nopeasti, kun ei anneta heille poronsarvijuomaa lahjaksi, Luciaana ilmoitti vielä ovelta ja kättään huiskauttaen vilahti näkymättömiin.

Muori nauroi vatsaansa pidellen, tönäisi sitten vakavana seisovaa Pukkia. Pukin teki mieli hymyillä, mutta hän näytteli totista.

Joulupukin työhuoneesta oli yhteys vierailuhuoneeseen, huomattavasti sitä pienempään, viihtyisästi sisustettuun levennykseen, joka oli täynnä matkamuistoja maailmalta ja lahjoja eri kulttuureista. Kahdelta suurelta parimetriseltä näytöltä loisti hohtava tunturimaisema.

Venäläiset tontut seisoivat Joulupukin ja Luciaanan edessä. Muori ojensi heille suunnikkaan muotoiset lasit, otti viimeisen itselleen ja laittoi tarjottimen läheiselle tuolille. He kohottivat maljat.

- Akleea.

- Aakleea.

Juoma oli vaaleanpunaista, se kupli ja sen poreet poksahdellessaan kutittivat ja kostuttivat kasvoja ja nenää. Joulupukkia, Muoria ja Luciaanaa se nauratti; silmiään räpsien venäläiset tontut siemaisivat juoman nopeasti ja pyyhkäisivät kasvonsa kuivaksi hihaansa. He maiskuttivat aivan kuin yrittäisivät selvittää juoman koostumusta, ja sitten nyökkäilivät pyrkien näyttää kohteliailta.

- Tämä onkin aivan sata prosenttista tämä meidän bameeta, Pukki totesi. - Tiedän että teikäläiset mielellään ohentavat tätä vähintään kymmenellä prosentilla, mutta valitettavasti meillä on niin kiire töissä, ettemme ehdi nyt moiseen juhlaan. Anteeksi siis tämä vaatimattomuus.

Tontut nyökkäilivät ja mumisivat jotain epäselvää. Pukin ilme oli niin virallinen ja totinen ja tonttuja tarkkaileva, kuin poliisilla puhutteluun joutuneita pojanviikareita tutkiskeleva, että Luciaana alkoi keräillä tyhjiä laseja ja vältteli vilkuilemasta Pukkiin, ettei purskahtaisi nauruun. Hän silmäili tonttujen vierellä olevaa, miltei heidän mittaista, puolentoista metrin korkuista ja vajaan metrin halkaisijaltaan olevaa kirjavalla paperilla päällystettyä tuliaista.

Pukki laski kätensä Luciaanan harteille.

- Ilman Luciaanaa, avustajaani, olisin aivan unohtanut tapaamisemme. Tämä kiire, tämä kiire... Vaikka yllättäen te tosin…

Tontut kumarsivat Luciaanalle, katsoivat mairittelevasti. Pukki ja Luciaana vilkaisivat toisiaan ilmeellä, että olipa erittäin miellyttävä vierailu. Luciaana tarkasteli tonttuja, nämä pälyilivät paljon, heidän silmänsä hakeutuivat mielellään hänen vartalolleen. Hän siirsi tietokoneensa vatsansa päälle, kannen suuri kuusipuusiluetti tonttuihin päin. Nämä käänsivät katseensa nopeasti muualle.

Lierihattuinen kumarteli ja sanoi:

- Kohteliaimmin esitämme anteeksipyynnön vierailusta näin myöhäisestä. Kiitokset myös tapaaminen, että mahdollista silti. Kiire paljon meillä myös. Kiire kiire.

Muori kääntyi vilkaisemaan monitorin maisemaa, että pystyisi säilyttämään kohteliaan ilmeensä.

- Viimeksi monta vuotta, kun Pakkasukko Joulupukkia isolla lahjalla muistanut. Lahja meillä siksi ilo antaa. Tapana se kuulemma on taitaa. Joulu kohta teillä, niin kuulin.

Tontut hihittelivät ja tiirailivat naurua odotellen. Pukki ja Luciaana hymyilivät väkinäisesti. Luciaana iski Pukille silmää ja katsoi sitten nenäänsä. Pukki nauroi hassulle ilmeelle.

Tontut nyökyttelivät innoissaan.

- Häpeissään Morooz hiukan taitaa olla, kun niin pienen lahjan Pukille tapaamisellanne antoi. Siksi tästä ei tarvitse kiitosta lähettää, ettei nolostu vallan ja mieli pahaksi ryöpsähdä.

Tontut alkoivat repiä lahjan kääreitä. Muori keräili paperit ja vei ne läheisen työpöydän alle roskakoriin.

Sileä, kimmeltelevä, sylinterinmuotoinen esine oli kuin pieni tylppä avaruusraketti, kuin suuren tykin ammus. Siihen oli taidokkaasti maalattu pullea ja koristeltu, miltei häikäisten hohtava joulukuusi. Sen pienet satunnaisesti sykkivät valot tuikkivat kirkkaina mutta silmiä ärsyttämättä. Yläosassa oli kaareva, pienen kirjan kokoinen numeronäyttö, kuin kellotaulu, ja sen alla näppäimet, ne myös kuin pikkuinen joulukuusi.

Tontut katsoivat odottavina. Pukki ja Luciaana kiersivät lahjaa. Esine oli yksinkertainen mutta erittäin kaunis. He nyökyttelivät.

- Lähteä että tietää Pukki matkaan. Kello yllätyksen antaa hälyttää tunti aikaa lähtöön kun on. Lähtö taas huomenna kaksitoista kello niinhän se on? Reki valmiina jo onko?

Pukki nyökytteli kohteliaana.

- Puolelta päivin lähden. En jaksa iltasella enää yön selkään reissaamaan. Juhlikoot turistit illalla ilman minua.

- Reki valmiina jo kentällä? Nähneet emme vain.

Pukki ei oikein ymmärtänyt moista tivaamista eikä vaivautunut selittämäänkään, että reki olikin itse asiassa seinän takana.

- Siellä, siellä se on. Omalla sektorillaan.

- Hyvä hyvä, nyökkäili tonttu. - Mihin laittaa voimme kellon? Hyvä paikka paras paikka.

Pukki haroi partaansa ja heilautti kättään epämääräisesti. Luciaana näytti seuraamaan. Tontuista kaksi nostivat kellon sen alaosan kädensyvennyksistä ja asettivat sen Luciaanan osoittamaan ja lierihattuisen myötäilemään paikkaan lähelle seinustaa, näkyvälle paikalle.

Toinen kantajista, sama joka oli tehnyt ilmoituksen lennonjohtoon, pyyhki käsiään ja sanoi Ok.

Luciaana katsoi kysyvänä, ja tonttu ilmeettömänä takaisin. Luciaana kohautti olkapäitään ja kääntyi kelloon päin.

- Kaikki suurta siellä idässä teillä, Joulupukki sanoi vakavana.

Luciaana kumartui oikein lähelle kellon näyttöä – sivulle valahtaneet hiukset estivät muiden näkemästä hänen hymyään. Kellon lukemat näyttivät 23:00:00. Ne näyttivät sitä parin sekunnin kuluttuakin, ja Luciaana tönäisi kelloa. Lukemille ei tapahtunut mitään. Hän pyyhkäisi ja näpäytteli sormillaan näppäimiä, painoi niitä kämmenelläänkin. Lierihattuinen tonttu hypähti kiireesti paikalle ja katsoi niin pahasti, että Luciaana peräytyi ennen kuin tonttu järkyttyisi liikaa lahjan tärvelemisestä. Hän poistui työhallin puolelle.

Pukki käänsi heille selkänsä ja nosti käden suunsa eteen.

Lierihattuinen napautti kelloa, kuului heleän kaunis ääni.

- Aika kun kohta niin käynnistetään kello. Tarkka pitää tarkka olla. Harvinainen avaruusmetalli erittäin kaunis. Siitä koko kellon rakensimme, kun hennoneet emme paloiksi pieneksi laittaa. Tienneet emme mitä tehdä olisimme ensin. Ukko Pakkanen -- suonette pilan pienen anteeksi -- sen Pakkaasukko Morooz viimein tiesi. Lahja paras ystävälle parhaimmalle. Joulupukki arvostaa osaa ja arvon tietää. Kun hälytysaika umpeen mennyt, oikea kello näppäillä tästä tehdä helppo. Koodi ensin nol, nol, nol, nol, eli nollia neljä ja valmis kello. Peljästyä ei pidä hentoista raksutusta. Korvan kun lähelle asettaa kuulua se saattaa. Vanhaa tunnelmaa lisäsimme kelloon, ettei digidigiä olisi aina.

Luciaana tuli pienen tarjottimen kanssa. Kun tontut näkivät mitä tuotiin, kaksi heistä otti askeleen eteenpäin ja ojensi kätensä. Lierihattuisen katse sai heidät noloiksi ja palaamaan takaisin. Pukki jatkoi suunsa hieromista.

- Anteeksi pyydän, Luciaana sanoi, - näin kiireessä muuta emme ennättäneet. Pieni vaatimaton vastalahjamme toivottavasti teitä miellyttää. Pakkasukolle ei mitään, kun mukaan ei tullut.

Naureskellen tontut tuijottivat ja nyökkäilivät lahjoja, parinsadan millilitran kokoisia mustia pulloja, joiden ainoa koriste oli pullonkaulaan rusetoitu pikkuinen poronsarvi. Luciaana pysähtyi lierihattuisen kohdalle ja niiasi liioitellun syvään, hitaasti ja vartaloaan väännellen. Tonttu kumarsi, ja ojensi kavereilleen pullon, yksitellen ja mahtipontisen hitaasti, kutakin tuimasti silmäillen niin tehdessään. Sitten hän tarttui lujasti tarjottimeen ja alkoi vetää sitä itseään kohden, ilmeettömänä Luciaanaa tuijottaen. Pari kertaa Luciaana veti sitä takaisin, luovutti sitten ja antoi tontun pitää tarjottimenkin, suurin silmin takaisin pällistellen.

Pukki oli juuri aikeissa lähteä sivummalle nauramaan, kun kaksi naistonttua ilmestyi oviaukkoon odottavan näköisinä. Venäläiset yllättyivät, vilkuilivat toisiaan ihmeissään ja neuvottomina. Luciaana ja Muori huokaisivat ja kiittivät, pyysivät anteeksi ja lähtivät naisten mukaan. Ovelta Muori katsahti muka osaaottavasti Pukkia.

- Naisilla naisten jutut, Pukki sanoi. - Mutta nythän me päästään paremmin asiaan.

- Päästään niin päästään nyt paremmin päästään, hihitteli tonttu. Joulupukki kopautti kelloa.

- Niin. Erittäin kaunis. Kiitos. Kiitos kaunis. Tarkasti todellakin raksuttaa. Hieno idea. Onkos tämä akkuvoimainen vai jousivetoinen vai pitääkö vaihtaa pattereita joskus?

Japanilaisten tervehdystilaisuuden päätyttyä Luciaana kiiruhti takaisin Joulupukin vierailuhuoneeseen ja pysähtyi ovelle.

Hän katsoi ympärilleen, hänen iloisuutensa alkoi hiipua.

Oli täysin hiljaista. Ketään ei näkynyt.

Lahjakello oli paikallaan, sen numerot vaihtuivat pienemmiksi, mutta Pukkia eikä ketään muitakaan ei näkynyt.

- Pukki? Pukkii? Aiigiijuuo?

Oli vain hiljaista, hiljaisuus oli kaikkialla, oli aivan liian hiljaista. Luciaana juoksenteli ja kurkisteli ympärilleen, kävi työsalissakin, mutta sielläkin oli vain tyrmäävä hiljaisuus.

2

Valtioneuvoston linnan istuntosalissa ympäristöministerin teki mieli tarttua kännykkäänsä. Hän vilkuili syrjäsilmällä neljää muuta paikalla olevaa, joiden sormissa oli vain papereita, ja työnsi puhelimen hiljakseen kansion alle piiloon.

Pääministeri tarkasteli liuskojaan ja vilkuili puhetta pitävää ulkoministeriä. Ministeri puhui innottomasti, kiitti muodollisesti työ- ja elinkeinoministeriötä asian huolellisesta valmistelusta, mineraalistrategisten perspektiivien observoimisesta globaaleihin konfrontaatioihin. Ministerit kääntelivät muistioitaan kuin seuraisivat latinankielistä luentoa valtiontalouden vaikutuksesta maapallon ilmastoon.

Ovi avautui, ja kanslian virkamies tuli sisään. Hän riensi pitkän pöydän päähän pääministerin luo.

- Herra pääministeri.

Hän kumartui ja kuiskasi jotain.

Pääministeri oli hetken aivan paikallaan. Hän räpytteli silmiään, katsoi tarkasti virkamiestä, kuin odottaen, että tämä vinkkaisi silmää ja purskahtaisi nauruun, toivoen että tällä olisi ollut jotain muuta kerrottavaa. Sitten hän kokoili ja järjesteli papereitaan, niillä oli vaikeuksia mennä samansuuntaiseen nippuun. Hän työnteli asiakirjat salkkuunsa ja nousi. Toiset katsoivat odottavina, toiveikkaan helpottuneinakin. Hän ojentautui, ja joi vesilasinsa nopeasti tyhjäksi.

- Arvon herrat. Anteeksi. Joudun poistumaan kesken tämän ylimääräisen mutta tärkeän istunnon. Joka teidät pakotti joulun aatonaatonaattona koolle. Mutta tehkää päätös, joka on naapureillemme mieleinen. Päätöslistamenettely on selkeä ja hyväksymistä vailla. Ratkeaahan siinä asia suoraan esittelijän kirjallisen ratkaisuehdotuksen mukaisesti, ilman keskusteluita. Valtioneuvoston asetuskin riittää. Se astuu voimaan heti. Sihteerilläni on erittäin tärkeää asiaa. Vakava kriisi on uhkaamassa.

Työhuoneessaan pääministeri ja hänen lähin apulaisensa, pääministerin valtiosihteeri tuijottivat epäilevinä tietokoneen näyttöä.

- Sain ilmoituksen suoraan Korvatunturilta, sanoi valtiosihteeri. Sähköpostin kuumaa linjaa myöten. Hälytin sinut heti. Sinun kännykkäsi oli tietenkin kiinni. Olithan kokouksessa.

- Joulupukki ryöstetty? Eihän tämä voi olla totta? Koko joulu on vaarassa. Miksi ihmeessä kukaan haluaisi ryöstää Joulupukin? Ja juuri ennen joulua. Eiväthän tontut tuollaista tee. Hehän vain… hehän vain nikkaroivat puujunia. Mitä ihmettä me nyt tehdään? Onko tämä jonkinlaista pilaa? Vanhojen perussuomalaisten historiallisia jäyniä…? Sininen kauhun hetki…

- Ihmettä tosiaan nyt tarvitaankin.

- Ja vielä venäläiset tontut tekivät sen. Ryöstivät Joulupukin! Lähtivät pulkkamuilutukseen rajan taa ja kyyditsevät nyt Pukkia Siperiaan?! Sano nyt hyvä mies, että tämä on vain erittäin raakaa pilaa. Hei, herätä minut. Kenen valtiontakaukset ja -avustukset me olemme rytänneet? Onkos tämä sinun koiruuksiasi?

Pääministeri suoristautui, asteli työpöytänsä taakse, istahti tuolille, mutta nousi heti pystyyn.

- Tästähän tulee kansainvälinen selkkaus, hän huokaisi, käsiään ristiin työnnellen. - Maittemme väliset suhteet viilentyvät ja kyräilemme pitkään. Ja koko joulu pilalla. Juuri kun olin ennättänyt ostaa lahjatkin. Juuri kokouksessa käsittelimme jotain heidän kummallisuuksiaan. Jotain kaivoslupahakemusta, siihen jotain ihmeellistä lisäystä. Erilliserikoisrajasopimusasialupavahvistus. Joka on tarkoitus toteuttaa joskus jossain. Ettei tämä vaan liittyisi vanhaan Talvivaaraan mitenkään? Vaikka kyseessä onkin suomalais-venäläinen yritys. Mutta silti. Tyypillistä heille. Osaavat vedota vanhoihin sopimuksiin ja vanhoihin aikoihin. Jolloin valtuuskunnat räiskivät nimiään sinne minne pystyivät vielä kirjoittamaan. Mutta nyt, keskellä joulua. Aivan kuin he eivät olisi malttaneet odottaa ensi vuoteen. Mutta sinähän tunnet tapauksen? Sinähän sen heiltä välitit ja laadit ansiokkaan muistionkin.

Pääministeri rykäisi ja mutisi jotain kehuksi tulkittavaa.

- Minkähänlaiseen päätökseen hallitus siinä asiassa muuten mahtanee päätyä? valtiosihteeri kysyi näyttöä yhä katsellen. - Tiedän vain sitten vastata, jos sieltä päin satutaan asiaa tiedustella.

Pääministeri heilautti kättään ja tuhahti.

- Saakoon lupansa. Pelkkä muodollisuushan tuo istunto on. Se on meille samantekevää. Ja varsinkaan tämän asian varjossa emme uskalla heitä nyt ärsyttää. Sinä osaat hoitaa tämän päätökseen. Ja istunto on päätösvaltainen viidellä ministerillä. Tarkista vain, että Naturat ja maakuntaluvat ja yyveet ja mitä niitä nyt onkaan, että ne ovat kunnossa. Säteilyluvat ennen kaikkea. Muuten Tukes naulitsee meidät.

- Yyveet? Tarkoittanet kai yyveeaata?

Pääministeri ei kestänyt katsoa pitkään valtiosihteerin tietävää katsetta. Hän keskittyi näyttöön.

- Niin, niin. Enkös minä niin sanonut?

- Taisin kuulla väärin. Ympäristövaikutusten arviointimenettely, YVA, on niin tärkeä ympäristöpoliittinen välttämättömyys, etten uskoisikaan sinun siinä erehtyvän. Kyseisen lain kuudennessa luvussahan määritellään kohteet ja lain tavoitteet. Luonnonvarojen hyödyntämiseen, luonnon monimuotoisuuteen, mitä kaikkea niitä onkaan, niihin kohdistuvat toimet ja niin edelleen pois päin.

Pääministeri kääntyi vilkaisemaan valtiosihteeriä. Valtiosihteeri oli pitkä, hoikka, ruskettunut, kaikkea mitä pääministeri ei ollut; kertaakaan hän ei ollut pyytänyt tätä koripalloa pelaamaan tai iltapitsalle. Puvussakaan ei ollut ryppyjä eikä telttamaisia linjoja, kiilto kertoi uutuudesta, ei yhteyksistä huonekaluihin. Valtiosihteeri oli häntä vain himpun nuorempi – huolitellut hiukset ja hoidatettu iho saivat kenen tahansa lisäämään tuohon eroon kymmenen vuotta.

- Niin, niin. Aivan. Niinhän se tarkkaan ottaen olikin. Ja jos nuo ministerit sinulle uskaltavat ääneen ajatella tämän kokouksen ajankohdasta näin joulun alla, jotain kehtaavat mutista joululomasta, niin osaathan muistuttaa, että…

- …että mitään erillistä joululomaa ei heillä ole. On vain kolmenkymmenen päivän mittainen vuosilomaan rinnastettava vapaa, ja kukaan noista herroista ei ole varannut lomapäiviä joulun ajaksi.

Pääministeri nyökkäsi ja hymyili.

- Erinomaista.

- Muklailevat pitempää vapaata kesäksi.

Pääministeri naurahti, nyökkäsi sitten valtiosihteerille.

- Kuules nyt. Nauraisin ellei tilanne olisi nyt mikä on. Ja jos unenpuute ei vaivaisi. Mutta asiaan. Joulupukki on nyt tärkein.

Valtiosihteeri nosti kättään ja rypisteli otsaansa.

- Sanoinko minä äsken aivan jotain outoa? Puhuinko YVA:an kuudennesta luvusta? Mikset herran tähden oikaissut virhettäni? Kuudennessa luvussahan käsitellään voimaantulosäännöksiä. Heti ensimmäisessä luvussahan lain tavoitteet ja määritelmät käsitellään. Huh huh sentään.

Valtiosihteeri pyyhkäisi naurahtaen otsaansa. Pääministeri kohdisti huomionsa jälleen näyttöön, käänteli sitä, yrittäen saada asennon mieleisekseen.

- Niin, hän rykäisi. - Niin. Niin, tämä Joulupukkijuttu. Tämä on salassa pidettävä asia. Erittäin salainen. Kenellekään, toistan, ei kenellekään tästä saa hiiskua vähäisimmässäkään määrin. Ethän vain ole kertonut kenellekään?

- En tietenkään. Entäs itse? Mainitsitkos itse mitään salissa?

- Hullunako sinä minua pidät?

Valtiosihteeri nyökytteli. Pääministeri katsoi otsaansa rypistäen. Valtiosihteeri heilautti kättään kuin olisi hätistänyt kärpästä.

- En nyt aivan.

- Meillä ei ole juurikaan aikaa, pääministeri tuhahti. - Vajaa vuorokausi. Eikös sen Pukin pitäisi lähteä huomenna retkelleen?

- Kyllä. Vuorokautta ennen aattoa Pukki lähtee reellään matkaan Joulupukin pajakylästä napapiiriltä. Rovaniemeltä tai sieltä jostain. Se oli ennen aaton aaton aattona, siis tänä päivänä. Tapahtuma televisioidaan ympäri maailman vähintään sataan maahan. Se on valtava mediatapahtuma. Sitä maailman lapset odottavat ja seuraavat kiihkeämmin kuin X-Pop-Idoleita. On Suomelle suuri häpeä ja nöyryytys, jos olemme antaneet ryöstää Joulupukkimme. Koko maailman ainoan ja oikean Joulupukin. Menetämme uskottavuutemme. Turistien virta ehtyy. Englantilaiset lapsetkin lakkaavat lentämästä Lappiin, kun Pukkia ei ole. Englantilaiset ja kiinalaiset matkailukeisarit pakkaavat kelokylänsä ja pystyttävät ne Persianlahdelle öljysheikeille tennishalleiksi. Tai Turkkiin, eikös se Pukki alkuaan sieltä tänne viluiseen Lappiin eksynyt? Ja palkkaavat omat apupukkinsa vatsatanssijoiksi tai haaremin vartijoiksi. Pian kukaan ei muista Suomea. Jokainen maapallolla tietää ja tuntee Joulupukin. Mitä joulun tilalle? Ei ainoastaan Suomen vaan koko maailman kauppiaitten elinkeino on vaarassa. Äsh! En uskalla ajatella pidemmälle.

- Ja meidät muistetaan pian vain siitä, että annoimme ryöstää Joulupukin. Joka toi maailman lapsille heidän ensimmäisen kännykkänsä. Kansakuntana, joka ei pystynyt suojelemaan joulua. Maana joka petti lapset.

Pääministeri nosti kalpeana kätensä.

- Äsh. Mutta mitä me voimme tehdä? Miksi he ottivat meihin yhteyttä? Mitä me nyt herranen aika mahdamme koko asialle? Hoitaisivat itse Pukkinsa. Jospa Pukki on vain vanhuuttaan eksynyt poron ruokintamatkallaan tunturiin? Venäjän puolelle poro hänet kuljettanut? Jospa siellä paremmat porotytöt. Venäläiset ajavat hänet kyllä kotiin. Tai tekevät nootin. Ei herranen aika… Nukahtanut poro… poronavettaan. Onhan asia toki tärkeä, mutta... Ettei tämä vaan ole Lapin aluehallintoviraston erittäin raakaa joulupilailua? Suuttuneet tiemäärärahoista.

Pääministeri vilkaisi neuvottomana valtiosihteeriään. Sihteeri suoristi solmiotaan. Hän otti pari askelta kauemmaksi, katsoi pääministeriä määrätietoisena, ja aloitti:

- Suomen valtiolla ja tonttumaalla on avunantosopimus, joka mm. velvoittaa tonttuja ilmoittamaan vakavat rikkeet ja pyytämään tarvittaessa tutkimusapua. Silloin meidän edustajamme osallistuu operaatioihin ja antaa tarvittavan tuen. En jaksa edes muistaa, milloin edellisen kerran näin on käynyt. Sopimus velvoittaa osapuolia kriisin sattuessa auttamaan toisiaan. Koillisrintamalla tonttujen panostus molemmissa maailmansodissa oli merkittävä, salaisista sotapäiväkirjoista ilmenee, että jopa ratkaiseva. Raatteen tien taistelut siitä ansiokkaimpana esimerkkinä. Talvisodan muistomerkillä Suomussalmella, Talvisodan Monumentti -nimisellä kunnianosoituksella sodassa kaatuneitten sotureiden muistoksi, tonttujen uhrautuvaisuus on huomioitu. Muistokentän seitsemästätoistatuhannesta kivenjärkäleestä yksi on nimikoitu ja pyhitetty menehtyneiden tonttusotureiden ritarillisuudelle.

Valtiosihteeri vakavoitui hetkeksi, pääministeri tunsi häkeltyvänsä. Sitten valtiosihteeri huokaisi niin, ja jatkoi:

- Sopimus on erittäin salainen, vain muutama erittäin arvostetussa ja korkeassa asemassa oleva henkilö siitä tietää. Äskeinen virkamies, joka sinulle toi tästä tiedon, on virkakuntansa vanhimpana ja hallinto-osaston johtajana asiaan vihkiytynyt. Presidentillekään tästä en, tarkoitan, presidentillemmekään emme ole tästä kansiota antaneet. Tämä sopimus on Mannerheimin erillisellä virka-asetuksella vain valtiosihteerien hallussa ja tiedossa ja vastuulla ja raskaana taakkana ja perintönä tuleville viranhaltijoille. Mikäli he osoittautuvat täydellisen luottamuksen ja pyhän uhrautumisen arvoisiksi. Ja mitä presidenttimme sillä tekisikään? Turhaan vain kantaisi huolta ja saattaisi sotkea hyvät välit. Presidenttejä tulee ja menee… Tiedäthän sinä toki sen? Siis tämän tonttusopimuksen? Sehän on jo Venäjän vallan ajoilta. Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta, eli julkisuuslaki, rajoittaa tämän tiedon yleistä tuntemusta. Sen kuudennessa luvussa käsitellään salassapitovelvoitteita, pykälässä kaksikymmentäneljä määritellään salassa pidettävät viranomaisten asiakirjat. Jo tuon pykälän kohdassa kaksi määritellään salaisiksi tonttumaan asiakirjat. Viitos-kohdassa tarkennetaan rajavartiolaitoksen ja poliisin saamat alueelliset erillistiedot. Ysissä tähdennetään valtion turvallisuutta, ja edellisten pykälien salaisissa lisäyksissä määritellään tarkemmin tonttujen erikoisasemaa.

Pääministeri alkoi keskittynein ilmein ja otsa rypyssä järjestää pöytänsä puhelimia ja papereita ojennukseen. Hän murahti jotain. Valtiosihteeri työnsi kätensä takkinsa taskuihin, odotti hetken keskittyneenä, alkoi sitten hieroa toisen kätensä sormenpäillä otsaansa.

- Niin, hän aloitti verkkaisesti. - Ensimmäinen sopimus tehtiin jo vuonna 1893. Joulukuun kuudentena. Aivan kuin tontut olisivat jo tienneet tulevasta. Allekirjoittajana Aleksanteri III, silloinen Venäjän tsaari ja Suomen suuriruhtinas. Siinä Korvatunturille luvataan yhdeksäksisadaksiyhdeksäksikymmeneksiyhdeksäksi vuodeksi alueellinen, poliittinen ja taloudellinen itsenäisyys ja riippumattomuus vallan vaihteluista. Sopimus vahvistettiin Suomen itsenäisyyttä seuranneena vuonna. Vuonna 1918 joulukuun kahdeskymmenes päivä marsalkka Mannerheim ja Joulupukki apulaisensa tonttu Eeriikin kanssa ratifioivat tonttumaan autonomisen suvereniteetin. Tarkemmin sanottuna Mannerheim oli tuolloin kenraali, kenraalimajuri. Sotamarsalkaksi hänet ylennettiin 1933, sisällissodan päättymisen viisitoistavuotisjuhlan yhteydessä. Mannerheim oli tuolloin, tonttusopimuksen vahvistamisen aikaan Suomen valtionhoitajana. Valtionpäämiestä kutsuttiin valtionhoitajaksi tuolloin.

- Tiedänhän minä nyt toki tuon, pääministeri tokaisi. Valtiosihteeri tuli lähemmäksi pääministeriä.

- Perustuslain pykälässä 121, jossa käsitellään kunnallista ja muuta alueellista itsehallintoa, löytyy maininta tonttumaalle myönnetystä autonomiasta, milteipä itsehallintoakin suuremmasta riippumattomuudesta ja koskemattomuudesta. Sen salaisena lisäsopimuksena S126/893 on sopimus tonttumaan ja…

- Niin, aivan, keskeytti pääministeri. - Mutta silti, miksen…

- Ja pykälä 124 täydentää tonttujen oikeuksia. Siinähän, kuten hyvin muistanet, mainitaan hallintotehtävän antamisesta muulle kuin viranomaiselle. Sen…

- Aivan. Aivan niin. Nämä lakitekniset muodollisuudet voimme kai sivuuttaakin. Miksen minä muuten tästä tiedä mitään?

Hän nyökytteli ja yritti häivyttää ihmettelynsä, kuinka ihmeessä valtiosihteeri saattoi noin vain lasketella tuollaista tietoa. Improvisoidakaan hän ei voinut, sillä täytyihän sanoman olla todistettavissa, jos pääministeri halusi tarkistaa lauseiden todenperäisyyden. Pari kertaa hän oli joskus niin tehnyt luullen saavansa kaverin ansaan ja noloksi, mutta enää hän ei halunnut itse kiusaantua ja joutua toisen vahingoniloisen katseen halkaisemaksi. Opetellut, hän sitten kiivaammin nyökytellen päätteli, opetellut velmu vartoessaan koko litanian ja odotti nyt vain, että hänet innostuneena keskeytettäisiin. Vaivihkaa hän silmäili olisiko jokin näyttö tai kännykkä sellaisessa kulmassa, että valtiosihteerillä olisi siihen kontakti, mutta mitään epäilyttävää ei näkynyt. Vain itsevarmana ryhdikkäästi seisoskeleva mies, joka puhui harvakseltaan, selkeästi, silloin tällöin otsaansa ja kulmakarvojaan hieroskellen.

Mutta valtiosihteeri oli vasta lämmennyt.

- Asia on nähty tarpeelliseksi kirjata myös kansainvälisiä suhteita ja valtioiden yhteistyötä käsittelevään lakiin, Kv 108:aan, Pohjoismaiden yhteistyösopimukseen, sen erillissopimuksia käsittelevään artiklaan 38. Siinähän, kuten hyvin tietänetkin, kerrotaan että tarkemmat määräykset yhteistoiminnasta tässä sopimuksessa mainituilla aloilla voidaan antaa erillissopimuksin. Joten tuohon artiklaan on tehty salainen lisä…

- Niin, aivan.

Valtiosihteeri huomasi pääministerin alkavan jo hermostua, ja hän myhäili. Valtiosihteeri työnsi jälleen kätensä takkinsa taskuihin. Hän vaihtoi pienen muistilapun toiseen, ja nosti kätensä hieroskelemaan otsaansa. Kämmeneen oli piilotettu keltainen muistilappu, jossa oli pienellä kirjoitettua tekstiä.

- Ihmeellistä ettei tuosta ole jo mainintaa rajavyöhykeasetuksessa, pääministeri hymähti.

- Itse asiassa on. Turvallisuutta ja yleistä järjestystä käsittelevässä laissa. Tu 202:n rajavyöhykeasetuksen ensimmäisen pykälän viidennen momentin salainen artikla…

- Aivan, aivan. Unohdin aivan…

Pääministeri katseli kenkiään ja oikoi takkinsa helmoja. Hän tuumaili millä valtiosihteeriä voisi lyödä, ettei siitä jäisi jälkiä.

- Nämä muotoseikat voimme jättää niihin laajemmin perehtymättä.

- Ja vielä. Asia on pidetty niin tärkeänä, että EU:n pöytäkirjoihinkin on tuosta nähty tarpeelliseksi tehdä maininta.

Pääministeri tyytyi vain huokaisemaan.

- EU:n ympäristöoikeuksia käsittelevästä laista löytyy habitaattidirektiivi 92/43.

- Habitaatti…? pääministeri erehtyi ihmettelemään, ja kääntyi sitten selin, kun huomasi valtiosihteerin itsetietoisen virneen vain kasvavan.

- Niin, elinympäristö- ja luontotyyppidirektiivi, kuten tietänet. Saimme Natura 2000 -suojeluohjelmia käsittelevän lain kolmannen artiklan toisen pykälän liitteeksi salaisen artiklan, jossa tonttumaan ainutlaatuisuus tulee suojattua ja turvattua myös yleiseurooppalaisesti. Näin säännösten mukaisesti luokittelemattomat erityiset suojelualueet, kuten tuossa kohdassa mainitaan, saivat kunnian varjella Joulupukin maata. Kuuluuhan Korvatunturi UK-puisto-Sompio-Kemihaaran -luonnonsuojelualueeseen, Natura 2000 Eurooppa-verkostoon.

Pääministeri nyökytteli poissaolevan näköisenä ja murahti sen oloisesti, kuin asia olisi juuri palautunut hänen mieleensä. Valtiosihteeri hymyili, vilkaisi kuin pikkuvanhaa lasta. Hän rutisti muistilapun taskuunsa. Sitten pääministeri istuutui, ja huokaisi syvään.

- No niin. Niinhän se kai sitten on. Tehdään mitä voidaan. Sinä olet ollut virkamiehenä jo hyvin pitkään. Pääministereiden sihteerinäkin herra ties kuinka pitkään. Olet hoidellut ennenkin tällaisia, tällaisia, epämääräisiä juttuja. Harry. Olisikohan sinun multielämyksellisistä yhteyksistäsi apua nytkin? Ja ainahan sinä kehittelet niitä suunnitelmiasi varasuunnitelmineen. Ja varasuunnitelman korvaavine hätäoperaatioineen. Onko mitään tehtävissä? Voidaanko me tehdä mitään Joulupukin löytämiseksi? Elleivät tontutkaan löydä tuntureitten piilopaikkoja, kuinka he kuvittelevat meidän sitten pystyvän siihen? Infrapunahelikopteri ilmaan, etsimään hangesta elollisia? Pari moottorikelkkapartiota pyörimään Korvatunturille? Liian myöhäistä. Jos todellakin venäläiset tontut ovat kaapanneet Joulupukin, ei heidän peräänsä suksisi edes Urkki. Onko meidän pyydettävä kansainvälistä apua? Tai soitettava Venäjän pääministerille, että nyt he kerrankin pystyisivät antamaan maailmalle hyvän lahjan. Että hänen täytyisi pakottaa tonttunsa palauttamaan Joulupukki. Tai antamaan vaikka Pakkasukkonsa hetkeksi lainaksi. Ellei… ellei sitten Pakkasukko joukkioineen suunnittele meidän sivilisaatiomme tärkeimmän hahmon kaappaamista. Ja oman ukkonsa soluttautumista Joulupukin tilalle? Joulun kahmaisemista muistorikkaan sosialismin tarkoitukseen? Koko läntisen järjestelmän vähittäistä romuttamista…? Vai riittääkö vain pelkkä tarkkailijan