Elämän maantiellä

By Heikki Välisalmi

Juhani Lepoluhta on sortavalalainen herrasmies, joka on tottunut elämään tietyllä tavalla. Töissä hän on hillitty ja hallittu, ystävien kanssa säädyllinen. Eräänä päivänä Juhani kuitenkin väsyy liikelaitoksen virkaansa ja koko elämäänsä. Ensialkuun Juhani aikoo irtisanoutua, mutta lopulta hän jääkin pitkälle sairaslomalle akkuja lataamaan. Juhani aikoo lähteä ulkomaanmatkalle. Jo laivalla Juhani kohtaa kuitenkin tuttuja. Mitä matkasta mahtaa tulla? Oivaltaako Juhani jotain suurta elämästä ja sen merkityksellisyydestä?Elämän maantiellä on novellikokoelma ihmisistä elämän risteyskohdissa. Mihin suuntaan kuuluisi jatkaa?-

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Jun 24, 2022
• ISBN: 9788728139943

Book preview

Elämän maantiellä

Cover image: Shutterstock

Copyright © 1935, 2022 SAGA Egmont

All rights reserved

ISBN: 9788728139943

1st ebook edition

Format: EPUB 3.0

No part of this publication may be reproduced, stored in a retrievial system, or transmitted, in any form or by any means without the prior written permission of the publisher, nor, be otherwise circulated in any form of binding or cover other than in which it is published and without a similar condition being imposed on the subsequent purchaser.

This work is republished as a historical document. It contains contemporary use of language.

www.sagaegmont.com

Saga is a subsidiary of Egmont. Egmont is Denmark’s largest media company and fully owned by the Egmont Foundation, which donates almost 13,4 million euros annually to children in difficult circumstances.

LAISKOJEN LAIVA

ELI

Juhani Lepoluhta, suomalainen gentleman, matkustaa ulkomaille

Tarina tuonnoiselta ajalta

Suomalainen gentleman.

Hän ei ole se mies, joka kerran lähti Pariisin olympialaisiin kisoihin, mutta poikkesi välillä Hampuriin, solmi siellä tuttavuuksia ja suhteita, osti mielitietylleen kokonaisen kukkakaupan, vaikka tarkoituksena oli hankkia vain yksi kukkanen, kun kielen taitamattomuus ja ylenmäärin hyvä tuuli tekivät tepposet; sähkötti sitten kotoa lisää rahaa ja matkusti Pariisiin, mutta tuli sinne kaksi viikkoa kisojen päätyttyä.

Ei, sellainen on öykkäri ja kevytmielinen kansalainen, joka ei ansaitse nimeä suomalainen gentleman.

Mutta Juhani Lepoluhta on oikea suomalainen hieno mies, joka liikkuu kaikkialla taitavasti, vastustamattoman hauskasti, menemättä milloinkaan yli soveliaisuuden rajojen ja silti itseltään ja seurueeltaan huvituksia kieltämättä.

Kotonaan Sortavalassa hän on hiljainen ja vaatimaton, ahertaa päivänsä leipätyössä ja kokoutuu iltasella ystäviensä kanssa pieneen istuntoon, jossa rieskaa ja hunajaa vuotaa, mutta säädylliseen kellonlyömään asti, ja vain aivan poikkeustapauksessa siirretään yhteisestä suostumuksesta kellojen viisareita taaksepäin, kun tärkeä kokous vaatii välttämättä vielä hivenen jatkoa. Hän voi joskus pienen innostuksen hetkenä, pari kolme kertaa vuodessa, kertoa luotetulle seuralleen, että hänestä tuli oikea mies silloin, kun hänet erotettiin lyseon neljänneltä luokalta oluthutikan tähden, sillä siitä tapauksesta hän oppi elämisen taidon aakkoset. Sen jälkeen hän on tottunut seisomaan omilla jaloillaan, jota seikkaa todistaa hänen nykyinen yhteiskunnallinen asemansa. Hänhän on kaupungin kaikki kaikessa. Hänellä on sekä oikea virka että kunniavirkoja, kuten jokaisella arvokkaalla kansalaisella tuleekin olla. Hän ei kuitenkaan kerskaile tämän asemansa takia, vaan tekee työnsä, kantaa yhteiskunnallisen luottamuksen taakan ja toivoo menestystä muillekin.

Sitten hän kerran kyllästyy virkaansa. Hän on ollut saman liikelaitoksen palveluksessa lähes kolmekymmentä vuotta, siis suorittanut asevelvollisuuden, jonka hän katsoo riittävän. Ikä ei häntä paina, vaan hänet valtaa ylimalkainen väsymys, ja hän ajattelee elää tästäpuolin täydellisessä levossa. Tehdä ensin pitemmän ulkomaanmatkan, poiketa kylpemään jonnekin, ja sitten kotimaahan palattuaan syödä entistä, jota suopea kohtalo ja ahkeruus ovat hänelle kartuttaneet.

Näissä tuumissa hän menee Helsinkiin, pääkonttoriin, ja jättää erohakemuksen. Pääjohtaja ottaa kuitenkin asian leikkinä tai ainakin vähemmän vakavana ja sanoo:

— Et sinä mitään eroa saa, mutta sairaslomaa annetaan niin paljon kuin haluat. Riittääkö kolme kuukautta?

Riittäähän se, ja koko erohanke jää siihen. Juhani Lepoluhta rupeaa hankkiutumaan ulkomaanmatkalleen.

Suomalaisen gentlemanin matkahankkeissa on aina jotakin omintakeista ja tärkeätä. Hän itse kulkee miettivän ja huolestuneen näköisenä. Hän ei saa sijaansa missään, mutta hän ei koskaan pistä yhtään kapinetta matkalaukkuun. Sen hoitaa perhe, pääasiallisesti rouva. Mies vain välistä tulee kysymään, joko se ja se tarpeellinen kapistus on laukussa. Hän on itseoikeutettu päällysmies, jonka tarkkuus ja huomiokyky ovat rajattomat, vaikka hänen ajatuksensa näyttää kiertävän jo muita maita. Rahaasiansa hän sentään järjestää itse. Hän ei niistä koskaan puhu omasta aloitteestaan, ja jos häneltä kysytään, paljonko hän aikoo ottaa mukaan, vastaa hän epämääräisesti ja kierrellen, tai sanoo sellaisen summan, joka ei likimainkaan pidä yhtä todellisuuden kanssa. Hän on kotioloissaankin hieman hajamielinen silloin, kun puhe kääntyy raha-asioihin. Se on tuollaista kaiken varalta salaperäisyyttä. Ulkomaille lähtiessään hän luo itselleen soveliaan suuruisen vararahaston, jonka määrää kukaan ei aavista. Se on suomalaista varovaisuutta. Kuka sen tietää, mitä matkalla eteen sattuu.

Lopulta hänet suorastaan lennätetään junaan kaikkine kimpsuineen ja kampsuineen. Lähdön hetkellä hänellä on vielä niin paljon kyselemistä ja huomauttelemista, että tuntuu olevan tarpeen kokonainen iäisyys ennenkuin hän luonnollisella tavalla selviytyy matkalle. Rouvan täytyy vielä junan liikkeelle lähtiessä huutaa jälkeen:

— Muista nyt, rakas Juhani, ettet huomenna myöhästy laivasta. Se lähtee kello kymmenen. Älä vain jää mihinkään siellä Helsingissä, vaan mene suoraan laivaan.

Hän nyökyttää päätään ymmärtäväisesti ja painuu vaunuosastoonsa. Nyt hän ei ole enää missään tunnelmissa. Lähtöhuolet ovat takana, ja uudet vaikutelmat eivät vielä ole tulleet. Tämä on vain kuin tavallista Helsingin matkaa, jollaiselta hän muutamia päiviä aikaisemmin oli palannut. Hän tarkastelee vaunuaan, kuten tavallisesti, olisiko siinä joku tuttava, jonka kanssa saisi ajan kuluksi pienen korttipelin käyntiin. Tietysti sellainen tuttava aina on saatavissa, ja näin on matkan murheet helposti sivuutettu. Peliä kestää myöhään iltaan, siihen on yhtynyt toisia tuttuja ja joku tuntematonkin. Yönsä hän nukkuu hyvin, sillä hänellä ei vieläkään ole muita tunnelmia kuin tavallisen pääkaupunkiin matkustavaisen.

Helsingissä hän menee suoraan asemalta laivalle. Hänellä ei ole nyt täällä enää mitään toimitettavaa, ja hetki on sitä paitsi vielä varhainen. Hän on edeltäkäsin tilannut hyttipaikkansa, johon hän nyt sijoittautuu. Laivan lähtöön on vielä parisen tuntia, minkä vuoksi hän harhailee tutustumassa paikkoihin. Baarissa valmistellaan tavaroita järjestykseen, ja siinä hänelle yhtäkkiä muistuu mieleen, että whisky-grogi sopisi tässä odotellessa. Hän tosin sävähtää aluksi, sillä hän muistaa, ettei whisky hienojen tapojen mukaan ole aamujuomaa, mutta hän on nyt jo lähtötunnelmissa ja tuntuisi kaipaavan jotakin vahvempaa, koska junamatkakin tällä kertaa oli tavallista viattomampi. Sitäpaitsi hän ei ole mikään englantilainen dandy, vaan suomalainen gentleman. Juhani Lepoluhta. Hän pyytää siis toimeliaalta neidiltä grogia.

Neiti hymyilee, mutta kieltää lievästi:

— Me emme saa tarjoilla ennen kuin köydet on irroitettu. Sitten herra saa niin paljon kuin haluaa. Kyllä kai herra jaksaa odottaa.

Tietysti hän jaksaa. Ilman hän vain piloillaan. Sekin asia on selvitetty. Hän harhailee edelleen laivaa ja löytää juuri ripustetun matkustajaluettelon, jossa on ainakin kaksi tuttua nimeä. Niitä on aina, varsinkin näin keväällä.

Muuan tuttava tuleekin laivaan, hakee puuhakkaasti hyttiään ja sattuu yhteen Lepoluhdan kanssa. Syntyy iloinen jälleennäkeminen, ja ensimmäinen matkaliitto perustetaan tuossa tuokiossa. Ulkomaille menevällä laivalla niitä tehdään aina, ja ne tavallisesti kestävät, mikäli ihmiset ovat joutomatkailijoita, jotka vain lähtevät tutkimaan vieraita oloja ja elämää. Koska samaan mukaan vielä odotetaan yhteistä tuttavaa, he lähtevät ruokasaliin tilaamaan kolme paikkaa. Niin on parasta, syödään yhdessä ja ollaan yleensä yhdessä niin paljon kuin mahdollista; laivamatkahan kestää kaksi vuorokautta.

— Mutta kuule, mennään helkatissa ottamaan yksi grogi, ehdottaa ystävä. — Pitäähän tässä päästä tunnelmaan.

Juhani Lepoluhdan mieleen muistuu hänen äskeinen yrityksensä, mutta hän ei mainitse siitä mitään. Sanoopahan vain jotakin epäilevää aamuisen grogin sopivaisuudesta.

— Sehän toki sopii aina ja joka paikassa, vakuuttaa ystävä. — Ja varsinkin näin laivalla se on ihan kuin pääasia. Eihän sitä osaa ilman lähteäkään.

Baarin neiti hiukan estelee, mutta taipuu sitten, koska nyt ei enää lähtöönkään ole kuin vajaa tunti.

Tuttavukset istuvat ja nauttivat. Täältä saa taattua tavaraa, se on toista kuin maissa. He tyhjentävät yhden ja toisenkin. Baarin suurten ikkunain takana vilahtelee ihmisiä. Ne ryhmittyvät laiturin puoliselle käytävälle, odottelevat nähtävästi laivan lähtöä. Miehiä käy silloin tällöin katsomassa ovelta, mutta kukaan ei tule sisään. Lepoluhta vilkaisee seinäkelloon.

— Taidetaan tehdä lähtöä, olisikohan mentävä kannelle? kysäisee hän hiukan epäröiden.

— Mitä vielä, ei minulla ole saattajia.

— Ei minullakaan.

Seurustelu jatkuu. Laiva on irroittunut. Sitä käännetään parhaillaan. Ikkunasta näkyy liinojaan ja hattujaan heiluttavia ihmisiä. Tuttavukset ovat tilanneet kolmannen groginsa. Ystävä huomauttaa:

— Tahti pyrkii näin alussa olemaan vähän tiuha. Kyllä se siitä tasautuu.

Ikkunan edessä ollut joukko siirtyy toiselle puolelle. Se merkitsee sitä, että laiva on suuntautunut merelle. Liinojen ja hattujen heilutus on melkein lakannut. Joku yksinäinen käsi vielä huiskahtaa viimeiseksi tervehdykseksi.

Sitten kansi alkaa tyhjentyä. Matkustajat sijoittuvat tuoleihin ja koettavat syventyä matka-ajatuksiin, jos ovat yksin, tai matkakeskusteluihin ja arvailuihin sään suotuisuudesta, jos heitä on useampia ryhmässään. Baariin tulvahtaa väkeä. Whisky-grogeja ilmestyy useihin pöytiin. Sielläkään ei välitetä tavasta, vaan tyydytetään henkilökohtaista makua ja nautinnonhalua. Juhani Lepoluhdan omatunto rauhoittuu lopullisesti.

Tuttavukset ovat hienosti nousevassa tunnelmassa. Heidän keskustelunsa on juuri kääntynyt liikealoille, ja he ovat tulleet siihen yhteiseen käsitykseen, ettei tässä ole mitään taloudellista pulaa, pieni satunnainen nipistys vain muistutuksena olevaisuudesta. Tämän nyt aina kestää, ja pian konjunktuurit muuttuvat. Jos nyt meneekin vielä tämän vuoden tantieemi samalla tavoin kuin edellisenkin, niin ei se ylhäältä pudota. Otetaan sitten taas kovemmin kiinni. Mutta kai tässä kannattaa tilata vielä grogi. Sehän on niin pulanaikaisen halpakin.

Silloin joku lyö Juhani Lepoluhtaa olalle:

— Älä hiivatissa, mihinkäs sie oot matkalla? Katohan, ja Ottokin siinä, en ollut tunteakaan; rikkaaksi tulet ihan varmaan, jollet sie jo liekin. Saapi kai tuossa painella puuta?

Ehdotus hyväksytään suurella ilolla. Tuttavukset ovat sillä asteella, että yhteinen ystävä on aina suosittu pöytävieras.

— Mutta kuulkaa, älkää työ hiivatissa ostako yksin ryypyin. Se on ain kalliimpaa, vaikk’ se näyttää niin halvalta tuost listalt. Ostetaan myö vaan koko törttelö kolmeen mieheen, kas nyt pittää olla talouvellinen. Säilyyhän se täällä, vaikk’ tuon tytön hortteissa, jos myö ei haluttaiskaan juuvva yhteen mennoon.

Tuttavukset huomaavat tämänkin ehdotuksen erittäin hyväksyttäväksi.

— No, tilaa sinä Toivo sitten, sanoo Juhani.

Mutta Toivo haluaa vielä selittää mielipidettään:

— Kahtokaahan, tää on ylleinen kansantallouvellinen voitto. Kun myö nyt kuitenkii juuvvaan noit grogiloi usseempiikii, nii myö ostetaan kans tukuss’. Ja jos tämän koko pullon hintaa nyt käyp vertaamaan rauhanaikaisiin hintoihin, niin myöhän voitetaan viel huomattavast. Kahtokaahan, kun silloin ravintolass’ maksettiin puolikkaast yheksä markkaa, ja nyt saahaan yheksälkymmenell’ kokonainen, niin siinäkin on puolikas puhast voittoo. Kyll’ tää vaan kannattaa.

Juhani ja Otto myöntävät nauraen Toivon taloudellisten laskelmien pitävyyden. Baari on nyt jo ihan täynnä, ja keskustelu on irtautunut äänekkääksi ja vuolaaksi. Tämähän on suomalaista kansaa, joka ei ole koskaan kotimaassaan saanut