Murhatalo: Osa 1

By James Patterson and David Ellis

Ocean Drive 7 on uljas, miljoonien arvoinen rantatalo rikkaassa Hamptonsissa. Talon jyhkeä, goottilaistyylinen julkisivu kätkee kuitenkin sisälleen kammottavan menneisyyden: talossa on tapahtunut useita raakoja murhia, joita ei ole koskaan ratkaistu. Hylättyä, autiota ja huhujen mukaan kirottua taloa kutsutaan Murhataloksi, ja paikalliset kiertävät sen kaukaa.Newyorkilainen rikostutkija Jenna Murphy vietti lapsuutensa kesät Hamptonsissa, muttei ole käynyt alueella lapsuusvuosien jälkeen. Kun Jenna siirtyy poliisiksi Hamptonsiin, hollywoodilainen kykyagentti ja tämän rakastajatar löydetään murhattuina autiosta Murhatalosta. Raa'at murhat käynnistävät tapahtumaketjun, jonka keskiöön Jenna joutuu. Jennan on pantava oma henkensä peliin paljastaakseen totuuden – ennen kuin Murhatalo vaatii lisää uhreja."Murhatalo" on täynnä tapahtumia ja käänteitä – ei ole ihme, että James Patterson on maailman myydyin trillerikirjailija. Teos on hyytävän jännittävä ja koukuttava tarina murhista, rahasta ja kostosta.-

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Feb 14, 2020
• ISBN: 9788726260663

James Patterson

James Patterson is the CEO of J. Walter Thompson, an advertising agency in New York. He has written several successful fiction and nonfiction books, including The New York Times best seller The Day America Told the Truth.

Book preview

David Ellis

Murhatalo: Osa 1

Saga

Murhatalo: Osa 1

Translated by

Virpi Kuusela

Original title

Murder House: Part One

Copyright © 2015, 2019 David Ellis, James Patterson and SAGA Egmont

All rights reserved

ISBN: 9788726260663

1. e-book edition, 2019

Format: EPUB 2.0

All rights reserved. No part of this publication may be reproduced, stored in a retrievial system, or transmitted, in any form or by any means without the prior written permission of the publisher, nor, be otherwise circulated in any form of binding or cover other than in which it is published and without a similar condition being imposed on the subsequent purchaser.

SAGA Egmont www.saga-books.com – a part of Egmont, www.egmont.com

Prologi

Bridgehampton 1995

Ulkona on yhä pimeää, kun hänen silmänsä rävähtävät auki, ikkunasta tuleva ilma on raikasta ja viileää. Hän ei tavallisesti nousisi vielä tuntiin, mutta hän ei saanut nukutuksi kunnolla yöllä odottaessaan tulevaa päivää. Hän ei oikeastaan ole varma, nukkuiko lainkaan.

Hän näkee pitkän, kapean pasuunakotelon huoneensa nurkassa, ja hänen pulssinsa kohoaa hieman. Kaikki treenit, kaikki tuntikausien harjoittelu, kunnes käsiä ja olkapäitä oli särkenyt, kunnes päässä oli jyskyttänyt, kaikki valmistelu palkitaan tänään. Hetki on viimeinkin koittanut!

Hän harjaa nopeasti hampaansa ja pukee halloween-asun ylleen. Hän ottaa pasuunakotelon sekä koulurepun ja lähtee alakertaan hiljaa, haluamatta herättää äitiään.

Hän repäisee muovipussin auki, pudottaa kaksi Pop-Tartia paahtimeen ja kaataa itselleen lasillisen maitoa. Hän juo maidon, muttei koske leivonnaisiin. Vatsassa velloo liikaa. Hän syö myöhemmin, esityksensä jälkeen.

On vielä pimeä, raitis ilma nipistelee, kun hän lähtee kotoa reppu olallaan, pasuunakotelo vasemmassa kädessään. Hän katsoo kotikadun päässä oikealle. Vajaan kilometrin päässä näkyy sumuinen Atlantti, pimeänä ja loputtomana. Hänen katseensa hakeutuu vaistomaisesti mäen päällä olevaan merenrantataloon, kummituskartanoon, joka niinkin kaukaa katsottuna tuijottaa häntä vihaisena.

Kukaan ei koskaan selviä elossa

Ocean Drive 7:n talossa

Kylmät väreet kulkevat selkäpiissä. Hän tukahduttaa tunteen ja kääntyy vasemmalle, kulkee Ocean Drivea pohjoiseen. Hän vaihtelee pasuunakoteloa vasemman ja oikean kätensä välillä, sillä kotelo on painava, eikä hän halua sen vaikuttavan hänen päivän suoritukseensa.

Hän piristyy lähestyessään koulua eteläpuolelta. Aamu alkaa lämmetä, mukava muutos viileyteen. Aurinko pilkottaa puiden latvojen yllä. Tuuli tanssittaa monen värisiä puunlehtiä. Hän hillitsee halunsa hypähdellä innostuneen pikkupojan tavoin.

Ei hän ole mikään pikkupoika. Ei hän ole enää jotain kahdeksan tai kymmenen.

Hän saapuu ensimmäisenä, aivan kuten suunnittelikin, on yksin puolen hehtaarin kokoisella nurmikolla, joka on pelkkää avointa niittyä tiilirakennusten eteläpuolelle ennen baseball-kenttää ja leikkikenttää. Ei puita, ei pensaita, ei tiilimuuria, ei mitään ainakaan puolen jalkapallokentän pituuden verran.

Hän kääntyy kohti itäpuolella olevaa metsää ja löytää paikkansa. Hän avaa pasuunakotelon ja ottaa kiväärin, valmiiksi ladatun.

Hän pitää kivääriä käsissään ja hengittää syvään rauhoittuakseen. Hänen sydämensä hakkaa tuhatta ja sataa, kuristaa kurkkua, saa raajat vapisemaan.

Hän vilkaisee Tähtien sota -kelloaan, jonka hän on pannut halloween-asunsa päälle. Ensimmäinen kellonsoitto, varoitussoitto, kuuluu pian. Osa koululaisista saapuu varhain, kerääntyy takaoven edustalle, jakautuu pieniin ryhmiinsä tai heittelee jalkapalloa tai frisbeetä. Pihalla on leikkikenttävälineitä pienemmille koululaisille.

Ei hän pienempiä koululaisia halua.

Hän katsoo kelloaan, jossa Darth Vader kertoo hänelle hetken lähestyvän. Hän olisi halunnut pukeutua sinä päivänä Darth Vaderiksi, tilaisuuteen sopivasti, mutta asu olisi ollut suuren kypärän vuoksi liian kömpelö – hän oli kokeillut, ja kiväärin tähtäimestä oli ollut miltei mahdotonta katsoa.

Hän unohtuu ajatuksiinsa, haaveisiinsa, tanssiviin puunlehtiin, ja yhtäkkiä aika yllättää hänet. He saapuvat. Pienet koululaiset pitävät vanhempiensa kädestä kiinni, pomppivat innoissaan. Isommat kävelevät kavereidensa kanssa. Teräsmies ja Batman ja Aquaman, vampyyrejä ja sirkuspellejä, kissanpentuja ja pupuja, Tuhkimo ja Lumikki ja Helinä-keiju, Pocahontas ja Toy Storyn Woody, Ronald Reagan ja Leijonakuninkaan Simba ja Mr. Spock –

- ja kaikkein vanhimmat, toiseksi viimeisellä ja viimeisellä luokalla olevat, joista osalla on vähän pakollista kasvomaalia tai jokin asun tapainen, mutta jotka ovat enimmäkseen liian cooleja pukeutuakseen nuorempien tavoin –

Showtime, hän sanoo. Hän kuuli sanan kaapelitelevisioelokuvassa, jota ei olisi saanut katsoa, ja se kuulosti hänestä siistiltä. Hänen kehonlämpönsä kohoaa puvun alla.

Showtime, hän toistaa kohottaessaan kiväärinsä, mutta sillä kertaa kovempaa, vahvasti ja itsevarmasti, ja sitten kaikki muuttuu, aivan kuin hänen sisällään olisi käännetty kytkintä. Tyyneys valtaa hänet, mikä jo sinänsä on ilahduttavaa: Katsokaa häntä! Katsokaa, miten tyynesti hän kävelee esiin puiden suojasta, kivääri kohotettuna, tähtää ja laukaisee ja lataa seuraavan panoksen, tähtää ja laukaisee ja lataa, tähtäys-laukaisu-lataus. Hän käveleepahaa aavistamatonta joukkoa kohti. Kiväärin poksahdus, jokainen liipaisimen painallus, ne ovat sykähdyttävin hänen koskaan kokemansa tunne.

Jimmy Trager ulvoo tuskasta ja yllätyksestä samalla, kun kallistuu taaksepäin ja kaatuu maahan. Roger Ackerman, mokoma paskiainen, puristaa käsivarttaan ja yrittää juosta karkuun, mutta kompastuu lehtikasaan.

Hän on jo täysin näkyvillä, pudottautuu toisen polven varaan tukea saadakseen, huudot ja itku täyttävät ilman, kun viisi-, kuusikymmentä koululaista säntäilee eri suuntiin kuin torakat, törmäilee toisiinsa, kompastuu toisiinsa, pudottaa reppunsa ja peittää päänsä, tietämättä ensin, mihin päin juosta, vilkuilee joka suuntaan, tietää ainoastaan, että pitäisi juosta, juosta, juosta –

Puiden suojaan! yksi vanhemmista karjuu.

Pysäköintipaikalle! toinen huutaa.

Hän ampuu ja lataa seuraavan panoksen, tähtäys-laukaisu-lataus, ja paniikki työntää koululaisia voimakkaan tuulenpuuskan tavoin. Heidän kirkunansa on kuin musiikkia. Heidän kauhunsa on hänen happeaan. Hän toivoo, ettei se hetki päättyisi koskaan.

Kuusi osumaa, seitsemän, kahdeksan aukiolla hänen lähellään. Toiset puoli tusinaa kauempana.

Sitten hän kohottaa kiväärinsä dramaattisen näyttävästi ja nauttii hetken, vain hetken, herkullisesti näkymästä, saamastaan vallasta, synnyttämästään kaaoksesta. Hän ei ole ikinä kokenut vastaavaa. Sitten hänen näkökenttänsä sumenee, ja kestää hetken ennen kuin hän tajuaa, ettei se johdu tuulesta, vaan hänen omista kyyneleistään.

Hänen ilmakiväärissään on luultavasti vielä reilut kymmenen luotia, mutta häneltä loppuu aika. Koulun henkilökunta säntää ulos hetkenä minä hyvänsä. STPD hälytetään paikalle. Hän on muutenkin jo saanut aikaan haluamansa. Vain muutamia pinnallisia ampumahaavoja.

Silti, vau, miten hauskaa se oli!

Ja minä olen vasta kaksitoistavuotias , hän ajattelee. Tämä on vasta alkua.

osa 1

Bridgehampton 2011

Noah Walker seisoo varovasti talonsa katolla, varmistaa hetken tasapainoaan ja ottaa sitten Yankees-lippiksen päästään pyyhkiäkseen hikeä otsaltaan kesäkuun alun porottavan auringon alla. Hän ei ole koskaan erityisemmin välittänyt kattohommista, mutta oma katto on eri asia, oman vuokra-asunnon katto, ja sitä korjaa vain siksi, että vuokraisännältä kestää puoli vuotta tarttua toimeen, ja hän on kyllästynyt sisäkaton vesiläikkiin.

Hän haroo tuuheaa, taipuisaa tukkaansa. Paige kutsuu sitä Matthew McConaughey -lookiksi, ja sanoo, että hänen kroppansakin sopii siihen. Hän on kuullut samaa vertausta vuosia, eikä ole koskaan erityisemmin piitannut siitä. Hän ei ole koskaan pahemmin välittänyt siitä, mitä muut hänestä ajattelevat tai sanovat. Jos hän piittaisi, hän ei todellakaan asuisi Hamptonsissa.

Tieltä kuuluu autonrenkaiden ratinaa, voimakkaan, hyvin hoidetun moottorin hurinaa. Sag Harborin valtatien lähellä olevat päällystämättömät tiet ovat parhaimmillaankin epätasaisia, toisinaan kuoppaisia ja pahimmillaan suorastaan vaarallisia. Eivät samanlaisia kuin meren lähellä neljäntuhannen neliön kartanoihin vievät tiet. Niissä kartanoissa eliitti viettää kesää. Ei hänen tosin pitäisi valittaa silmäätekevistä; hän tienaa heille tekemillään hommilla toukokuusta elokuuhun kaksin verroin sen, minkä koko muun vuoden aikana.