Deathmatchia ja Janxin ponua

By Jouko Kivinen

Kivisen omaehtoinen teos koostuu pitkistä, arjenmakuisista, hieman beat-henkisistä runoista. Runojen maisemina ovat tyly kaupunkimiljöö sekä ironisesti kuvattu pelimaailma. Kielentaju on erinomainen, runot eivät eksy tunteilemaan tai selittelemään mitään, ne sanovat sanottavansa suorasukaisin säkein, jotka vuolaudessaankin säilyttävät jännitteensä hyvin: "Minä olen humalassa/ en tarpeeksi päästäkseni korkealaatuisesta järjestäni// vaan päästäkseni tästä tietokoneistetusta arjesta/ tästä aamujen värittämästä kurjasta, harmaasta päivityksestä." Pitkä runo "Kun Caiuksen kanssa kerran/ kuljin elämän joutomaalla" voisi olla melkeinpä Alfred Jarryn kynästä, siinä määrin häikäilemätön se on kieleltään ja asenteeltaan. Päänsisäisen todellisuuden kuvaamiseen keskittyvä Deathmatchia ja Janxin ponua on hieman yksitasoinen, mutta kiinnostava ja harkitun kapeassa tyylilajissaan onnistunut runoteos: räävi ja herkkä, keinonsa hallitseva, ajankuvaa tehokkaasti ilmaiseva.

- Kirjallisuusraadin arvio; teos sai 3. palkinnon Päätalo-instituutin vuoden 2013 kilpailussa runoteosten sarjassa.

• Language: Suomi
• Publisher: Jouko Kivinen
• Release date: Dec 30, 2012
• ISBN: 9781301611249

Jouko Kivinen

Olen helsinkiläinen, alunperin Sysmän korpikuusikoiden kätköistä esiin mönkinyt kirjoittaja. Isä on umpihämäläinen, äiti tuli taloon Tyrnävältä. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen lähdin Helsinkiin opiskelemaan filosofiaa ja fysiikkaa. Opinnot keskeytyivät (palasin tekemään ne loppuun 25 vuotta myöhemmin), seurasi matkailua, vaihtoehtoelämää ja sekalaisia työsuhteita. Lapseni tulevan äidin kanssa harjoittelimme perhe-elämää Isnäsissä ja vähän muuallakin. Aika oli kovaa ja maa savista. Lopulta Perhe Oy sitten hajosi, muutin Kouvolaan ja sitten takaisin stadiin. Aloin kirjoittaa jo opiskeluaikoina. Ensimmäiset teokset olivat vessanseinärunoja jotka oli allekirjoittanut J. Stoned. Lehtijuttuja tuli joitakin. Porvoon taidetehtaassa kävin kirjoittajakurssin 1999-2000. Vuonna 2012 reipastuin ja rakentelin pöytälaatikkopinkat kokonaisuuksiksi ja suolsin ne nopeaan tahtiin ulos e-kirjoina ja tarvepainatuksina. Kaksi runoteosta on palkittu Taivalkosken instituutin kilpailussa. Tätä esittelyä kirjoittaessani hion kokoon romaania. Muuten harrastan aikidoa ja vaeltelen taidegallerioissa.

Book preview

Teilimäki

I

Ajattelin että olen liian kännissä lyödäkseni

koneella sanaakaan niin otin tietokoneen

ja löin 2 miljardia kertaa nopeammin väärin

kun äsken hänen kanssaan

kävelin päin metsää

me löysimme valtavan taivaan, me saimme kärpäset

nokkospöheikköjen lomassa pakaramme kimalsivat

voi! meitä outoja!

löysin hänen laaksoonsa

tunkeuduin hänen vallituksiinsa

kuten julma jumala raiskaa maan

tunkeuduin häneen kuten seiväs apinaan

ja kärpäset rakastivat meitä

nyt minä tässä taas paikkailen

runot eivät auta kirjoittajaansa eivätkä ne opeta mitään

yleensä niitä ei myöskään kukaan halua lukea:

kun en kysele miksi lähdit,

kun en etsi sinua tuhon valojen taivaanrannasta: -

kun et pääse murtamaan rillejäni

kun en röhki yössä yksinäni

kun se joka heräsi minussa ei vie minua

kuten se kuitenkin

kun olen yksin

kun kalsarini ovat pesussa ja tulen ovellesi alastomana

kun Siriuksen säteet ovat liian teräviä piirrettäviksi

kun lasket alleni

kun olet minun ikkunani alla

kun etsin, etten hukkuisi, sinua

tai mitä tahansa -

tekijä ei koskisi mielellään

ihmiset kävelevät pois, ne ovat niin kuin yö

jonka aurinko polttaa pois

puhelin soi, Tepe on taas sotkenut kaukosäätimen

Antti soittaa jarrupalaremonttiin.

II

Me kutsumme tätä Teilimäeksi

täällä päiviä ripustetaan katuvaloihin

lyödään katuun ja potkitaan

hirtetään