Pieni paniikkiatlas

By Jouko Kivinen

"Maanantai. Menet töihin, jos vaikka olet jossakin toimistossa, tiedäthän. Voisit olla raksalla mutta voisit olla toimistossa, taistelemassa olemassaolosta. Tai voisit olla sivuraiteella, tuolla noin, tuossa pikku kopissa ei missään, eikä kukaan kuule sinusta eikä luultavasti tule kuulemaankaan. Mutta olet nyt toimistossa, naps, napsautat teksturin käyntiin ja alat kirjoittaa puhtaaksi kirjettä. Kirjoitat. Sylettää, etenet yli tyhjien, työtoveri tulee, käy aamiaisella, palaa, lopetat kirjoittamisen. Pohdit mitä voisit pohtia jos jaksaisit, luetteloit mielessäsi tunteita joita saattaisit tuntea. Istut. Nuokuskelet kitisevällä tekokuitupallillasi. Huutaa haluaisit vaan et ihan uskalla."

• Language: Suomi
• Publisher: Jouko Kivinen
• Release date: Nov 25, 2012
• ISBN: 9781301414895

Jouko Kivinen

Olen helsinkiläinen, alunperin Sysmän korpikuusikoiden kätköistä esiin mönkinyt kirjoittaja. Isä on umpihämäläinen, äiti tuli taloon Tyrnävältä. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen lähdin Helsinkiin opiskelemaan filosofiaa ja fysiikkaa. Opinnot keskeytyivät (palasin tekemään ne loppuun 25 vuotta myöhemmin), seurasi matkailua, vaihtoehtoelämää ja sekalaisia työsuhteita. Lapseni tulevan äidin kanssa harjoittelimme perhe-elämää Isnäsissä ja vähän muuallakin. Aika oli kovaa ja maa savista. Lopulta Perhe Oy sitten hajosi, muutin Kouvolaan ja sitten takaisin stadiin. Aloin kirjoittaa jo opiskeluaikoina. Ensimmäiset teokset olivat vessanseinärunoja jotka oli allekirjoittanut J. Stoned. Lehtijuttuja tuli joitakin. Porvoon taidetehtaassa kävin kirjoittajakurssin 1999-2000. Vuonna 2012 reipastuin ja rakentelin pöytälaatikkopinkat kokonaisuuksiksi ja suolsin ne nopeaan tahtiin ulos e-kirjoina ja tarvepainatuksina. Kaksi runoteosta on palkittu Taivalkosken instituutin kilpailussa. Tätä esittelyä kirjoittaessani hion kokoon romaania. Muuten harrastan aikidoa ja vaeltelen taidegallerioissa.

Book preview

Hiiohei, on kompassin vesi pilannut

hämärä läiskyy ylitse ja touvit kaikki katkenneet

Siis unettomiin öihin!

Päässä sekavaa pientä ikävää

joka ei katoa, unohdukseen jota ei tule

ja masentaa .........

ja yö on pimeä ...............

ja hiljainen .........

ja ystävät kaikki poissa,

nukkuvat, seikkailevat

kuumissa puutarhoissaan, kirotuissa (sinulle).

Hiiohoi, rämeikössä ollaan

ja kaikki päin hittoja näköjään.

Ei hätää!

Ota tanssiaskel

soita kaverille syöksy ulos soita

mene ovesta ja katsele

sitä lähintä, 12 605 673 202 502 400 askeleen päässä

päin sinua liekehtivää tähteä.

Ehkei tuudittavaa mutta vie mukavasti huomion

läikästä jolla olet mahtaillut.

Palaa sitten

levollisena oi niin

läpi ne erehdykset ja umpitiet joita olet

pelkällä silkalla tarmolla näkemättä kulkenut.

Miten runsaita kaaoksen