Sisäisen ajan kuvia: Oranssia etsimässä

By Marja Lakka

Aika ilmiönä on kiinnostanut minua aina. Ajan olemukseen kiteytyy ihmisen elämä vaiheineen, ajan kulun kautta on mahdollista peilata erilaisia kohtaamisia. Halusin koota kirjaksi joitakin tuokiokuvia matkan varrelta.

Kaikki saman teeman runot valikoimattomina:
http://sisaisenajan.blogspot.fi/

• Language: Suomi
• Publisher: Books on Demand
• Release date: Jan 19, 2015
• ISBN: 9789523181335

Marja Lakka

Marja Lakka on tutkija, etsijä ja runoilija. Hänen tuokiokuvissaan heijastuvat arjen ilot ja surut. Sydäntä lähellä ovat elämän monimuotoisuus, arjen pienet tilanteet, luonnon ja ihmisten sisäinen kauneus, värien hehku, muutokset, hullaantuminen, ilo, rakkaus elämään.

Book preview

YÖTÄ

ASE

Minuun ei voi vaikuttaa mitenkään.

Tai voi,

hyvyydellä voi.

Sellaista kun tapaa,

sen edessä on aseeton.

TALVI

AAMUTUIMAAN PAKKASESSA

Ihon hämärä jatkaa kulkuaan

ja minuutit.

Ja joka minuutti minä olen minuutin vanhempi.

Ja minä olen tietoinen näistä minuuteista.

OLEN PUU

Tuli tarttuu ihoon,

liikkuu, lämmittää,

tuli nuolee ihon alta,

tunkeutuu ytimeen,

kuuma.

Kipinöin,

olen tuli.

Hetken lämpö,

äkkiä pellit kiinni.

JOULUNODOTUSTA

Melkein lamaannun,

kun humahdan keskinkertaisuuden aulaan,

ryhdyn napostelemaan kaiken peittävää voidetta,

ettei kukaan näkisi.

Melkein lamaannun,

kun kurkistan sisustamisen,

kenkien ostamisen,

bensiinin ja sähkön kuluttamisen,

kuristavien seinien

ja muovipakkauksien kertatodellisuuteen.

Lamaannun,

kun lapsia syntyy

ja me keski-ikäiset ja vanhukset kieriskelemme

omassa sokeudessamme.

Melkein lamaannun

olemassaolon ajatuksesta

ja yritän hymyillä jouluvalmisteluille,

pienesti pienesti

perinteitä vaalien.

Nykyaika vaanii ja haukkaa

joka kerta kun olen livistämässä saunan taa.

KEVYT JA KUPLIVA

Kevyt ja kupliva on hetken aitous,

kun se tulee ei mistään

ja puhaltaa menneen sammuksiin.

Uusi vuosi, ilon vuosi,

lepo,

vaikkei lepoa tiedossakaan.

Haparoivin katsein etsin tulevaisuuden historiaa.

Olisiko monumentin takana joku?

Loputon möhkäleitten jono takapolulla, edessä tanssipelto,

virkistäviä vehreitä niittyjä,

valon läikkeitä.

Odota, minä tulen!

VAARIN VILLAHOUSUT

Minä ostin hänelle vaarin villahousut

ja hän sanoi, ettei ole koskaan saanut yhtä lämmintä lahjaa.

Tietenkin se oli riski,

koska ne olivat yhdenkoon villahousut

ja hän on hyvin pikkuinen nainen.

KEVÄT

POHJATONTA

Niin äkkiä