Huomenna hoitoon

By Jouko Kivinen

Päiväkirjamuotoista tragikomediaa kosteista poluista, asunnottomuudesta, lapsista ja rotista. Luonnollinen paletti tulehtuneita välejä, hälytysajoja, ja hyviä päätöksiä jotka ovat halpoja ja hauraita. Ystävä voi peitellä lumihangen alle ja sadan metrin matkat kestävät koko päivän.

• Language: Suomi
• Publisher: Jouko Kivinen
• Release date: Mar 30, 2013
• ISBN: 9781301639281

Jouko Kivinen

Olen helsinkiläinen, alunperin Sysmän korpikuusikoiden kätköistä esiin mönkinyt kirjoittaja. Isä on umpihämäläinen, äiti tuli taloon Tyrnävältä. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen lähdin Helsinkiin opiskelemaan filosofiaa ja fysiikkaa. Opinnot keskeytyivät (palasin tekemään ne loppuun 25 vuotta myöhemmin), seurasi matkailua, vaihtoehtoelämää ja sekalaisia työsuhteita. Lapseni tulevan äidin kanssa harjoittelimme perhe-elämää Isnäsissä ja vähän muuallakin. Aika oli kovaa ja maa savista. Lopulta Perhe Oy sitten hajosi, muutin Kouvolaan ja sitten takaisin stadiin. Aloin kirjoittaa jo opiskeluaikoina. Ensimmäiset teokset olivat vessanseinärunoja jotka oli allekirjoittanut J. Stoned. Lehtijuttuja tuli joitakin. Porvoon taidetehtaassa kävin kirjoittajakurssin 1999-2000. Vuonna 2012 reipastuin ja rakentelin pöytälaatikkopinkat kokonaisuuksiksi ja suolsin ne nopeaan tahtiin ulos e-kirjoina ja tarvepainatuksina. Kaksi runoteosta on palkittu Taivalkosken instituutin kilpailussa. Tätä esittelyä kirjoittaessani hion kokoon romaania. Muuten harrastan aikidoa ja vaeltelen taidegallerioissa.

Book preview

Koiran vuosi

Maaliskuu

5

Harmaa aamu Kouvolan Lehtomäessä. Erosta on nyt kaksi vuotta, Jesse jäi Sannalle. Soitan ja kysyn kuulumisia. Sanna on riidellyt Janin kanssa, ja Jani on kadonnut jonnekin, kaupungin baareihin luultavasti.

– Ei, ei tässä kummempia, Sanna sanoo. – Ollaan Jessen kanssa.

– Ok, no hyvää päivänjatkoa.

Lueskelen, kuuntelen naapurista kaukuvaa AC/DC:tä. Iltapäivällä Sanna soittaa Lehtohovista.

– Mitä sä nyt siellä olet?

– No toi Santtu kutsui kaljalle.

– Missä Jesse on?

– Tossa se on. Kaikki on ihan ok.

– Vai niin.

– No haloo, en mä oo ku yhellä. Niin että voiks tulla sinne? Tuon ton pojan sit.

– Joo.

Odotelen kaksi tuntia. Heitä ei näy, joten soitan.

– No missä sä nyt olet?

– Tulossa just.

– Eiks sun pitäs pitää huoli siitä lapsesta kun se kerta sulle jäi?

– Et saatana mulle rupea. En mä oo tässä mitään kännäämässä.

Kuluu vielä puoli tuntia. Tongin musiikkia netistä, tosin vieläkään ei tarvitse soittaa itse mitään. Naapuri on vaihtanut Motörheadiin. Vihodin Sanna tulee Jessen kanssa.

– Voiks Jesse jäädä tänne? Meillä jäi juttu vähän kesken Santun kanssa.

– Kuten aina. Voi.

– En mä kännätä aio. Yhden ehkä juon.

Sanna lähtee. – Mä tein makaronilaatikkoa, anna vaikka sitä pojalle. Ja itelleski.

Jesse puuhastelee hiekkakasalla, pyydän odottamaan. Kävelen kadun poikki heidän asunnolleen ja kauhon laatikkoa rasiaan. Kissoja ei näy, ovat varmaan vaeltelemassa ulkona. Sannan kaksio on toisessa kerroksessa, kissat pääsevät parvekkeelta lankkua pitkin alas. Persikka kyläilee minun luonani, kuulen melkein joka päivä kun se hyppää ikkunalaudalle. Silloin päästän sen sisään ja annan pussin pehmoruokaa. Sitten se nukkuu vähän aikaa minun sängylläni.

Laitan ruokaa meille, käymme kirjastossa ja puistossa, kunnes alkaa hämärtää. Kun palaan, naapurissa on hiljaista.

Laitan pienen iltapalan ja saatan sitten Jessen vuoteeseen. Minulla on vuokrakaksio, josta käytän oikeastaan vain yhtä huonetta, toiseen olen laittanut sängyn Jesselle. Luen iltasadun, sitten vielä toisen, ja vielä kolmannen. Jesse kärttää aina vielä yhtä kirjaa. Neljännen jälkeen en enää anna periksi. Sanon hyvät yöt, sammutan valot ja menen omaan huoneeseeni pelaamaan.

10

Kuismalta paloi kortti, joko ylinopeuksista tai sitten promilleista. Hän jätti auton Sannalle käyttöön:

– Kato, voit kuskata Jesseäkin välillä kaupungille. Eikä tarvi raahata kauppakasseja pyörällä.

Sanna aloitti heti kuskaamisen. Kävi kaupungilla ja kaupassa. Sitten Sanna sai päähänpiston ajaa Tampereelle Janin kanssa.

Tampereelta matka jatkui Raumalle tapaamaan Janin kaveria Lamppua, takaisin Tampereelle, vielä kerran Raumalle ja sitten Kouvolaan. Kertoivat Kuismalle kierroksesta. Kuisma ei ole ilahtunut.

– Saatana!

– No mitä sä odotit? kysyn.

– Ota sä nää avaimet. Etkä anna tolle Sannalle.

– Ok. Vaikka mitä mä niillä teen, en mä missään käy.

En käykään. Mutta osoittautuu, että kun minulla on auto, pääsen kuskailemaan Sannaa.

Tänään Jani on lähtenyt taas jonnekin ryyppäämään, minä menen katsomaan miten Sanna voi. Mimosa on tullut viikonlopuksi kolmen muun helsinkiläistytön kanssa. Koputan, Mimosa avaa ja kääntyy ovelta, huutaa Sannalle:

– Me mentäs nyt!

– …

– Äiti, mitä sä teet?

Kävelen keittiön läpi olohuoneeseen. Sanna istuu peilipöydän ääressä väsyneen näköisenä, puuhaa jotain. Ei reagoi huutoihin.

– Mitä sä teet? kysyn.

– Nypin partakarvoja.

– Mikset sä vastaa?

– No vittu mä olen ihan poikki. Mun täytyy päästä vähän tuulettumaan.

Tytöt haluavat kaupungille, vien heidät Kuisman autolla, palaan. Odottelen, pelaan tietokoneella. Tulee soitto: he haluavat takaisin. Ehdin tuskin sulkea, kun tulee toinen soitto, Sanna ja Jani haluavat hekin kaupungille. Sanon, että mikäs siinä.

Puolen tunnin kuluttua he tulevat, Jesse ja kassillinen kaljaa mukanaan. Vien heidät keskustaan ja haen samalla tytöt. Sanon että Jesse voi jäädä minun luokseni.

Katsomme tylsän ammuskelukomedian ja pistän Jessen nukkumaan. Ehdin juoda oluen kun Sanna soittaa. Haluaa kyydin takaisin.

– En mä nyt voi tästä lähteä.

– Tuu vaan, ei siinä kauan mee.

– Jesse nukkuu tossa, en mä voi sitä jättää yksin.

11 soittoa myöhemmin suostun lähtemään, pyydän naapurin vahtiin siksi aikaa. Etsin heitä parin kapakan kautta kunnes löydän heidät kolmannen edustalta. Sanna ei tahdo pysyä pystyssä, autan autoon istumaan. Ajan takaisin.

21

Seitsemän kuukautta nyt irtisanomisesta. Työvoimatoimistossa tehdään minulle pakollinen aktivointisuunnitelma. Saan esitteet lähihoitajan ja koulunkäyntiavustajan koulutuksista, ei täällä oikein muutakaan ole. Palaan kotiin, selaan laiskasti olemattomia työpaikkoja, sitten pelailen loppupäivän Mass Effectia.

Illalla Jesse tulee viikonlopuksi. Annan pelata vähän, sitten houkuttelen puistoon. Puuhastelemme, syömme, käymme hiekkalaatikolla, luemme iltasatua, sellaista. Luen Mirri Mantelin varmaan 40:ttä kertaa. Sunnuntaina Jani ja Sanna tulevat kaljakasseineen ja valtaavat koneen chattailuun. Jani ryystää tölkkejä ripeään tahtiin, Sanna juo vain muutaman tölkin. Illalla he lähtevät Sannan kotiin, Jesse mukanaan.

Huhtikuu

12

Jani sai töitä Helsingistä ja muutti sinne. Sanna haluaa perässä, hän on jättänyt asuntohakemuksen. Jessen kanssa tietysti. Mimosa jäi aikoinaan Helsinkiin isälleen huollettavaksi, Sanna selitti, koska hän poti raskauden jälkeistä masennusta eikä oikein saanut pakkaa pysymään kasassa. Mutta hän on luottavainen, että kyllä hän nyt Jessen hoitaa.

Puoliltapäivin puhelin soi. Sanna toivottaa hyvää syntymäpäivää. Minä olin unohtanut kokonaan, en juuri vietä syntymäpäiviä.

Parin tunnin päästä Kuisma tulee ja antaa synttärilahjaksi 3 olutta. Juomme niitä ja leikimme tietokoneen sävellysohjelmalla. Neljän aikaan tulee Sanna Jessen kanssa, täysi kassillinen juomia mukanaan.

Viideltä Kuisma ja Sanna ovat vieläkin täällä. Jesse halusi pelata mutta sanon, että ei nyt. Jesse mököttää. Kuluu vielä tunti, sitten Kuisma lähtee, ja Sanna Jesse mukanaan. Minä lähden kauppaan hakemaan ruokaa ja lisää olutta.

Kello tulee kahdeksan. Soitan Sannalle, hän kertoo olevansa yhdellä Lehtohovissa.

– Niin missä Jesse on?

– Sinne se jäi pelaamaan kotiin.

– No mee nyt sinne kohta.

– Mä oon vaan yhdellä, oikeasti.

Soitan varmuuden vuoksi vielä Jessen nukkumaanmenoaikaan. Vaikuttaa, että Sanna on sentään aika selvin päin.

25

Sanna on chattaillut jossain pohjoissuomalaisessa ryhmässä ja sai inspiksen lähteä käymään Lapissa tapaamassa chattituttavia. Jesse jäi siksi aikaa minulle. Tänään Sanna tuli takaisin, Aten ja Bissen, parin juopon narkomaanihomopojan ja heidän koiransa kanssa. Koko junamatka meni ryypäten, ja he jatkavat bileitä Kouvolassa. Pidän Jesseä vielä pari päivää luonani, sitten Sanna käy hakemassa hänet.

Innostun siivoamaan. Puhdistan jääkaapin, tiskipöydän alusen, vetolaatikot, pyyhin pölyt, etikoin suihkusiivilän auki, pesen vessan peilitason, lavuaarin, pöntön, imuroin ja luuttuan jopa sohvan ja sänkyjen alta, pyykkään, tiskaan. Pysäytän myös viinin, jota olen kypsytellyt Jessen huoneen komerossa.

30

Tulen kotiin, syön hernekeittoa. Ulkona on keväistä mutta 6 pakkasastetta. Tietokonekurssi jatkuu jo kolmatta viikkoa, toistaiseksi se ei ole opettanut mitään uutta. Mutta työvoimatoimisto on tyytyväinen.

Koko iltapäivä rassaillaan Kuisman Peugeotia. Pitäisi vaihtaa jarrupalat, ja sitten virranjakajassa on jotain. Minä en tajua niistä mitään, mutta tässähän sitä oppii. Välillä käydään Kuisman tutulla, jolla on autopaja. Saan kiitosta kun huomaan rälläkän laikan murtuneen, se olisi voinut hajota palasiksi käytössä.

Toukokuu

10

Sannan kissat Persikka ja Hopeakuu ovat evakossa täällä. Ne pelkäävät sitä niiden rovaniemiläisten koiraa. Kolmas kissa Rontti, musta pitkäkarvainen kissavanhus ei piittaa, se on kokenut katti.

Kundit eivät pääse koirasta eroon. He haluaisivat myydä, mutta se ei onnistu koska he ovat varastaneet sen. Joku rotukoira se on, korvassa tatuointi siitä merkkinä ja sellaista.

Sanna kertoo että on ihastunut Atteen. Ja lisäksi Sanna on saanut Atelta c-hepatiitin. Kertoi siitä nyt vasta, kun tarvitsi krapulassa kuuntelevaa korvaa.

– Että häh??!?

– Nii, ei se täyshomo ole.

– Kauan te ootte sit ollu?

– No me kiinnostuttii silloin ku mä chattasin. Sit ku mä lähin käymään Lapissa se varsinaisesti alko.

– Onks toi sit paha tuollanen hepatiitti? Niitä on sit varmaan joku a- ja b-kin olemassa?

– Ei se parane ikinä. Voi olla oireeton kyllä vuosikausia. Rasittaa se maksaa, ei pitäisi juoda.

12

Eilen illalla kotiviini maistui Kuisman luona. Kuisma joi, Bisse joi, minä join ja ihan liikaa. Lähdin