Wrightin veljesten unet

By Jouko Kivinen

"Kokoelman avaava kuusisivuinen dadahenkinen runo Pitkäkoipinen mies tuo mieleen niin Beckettin, Kirstinän kuin John Lennoninkin, mutta on samalla omaperäinen, yhtaikaa ajaton ja ajassa kiinni oleva sanataideteos. Jatkossa meno muuttuu totunnaisemmaksi, mutta säilyttää vakavuutta ja sarkasmia yhdistelevän tyylilajinsa. Illuusiottoman tarkkanäköisesti runot (esim. Cadiz ja Cannes 1993) paljastavat kullattujen kulissien taakse kätkeytyvän tyhjyyden. Runoelma Keltainen lehdistö tiivistää näkemyksen yhteiskunnasta, jossa vain raha, pinta ja kuluttaminen merkitsevät jotain ja joka jakaa kansalaisensa julmasti voittajiin ja häviäjiin. Mielipiteet eivät ole uusia ja ainutlaatuisia, mutta ne on kyetty pukemaan tuoreeseen ja persoonalliseen muotoon. Hyvärytmiset runot ovat taidokkaita, vapaasti hengittäviä, kuitenkin tarkkoja ja tiiviitä. Kielen taituruus ja ajatuksen selkeys yhdistyvät tässä teoksessa poikkeuksellisen onnistuneella tavalla. Jollakin tavalla kirjoittaja on kokoelmansa loppua kohden vielä pystynyt parantamaan runojaan niin, että monien omakustannekirjojen täyterunoja tästä teoksesta ei löydy."

Teos on Päätalo-instituutin vuoden 2016 kilpailun voittaja runoteosten sarjassa; edellä raadin arvio.

• Language: Suomi
• Publisher: Jouko Kivinen
• Release date: Mar 27, 2014
• ISBN: 9781310598388

Jouko Kivinen

Olen helsinkiläinen, alunperin Sysmän korpikuusikoiden kätköistä esiin mönkinyt kirjoittaja. Isä on umpihämäläinen, äiti tuli taloon Tyrnävältä. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen lähdin Helsinkiin opiskelemaan filosofiaa ja fysiikkaa. Opinnot keskeytyivät (palasin tekemään ne loppuun 25 vuotta myöhemmin), seurasi matkailua, vaihtoehtoelämää ja sekalaisia työsuhteita. Lapseni tulevan äidin kanssa harjoittelimme perhe-elämää Isnäsissä ja vähän muuallakin. Aika oli kovaa ja maa savista. Lopulta Perhe Oy sitten hajosi, muutin Kouvolaan ja sitten takaisin stadiin. Aloin kirjoittaa jo opiskeluaikoina. Ensimmäiset teokset olivat vessanseinärunoja jotka oli allekirjoittanut J. Stoned. Lehtijuttuja tuli joitakin. Porvoon taidetehtaassa kävin kirjoittajakurssin 1999-2000. Vuonna 2012 reipastuin ja rakentelin pöytälaatikkopinkat kokonaisuuksiksi ja suolsin ne nopeaan tahtiin ulos e-kirjoina ja tarvepainatuksina. Kaksi runoteosta on palkittu Taivalkosken instituutin kilpailussa. Tätä esittelyä kirjoittaessani hion kokoon romaania. Muuten harrastan aikidoa ja vaeltelen taidegallerioissa.

Book preview

PITKÄKOIPINEN MIES

Olipa yksi mies semmoinen ei mikään niin kovin iso, poika se oli melkein ja poppamiehet olivat sen kironneet niin ettei se osannut koskaan levätä vaan se mies vaelsi pitkin katuja pitkin koivin, varsin pitkin ja ehti kiertää monet kylät niin kuin sen piti

kun se haeskeli vanhoja kaikuja jotka aina karkasivat kun se mies koetti ottaa niitä kiinni ja omiksi. Näet se mies kaipasi jotenkin eikä osannut oikein olla niin että se kulki ja etsi ja tupakoi reikiä ilmaan ja tuumi että jospa joskus vielä muuttuisi kaikki

vaan ei näkynyt sitä kapinaa, muita kulkijoita vain ja siitä miehestä ne näyttivät ihan menninkäisiltä kun se katseli niitä sieltä korkealta koipiensa päältä ja oli ihan niin kuin niillä olisi ollut varjot kaikilla pään päällä sellaiset taivaalta suojaavat ja sen tippumiselta ja siltä mitä sieltä tuli.

Vaikka se siltä vain näytti niin olivat ne outoja aikoja ja vaikka maisema näyttikin nätiltä ja peilaajan unelmalta, oli paljon lasia ja lasitorneja ja terästä ympäriinsä niin mitä se mies niistä, se meni vaan aina meren rantaan ja huuteli siellä kaikenlaista yli aaltojen.