Kuoleman aika: Osa 3

By Jesper Bugge Kold

Kylmä tunkeutuu luihin ja ytimiin. Toisen maailmansodan raivotessa kaksi pientä tyttöä kulkee jalan halki Saksan: vahva Astrid ja kuumeinen pikkusisko Marta. Mutta näyttää siltä, ettei heillä ole paikkaa minne mennä, kun maailma ympärillä tuntuu tuhoutuvan. Pitkät yöt pommitusten keskellä ja kaikkialla kuolleita ihmisiä sekä hävitettyjä rakennuksia. Etäisyydessä näkyy ehjältä vaikuttava rakennus: kirkontorni osoittaa suoraan kohti taivasta. Tytöt suuntaavat nopeasti kohti kirkkoa mutta ymmärtävät pian, etteivät he ole ainoita matkalla sinne...-

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Mar 9, 2020
• ISBN: 9788726261851

Book preview

www.egmont.com

James heräsi hätkähtäen. Vartalo säpsähteli hämillään, kun hän avasi silmänsä. Missä hän oli? Hetken hän katseli ympärilleen kuin eksyksissä. Hän nosti katseensa holvikattoon, tunsi puupenkin selkänsä alla ja muisti olevansa kirkossa.

Miten kauan James oli nukkunut? Hän käänsi katseensa ikkunaan. Ulkona oli vielä pimeää. Hänen olisi hankkiuduttava ulos kirkosta ennen aamua. Sitten hänen olisi jatkettava matkaa. Jokin sanoi hänelle, ettei hän ollut enää kaukana Ranskasta, ehkä kuudes aisti tai vain vaisto.

Hämärässä valaistuksessa oli jotain rauhoittavaa, kuin se olisi auttanut häntä piiloutumaan, kuin se olisi ollut hänen uskottunsa. Hän ei ollut puhunut kenenkään kanssa Byronin jälkeen eikä ollut kuullut omaa ääntään. Hän alkoi puhua kirkolle, hiljaa ja salamyhkäisesti. Oli outoa kuulla oma äänensä tai ylipäätään kuulla jonkun puhuvan.

Sitten varjo lehahti seinällä nopealla liikkeellä kuin tuulenpuuska, joka katoaa saman tien. Yhtäkkiä kirkko täyttyi toisenlaisista äänistä. Sisällä oli muitakin.

Jamesin valtasi pelottava tunne, että häntä tarkkailtiin. Joku katseli häntä. James hieraisi silmiään, ja siinä hän seisoi, kuin pieni peikko tai keiju, punaposkisena ja laihana. Pikkuinen tyttö.

James ja tyttö katselivat toisiaan ikuisuudelta tuntuneen ajan. He vain tuijottivat. Tytön silmät olivat suuret ja pyöreät, pää oli pieni ja likainen. Pieni vartalo oli jähmettynyt tytön nähdessä Jamesin. Tyttö oli kauhuissaan. Miltä James mahtoikaan näyttää? James ojensi kättään rauhoitellakseen tyttöä.

Silloin tyttö päästi pitkän huudon, läpitunkevan, kaiken puhkovan ulvaisun. Hirvittävä meteli täytti kirkkosalin. Hetken James luuli nukkuvansa yhä ja tytön olevan hirveästä painajaisesta, mutta ääni oli liian kamala ja kesti liian pitkään.

Tytön huuto hälyttäisi papin paikalle, joten Jamesin oli tehtävä jotain. Hän halusi ottaa tytön syliin, jotta tämä lopettaisi, ja kurotti tyttöä kohti. Tyttö perääntyi, ja meteli jatkui. Hänen huutonsa kajahteli katon alla.

James nousi penkiltä. Tyttö vain tuijotti häntä ja huusi.

Sitten James huomasi jotakin. Kirkossa oli muitakin kuin tyttö. Joku oli Jamesin takana. Samassa jokin iskeytyi kovalla voimalla hänen ohimoonsa. James tunsi kivun kuin salamaniskun. Hänen