Pako Tallinnaan

By Anna Amnell

Isänsä taitavaksi soittajaksi opettama Lucia matkustaa Helsinkiin opettamaan muillekin luutunsoittoa. Matka saa kuitenkin ikävän käänteen, kun 13-vuotiaan Margareta-oppilaan isä kuolee kulkutautiin ja tyttö on vähällä joutua väkisin naitetuksi vanhalle kauppiaalle. Niinpä päättäväinen Lucia vie oppilaansa turvaan Tallinnaan, jonne heidän kanssaan matkustaa myös Margaretan serkku Vilppu.Jännittävä nuortensarja jatkuu seikkailulla vuoden 1562 Helsingissä ja Tallinnassa! Yllätyksellisessä, historiallisessa tarinassa esiintyvät myös Juhana-herttua ja Katariina Jagellonica.Mukaansatempaava, teini-ikäisestä Luciasta kertova nuortenkirjasarja sijoittuu eloisaan, 1500-luvun Ruotsi-Suomeen.

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Sep 15, 2022
• ISBN: 9788728434369

Book preview

Pako Tallinnaan

Copyright © 2006, 2022 Anna Amnell and SAGA Egmont

All rights reserved

ISBN: 9788728434369

1st ebook edition

Format: EPUB 3.0

No part of this publication may be reproduced, stored in a retrievial system, or transmitted, in any form or by any means without the prior written permission of the publisher, nor, be otherwise circulated in any form of binding or cover other than in which it is published and without a similar condition being imposed on the subsequent purchaser.

www.sagaegmont.com

Saga is a subsidiary of Egmont. Egmont is Denmark’s largest media company and fully owned by the Egmont Foundation, which donates almost 13,4 million euros annually to children in difficult circumstances.

Kiitokset professori Kari Aleniukselle, joka on ystävällisesti lukenut tämän kirjan käsikirjoituksen.

Kotona Kuuselassa

syksyllä 1562

- Pysyisit nyt vähän aikaa paikallasi. Sinä olet kuin tulisilla hiilillä, Kuuselan Helka-rouva sanoi tyttärelleen Lucialle. Hän selvitteli sormin Lucian paksua punaista tukkaa, joka ulottui polviin saakka.

- Mikä sinua oikein vaivaa?

- No, kun minä lupasin mennä sinne Helsinkiin, Lucia vastasi.

- Mikä kiire sinulla sinne on? äiti kysyi. Eihän sillä asialla ole noin kova kiire, äiti sanoi.

Helsinkiläinen kauppias oli pyytänyt Luciaa vieraaksi kotiinsa, jotta hänen tyttärensä ja Lucia voisivat laulaa ja soittaa yhdessä.

- Minä en pidä ollenkaan siitä, että sinä menet sinne Helsingin hulinaan, äiti sanoi.

- Isä lupasi jo, Lucia muistutti. - Minähän olen Martti-kauppiaan talossa yhtä hyvässä tallessa kuin kotonakin. Heillä on korkea pisteaita tontin ympärillä.

- Ai, tuo koski, Lucia valitti.

- Pakkohan minun on poimia tästä kaikki oksat ja roskat. Miten sinä voitkin saada tukkasi tällaiseen kuntoon?

- Johan minä sanoin. Kun ratsastin pikkupolkua, tukka tarttui oksaan. Hyvä, etten jäänyt puuhun roikkumaan". Onneksi Kuisma oli niin viisas, että pysähtyi heti.

- Joka pusikkoon sitä sinäkin menet, äiti sanoi päätään pyöritellen

- Saanhan minä Kuisman mukaan? Lucia pyysi.

- Ethän sinä muuten pääse siellä liikkumaan.

Lucia tarvitsi oman hevosen ja erikoisen satulan, sillä hän oli pieni kooltaan. Häntä sanottiin kyynärän mittaiseksi tytöksi. Omalla hevosellaan hän voisi ratsastaa minne tahansa. Viime aikoina hän oli alkanut käyttää ratsastaessaan uutta pitempää ratsastusviittaa ja hattua, jossa oli pitkä sulka, jotta näyttäisi edes vähän pitemmältä.

- Sinä olet tainnut kyllästyä Kuuselaan, palvelustyttö Vehnäpää sanoi Lucialle.

- En ole kyllästynyt ainakaan sinuun, Lucia sanoi. - Tuon sinulle jotakin mukavaa Helsingistä.

Vyötärölle ulottuva letti heilui Vehnäpään selässä, kun hän alusti leipätaikinaa mekon hihat käärittyinä kyynärpäihin asti, valkea vaate kietaistuna vyötäisille.

Vehnäpää oli tullut Kuuselaan töihin jo pikkulapsena vauvan kehtoa keinuttamaan. Nyt hän oli Helka-rouvaa pitempi ja teki taloustöitä Helka-rouvan ja imettäjän kanssa.

Tietenkin Lucia piti Vehnäpäästä, mutta Vehnäpää oli nykyään niin kiireinen, ettei hän joutanut olemaan Lucian kanssa. Sitä paitsi ensi kerran elämässään Lucialla oli salaisuus, jota hän ei uskaltaisi paljastaa Vehnäpäällekään. Tähän asti he olivat olleet kuin sisaret, kertoneet kaikki asiat toisilleen. Lucia oli nimittäin tehnyt toisenkin, salaisemman lupauksen, ja sillä asialla oli kiire.

Lucia ajatteli, että oli oikein hyvä asia, että isä oli nyt juuri Turussa käymässä. Hän olisi heti kääntänyt Lucian nurin kuin hansikkaan ja saanut selville koko totuuden. Siitä vasta ei olisi hyvä seurannut.

Hän oli saanut paketin veljeltään, joka oli Saksassa opiskelemassa. Paketissa oli neliönmuotoinen kukkaro, joka oli taiteltu pehmeästä nahasta kuin kukkaseksi. Lucia oli luvannut viedä sen Helsinkiin mahdollisimman pian.

Helsinkiin

Lucia keri lankaa äidin pitäessä vyyhteä, mutta harmaa lankakerä vierähti vähän väliä lattialle, kun hän mietti Helsingin matkaa. Mirri kävi aina kerän kimppuun, kunnes äiti nosti sen syliinsä ja laittoi sen ulos.

Lucia tunsi äkkiä olonsa yksinäiseksi omassa kodissaan. Salaisuus erotti hänet muista.

Koti oli muuttunut myös sen vuoksi, kun isoäiti oli kuollut. Ebba-rouva oli vain nukahtanut eräänä iltana, kuollut vanhuuteen. Lucialla oli vieläkin ikävä isoäitiään.

Hän oli saanut perinnöksi isoäidin hopeisen balsamirasian. Isä oli puhdistanut ja kiillottanut sen. Lucia oli laittanut sen sisälle yrttejä, joista tuli hyvää tuoksua.

Tuoksurasia oli muisto isoäidistä ja riippuisi aina hänen vyöltään. Se kulkisi mukana niin kuin isoäidin tarinat hänen muistissaan. Hän huomasi ajattelevansa niitä usein.

- Ei kai tässä muu auta, kuin päästää sinut sinne Martti Lyypekkiläisen taloon, äiti sanoi. - Jospa opit siellä jotain uutta.

- Sinun pitää ottaa paljon lämmintä vaatetta, äiti alkoi selittää. - Muistuta minua, että laitetaan mukaan se uusi jäniksennahalla vuorattu