Vertti ja Jessa tien päällä

By Riitta Latvala

Kesäloma on juuri alkamassa! Serkusten Vertin ja Jessan pitäisi olla innoissaan, mutta se on hankalaa. Vertin isä aloittaa nimittäin juuri uudessa työpaikassa. Luvassa ei ole siis jännittäviä matkoja! Kun Vertti ja Jessa menevät tapaamaan iäkästä ystäväänsä Untoa ja tämän Rauha-koiraa, tilanne muuttuu yllättäen. Unton ystävä Hilja on pyytänyt apua mystisen tehtävän selvittämisessä. Vertti ja Jessa pääsevät vanhempien luvalla mukaan. Perillä selviää, että Hiljan Roope-koira on kadonnut. Onnistuuko pelastuspartio löytämään Roopen? Vertti ja Jessa tien päällä on toinen osa hurmaavassa serkuksista kertovassa sarjassa.Serkukset Vertti ja Jessa eivät jää toimettomiksi, jos kohtaavat ongelman. Oli kyseessä kadonnut koira tai paikallisen metsän suojelu, serkusten pelastuspartio on aina valmiina toimimaan!

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: May 25, 2022
• ISBN: 9788728203460

Book preview

Vertti ja Jessa tien päällä

Copyright © 2017, 2022 Riitta Latvala and SAGA Egmont

All rights reserved

ISBN: 9788728203460

1st ebook edition

Format: EPUB 3.0

No part of this publication may be reproduced, stored in a retrievial system, or transmitted, in any form or by any means without the prior written permission of the publisher, nor, be otherwise circulated in any form of binding or cover other than in which it is published and without a similar condition being imposed on the subsequent purchaser.

www.sagaegmont.com

Saga is a subsidiary of Egmont. Egmont is Denmark’s largest media company and fully owned by the Egmont Foundation, which donates almost 13,4 million euros annually to children in difficult circumstances.

Luku 1

Apua, hirmumyrsky Katariina!

Vertin ja Jessan hartaasti odottama kesäloma oli pilalla. Heidän piti lähteä mökille heti koulun päätyttyä. Siellä heidän oli tarkoitus uida joka päivä. Olisi ollut hauskaa myös onkia kaloja ja paistaa nuotiolla lettuja.

Vaan kuinka kävi? Kaikki serkusten suunnittelemat mökkipuuhat jäivät pelkiksi aikomuksiksi. Vertin iskän uusi työ alkoi nimittäin heti kevätjuhlan jälkeen. Hyvästi kalaretket ja järvellä souteleminen!

Vertti ja Jessa kiepsahtivat kulman takaa Möksän etupihalle. Heidän vanhat ystävänsä Unto ja Rauha olivat sentään kotona. Möksälle lapset olivat aina tervetulleita. Ja mikä parasta: Unton seurassa sattui ja tapahtui. Niin myös nyt.

– Varoitus, lapset! Sisälle ei voi mennä. Siellä riehuu hirmumyrsky Katariina, Unto huikkasi Kaara-autonsa ovelta.

– Häh? Vertti ja Jessa huudahtivat. Rauha lekotteli Kaaran vieressä nurmimättäällä. Pörröturkki sulautui ympäristöön: ei karvan värähdystä.

Möksäkin näytti seisovan tukevasti perustuksillaan. Vihreiksi maalatut seinät kannattelivat punertavaa tiilikattoa. Katon laella komeili musta savupiippu. Etukuisti oli kohdallaan, ei siis yhtään vinksallaan.

Mutta mitä ihmettä? Kuistin kaiteilta roikkui monta iloisenväristä raidallista räsymattoa. Ihan kuin mummun jokakesäinen mattopyykki, lapset tuumivat.

– Kodinhoitajan nimi on Katariina, Unto selvitti äreänä. – Eikä mokomalle matamille tietenkään kelvannut mun hyvä järjestykseni. Ensi töikseen se heitti matot pihalle.

Unto sukelsi Kaaran sisälle niin, että vain jalat pilkottivat ovenraosta. Rauha nosti kuonon tassujen välistä. Kirsu kohosi korkeuksiin niin kuin haistellakseen tuulen tuomia tuoksuja. Nyt Rauha vingahti. Selvästi koirarouva jakoi Unton närkästyksen. Kuonosta purkautui surkeaa ulinaa.

Tämäkö on maailman palkka? Minut on syrjäytetty. Tuokaa kruununi heti takaisin!

Lapset kiiruhtivat paijaamaan Rauhaa. Vertti rapsutti kyljistä, Jessa kuopsi korvien takaa. Koiravanhuksen mielestä maailmankirjat olivat sekaisin. Sellaisissa tilanteissa itse kukin kaipasi hiukan paijaamista. Rauhakin rauhoittui pikkuhiljaa.

Kaaran sisältä kuului muminaa ja ärinää. Vertti ja Jessa katsahtivat toisiaan. Asiat olivat totisesti solmussa. Oliko Unto siivouspuuhissa?

– Jo on aikoihin eletty, Jessa tokaisi, ja Vertti nyökkäsi niin kuin pisteeksi perään.

Unto punki Kaarasta ulos. Kädessään hän roikotti postikorttia. Maisemakuvasta pilkotti sinistä järveä, koivunrunkoja ja hattarapilviä.

– Löysinpäs! Tämä tuli jo eilen, mutta sitten meidän piti karauttaa vanhojen kaarojen kokoontumisajoon. Unohtui koko kortti.

– Keneltä se on? Vertti uteli.

– Ja mitä siinä lukee? Jessa jatkoi.

Unto raapi takaraivoaan tutusti. Lapset tiesivät, että Möksän isäntä mietti jotakin korttiin liittyvää. Serkukset ilmeilivät toisilleen. Kärsivällisyyttä, he sähköttivät silmillään.

Postikortit olivat Vertin ja Jessan mielestä hauskoja ja jännittäviä. Oli ihanaa saada terveisiä maailmalta, miksei lähempääkin. Vertti piti eniten eläinaiheisista kuvista. Jessa keräili kortteja, jotka esittelivät maailman eri kaupunkeja.

– Tämä on vanhalta ystävältäni. Lukekaa itse, Unto kehoitti.

Verttiä ja Jessaa ei tarvinnut kahta kertaa käskeä. Näin kortissa luki, hiukan huterin tikkukirjaimin:

UNTO! TULE ÄKKIÄ. TÄÄLLÄ EI HYVÄ HEILU.

TIEDÄT KYLLÄ KUKA

Perään oli sutaistu osoite, mutta ei lähettäjän nimeä. Lapset katsahtivat Untoa ymmällään.

– Kuka on kuka? Jessa puuskahti.

– Ja mitä se tarkoittaa, ettei hyvä heilu? Vertti oli pakahtua.

Jännityksen lieskat polttelivat lapsia. TULE ÄKKIÄ kuulosti lupaavalta. Mielessään he asettautuivat jo Kaaran takapenkille.

– Tämä on pelastus! Unto intoili. – Päästään pois hirmumyrskyn kourista. Kaara alle ja menoksi! Hilja odottaa.

– Hilja? Vertti ja Jessa yllättyivät. Nimi ei tuntunut viittaavan pokerinpelaajiin tai