Vertin ja Jessan pelastuspartio

By Riitta Latvala

Vertti ja Jessa ovat serkuksia. Jessa on aina valmiina seikkailuun, kun taas Vertti harkitsee asioita serkkuaan pidempään. Kun serkusten ystävät joutuvat yllättäen pulaan, Vertti ja Jessa ovat valmiina auttamaan. Eihän se käy päinsä, että vanhan Unto-herran ja tämän Rauha-koiran talo kolattaisiin alas? Missä Vertti ja Jessa sitten leikkisivät sirkusta? Kaiken huipuksi myös läheinen metsikkö aiotaan kaataa! Vertin ja Jessan pitää estää kaupungin aikeet – tämä vauhtikaksikko on valmiina laittamaan kapuloita rattaisiin!Vertin ja Jessan pelastuspartio aloittaa valloittavan serkuksista kertovan sarjan.Serkukset Vertti ja Jessa eivät jää toimettomiksi, jos kohtaavat ongelman. Oli kyseessä kadonnut koira tai paikallisen metsän suojelu, serkusten pelastuspartio on aina valmiina toimimaan!

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: May 25, 2022
• ISBN: 9788728203484

Book preview

Vertin ja Jessan pelastuspartio

Copyright © 2016, 2022 Riitta Latvala and SAGA Egmont

All rights reserved

ISBN: 9788728203484

1st ebook edition

Format: EPUB 3.0

No part of this publication may be reproduced, stored in a retrievial system, or transmitted, in any form or by any means without the prior written permission of the publisher, nor, be otherwise circulated in any form of binding or cover other than in which it is published and without a similar condition being imposed on the subsequent purchaser.

www.sagaegmont.com

Saga is a subsidiary of Egmont. Egmont is Denmark’s largest media company and fully owned by the Egmont Foundation, which donates almost 13,4 million euros annually to children in difficult circumstances.

Luku 1

Tarkastaja Makkonen, päivää

Kaikki alkoi siitä, kun oveen kolkutettiin. Vertti ja Jessa olivat leikkimässä sirkusta, ja Jessa säikähti koputusta niin, että putosi pöydältä.

– Avaa ovi, kähisi Jessa.

– Ei avata. Eihän täällä ikinä käy kukaan, Vertti jupisi vastaan.

Se oli kyllä ihan totta. Yleensä he saivat leikkiä Möksällä kenenkään häiritsemättä.

– Entä jos se kuuli, kun mä putosin? Jessa hätäili. – Pakko meidän on avata.

– Eikä, kun ei Untokaan ole kotona.

Vertti oli jo varma, etteivät kolkuttajan aikeet olleet hyvät. Hän ei kumminkaan sanonut Jessalle mitään, jotta Jessa ei suotta hätääntyisi.

Kolkutus koveni, vaihtui rynkytykseksi. Jessa pani kädet puuskaan ja ilmeili pöydän takana.

– Okei, mennään sitten, Vertti antoi periksi. Niin asiat monesti sujuivat serkusten kesken: Jessa halusi jotakin, Vertti harkitsi ja jarrutti. Antoi sitten periksi.

Silloin kun Vertti puolestaan teki aloitteen, syöksyttiin kohti päämäärää hippulat vinkuen. Jessa näet oli aina valmis seikkailuun.

Nyt Vertti kiiruhti eteiseen. Jessa hiipi kärppänä perässä. He vilkaisivat toisiaan, ja Vertti työnsi oven ripeästi auki. Tuli mitä tuli.

Kevät henkäisi vastaan kynnykseltä, ja sisään ryntäsi hattupäinen mies salkku kädessä. Se pälyili ympärilleen kuin saalista vaaniva silmälasikäärme.

– Tarkastaja Makkonen, päivää! Tulin tapaamaan Unto Metsämaata, mies esitti asiansa.

– Unto ei ole kotona. Se meni viemään Rauhaa lääkäriin, Vertti selvitti mokomalle kobralle.

– Jaaha, ja te olette? mies kysyi. Sen katse vipotti yhä ympäri huonetta niin kuin Vertti ja Jessa olisivat olleet pelkkää ilmaa. Eivät totisesti olleet.

– Mä olen Vertti ja toi on Jessa. Me leikitään sirkusta. Ollaan siis Unton kavereita.

– Jaaha jaaha, vai että sirkusta, ja kavereita. Kovin NUORIA olette, jos minulta kysytään. No, käy tämä kai näinkin. Minun on tehtävä ALUSTAVA tarkastus, siis kartoitus. Että miltä täällä näyttää ja mitä tarkempia tutkimuksia vaaditaan. Sellaista.

Makkonen kaivoi lehtiön ja kynän salkustaan.

– Ei me pieniä olla, vaan täytetty jo yhdeksän, Vertti täsmensi miehelle.

– Me ollaan serkuksia. Ja meillä on lupa leikkiä täällä, Jessa jatkoi.

– Eskarista asti! Vertti lisäsi kuin huutomerkkinä perään.

Tarkastaja vain vilkaisi heitä. Sitten se alkoi kiertää huonetta, höpisi itsekseen ja teki merkintöjä.

Vertti ja Jessa katsahtivat toisiaan. He olivat kumpikin kerrassaan tuohtuneita. Sellaisessa tilanteessa Jessa monesti sanoi ääneen sen, mitä he kumpikin ajattelivat. Niin myös nyt.

– Kuulkaapas, herra tarkastaja. Onko teillä kotietsintälupaa? Jessa kysyi jäätävästi.

– Mitäs te sellaisella? Makkonen hymähti nenänvarttaan pitkin.

– Se pitää näyttää, ennen kuin voi penkoa paikkoja, Vertti selitti kuin itsestään selvästi.

– Telkkarissakin tarvitaan aina lupa, Jessa huomautti.

He tiesivät, koska katselivat toisinaan iltapäivällä tv:n poliisisarjaa. Yleensä heillä oli kyllä parempaakin tekemistä, kuten leikkimistä, piirtämistä tai pelien pelaamista. Tiedäthän: kaikkea sellaista, mitä voi harrastaa, kun on päästy koulusta ja on ihana vapaus tehdä mitä haluaa.

Tarkastaja Makkonen suoristui täyteen pituuteensa. Ukko seisoi keskellä Unton olohuonetta ja alkoi syytää sanoja kuin tulivuori kiviä ja tuhkaa.

– Minulla on kuulkaas Viraston edustajana täysi oikeus tutkia tämä talo. Sitä paitsi Unto Metsämaa ei itse edes ole