Pikku-Mattian Matka Ajassa

By Giorgio Aldo Maccaroni

On jouluaatto ja kahdeksanvuotias Mattia on kotona vilustuneena odottamassa joulunviettoa vanhempiensa ja sukulaistensa kanssa.

Illallisen jälkeen Mattia palaa sänkyynsä ja, ennen kuin nukahtaa, kuuntelee isänsä kertomaa tarinaa Andreasta, samanikäisestä pojasta kuin hän itse. Andrea oli elänyt sata vuotta aikaisemmin ja sairastunut vaaralliseen sairauteen, jonka hoitoon tarvittiin penisilliiniä, jota ei siihen aikaan vielä ollut olemassa.

Mattia kuuntelee mielenkiintoista tarinaa tuntien sääliä huono-onnista poikaa kohtaan. Ei ainoastaan siksi, että Andrea on vaarassa kuolla, vaan myös siksi, että hänen isänsä on lähtenyt pois kotoa ja hylännyt hänet.

Yhtäkkiä uni saa voiton. Isä huomaa sen ja antaa Mattian nukkua. Juuri kun Mattia on nukahtamaisillaan, saapuu Joulupukki, joka tarjoutuu viemään Mattian ajassa taaksepäin tutustumaan Andreaan ja viemään hänelle parantavan lääkkeen.

Mattia suostuu seuraamaan Joulupukkia ja matkustaa porojen vetämässä reessä sata vuotta ajassa taaksepäin.
Joulupukki hyvästelee Mattian luvaten palata hakemaan hänet seuraavana jouluna.

Näin alkaa Mattian seikkailu ajassa.

• Language: Suomi
• Publisher: AIDIF
• Release date: Dec 14, 2021
• ISBN: 9788899203047

Book preview

Giorgio Aldo Maccaroni

Pikku-Mattian

matka ajassa

AIDIF

Oikeudet pidätetään 2012 Pro Aidif S.A.S.

Via Salaria, 53 - 00198 Rooma

[e-mail] - www.aidif.it

ISBN 978-88-99203-04-7

Suomenkielinen käännös Jaana Merasvuo

https://true-editions.com

Graafinen toteutus ja taitto eBook di Gabriele Giagnoli

[e-mail]

SmashWords - Käyttötarkoitus

Tämä e-kirja on tarkoitettu henkilökohtaiseen käyttöön. Sitä ei voi myydä tai luovuttaa kolmansille osapuolille.

ELÄMÄKERTA

Giorgio Aldo Maccaroni on asianajaja, Italian perheoikeuteen erikoistuneen yhdistyksen puheenjohtaja ja perustaja. Korkeimman oikeuden asianajaja Giorgio Aldo Maccaroni on toiminut oikeusasiainneuvonantajana Italian viestintäministeriössä (vv. 2002–2005), koordinaattorina Viestintäministeriön Internet ja alaikäiset- lautakunnan säädösjaostossa Internet ja alaikäiset -itsesäätelyohjeen laadinnassa; alaikäisten suojelua TV:ssä käsittelevän lautakunnan jäsenenä hän osallistui vastaavan itsesäätelyohjeen laatimiseen.

Perhe ja alaikäisten oikeutta käsittelevien aineiden dosentti asianajajien erikoistumiskoulutuksessa Italian eri kaupungeissa, luennoitsijana lukuisissa perhe- ja alaikäisten asioita käsittelevissä konferensseissa.

Freelance-toimittajana Maccaroni on julkaissut juridisia artikkeleja Kaikki lyhyesti alaikäisten holhouksesta ja adoptoinnista, Alaikäisten rikosprosessin olennaiset piirteet ja Mitä tehdä asumus- tai avioerotilanteessa tai avoliiton päättyessä. Kirjailijana hänen tuotantoaan ovat Kuin veljekset- erikoisen adoptoinnin tarina, Te olette toivo ja Mitä olet valmis menettämään?.

Vieraana radio ja televisio-ohjelmissa liittyen lakialoitteisiin, joiden laatimiseen hän on osallistunut Italian Parlamentissa.

Sisällysluettelo

**************************************************

Luku I

Luku II

Luku III

Luku IV

Luku V

Luku VI

Luku VII

Luku VIII

Luku IX

Luku X

Luku XI

Luku XII

Luku XIII

**************************************************

I

Kello oli vähän jälkeen kahdeksan tuona jouluaaton yönä ja pienen aukion ympärillä olevat kadut näyttivät autioilta. Lumi laskeutui hitaasti, katulamppujen kellertävän himmeän valon luodessa hiljaisen ja odottavan ilmapiirin. Viimeiset näkyvissä olevat ihmiset kävelivät nopeasti kohti omaa kotiaan ja perhettään. Joku kantoi isoa pakettia yrittäen välttää niitä harvoja autoja, joita vielä kulki kadulla.

Mattia oli huoneensa, kylmästä osittain huurtuneen, ikkunalasin läpi onnistunut näkemään mitä aukioilla ja sen sivukaduilla tapahtui. Ikkunaa avaamatta hän oli kurkottanut, sängyllään seisoen, ja koettanut nähdä niin paljon kuin mahdollista ja, ennen kaikkea, yrittänyt kuvitella perhe-elämän eri tilanteita muiden lapsien kodeissa. Mattia piti erityisesti lumesta, joka laskeutui suurina hiutaleina, ja siitä taianomaisesta joulutunnelmasta, jota hänen oma perheensä eli lämmöllä ja rakkaudella.

Koska Mattialla oli flunssa, hän meni takaisin sänkyyn, sillä hän ei halunnut saada kylmää. Se olisi ollut ainoa seikka, joka olisi voinut häiritä paljon odotettua iltaa ja ihania hetkiä. Hän oli ollut sängyssä flunssan vuoksi vasta kaksi päivää, mutta ne tuntuivat ikuisuudelta, erityisesti juhlan aikaan, jolloin koulu oli kiinni loman vuoksi ja ainoana ajatuksena olisi pitänyt olla hauskanpito ystävien kanssa. Jos hän olisi ollut terve, hän olisi voinut mennä ulos ystävien kanssa ja leikkiä lumisilla kaduilla, heittää lumipalloja ja juosta hippaa. Varmasti hän ei olisi ollut tietokoneen tai television edessä, koska hän halusi mennä ulos ja elää maagista joulua ulkona lumessa, joka verhosi kaiken valkoiseksi. Hyvin harvoin Mattia mielellään kutsui ystäviään kotiinsa viettämään aikaa pelaamalla tietokoneella, Play Stationilla tai muilla elektroniikkapeleillä. Kuitenkin hän onnistui kokemaan monia hauskoja hetkiä ystäviensä kanssa, jotka suurimmaksi osaksi olivat myös hänen koulutovereitaan. Hänellä oli paljon hauskaa myös kotona, mutta tuolla hetkellä hän tosiaankin tunsi halua liikkua, juosta ulkona eikä olla paikallaan, liikkumatta, sängyssä. Ainoa onni oli joulu, tai paremmin sanottuna jouluaatto ja tunnetta täynnä olevan illan odotus, jolloin joulupukki olisi tullut käymään ihanien lahjojen kanssa. Hän kuvitteli joulupukin saapuvan reellään porojen vetämänä, runsaan lumen ja pilvien keskeltä tuikkivien tähtien seasta. Sen sijaan, hän ei ollut milloinkaan onnistunut näkemään sellaista näkyä josta isänsä ja sadut kertoiva. Itse asiassa muina jouluina hän oli nähnyt vain joulupukin saapuvan jostakin epämääräisestä kohdasta kotia lahjoja täynnä olevan suuren säkin kanssa. Sitten hän sai taputuksen ja lahjat ja näki joulupukin lähtevän pois ja katoavan. Joulupukin saapumista edelsi aina kotona pimeys, jota valaisivat vain muutama hämärä valo sekä joulukuusen ja seimen välkkyvät valot. Tällaiset olivat hänen muistonsa joulupukista. Hän olisi halunnut nähdä joulupukin sellaisena kuin hänet saduissa kuvailtiin: porojen vetämässä reessä, joka saapuu lentäen ja loittonee samalla tavalla.

Kuvitellessaan iltaa ja lähestyvää joulupukin saapumista, ovi avautui ja isä tuli sängyn viereen. Mikä on vointi? Millainen olo sinulla on Pikku-Mattia? kysyi isä hymyillen.

Vielä huono, isi. Minulla on nuhaa ja pää on kipeä. Haluan nousta sängystä ja tulla sinne, olohuoneeseen, teidän kanssanne.

Kohta tulet meidän kanssamme. Odota nyt vielä vähän lämpimässä sängyssä ja laita peitto hyvin päälle, muuten saat kylmää sanoi isä ja istuutui sängyn laidalle peittelemällä poikaa. Heti sen jälkeen hän vaistonvaraisesti silitti poikaansa. Illallisen jälkeen kerron sinulle hienon tarinan hän sanoi.

Minkä tarinan? kysyi Mattia.

Tarinan pojasta niin kuin sinä, joka eli kauan aikaa sitten, viime vuosisadalla.

Kerro se minulle nyt! sanoi Mattia.

Ei, nyt on liian vähän aikaa. Pitää mennä toiselle puolelle, illalliselle, koska äiti kutsuu meitä. Jaksatko nousta ylös? kysyi isä.

Joo.

No, mennään! Ja myöhemmin kerron tarinan sinulle.

Mattia nousi sängystä ja laittoi aamutossut jalkaansa. Isä katsoi häntä hellästi ja seurasi Mattia onnellisella katseella. Hän ajatteli mielessään miten ihanaa olisi, että kohta Mattia olisi vihdoinkin saanut pikkuveljen. Mattia oli aina halunnut veljeä tai sisarta, jonka kanssa jakaa elämän hetket, nauraa, leikkiä ja olla yhdessä. Kahdeksan pitkää vuotta oli kulunut ja, lopultakin, toisen lapsen syntymän aika oli lähellä. Mattia ei ollut voinut uskoa sitä todeksi, kun vanhemmat olivat ilmoittaneet siitä hänelle.

Isä katsoi edellään nopeasti ja eloisasti kävelevää poikaansa, jonka energia näytti pyyhkivän pois sänkyyn pakottaneen sairauden. Mattia oli