Opiskelija-asuntola – eroottinen novelli

By Amanda Backman

Juhlat Lundin yliopiston opiskelija-asuntolassa johtavat jatkoihin beerpongin, musiikin ja savukkeiden kera. Erik on saanut Veran kokeilemaan MDMA:ta ensimmäistä kertaa, ja nyt he odottavat malttamattomina nähdäkseen, miten kaikki muuttuu... ja voimistuu. Heidän välisensä raaka seksuaalinen jännite nousee uusille tasoille, ja ystävykset huomaavat olevansa hillittömän kiinnostuneita Johanista. Sitten he antavat täysin periksi himoilleen, ja yhteinen ekstaasi tekee kaikesta entistäkin parempaa.Opiskelija-asuntola on eroottinen novelli halusta ja himosta.-

• Language: Suomi
• Publisher: LUST
• Release date: Dec 1, 2021
• ISBN: 9788726334586

Book preview

Vera tuijotti Erikiä silmät suurina kuin lautaset, kun hän esitteli pieniä paketteja Veran edessä. Kitaran vahingoittamissa käsissä ne näyttävät pieniltä paperisilta marengeilta, mutta sisältö ei valitettavasti ollut makea tai mauton. Vera puree kynsiään, nostaa yhden paketeista, ottaa sen peukalon ja etusormen väliin ja tarkkailee sitä halvan kattovalon tylsässä valossa.

Kuinka kauan ennen kuin alkaa tapahtua? hän kysyy ja kävelee vaatehuoneeseen kaataakseen itselleen lasillisen vettä.

Odota, minulla on täällä siideriä. Nämä menevät mukavammin alas siiderillä kuin vedellä. Erik huudahtaa sohvalta. Vera astuu jälleen huoneeseen ja ojentaa lasinsa. Sitten hän askelee edestakaisin huoneessa muutaman kerran ja pyörittelee hiuksia sormensa ympärillä. Veran vatsassa pistelee. Se tuntuu kuin porealtaan ensimmäisiltä murahduksilta.

On huhtikuun viimeinen päivä, jota juhlitaan Pohjoismaissa valpurinyönä, ja suuri joukko ystäviä on juuri palannut opiskelija-asuntolaan jatkamaan juhliaan vietettyään koko päivän puistossa. Eräästä juhlasta lähtien (johon liittyi satoja alaikäisiä ja huteria parvekkeita), joka lähti huonoille raitelle vuosia sitten, ketään ulkopuolisia ei ole sallittu ovaalinmuotoiselle opiskelija-alueelle valpurinyön juhlamenojen aikaan. Kahta rakennusta ympäröi aita, ja kolme vartijaa tarkistaa kaikkien sisäänpääsyä haluavien henkilöllisyystodistuksen. Jotkut joutuvat lähtemään niin sanotusti tyhjin käsin ja kävelemään pettyneinä pois huutaen rivouksia vartijoille. Se merkitsee, että ainakaan opiskelija-asuntolassa ei hiippaile tuntemattomuuksia, jotka varastavat viinat kaapeista ja virtsaavat suihkuihin. Juhlatunnelma on lähes käsin kosketeltavissa.

Heillä on hauskinta, kun he saavat viettää aikaa yhdessä vain keskenään, ilman ketään muuta. Vain perhe. Ulkopuolisille se voi näyttää joukolta säälittäviä humalaisia, jotka yrittävät luoda upeaa tunnelmaa aidasta huolimatta. Mutta näin ei todellakaan ole. Vartijoilla on porttien luona kädet täynnä, ja poliisi partioi katuja, mutta käyvät asuntolalla vain välillä eivätkä koskaan astu alueelle. He ovat varmoja, että nuoret käyttäytyvät hyvin, kunhan juhliin osallistuvat vain asukkaat. Jokaisen käytävän ovet ovat auki vailla tunkeilevia vieraita. Vera ja muut perheensä jäsenet samassa kerroksessa kantavat kevättä sisällään kuin orastavaa kukkaa. Se vaeltaa verenkierrossa ja tukkii muutoin niin pessimistiset tulevaisuudennäkymät. Eikö niin, että jos aurinkokin palaa talven jälkeen, kaikki muukin varmasti järjestyy? Ehkä Vera pärjää elämässään. Ehkä tuntemamme maailma ei päätykään seuraavan 30 vuoden aikana.

Valpuri on jonkinlainen huipentuma, kun lohduttavan kepeä sää palaa. Tästä lähtien lämpötila vain nousee, ja nostaa yhä useampia versoja kukkaan. Ehkä kohoava kliimaksi orastaa myös juhlijoiden sydämissä. Keskiyöllä uusi vuodenaika alkaa virallisesti, ja muutoksen voi huomata perhosina vatsanpohjalla: se on kuin vuoristorata, jonka voi antaa vain viedä samalla, kun nauttii adrenaliinin kohinasta veressä. Kevät on todellakin alkanut ja laskeutunut Lundin kaupunkiin kuin kostea siitepölyallergia, ja aivan kuten aiempinakin vuosina, ihmiset viettävät sen humaltumalla raskaasti. He viipyvät puistossa koko päivän, pidempään kuin koko vuonna vuonna, kunnes kylmä alkaa nipistellä itsepäisesti taivaanrannassa roikkuvasta auringosta huolimatta. Koko kerros sykkii samaan tahtiin, ja jos joku päättää olla osallistumatta hauskanpitoon, heidän täytyy kestää uneton yö ystäviensä soidinhuutojen saattelemana. Mitä muuta se voisi olla? Ehkäpä syvä tunteen huuto? Halu upota täydellisesti kahlitsemattomaan tunteeseen.

Vera kikattaa, ja kietoo käsivartensa itsensä ympärille lähestulkoon juhlallisesti. He seisovat Erikin huoneessa käytävän päässä ja kuulevat heikkoa musiikkia ja huutoa keittiöstä, jossa muu jengi on aloittanut beerpongin. Suurin ääni näyttää kuuluvan Johanista, Samista, Marinasta ja Tovesta. Max luultavasti seisoo parvekkeella ja polttaa ketjussa vasta ostamiaan mentolisavukkeita, joita ihana kioskinpitäjä yhä myy kiellosta huolimatta. Vera tutkii Erikia hänen varovaisesti laskiessaan nykerönsä pöydälle, jotta hän voi käyttää molempia käsiään toimiessaan amatööribaarimikkona.

Siinä kestää noin 45 minuuttia, mutta joskus ne voivat toimia nopeamminkin. Kaikki riippuu henkilön painosta ja sen sellaisesta, mutta luulen, että kannattaa hengailla täällä ja antaa sen tehdä työnsä, Erik sanoo kaadettuaan heille molemmille lasin siideriä.

Mutta mitä... Haluan mennä keittiöön. Vera vinkuu ja läpsäyttää itseään pepulle. Vitsinä tietenkin. Hänen tiukat, vyötärölle ulottuvat farkkushortsit päästävät kovan äänen läimäytyksestä ja hänen ruskettuneet jalkansa hehkuvat valossa. Erik viheltää vihjailevasti. Vera vastaa tuhahduksella ja pyöräyttää silmiään, mutta Max näkee, että hän on imarreltu. Hänen kauniit, ruskeat silmänsä muuttuvat lähes mustiksi, kun ne sumenevat ja tuijottavat tiukasti Maxia, mikä saa hänen poskensa kuumenemaan ja punastumaan.

"Okei, selvä. Hyvä on. Mutta ei kerrota tästä kenellekään