Kaikella ystävyydellä

By ylermi soini

Kirjassa kuvataan erään perheen kuviteltua kohtaloa Suomenmaassa. Kirja on symbolinen ja kuvaa itse asiassa Suomen poliittista järjestelmää. Perhe edustaa Suomen kansaa. Tarinassa olevat toimijat ovat poliittisia elementtejä. Siten esimerkiksi poliisi ei todellisuudessa edusta poliisia, eikä palokunta palokuntaa, vaan itse asiassa Suomessa vallalla olevia poliittisia jakolinjoja. Poliittiset realiteetit peilautuvat kirjan makaabereihin tapahtumiin ja tapahtumien taustalla on 1990 luvun keskivaihe.

• Language: Suomi
• Publisher: Books on Demand
• Release date: Aug 10, 2021
• ISBN: 9789528079538

ylermi soini

Tarkoituksenani on projektioin välittää tiettyjä yhteiskunnallisia ilmiöitä siten, että maailmassa esiintyvät realiteetit kuvautuvat kuvitteellisissa tarinoissa, joiden luonne on epärealistinen.

Book preview

TARINA

Mikko makasi sairasvuoteellaan vanhainkodissa. Hän katseli ympärillään olevia ihmisiä, omaisiaan, jotka seisoivat siinä osoittaen teennäistä myötätuntoa. Siinä oli vaimo, Petra, poika Olli ja tytär Kreta. Varsinaiset kolme paholaista, Mikko ajatteli, muttei voinut puhua, koska sairaus oli vienyt puhekyvyn. Hän oli saanut aivoveritulpan. Nyt hän sai avuttomasti katsoa mitä muut tekevät hänen ympärillään tai tekivät hänelle.

Kuinka voit?, kysyi Kreta isältään ja asetti pöydälle kimpun ruusuja. Ne olivat punaisia. Mikko inhosi punaisia ruusuja, mutta hän ei voinut estää, eikä sanoa kuinka voi.

Sen huomasi myös Olli, tämä terävä-älyinen poika, jonka seksuaalinen suuntaus oli ollut hukassa tähän päivään asti lisäksi, että hän oli juoppo. Oli kuitenkin viimein huomannut olevansa hetero. Olli sanoi

-Eihän se osaa puhua. Se on kuin imeväinen, se vain jokeltelee ja tekee housuihinsa.

Kreta vastaa

-Tekee alleen, ei housuihinsa, ei sillä ole housuja. Sairaalassa ei ole.

Olli repäisi täkin Mikon päältä. Täkin alta paljastuivat Mikon vihreät sairaalahousut

-Katso nyt, sillä on housut

-Mikä vuosi nyt on?, Kreta kysyi

-1995, vastasi Olli

-En minä sinulta kysy, vaan isältä. Lääkärit tekevät niin.

-Mutta eihän tuo puhu, Olli sanoi

Rauhoittukaa, olette kuin lapset, sanoi Petra, Mikon vaimo, rauhallisesti. Sitten vilkaisten Mikkoa hän lakonisesti virkkoi

-Onhan sillä piilossa jossain rahaa. Tarkoitan, että jos ja KUN se kuolee, pitäisi päästä niihin käsiksi. Siksihän me tänne tultiin

-Mutta äijähän ei osaa puhua, sanoi Olli, lääkäri sanoi, turhaan me tänne tultiin, enkä mä halua nähdä äijää, enkä myöskään tota, minkä Olli sanoi viitaten siskoonsa Petra lähestyi miehensä sänkyä ja sanoi Kaikki nämä vuodet olen minä saanut kärsiä siksi, että menin naimisiin kanssasi. Olit kännissä, löit minua ja lapsia, olit öitä poissa kotoa juhlimassa ja niiden lumppujesi seurassa, valehtelit, jätit lapsesi ja minut heitteille. Nyt olet tyhjentänyt tilisi, hamppu.

Petra kääntyi lapsiensa puoleen

Muistatteko joulun 15 vuotta sitten?

-Joo oltiin pakkasessa koko yö, Olli sanoi

-Ja ukko oli sisällä, räyhäsi ja joi. Ei päästänyt meitä sisään, sanoi Petra, vaikka pakkasta oli parikymmentä astetta

-Joo, kohmees oli kädet, sanoi Kreta välinpitämättömästi

-Käveltiin kaupungin silloille, sanoi Olli, sa halusit hypätä mutsi, sillalta alas. Typerä ajatus kun joki oli jäässä.

-Olin paniikissa, sanoi Petra

-Sä oot aina paniikissa, sanoi Kreta

Petra mulkaisi tytärtään vihaisesti

-Mikä itse oot, lunttu, hän sihahti

Raha pitää perheen koossa, sanoi Olli hymyillen, varsinkin tällaisen perheen, mutta nyt on raha hukas ja perhe hajalla

Petra sanoi Mikolle

Rakas. Kaikella ystävyydellä. Jos et kerro me ensin kidutamme ja sitten tuhoamme sinut. Olet nyt siinä puolustuskyvyttömänä.

Läjällään kuin rätti. Kuoppa on jo sinulle kaivettu. Sorakasa, jolla sinut peitetään, on jo sen reunalla. Pappi odottaa. Kaikki on valmiina sinua varten. Senkun kuolet, mutta ennen sitä. Minne piilotit säästösi? Olemme katsoneet pankkitilit, etsineet kotoa, etsineet sieltä huvilanrötisköltä, jota kutsut kesähuvilaksi. Mutta meitä et huijaa. Et mene hautaan ennen kuin olemme saaneet rahamme, sika.

Ei se kerro, sanoi Kreta, vaikka osaisi puhua

Olli kääri hihojaan ylös ja käsissä olevat tatuoinnit tulivat esiin. Siinä oli tietysti lohikäärmetatuointi, joka syöksi tulta suustaan, lisäksi oli pääkallotatuointi, viikatemiestä esittävä tatuointi ja gorillan pää. Näiden lomaan oli kirjoitettu tatuointi kirjaimin I am deadly

-Älä näytä noita käsiä, sanoi Kreta inhoten, sä näytät tyhmältä

-Mikä mun handuissa muka on?

-Noi ällöttävät tatuoinnit, ne on niin typerii, pelkkää skeidaa.

Lohikäärme, voi vehnä, mikä lohikäärme sä mukaa oot?

-Se on symboli, sanoi Olli

-Ai symboli siitä, mitä sä et ainakan oo

-Mä synnyin lohikäärmeen vuonna, idiootti

-Olisit syntynyt jäniksen vuonna. Olisit voinut laittaa siihen tatuoinnin kun pupu syö porkkanaa. Itse asiassa sun nokkas on kuin porkkana

-Kaikil vankilakundeil on tatuoinnit, Olli sanoi

-Joo, sä oot muka ollut vankilassa, skagis

-Lopettakaa idiootit, sanoi Petra, tämä on vakava paikka. Jos äijällä on rahaa, mihin tänne se ois voinut sen kätkee

-Huumekuriirit ruukaa laittaa pyrstöönsä sellaisen köntin, sikshän niille tehdään se tarkistus, sanoi Olli

Petra ja Kreta katsoivat Ollia

-Luuletsä et ukko on tunkenut ahteriinsa rahansa?

-Miksei, sanoi Olli kohottaen olkapäitään, sitä paitsi, mä on lukenut Papillonin, niil oli köntti takapuolessaan jos oli rahaa, niillä vangeil siin kirjas

- Höpölöpö, ne täytyy olla jossain huvilalla, miten saatais äijä puhuun? sanoi Petra

-Sitä pitää kovistella, sanoi Olli ja katseli isäänsä. Tämä katsoi takaisin muljautellen silmiään uhmakkaasti

-On silmät kuin särjellä, sanoi Olli

-Ja liukas on kuin kala, Kreta lisäsi

Sairaalahuoneen ovi avattiin ja hoitajat tulivat sisään. Yksi heistä sanoi;

-No Mikko, eikö ole kivaa kun omaiset ovat käymässä

Mikko kohotti oikean kätensä ja yritti kohottaa keskisormensa ilmaan.

-Juuri niin, sanoi hoitaja, tämä on niin tyypillistä, mutta sairaan on aina vaikea sopeutua. Hoitaja naurahti hieman asettaen ruokatarjottimen Mikon eteen. Sitten hän katsoi Kretaa.

-Voisitteko te ehkä syöttää hänet, meillä on niin kiire.

-Totta kai, sanoi Petra ennenkuin Kreta ehti kieltäytyä

-Kas niin, sanoi hoitaja, paljon ravitsevaa ruokaa, ja herkullisia voileipiä

Sitten hoitajat lähtivät ruokailuvaunun kanssa.

-Meinaatsä syöttää ukkoo? kysyi Kreta hämmentyneenä

-En, sanoi Petra ja alkoi kauhoa Mikon edessä olevaa soppaannosta suuhunsa. Jo pian Olli oli napannut voileivän ja Kreta toisen.

-Tää voileipä on vähän nahkea, sanoi Kreta Mikon mölistessä sängyllä epämääräisesti. Mikko yritti kohottautua ylös, jotta saisi ruokatarjottimen kaatumaan, mutta tämä huomattiin ajoissa.

Petra nosti tarjottimen ikkunalaudalle, katsoi ikkunasta ulos ja sanoi

-Oikein kaunis maisema, ja aurinkokin hieman pilkistää

-Ai toi parkkipaikka ja metsä, onks se muka kaunis? kysyi Olli syöden leipäänsä. Ai niin. Tuol on pururata jota pitkin äijät ähkii juosten. Niitäkö sä katot? Voi ihra mikä näky. Ei toi oo lihasta, toi, äiti, se on läskii, joka juoksee. Eikä läskit lähde juosten noilta.

-No, miten sitten, kysyi Kreta

-Mitähän tulee ulos kun juoksee, kysyi Olli

-Hikeä?

-Ja mitä hiki on?

-Vettä ja suoloja

-No niitä siinä lähtee, sanoi Olli. Sitten ne tulee himaan ja juo vettä ja kaljaa. Kaikki on taas ennallaan ja läskit on jäljellä ja hilluu kuin sianliha vesisaavissa.

-Ootsä kuullut koskaan kaloreista, kysyi Kreta

-En varmaan, sanoi Olli, en ikinä, mä en oo kuullut mistään mitään

-Kalorit on niinkuin energiaa, Kreta valisti, niitä kuluu kun juoksee, ja niitä saa kun syö

-Paljon sitten vedessä on kaloreita?, kysyi Olli

-Tota, kai jonkin verran, mutta vettä juodaan

-Etsä sitten tiedä, tietäväinen torvi, Olli sanoi

-Mehän puhuttiin rasvasta, siinä on kaloreita

-Kuinka paljon?

-Enemmän kuin vedessä, on tyydytettyjä ja tyydytettymöttömiä

-Kaloreita vai?

-Niin, sanoi Kreta, toiset kalorit on vaarallisempia kuin toiset

-Mä en usko suo, sanoi Olli, sä puhut höpöä niinkuin se sun tomppeli miesystäväs Timo. Timppeli tomppeli timo on tomppeli, tonttulakki päässä hyppelee kuin sika jouluna. Jouluna se olikin kuin sika. Ei edes juonut punaviiniä.

-Älä usko muo, aivokääpiö, älä, ei sun tartte. Pysy tyhmänä. Mutta entä sun Eilas? Eila kaistapää. Päässä hiuksii, muu on puuta, ei uskalla avata suuta, koska on tyhmä kuin muuli.

Kreta kääntyi äitiinsä päin.

-Muistatko kun kaistapää Eila tuli meille ekan kerran? Se vikisi ruokapöydässä kuin hiiri Saisinko maitoa vaikka tölkki oli ihan nokan alla. On varmaan kuitenkin vähän suo fiksumpi Olli, mutta ei paljoa.

-Entä tomppeli Timo, kysyi Olli. Mä en syö lihaa, mä syön vain kasveja. Mikä se jätkä on, märehtivä lehmä?

-Se on vegetariaani. Musta on hyvä, ettei kaikki syö läskiä niinkuin sinä, Kreta sanoi

-Niin, kohta äijälläs kasvaa kurpitsa sanonko mistä kun paksusuoli on täynnä siemeniä. Äijä pitäis haudata maahan niin saatais puutarha kasvaan, meloneita, lanttua ja mitä kaikkea.

-Ja kun sut haudattais maahan, sieltä ilmaantuiu läski sika, nöf, nöf

-Ai sä osaat matkia itseäs, Olli sanoi

-Isää se matkii, puuttui Petra keskusteluun, sehän oli aina lauantaina nelinkontin ja örisi

-Niin se kyllä oli, Olli myönsi, ja kääntyi Mikkoon päin ja röyhtäisi. Sitten hän sanoi

-Tulihan syötyä, pannaan tarjotin sen eteen, jotta luulevat sen syöneen

Tämä tehtiinkin.Mikko heitti toimivalla oikealla kädellään tarjottimen ja tyhjät astiat ilmaan ja sitten lattialle. Kuului kolinaa

-Onpa ukko kärttyisä, sanoi Petra, onneksi se ei pääse liikkeelle

Olli haki hoitajat paikalle

-Voi mikä sotku täällä on, huusi hoitaja nimeltään Aila tullessaan.

Nyt on Mikko ollut hyvin, hyvin tuhma.

Hoitajan sormi teki soo soo liikettä

Hoitaja nimeltään Bertta rupesi korjaamaan särkyneitä astioita lattialta. Onneksi lautanen oli sentään muovia. Mikko ynisi sängyssä yrittäen sanoa jotain. Olli sanoi

-Se sai jonkun hepulin. Se huitoi kädellä ja tarjotin lensi. Ehkä se haluaa skeidalle.

-Niin, se söi kaikki, vahvisti Kreta, se on aina ollut ahne ja kyltymätön

-Niin, ja röyhtäisi vielä päälle, lisäsi Petra

-Niin, kuin si....Mutta Olli ennätti pysäyttää lauseen, änkyröiden hän jatkoi

-Kuin sivallus oli se käden liike, joka sai tarjottimen lentämään, varmaan toipuu pian

-No se on hyvä, sanoi hoitaja Aila,ehkä hän vielä toipuu, ehkä puhekin palautuu vähitellen. Toivoa on. Mutta nyt on vierailuaika ohi. Nyt pitää antaa Mikon levätä.

-Hän on varmaan hyvin kylläinen, sanoi Petra. Sitten hän tarttui pehmeästi Mikon poskeen kädellään ja pehmeästi ravisutti sitä

-Eikö niin, kulta?

Mikko ynähti ja kiskaisi päätään sivulle

-Onpa hän äksy, sanoi Petra Olli tajusi tarttua Mikon sairaaseen käteen ja sanoi

-Hei hei, isä. Älä nyt vaan rupea kuolemaan, hehe. Mätäneminen ei ole kivaa.

Molemmat hoitajat rupesivat tuijottamaan Ollia, joka sanoi nopeasti

-Se tota on sisäpiirivitsi. Kun oltiin kalassa iskän kanssa hän aina sanoi niin kun veneessä en laittanut turvaliiviä päälle. Varotti hukkumisesta ja sanoi, että mätäneminen ei ole kivaa. Se ei ollut kivaa kuulemma kaloillekaan.

Hoitajien tuima katse lauhtui ja Kreta oli yllättynyt. Miten tyhmä veli keksi näin äkkiä selityksen? Sitten hän tajusi, että hänen pitäisi ylittää tämä. Kreta pinnisti ja pää löi tyhjää. Hän tuijotti päätyseinää, joka oli vaaleanvihreä. Väristä tuli mieleen oksennus.

Isä oksentamassa vessassa. Isä taas juomassa. Sitten oksentamassa. Isä oksentamassa matolle. Isä oksentamassa lavuaariin. Isä oksentamassa hedelmäkulhoon.

-Koita olla oksentamatta isä, tuli Kretan suusta kuin varkain. Hän kääntyi nopeasti ja meni ulos huoneesta ennen muita.

-Hän on niin herkkä, sanoi Petra kuivasti hoitajille, tuo Kreta

-Ja tyhmä, lisäsi Olli jaksamatta hillitä itseään.

-Tulemme taas huomenna, pikku sitruunani, sanoi Petra Mikolle äänensävyllä, joka oli sekä lupaava että uhkaava, mutta samalla hellältä kuulostava

Mentiin ulos

-Mitä toi oli, kysyi Olli

-Mitäkö? Me puristamme äijältä vielä tiedon niinkuin sitruunasta puristetaan mehu.

-Mutta eihän se osaa puhua, Olli sanoi

-Se saa terapiaa että oppisi, sanoi Petra

Keltainen auto ajaa pienen rantamökin pihaan. On syksy, ja mökin ympärillä oleva piha on lohduttoman näköinen. Talokin on ränsistyneen näköinen, ainakin ulkoa. Kellertävä maali on paikoin rapissut. Kaiken kruunaa harmaa, vetinen sää. Ei kuitenkaan sada, mutta keltaisenruskea maa on märkää.

Autosta astuu ulos ensin Kreta

-Aina on ilo kun tällä sun koslallasi pääsee perille. On juhlan paikka.

Sitten Olli astuu ulos

-Oltas tultu sun Timos autolla. Ei olis tarvinnu bensaa maksaa.

Mutta ei. Timon piti mennä veljensä lapsen ristiäisiin. Mikä tekosyy. Saahan se nimen ilman Timoakin. Varmaan ne antaa sillekin nimen Timo. Se on kaikki siellä Timoja. Eiko se isäkin ollut Timo. Timo sakkia koko liuta. Timolla olis ollut paku.

-Sä aina halut hyväkskäyttää kaikkii, sanoi Kreta kun Petra astui ulos

-On tää aina vain viheliäisemmän näköinen, sanoi Petra

-Niin Kretaako tarkoitit, irvisteli Timo

-Ei vaan sun autoas, vastasi Kreta

-Tarkoitin tätä mökkiä, sanoi Petra. Aina vain höperömmäksi tulee kun sitä katsoo. Ällötys koko paikka. Mutta Mikkohan sen valitsi. Ihan kiusallaan varmaan.

Petra astui pari askelta ja sitten kenkä osui nurmikolla olevaan vesilätäkköön.

-Voi perkele sentään, huusi Petra niin, että lähipuun varikset lähtivät lentoon

-Olisit ottanut kumisaappaat, sanoi Kreta, ei kastuis jalat

-Tai uimapuvun, lisäsi Olli

-Turpa kiinni, sanoi Petra ja kaivoi takintaskustaan tupakan. Takki oli väriltään keltainen.

-Sä sitten jaksat tupruttaa, sanoi Kreta. Olet kuin mikäkin höyryjuna

-Höyrylaiva, sanoi Olli. Mehän ollaan vesillä, hän jatkoi viitaten lätäkköön.

He menivät mökin ovelle, joka oli talon vastakkaisella puolella tulosuunnasta ja järvelle päin. Terassi oli valkoinen ja siinä kasvoi sammalta ja jäkälää. Näkymä järvelle oli kuitenkin vapaa ja maisema oli kaunis avautuen itään.

Petra rupesi kaivamaan avaimia tarkustaan. Rööki sauhusi suusta.

-Voi helvetti, huudahti Olli

Kreta, joka oli hänen takanaan sanoi

-Mitä nyt, tuliko lököt housuun?

-Toi ovi, sehän on murrettu. Kattokaa nyt. Haka on säpäleinä ja lukko on poissa.

Kreta tönäisi Ollin sivuun ja tuli katsomaan

-Voi helvetti, hänkin sanoi

Petra tumppasi röökin kuistille käänsi selkänsä oveen päin ja sanoi

-Tämän Mikko kyllä saa maksaa

-Sehän on sairaalassa, sanoi Olli, luuletsä, että se on murtautunut omaan mökkiinsä, idiootti

-Kuule, älä kutsu äitiäs idiootiksi, sanoi Petra uhkaavasti

-Ajatellaan nyt, sanoi Kreta. Eihän isä ole voinut murtautua tänne todellakaan kun se makaa halvaantuneena. Eihän me voida sitä syyttää.

-Isä, isä, mistä sä tiedät että se on sun isäs...

Tässä Petra tauotti kun sekä Olli että Kreta alkoivat kummallisesti tuijottaa häntä

-Onks ton isä sit se naapurin Ville, se taulapää, joka antoi meille aina karkkia lapsena, kysyi Olli. Sehän oli pedofiili. Niin sä ainakin sanoit.

-Lopetetaan tämä, sanoi Petra, on se sun isäs, mutta sano sitä Mikoks

-Sun isäs on Ville, sanoi Olli Kretalle, se taulapää pedofiili

-Lopeta, sanoi Petra kireänä

-Siltä sä oot perinyt tyhmyyden, jatkoi Olli

-Sähän se tyhmä oot, sanoi Kreta, sä oot tyhmempi kuin saapas

-Eiks voida keskittyä nyt asiaan, sanoi Petra. Ovi on murrettu ja täällä on käyty. Ja se on Mikko. Se on palkannut tietysti jonkun.

Rahat on ollut täällä jemmassa, ja kun se tietää, että me haetaan, se on soittanut jollekin, että tulla hakemaan ne

-Ainoo, että se ei osaa puhua, eikä voi soittaa, sanoi Olli, se on halvaantunut

-Jos se teeskentelee, mietti Petra

-Mitä, halvaantunuttako?

-Ainakin sitä, ettei osaa puhua.

-Kai ne olis sairaalassa sanonut jos se osaa puhua, sanoi Kreta

-Mutta jos se teeskentelee kaikille, intti Petra

-Mutta miksi se pistäis sellaisen shown? Mitä järkeä siinä on?

-Isäs, siis Mikko on niin kiero äijä, että korkkiruuvikin on suora siihen nähden. Minutkin huijasi naimisiin kanssaan. Sitten tuli toi Olli. Mä olin nalkissa. Tää sen kanssa eläminen on ollut pahempaa kuin yksityissellissä istuminen.

-Mennään sisään kattoon miltä siellä näyttää, sanoi Olli

-Typerys, kiljahti Petra, se on rikospaikka. Soitetaan poliisi.

Hän kaivoi kännykän taskustaan

-Mikähän on poliisin numero?

-911, sanoi Olli

-Voi vihman liekit, sanoi Kreta. Sehän on USAn hätänumero.

Niitäkö sä tänne haluat, FBIn agentteja? Koittaisit hei joskus sivistää ittees, Olli. Koittaisit ees joskus lukee edes jonkun kirjan.

Voisit aloittaa aapisesta, niinkuin muutkin lapset

-No sano sä sitten, mikä on poliisin numero, sanoi Olli

Kreta mietti

-Se oli jotain 5 ja jotain, sinne päin

-Ai 5, paina äiti numero 5, katotaan vastaako poliisi

-5 ja jotain lisää, Kreta sanoi

-Sä et tiedä, sanoi Olli, sä olet tyhmempi kuin kaksi saapasta

-Soita numerotiedusteluun, äiti, sanoi Kreta

-Mikä se numero on, kysyi Petra

Kreta kohautti olkapäitään ja Olli alkoi nauraa

-Mitä sä kikatat? kysyi Kreta

-Nauran sulle. Sä oot varsinainen pölkkypää

-Mä soitan Martalle, sanoi Petra huokaisten. Hän voi katsoa jostain mikä se poliisin numero on tai soittaa ne tänne.

Ja niin tämä Martta, Petran tuttava, lupasi hoitaa asian.

Poliisia odotellessa joutui istumaan kuistin rappusilla, jonne juuri ja juuri Olli, Petra ja Kreta mahtuivat istumaan. Kukaan heistä ei kuitenkaan varsinaisesti ollut ylipainoinen, mutta portaat olivat kapeat, eikä muuallakaan voinut oikein istua paitsi autossa, mutta kukaan ei tullut ajatelleeksi sitä. Ulkona oli neljä astetta ja kaikkia alkoi paleltaa.

-Ei me tässä voida istua, sanoi Olli, mennään sisään

-Ei mennä, sanoi Petra sytyttäen savukkeen. Odotellaan poliisia.

-Se kestää ennenkun ne tulee kuppilasta rinkelikahveelta, Olli sanoi. Mun kaverinkaverin isä on poliisi. Kaveri sanoi, että ei niillä ole aikaa tällaisille jutuille. Ne syö donitseja kahvilassa ja jutustelee.

-Sun kaverinkaveri onkin idiootti, Kreta sanoi

-Miten niin

-Kun sun kaverin pitää olla idiootti, kun se on kerran sun kaveri.

Sen kaveri taas on idiootti, koska se on taas sen kaveri.

-Juku sä oot fiksu, rasvapää. Mä meen saunalle. Mä pistän saunan lämpiämään. Kykkikää te täällä kylmässä, kumipäät.

Olli nousi ja lähti rantaan päin, missä oli pieni, hirsinen sauna. Siinä oli pieni kuisti. Kuisti oli kummallisella tavalla rakennettu, se oli metsään eikä rantaan päin. Tätä oli Petra aikoinaan vaatinut, ettei kukaan kurkkisi häntä järveltä kun hän istuisi saunan kuistilla. Ollia ärsytti aina tämä sijainti kun hän oli saunalla kun ei nähnyt järvelle. Niin nytkin.

Saunan ovessa oli vain haka, ei lukkoa. Olli astui parin neliömetrin eteiseen. Siinä oli puinen penkki. Lattialla räsymatto. Toisella seinustalla oli pino puuklapeja. Vaikutti, että kukaan ei ollut ainakaan täällä käynyt. Asia vahvistui kun Olli huomasi penkin alla pari mäyräkoiraa kaljaa. Lisäksi oli puolikas koskispullo. Isukki oli unohtanut viinaa tänne.

Olli avasi saunan oven. Lauteet olivat oven vastakkaisella seinustalla ja kiuas vasemmalla. Olli laittoi klapeja uuniin ja sytykkeitä, ja sytytti tulen. Sitten hän haki kaljan ja istui lauteille.

Saunan ikkuna oli myös poispäin järveltä metsään päin eli siis saunaan tullessa oikealla, mikä myös ärsytti Ollia. Hän avasi kaljatölkin, joi siitä puolet, röyhtäisi ja katsoi ulos. Kreta ja Petra istuivat kuistin rappusilla. Petra poltti tietysti tupakkaa. Poliisia ei näkynyt. Olli toivoi, että nuo kaksi nyt pysyisivät tuolla rappusilla.

Oli mukavampaa istua täällä itsekseen. Saunan uuni alkoi jo pikkuisen hohkaa lämpöä. Olli kulautti loput kaljat kurkusta alas.

Maistuipa kalja nyt hyvältä. Se oli kylmää ja raikasta. Olli haki uuden kaljatölkin. Eteisessä oli pimeää. Olli sytytti lampun, mutta katkaisijasta ei tullut valoa. Lamppu on palanut Olli mietti.

Olkoon. Hän otti uuden kaljan ja meni takaisin saunaan.

Tällä välin Petra alkoi jo hieman hermostua kun poliiseja ei näkynyt.

-Poltan vielä yhden tupakan ja soitan sitten Martalle uudelleen, hän sanoi

Kreta katsoi järvelle ja kysyi hiljaa

-Ei kai se Ville ole mun isä tosissaan?

-Ei tietenkään, Petra sylkäisi suustaan

-Mutta mä olen niin erilainen kun toi Olli. Se on niin yksinkertainen ja mielikuvitukseton. Se ei osaa laulaa ja mä osaan. Sen tukka on musta ja mun on vaalee. Se on tukeva ja mä oon laiha. Se on karkee ja mä on sivistynyt.

-Pojat ovat niinkuin isänsä ja tyttäret niinkuin äitinsä, Petra sanoi hieman happamasti. Isäs, tämä rontti on sellainen, että sulla on varmaan enemmän sisaria ja veljiä kuin tiedätkään. Rupea vaan hakemaan niitä. Takaan, että kyllä löytyy.

Ja Petra vetäisi syvät henkisauhut ja jatkoi

-Voi tätä elämää. Kun tietäisi minkälaiseen soppaan sitä joutuu.

Kun elämän kaikki päivät ovat kuin myrkkyä joisi. Niin Mikon kanssa. Sinun isäsi. Katso nyt että se sinun Timosi on kunnollinen, ettet joudu samaan kyytiin kuin minä. Mähän poltankin vain jotta stressi helpottaa. Ja se on isäsi syy. Ja nytkin, että tässä istutaan hytisemässä ja odottamassa poliisia, sekin on isäsi syy.

Petra fimppasi tupakan ja otti kännykän esiin.

-Helvetti, tästä on akku vähissä. Onko sulla laturia? Pitää soittaa Martalle uudestaan.

-Ei kai mulla laturia ole.

-No, mä koitan soittaa

Mutta akku tyhjeni kokonaan, eikä puhelu onnistunut.

-Onkohan Ollilla laturia?, Petra kysyi

-En tiedä, mene kysymään

Petra ei mennyt vaan huusi

Olliii, Ollii!!!!

Olli avasi saunan oven

Onko sulla kännykkää tai laturia!?

Ei ole! vastasi Olli ja sulki sitten saunan oven

Olli oli juonut jo pari kaljaa ja alkoi tuntua mukavalta. Hän kävi makuulle saunan lauteille juuri ja juuri mahtuen siihen ja katseli kattoon kolmas kalja jo kädessään. Olli ajatteli Eilaa. Olispa Eilan luona, eikä täällä. Olis pitänyt ottaa kännykkä mukaan. Mutta täällä piti vain käydä noiden kahden tomppelin kanssa. Kumpi heistä on suurempi tomppeli Olli mietti. Tuolla ne istua hytisee odottaen poliisia, joka ei tule. Ei varmasti tule. Ei tällaiselle asialle.

Ei poliisia mökit kiinnosta.

Petra taas katsoi kännykkä kuinka sen valotaulu sammui. Kiroten hän viskasi sen taakseen kuistille.

-Tässä sitä nyt istutaan, hän