Kolmikko tornijahdissa

By Kari Vaijärvi

Jalkapalloilevat ystävykset Ville ja Valtteri matkustavat Pallosudet-joukkueensa kanssa Tallinnaan kansainväliseen turnaukseen. Matkalla Tallinnaan pojat näkevät laivalla erikoisen miehen, joka pyörii heidän lähellään. Kun sama mies livahtaa poikien majapaikan lähistöllä Tallinnassa vanhaan vartiotorniin, heidän epäilyksensä heräävät. Heidän on kerta kaikkiaan selvitettävä, kuka mies on! Jalkapallo-ottelut tuovat matkaan lisää jännitystä, kun Pallosudet kamppailevat voitosta kutkuttavassa pelissä.Kolmikko tornijahdissa on Kari Vaijärven lastenkirja, joka jatkaa Kolmikko-kirjasarjaa Valtteri- ja Ville-nimisistä salapoliiseista ja jalkapallon ystävistä.Ville ja Valtteri ovat innokkaita jalkapalloilijoita – ja salapoliiseja! Kaverusten uteliaisuus johtaakin usein villeihin seikkailuihin. Yhdessä bulldoggi Sumon kanssa kolmikko tutkii jännittäviä tapauksia aina ryöstöistä salakuljetuksiin.

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Oct 13, 2021
• ISBN: 9788726897951

Book preview

1. Luku

Poninhäntä laivassa

– Sumo, pysyt rauhallisesti täällä! Ville käski tiukalla äänellä.

Bulldoggi murahti ja katseli halveksivan näköisesti ympärilleen hytissä.

– Olisit iloinen, että ylipäätään pääsit mukaan. Kaikenlaista paperisotaa siinä tarvittiin.

Valtteri irvisti.

– Mutta eihän meidän parasta kannattajaa voinut jättää maihin ulvomaan.

Koira kapusi sohvalle kaikkien matkalaukkujen ohi ja otti löysän asennon.

– Kun Sumo murahtaa pari kertaa dumarille, niin varmasti alkaa tulla oikeita tuomioita, Mikko nauroi ja taputti löhöäjää päähän rauhoittavasti.

– Sumo on tosi hyvässä kunnossa. Se harjoitteli eilen katsomalla telkkarista ruokaohjelmaa, Ville paljasti.

– Miten sellainen auttaa pitämään lihakset kiinteinä? ihmetteli Eetu.

– No, siinä esiteltiin sumopainija Murofushin ravintola, Ville selitti. – Terveellistä ruokaa parisataakiloisille lihaskimpuille. Sumopaini kuuluu Japanissa koulujen opetusohjelmaankin.

– Vau! Mikko innostui. – Sehän on sitten laji, missä saa syödä niin paljon kuin haluaa, ja silti on urheilija!

Sumo haukahti hyväksyvästi.

– Vähän jännittää, Rimppe käänsi keskustelun kaikkia kihelmöivään aiheeseen.

– Älä ota turhia huolia! Lauri lohdutti. – Ei tämä purkki uppoa. Jos uppoaakin, niin ehkä me jaksetaan uida Tallinnaan.

– Höpö höpö, Rimppe tuhahti. – Tallinnan turnaus ei ole varmaan mikään helppo juttu. Siellähän on mukana joukkue Saksastakin.

– Ja Ruotsista ja tietysti Virosta, Eetu jatkoi. – Mutta hei, tämähän on palkintomatka! Otetaan pelit ihan nauttimisen kannalta.

– Jees, ja nyt häivytään kannelle katsomaan maisemia, Valtteri komensi. — Sumo vahtii tavaroita, ja me tarkistetaan laivan suunta.

Porukka lähti naureskellen käytävään ja aulasta portaita pitkin seuraavalle kannelle. Ilma oli mitä mainioin, ja jonkin aikaa harhailtuaan he löysivätkin Pallosusien muun joukkueen aurinkokannelta pitkän pöydän ääreltä.

Valtterin isä, Raimo, näytti tarjonneen porukalle jäätelöt viran puolesta, koska hän oli luvannut toimia huoltajana reissun ajan. Valmentaja Jakola nuokkui tuolissaan rentoutuneen näköisenä, mutta valpastui Villen ja kumppanien tullessa paikalle.

– Oliko kaikki ok? hän kysäisi. – Kai Sumo varmasti pärjää ettei tule sanomisia?

– Tietenkin, Ville naurahti. – Se nukkuu sohvalla ja uneksii ruoasta.

– Siitä tulikin mieleen, että me syödään vasta Tallinnassa, niin että hakekaa tekin jäätelöt pieneksi välipalaksi Raimo huomautti.

Tarjous aiheutti nopean ryntäyksen tiskille.

– Jos isäsi jatkaa tämmöistä, niin kalliiksi tulee, Eetu sanoi Valtterille.

– No, kaipa sillä on varaa tuhlata perintörahoja. Isoisän mökki myytiin hyvään hintaan. Sen takia isä päätti jäädä vanhaan työpaikkaankin, vaikka sai hyvän tarjouksen yhdestä lehdestä, Valtteri selitti. – Mökistä löytyi kaikenlaista vanhaa tavaraa ja kirjoja. Jotkut niistä oli älyttömän kalliita. Ihme, miten sellainen antiikki on nykyisin niin arvokasta.

Heidän vieressään seissyt vanhemmanpuoleinen mies kääntyi, rykäisi ja hymyili ystävällisesti.

– Anteeksi, kuulin mitä sanoit. Olen itsekin antiikkialalla. Kyllä nykyisin kannattaa sijoittaa vanhaan tavaraan. Kun on epävakaat ajat, niin kulta, korut ja kauniit vanhat esineet pitävät arvonsa. Toivottavasti tekin saitte asiantuntevan arvion esineistänne. Tällä alalla liikkuu myös paljon huijareita.

– Niinpä, Valtteri myönsi. – Meiltäkin yritettiin kyllä ihan suoraan sanoen varastaa.

Mies pudisteli päätään.

– Sellaista voi sattua. Oletteko muuten menossa Tallinnaan vai pitemmälle?

– Meillä on jalkapalloturnaus Tallinnassa, Eetu selvitti. – Ollaan nyt tämä pitkä viikonloppu vain, mutta ehtii siinäkin pelata kaksi matsia.

– Toivotan onnea, mies sanoi. – Asutteko jossain hienossa hotellissa?

– Ei nyt sentään, Valtteri naurahti. – Mutta melkein keskellä vanhaa Tallinnaa, jossain nuorisomajassa Pikk-kadulla. Varmaan joku pikkukatu, nimestä päätellen.

– Tiedän paikan, mutta pikk tarkoittaa kyllä pitkää, mies hymyili. – Majatalo taitaa olla ihan muuriportin kupeessa. Siitä alkaa Pikk jalg -niminen katu ylös Linnamäelle. Sanotaan, että Tallinna on aina ontunut, koska ylös meni aikoinaan vain kaksi katua ja toisen nimi oli Lyhike jalg eli lyhyt jalka. Voi olla, että vielä tavataan, minulla on siinä lähellä pieni eli väike toimisto.

– Jakola huutelee tuolta jotain, Eetu keskeytti miehen viron kielen opetuksen. – Täytyy mennä.

Pojat istuutuivat muiden taakse tyttöjen viereen ja alkoivat syödä jäätelöitään. Valtteri huomasi sivusilmällä, että heidän kanssaan keskustellut mies käveli kahvikuppinsa kanssa muina miehinä läheiseen pöytään.

Olivatko kaikki paikalliset heti näin ystävällisiä? Äh, oli ihan turha alkaa yhden juttelun jälkeen haistaa palaneen käryä.

Jakola selvitti