Koodi

By Isabella Maldonado

Ilmiömäinen trilleri saaliista ja saalistajasta.
Nina Guerrera pakeni sarjamurhaajan kynsistä 16-vuotiaana. Vuosia myöhemmin hän työskentelee FBI:n erikoisagenttina saadakseen lapsia väijyvät saalistajat telkien taakse.
Kun Nina päihittää puistossa kimppuunsa käyneen miehen, hyökkäyksestä leviää video internetiin. Video kerää nopeasti Ninalle miljoonia faneja, mutta he eivät ole ainoita katsojia: sen näkee myös mies, joka sieppasi Ninan 11 vuotta sitten. Sieppaaja päättää viedä vihdoin loppuun sen, minkä aloitti – ja hän käyttää sosiaalista mediaa saadakseen yleisön sairaalle pelilleen.
Sieppaaja murhaa teinitytön ja jättää jälkeensä salaperäisiä viestejä vetääkseen Ninan murhatutkintaan. Vihje vihjeeltä, murha murhalta Nina lähestyy piinaajansa virittämää ansaa samalla, kun koko maailma seuraa sivusta.
"Koodi" on mestarillinen trilleri, jonka elokuvaoikeudet Netflix on ostanut. Elokuvan päärooliin on kiinnitetty Jennifer Lopez.

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Apr 2, 2024
• ISBN: 9788727081878

Book preview

Koodi

Translated by Virpi Kuusela

Original title: The Cipher

Original language: English

Cover image: Shutterstock

Copyright ©2020, 2024 Isabella Maldonado and SAGA Egmont  

All rights reserved

ISBN: 9788727081878

1st ebook edition

Format: EPUB 3.0

No part of this publication may be reproduced, stored in a retrieval system, or transmitted, in any form or by any means without the prior written permission of the publisher, nor, be otherwise circulated in any form of binding or cover other than in which it is published and without a similar condition being imposed on the subsequent purchaser.

www.sagaegmont.com

Saga is a subsidiary of Egmont. Egmont is Denmark’s largest media company and fully owned by the Egmont Foundation, which donates almost 13,4 million euros annually to children in difficult circumstances.

Mikelle,

sydämeni toiselle puoliskolle.

Rakastan sinua.

1

Kymmenen vuotta sitten

Fairfaxin piirikunnan nuoriso- ja perheasiat, Virginian osavaltion käräjäoikeus

Nina Esperanza katsoi miestä, joka päättäisi hänen kohtalostaan. Tuomari Albert McIntyre silmäili ääneti eteensä tuotuja asiakirjoja. Nina esti jalkaansa tärisemästä pitkän tammipöydän alla ja piti kasvoillaan ilmeen, jonka toivoi käyvän kohteliaasta. Hakemus oli jätetty, todistajanlausunto oli kuultu – enää puuttui päätös.

Tuomari keskeytti lukemisen katsoakseen häntä, mittaili häntä katseellaan ennen kuin puhui. Olen valmis hyväksymään hakemuksenne, mutta ennen sitä haluan varmistaa, että ymmärrätte tämän päätöksen seuraukset. Tätä päätöstä ei voi kumota. Teillä on täysi vastuu kaikista teoistanne tai sopimuksista, joita tämän jälkeen teette.

Ninan oikeudenkäynnin aikainen huoltaja Cal Withers nyki kaulustaan. Hän hyväksyy ehdot, herra tuomari.

Withers oli Ninaa edustava oikeuden nimittämä asianajaja. Seitsemäntoistavuotias Nina ei voinut tehdä yksin hakemusta oikeudelle. Withersin hopeanharmaa tukka, syvät rypyt ja tyyni tehokkuus kielivät kokemuksesta. Hänen uupunut ilmeensä kertoi hänen vääntäneen kättä vuosikausia arvaamattomassa nuorisotuomioistuimessa, jossa saatettiin jakaa joko oikeutta tai epäoikeutta olosuhteiden mukaan.

Tuomari vilkaisi Withersiä ja kohdisti sitten seuraavat sanansa tytölle, jonka elämä oli muuttumassa peruuttamattomasti. Ymmärrän, miksi anotte tältä tuomioistuimelta itsenäisyyttä. Etenkin nykytilanteenne huomioon ottaen.

Kuulemistilaisuuteen paikalle päässyt harvalukuinen yleisö liikahti istuimillaan, mutta Nina ei suostunut painumaan kyyryyn penkillään. Tapahtuneen jälkeen hän oli vannonut, ettei enää ikinä suostuisi palaamaan järjestelmään. Jos tuomari ei päättäisi hakemusta hänen hyväkseen, hän karkaisi uudelleen. Ja tällä kertaa kukaan ei löytäisi häntä ennen kuin hän olisi täyttänyt kahdeksantoista.

Olette osoittanut, että pystytte elättämään itsenne, tuomari McIntyre sanoi. Mutta mitä suunnittelette tämän jälkeen? Onko teillä tavoitteita tulevaisuudessa?

Withers puhui ennen kuin Nina ennätti vastata. Herra tuomari, jättämistämme papereista käy ilmi, että päämieheni on hyväksytty George Masonin yliopistoon. Lisäksi hänelle on myönnetty stipendi sekä apuraha opiskelun kustantamiseksi. Hänellä on myös osa-aikatyö ja hän asuu yliopiston asuntolassa, missä hän –

Tuomari kohotti maksaläikkäisen kätensä. Haluaisin kuulla nuoren neidin puhuvan itse.

Withers oli yrittänyt säästää Ninan tältä hetkeltä. Asianajaja sekä Ninan sosiaalityöntekijä olivat valmistelleet häntä ennen kuulemistilaisuutta. Mikäli tuomari kysyisi häneltä hänen urasuunnitelmistaan, häntä oli neuvottu pitämään koskettava puhe siitä, että hän oli harkinnut sairaanhoitajan tai lastentarhanopettajan uraa tai lähtöä kehitystyöhön. Se ei periaatteessa ollut valhe. Hän oli harkinnut noita vaihtoehtoja. Noin sekunnin murto-osan. Sitten hän oli ymmärtänyt, mitä hänen pitäisi loppuelämällään tehdä. Mutta hyväksyisikö tuomari hänen valintansa?

Withers tönäisi pöydän alla jalallaan Ninan jalkaa. Nina tiesi, mitä asianajaja halusi hänen sanovan. Toisaalta hän ei ollut tehnyt koskaan mitään vain siksi, että joku käski hänen tehdä niin. Sen takia häntä luultavasti olikin palloteltu sijaiskodista toiseen.

Hän teki päätöksensä, oikaisi selkänsä ja valitsi totuuden. Aion opiskella GMU:ssa rikosoikeutta. Valmistuttuani liityn poliisivoimiin, etenen rikostutkijaksi ja vietän loppu-urani toimittamalla telkien taakse lapsia vaanivia hirviöitä.

Withers hieraisi kasvojaan. Piirikunnan sosiaalityöntekijä pudisteli päätään.

Nina ei piitannut heidän reaktioistaan, vaan keskittyi tuomariin. Onko se riittävän pitkä tulevaisuudennäkymä, herra tuomari?

Tuomari McIntyre siristi silmiään. Jatkatteko edelleen terapiassa?

Jatkan, herra tuomari.

Olosuhteet ovat muokanneet teistä hyvin itsenäisen varhaisessa iässä, neiti Esperanza, tuomari McIntyre sanoi. Teidän tulee silti sallia muiden auttaa teitä tarpeen tullen. Muistakaa se.

Oikeussaliin laskeutui hiljaisuus. Kaikki katseet kohdistuivat tuomariin. Odottavina.

Ninan hermot kiristyivät katkeamispisteeseen. Oliko hän juuri saanut tuomarin epäilemään, pystyisikö hän käsittelemään hänelle tapahtuneen? Hän pidätteli hengitystään.

Ikuisuudelta tuntuvan ajan jälkeen tuomarin syvä ääni rikkoi hiljaisuuden. Hyväksyn anomuksen.

Nina huokaisi syvään.

Seuraavaksi tähän toiseen asiaan. Ninan hymy hyytyi tuomarin jatkaessa totiseen sävyyn. Anomus nimenmuutoksesta. Tuomari kohotti notaarin vahvistaman asiakirjan. Haluatte vaihtaa nimenne Nina Esperanzasta Nina Guerreraksi. Anomuksen mukaan haluatte valita nimenne itse ettekä enää käyttää teille annettua nimeä. Voisitte tehdä tämän kahdeksantoista täytettyänne, joten mistä moinen kiire?

Withers löysi äänensä. Herra puheenjohtaja, päämieheni sai nykyisen sukunimensä alkuperäiseltä sosiaalityöntekijältään, kun kävi ilmi, että hänen adoptionsa –, Withers vilkaisi pahoitellen Ninaa, – olisi epätodennäköistä.

Nina painoi katseensa syliinsä ristimiin käsiinsä. Hän ei ollut pikkutyttönä kuulunut vaaleisiin kiharatukkaisiin ja sinisilmäisiin lapsiin. Hänellä ei ollut posliininvaaleaa ihoa eikä rusoposkia. Sosiaalityöntekijät eivät olleet koskaan kuvailleet häntä suloiseksi tai ujoksi. Sen sijaan hän oli kuullut keskustenpätkiä, joissa oli esiintynyt sellaisia sanoja kuin omapäinen ja jääräpäinen. Hän ei ollut välttämättä ymmärtänyt täysin niiden merkitystä noihin aikoihin, mutta hän tiesi, että nämä sanat – samoin kuin hänen tumma tukkansa, ruskeat silmänsä ja vaaleanruskea ihonsa – erottivat hänet muista tytöistä. Niistä tytöistä, jotka adoptoitiin.

Withers ehätti rikkomaan vaivaantuneen hiljaisuuden. Hänellä ei ollut sananvaltaa asiassa, ja hänen mielestään hänen itsenäistymisensä Virginian osavaltion holhouksesta on sopiva hetki valita nimi, joka kuvastaa hänen uutta polkuaan.

Tuomari katsoi Ninaa tuuheita, harmaita kulmakarvojaan kohottaen. Uutta polkuanne?

Nina kohotti päänsä ja katsoi tuomaria silmiin. Puhutteko te espanjaa, herra tuomari?

En puhu.

Nina hengitti syvään. Oli parasta puhua suoraan. Etsin ensimmäisen sosiaalityöntekijäni siltä ajalta, kun jouduin järjestelmään seitsemäntoista vuotta sitten.

Tuomarin ilme vakavoitui. Olen tietoinen… olosuhteista.

Olosuhteista. Neutraalin, asiallisen termin oli tarkoitus suojella Ninan tunteita. Tuomari luultavasti kuvitteli olevansa kiltti, muttei voinut kaunistella asiaa.

Nina oli jätetty kuukauden ikäisenä kuolemaan jäteastiaan.

Nina nielaisi palan kurkustaan ja jatkoi. "Hänen nimensä on Myrna Gonzales. Hän kertoi minulle, että alun perin minusta oli käytetty nimeä Jane Doe -vauva. Hän halusi minun saavan etnisesti sopivan nimen, joten hän kutsui minua Ninaksi. Se on englanninkielinen versio sanasta niña, joka tarkoittaa ’tyttöä’ espanjaksi. Hän toivoi myös, että olisin niitä lapsia, joilla on onnellinen loppu, ja että minut adoptoitaisiin rakastavaan perheeseen. Siksi hän antoi minulle sukunimen Esperanza, joka tarkoittaa ’toivoa’. Pala Ninan kurkussa kasvoi ja vaikeutti seuraavia sanoja. En saanut onnellista loppua."

Aivan, ette saanut, tuomari McIntyre totesi.

Tuomari ei yrittänyt kaunistella asiaa, mitä Nina arvosti.

Mutta miksi Guerrera? tuomari halusi tietää.

"Espanjan kielen sana guerrero tarkoittaa ’soturia’ tai ’taistelijaa’, ja kun lopussa on a, sana tarkoittaa naista."

Tuomari sulatteli hetken Ninan sanoja ennen kuin näytti oivaltavan. Soturityttö.

Nina nyökkäsi. Olen lakannut toivomasta, hän sanoi hiljaa ja kohotti sitten leukansa. Tästä eteenpäin minä taistelen.

2

Nykyhetki

Accotinkjärven puisto, Springfield, Virginia

Ryan Schaeffer hillitsi riemunsa. Hänen piti keskittyä. Tätä hetkeä oli edeltänyt niin paljon huolellista valmistelua. Myöhäisiltapäivän auringon säteet siivilöityivät puiden tiheän latvuston läpi ja loivat valoläikkiä alapuolella olevalle juoksureitille. Lämmin, syksyinen tuulenvire kävi kahisten pensasaidan läpi, ja atsaleoiden hienoinen tuoksu toi hetkeksi helpotusta hänen parhaan ystävänsä pistävään hienhajuun.

Zippo kurkisti pensaiden takaa nähdäkseen hölkkääjän. Siinä hän tulee. Hän kohotti kiikarin silmilleen ja tarkensi ne Accotinkjärven rannan lähellä mutkittelevalle polulle. Erotan hänen neonsinisen, hihattoman toppinsa.

Annahan kun minä katson. Ryan kiskaisi kiikarin Zippon kädestä ja sai kaverinsa kiroilemaan railakkaasti. Totta. Ryanin pulssi kiihtyi hieman, kun hän tarkensi kuvaa. Hän on seksikäs.

Hölkkääjän lyhyeksi leikattu tumma tukka oli hiestä märkä ja seksikäs, ja niin olivat myös tämän jäntevää vartaloa verhoavat juoksutrikoot. Ryan katseli rytmikkäitä askeleita, jotka toivat naista lähemmäs hänen piilopaikkaansa. Hänen verensä kuumeni.

Ja hän on pieni, Zippo totesi. Hän ei varmasti paina viittäkymmentä kiloa enempää. Minkä verran hän pystyy kamppailemaan vastaan? Hän tökkäsi luisevalla kyynärpäällä Ryania kylkeen. Tästä pitäisi tulla helppoa sinulle, hemmo.

East Springfieldin lukion viimeisellä luokalla oleva Ryan oli jo isäänsä isompi. Neljä vuotta jalkapallon peluuta oli opettanut hänet taklaamaan juoksijan. Zippo oli oikeassa – hän voittaisi naisen leikiten. He olivat tulleet puistoon joka päivä jalkapallotreenien jälkeen harjoittelemaan, metsästämään. Tänään he olivat viimeinkin löytäneet… miksi Zippo olikaan naista kutsunut? Saaliiksi. He olivat metsästäjiä, ja nainen oli heidän saaliinsa.

Hän vilkaisi Zippoa. Et kai sinä aio jänistää?

Zippo kouraisi nivusiaan. Hemmo, olen täydessä latingissa.

Ryan nyökkäsi. Kuvaatko tämän?

Zippo kohotti edellisviikolla ostamaansa prepaid-kännykkää. Olen valmiina.

Ryan olisi ensin vuorossa, kun Zippo striimaisi koko jutun livenä. Hän oli vannonut, etteivät kytät voisi jäljittää mitään heihin. Ryan oli hankkinut kummallekin kommandopipot, jotta he voisivat vaihtaa paikkaa hänen lopetettuaan naisen kanssa.

Ryan kohotti peukut pystyyn. Tästä tulisi eeppistä. Hän vilkaisi jälleen kiikarilla. Hän tulee kohdalle kolmenkymmenen sekunnin päästä. Parasta käydä asemiin.

Ryan asettui pikajuoksijan lähtöasentoon tiheimmän pensaan viereen. Nainen ei näkisi häntä ennen kuin olisi liian myöhäistä. Hän katsoi naisen lähestymistä. He olivat valinneet paikkansa lähellä juoksureitin loppua, koska olivat ajatelleet, että nainen olisi siinä vaiheessa väsynyt, mikäli oli juossut koko lenkin, mutta ei sillä ollut väliä. Nainen oli pieni. Läheltä katsottuna tämän ruskeat silmät näyttivät valtavilta tämän pienissä kasvoissa. Ryan saisi nuo silmät laajentumaan vielä entisestään. Hänen kehonsa värisi odotuksesta, kun hän keskittyi ja odotti.

Heti, kun nainen juoksi hänen ohitseen, hän syöksähti tämän kimppuun ja iski koko painollaan olkapäänsä tämän selkään.

Nainen lensi rähmälleen ruohikkoon polun viereen. Ryan oli iskenyt ilmat pihalle naisen keuhkoista, mutta hän arveli tämän toipuvan muutamassa sekunnissa sen verran, että alkaisi kirkua.

Sitä hän ei voisi sallia.

Nainen kierähti ympäri, kun Ryan heittäytyi uudelleen ja iskeytyi naisen päälle. Hän käytti kehonsa koko voimaa rusentaakseen naisen. Hän kuuli ilman pakenevan ähkäisyn säestämänä naisen keuhkoista ja tiesi hankkineensa itselleen muutaman lisäsekunnin hiljaisuutta.

Nainen alkoi taistella ennen kuin Ryan ennätti varautua. Naisen toinen kämmen heilahti ylöspäin ja osui hänen nenäänsä. Hän ulvahti ja huitaisi naisen käden sivuun. Kun hän yritti tarttua naisen käsivarsiin, tämä iski häntä polvella nivusiin. Hän puri hampaita yhteen ja onnistui olemaan kierähtämättä naisen päältä ja taipumatta kaksin kerroin.

Hän oivalsi jotakin. Jos hän ei saisi pian tilannetta haltuunsa, tämä hullu ämmä rökittäisi hänet. Hän vangitsi naisen sääret reisillään ja hamuili tämän ranteita. Ne olivat niin hennot, että hän pystyisi helposti pitämään kummastakin kiinni yhdellä kädellä. Hän tarttui toiseen ranteeseen ja hamuili juuri toista, kun hän tunsi polttavaa tuskaa pehmeässä lihassa leukaluun tuntumassa aivan korvalehden alapuolella.

Hän veti päätään taaksepäin, kohottautui hieman naisen päältä ja huomasi jotain mustaa naisen vapaassa kädessä. Oliko nainen puukottanut häntä? Verta ei näkynyt. Hän puristi edelleen naisen toista rannetta ja kohotti toisen käden iskeäkseen naista nyrkillä naamaan, kun tuska palasi ja sytytti jokaisen hermon olkapään yläpuolella. Nainen tökki häntä mustalla jutullaan.

Kaikki ajatukset kaikkosivat hirvittävimmän Ryanin koskaan kokeman kivun vuoksi. Tunne oli musertava, tuhoava, lamaannuttava.

Missä Zippo oli? Se pieni osa Ryanin aivoista, joka toimi yhä, ymmärsi, että hän tarvitsi apua itseään puolta pienemmän naisen nujertamisessa. Mihin helvettiin hän oikein oli hankkiutunut? Hän vilkaisi vasemmalle puolelleen ja huomasi Zippon harmaan t-paidan takahelman lepattavan, kun tämä pötki pakoon. Hän murhaisi mokoman pelkurin ensi tilaisuuden tullen. Hänen hermojensa syke hellitti aavistuksen, ja hän oivalsi allaan olevan naisen puhuvan.

Naisen suuret silmät olivat siristyneet. Mikä sinun nimesi on?

Valtava kipu oli heikentänyt Ryanin ajatusprosessit alkeellisimmalle tasolle. Hänen synapseissaan sykki vain yksi asia. Sinä satutat minua.

Satutanko? Nainen painoi kovempaa, ja Ryanin näkökenttä sumeni. Sepä ikävää. Minulla on ehdotus. Ei kannata käydä naisten kimppuun puistossa.

Ryan sai aikaiseksi vain heikon vastalauseen. En minä… se oli vain pilaa. En ollut tosissani.

Älä yritä. Nainen hymyili. Sinut on pidätetty.

Todellisuus rysähti Ryanin niskaan, kun naisen sanat sinkosivat hänen aiemmin niin loisteliaalta vaikuttaneen tulevaisuutensa pimeyteen. Vielä vajaat viisi minuuttia aiemmin häntä oli odottanut yliopisto täyden jalkapallostipendin turvin. Nyt hän saisi heitellä koreja vankilan pihamaalla.

Hänen vettyneet silmänsä kohtasivat naisen vakaan katseen. Ky-kyttä?

Erikoisagentti Nina Guerrera. Naisen ääni madaltui kuiskaukseksi. FBI.

3

Seuraava päivä

FBI, Washington DC:n aluetoimisto

Nina istui jäykän vinyylituolin reunalla johtavan erikoisagentti Tom Ingersollin toimiston odotushuoneessa. Ingersoll oli piileskellyt puoli tuntia huoneessaan Ninan lähiesihenkilön, vastaavan erikoisagentti Alex Connerin kanssa.

Conner oli jättänyt Ninalle vastaanottoon viestin, jossa oli neuvonut häntä tulemaan Ingersollin toimistoon heti kun hän saapuisi töihin tänä aamuna. Nina oli ollut kaksi vuotta Washingtonin aluetoimistossa, ensimmäisessä pestissään FBI:hin liittymisen jälkeen, eikä häntä ollut koskaan aiemmin kutsuttu tapaamaan Ingersollia. Hän uskoi, että asian täytyi liittyä jotenkin hänen eiliseen lenkkiinsä puistossa työajan jälkeen, joten hän kävi tapahtumat mielessään läpi jälleen kerran kykenemättä ymmärtämään, mitä oli tehnyt väärin – jos ylipäätään mitään.

Hän kosketti varovasti kylkeään ja sävähti. Oliko se ääliö murtanut hänen kylkiluunsa heittäytyessään hänen päälleen? Jokaista lihasta särki, sillä kaveri oli iskeytynyt koko rusentavalla painollaan hänen pienikoisen vartalonsa päälle. Paikallispoliisi oli hälyttänyt ambulanssin, mutta Nina oli torjunut ensihoitajat, jotka olivat sen jälkeen varmistaneet, ettei hänen ahdistelijansa ollut saanut pysyviä vammoja. Hän oli kieltäytynyt kyydistä sairaalaan ja viettänyt loppuillan antamalla lausunnon entisille poliisikollegoilleen Fairfaxin piirikunnassa. Nyt hän pohti, olisiko sittenkin kannattanut käydä otattamassa röntgenkuvat ensiavussa.

Conner avasi oven ja keskeytti hänen mietteensä. Olemme nyt valmiit tapaamaan sinut.

Nina nousi seisomaan ja meni toimistoon itsevarmaa esittäen. Peremmälle päästyään hän nyökkäsi Ingersollille tervehdykseksi ja istuutui sitten toiseen tämän pöytää vastapäätä olevasta kahdesta tuolista.

Huolestuin kuultuani mitä sinulle tapahtui puistossa eilen, Ingersoll aloitti. Hienoa nähdä, että olet kunnossa.

Täysin kunnossa, sir, kiitos.

Conner istuutui viereiseen tuoliin. Poliisiraportin mukaan käytit taktista puolustuskynää ahdistelijaasi vastaan.

Agenteilla oli oikeus kantaa asetta vapaalla ollessaan ja heitä rohkaistiin tekemään niin, mutta hölkkääminen oli haasteellista. Nina ei voinut hölkätä puistossa ase kädessään ilman että joku ilmoitti poliisille, eikä asetta voinut piilottaa juoksutrikoisiin. Vaihtoehdot olivat rajalliset, joten pieni kämmeneen piilotettava laite oli paras valinta.

Hän otti kynän povitaskustaan ja ojensi sen. Pidän aina lenkillä ollessani mukana jotakin, millä puolustautua.

Conner otti ojennetun välineen ja käänsi lieriötä saadakseen kirjoituskärjen esiin. Olen samaa mieltä siitä, että metsäisessä puistossa liikkuvan yksinäisen… henkilön tulee varautua soveliaasti.

Nina uskoi, että Conner oli ollut aikeissa sanoa yksinäisen naisen, mutta oli saanut estetyksi itseään päästämästä sammakkoa suustaan.

Ingersoll otti kynän Connerin kädestä ja tutki sitä. Nämä eivät ole vakiovarusteita.

Kannoin sitä ollessani partiopoliisi ennen FBI:hin tuloa. Rikoin kerran toisessa päässä olevalla karbidikärjellä palavan auton ikkunan. Onnistuin vetämään kuljettajan ajoissa ulos. Nina kohautti harteitaan. Näppärä pikku työkalu.

Musta alumiiniseoskuori oli hieman paksumpi kuin tavallisessa kuulakärkikynässä ja näytti täysin viattomalta. Harjaantuneissa käsissä laite saattoi kuitenkin olla pelottava.

Poliisiraportin mukaan tähtäsit alaleuan luun viereen, Ingersoll sanoi ja ojensi kynän takaisin Ninalle.

Tekniikalla saatiin toinen henkilö taltutetuksi ilman tarpeetonta voimankäyttöä. Nina oli painanut kynänkärjen tiettyyn kohtaan leukalinjan taakse lähellä korvanjuurta ja aiheuttanut viiltävää kipua, joka oli levinnyt sähköiskun tavoin ahdistelijan hammashermoon. Sen tehtyään hän oli pitänyt käskynsä lyhyinä ja yksinkertaisina. Ahdistelijan aivot olivat ylikuormittuneet kipureseptoreiden ärsykkeistä, eikä tämä olisi kyennyt käsittelemään mutkikkaita ohjeita. Kun ahdistelija oli totellut, Nina oli pitänyt tämän aloillaan hallintaotteella sen aikaa, kun ohikulkija oli hälyttänyt poliisin. Hänen kännykkänsä oli hajonnut hyökkäyksessä.

Ingersoll otti pöydältään kansion ja vaihtoi aihetta. Tässä on kopio Fairfaxin piirikunnan poliisiraportista. Hän avasi kansion. Oletko seurannut juttua uutisissa tai netissä?

Nina katsoi Ingersollista Conneriin ja takaisin. Kännykkäni hajosi, enkä ole katsonut uutisia tänä aamuna. Mistä on kyse?

Ingersoll vilkaisi kädessään olevia papereita. Ryan Schaeffer ei toiminut yksin käydessään kimppuusi.

Paikallispoliisi kertoi minulle, että Schaefferilla oli rikostoveri, Nina sanoi. Hänet löydettiin Schaefferin paljastettua hänet.

Ingersoll käänsi toisen sivun esiin kansiossa. Tiedätkö, että rikostoveri livestriimasi koko tapahtuman ennen kuin pötki pakoon?

Nina ällistyi. En.

Ingersoll soi Ninalle kuivakiskoisen hymyn, joka ei ulottunut hänen silmiinsä. Sinä trendaat, kuten tyttäreni sanoisi.

Ninalla oli outo tunne, aivan kuin hän olisi saapunut teatteriin väliajan jälkeen ja yrittänyt päästä perille näytelmän juonesta. Hetkinen. Mitä?

Conner puhui. "Joku editoi videon ja lisäsi siihen Wonder Womanin musiikin. Hän pudisti hieman päätään. Sitten se lähti leviämään."

Etkö ole nähnyt sitä? Ingersoll näytti yllättyneeltä.

Kutsuitte minut suoraan tänne tänä aamuna. Nina levitti kätensä kämmenet ylöspäin. En ole ennättänyt hankkia uutta kännykkää tai käydä toimistossa kirjautumassa töihin.

Musiikin lisännyt kaveri julisti kilpailun selvittääkseen, kuka tunnistaisi videolla olevan naisen, Ingersoll kertoi. Kesti tämän päivän aamuvarhaiseen ennen kuin joku viimein osui oikeaan. Tiedotusosasto on torjunut toimittajien pyyntöjä saada johtajalta kommentti.

Ninan ajatukset kuohuivat. FBI:n johtajalta, jolla oli yli kolmekymmentäkahdeksantuhatta liittovaltion työntekijää alaisuudessaan, tivattiin lausuntoa hänestä. Voi taivas.

Ingersoll jatkoi. Mutta emme me sen takia kutsuneet sinua tänne.

Nina katsoi Ingersollia keksimättä mitä muuta oli voinut tapahtua.

Eräs tappaja jätti viime yönä viestin rikospaikalle M Streetin takana olevalle kujalle. Meillä on syytä uskoa, että viestissä viitataan sinuun.

Ninan läpi meni kylmiä väreitä. Mille rikospaikalle?

Ingersoll kohotti kätensä torjuakseen hänen kysymyksensä. Haluaisin ensin varmistaa pari asiaa. Hän rypisti otsaansa. Vaihdoitko virallisesti nimesi Nina Esperanzasta Nina Guerreraksi kymmenen vuotta sitten?

Ninan kuohuvat ajatukset singahtivat uuteen suuntaan. Se oli osa itsenäistymisprosessiani. Olin seitsemäntoistavuotias.

Ingersoll ja Conner vilkaisivat toisiaan merkitsevästi. Ilmeisesti Nina oli juuri vahvistanut jotakin. Hän katsoi suunnattoman turhautuneena miehestä toiseen ja kohotti kulmakarvojaan vaatien sanattomasti vastauksia.

Ymmärrän, että tämä on äärettömän henkilökohtaista, Ingersoll sanoi. Tämä liittyy kuitenkin suoraan siihen, mistä kohta keskustelemme.

Nuorisotuomioistuimen asiakirjat ovat salaisia, Conner lisäsi. Saamme tuomarilta luvan niihin, mutta kuulisimme mieluummin tarinan sinulta itseltäsi. Anoitko tuomioistuimelta itsenäisyyttä karattuasi sijaiskodista?

Anoin. Ninan kostutti kuivia huuliaan.

Tapahtuiko tämä sen jälkeen, kun sinut oli… siepattu? Ingersoll vältteli Ninan katsetta.

Toisin sanoen Ingersoll tiesi. Nina puristi kätensä yhteen sylissään. Molemmat miehet tiesivät mitä hänelle oli tapahtunut.

Olin kuusitoistavuotias. Nina piti äänensä asiallisen tunteettomana kertoessaan elämänsä kammottavimmista tapahtumista. Olin karannut ryhmäkodista ja asuin kadulla. Mies ajoi ohi keskellä yötä. Hän pysähtyi ja… tarttui minuun. Hän sitoi minut pakettiautonsa tavaratilassa.

Nina ei kertonut mitä seuraavaksi tapahtui. Lausumattomat yksityiskohdat hänen sieppaajan kynsissä viettämistään tunneista jäivät väreilemään ilmaan heidän väliinsä.

Onnistuin pakenemaan aamulla. Nina päätti tarinansa lyhyeen ja osoitti sitten kysymyksen Ingersollille. Miksi tämä on tärkeää nyt?

Georgetownissa murhattiin viime yönä kuusitoistavuotias tyttö, Ingersoll kertoi hiljaa. Tyttö oli karannut sijaiskodistaan. Hänen seuraavat sanansa olivat hädin tuskin kuuluvat. Tytön ruumis oli jäteastiassa.

Conner jatkoi. Pääkaupungin poliisi hoitaa juttua. Heidän rikospaikkatutkijansa löysivät tytön suusta muovipussissa olevan lapun.

Nina kuvitteli tapahtumapaikan mielessään, ja syvälle haudattu tuska pyrki lähemmäs pintaa. Nuori elämä tukahdutettu. Hirviö vaanimassa kadulla ja etsimässä seuraavaa uhriaan.

Ingersoll otti kansiosta paperin. Lapussa oleva viesti oli tulostettu tavalliselle kopiopaperille. Hän otti lukulasit paidantaskustaan, ravisteli ne auki ja pani silmilleen. Hän vilkaisi paperia ja rykäisi.

Nina kuunteli sydän pamppaillen, kun Ingersoll luki tappajan viestin.

’Vuosien etsinnän jälkeen luulin, etten näkisi toivoa enää koskaan. Mutta tänään kaikki muuttui. Nyt hän kutsuu itseään soturiksi. Minulle hän on kuitenkin aina… Se joka pääsi karkuun.’

Ingersoll kohotti päänsä ja katsoi vihdoinkin Ninaa silmiin. Hän jättää kolme tyhjää riviä ja lisää sitten kaksi sanaa isoilla kirjaimilla.

Nina odotti, että Ingersoll luki viestin lopun.

’Tähän asti.’

4

Nina otti turtana Ingersollin ojentaman paperin. Se vapisi hieman hänen lukiessaan viestin, jonka tiesi olevan tarkoitettu hänelle.

Hän palasi välittömästi muistoissaan takaisin pimeään, tukahduttavaan pakettiautoon, missä huulille pantu ilmastointiteippi vaimensi hänen huutonsa.

Hän tiesi esimiestensä katsovan häntä tiiviisti ja liikutteli leukaansa aivan kuin vapauttaakseen sen tahmeasta teipistä ja pakotti itsensä esittämään ainoan kysymyksen, jolla oli merkitystä.

Saatiinko hänet kiinni viime yönä?

Yhtään epäiltyä ei ole pidätetty, Conner vastasi. Eikä johtolankoja ole.

Nina oli pelännyt tätä hetkeä vuosikaudet. Hän oli yrittänyt uskotella itselleen, että hirviö oli kuollut. Enää hän ei voinut pettää itseään. Hirviö oli luikerrellut painajaisista hänen valvetilaansa.

Hän oli yhä pyörällä päästään puhuessaan Ingersollille. Miten keksitte, että viestissä viitataan minuun? Siinä ei mainita nimeäni. Ei ainakaan varsinaisesti.

Nimesi mainittiin BAU:n kolmososastolla.

Nina hillitsi kielensä sulatellessaan tietoa. Käyttäytymistieteiden yksikkö BAU:ssa olivat FBI:n kuuluisat profiloijat. Mindhunterit. Yksikön sisäinen kolmososasto keskittyi nimenomaan lapsia kohtaan tehtyihin rikoksiin.

Yksi siellä työskentelevistä erikoisagenteista oli… entuudestaan tuttu tapauksesi kanssa, Ingersoll sanoi tuntuen valikoivan sanansa harkiten.

Miten joku saattoi keksiä sen? Nina kysyi yrittäen miettiä, kenestä agentista he puhuivat. Se on yhdentoista vuoden takainen ratkaisematon sieppaus. Se oli tapahtunut vuosi ennen hänen itsenäistymiskuulemistaan.

Ingersoll vilkaisi toisaalle ja hieraisi niskaansa. Jeff Wade sen keksi.

Nina sulki hetkeksi silmänsä yrittäessään torjua mieleensä nousevat kuvat. Erikoisagentti, tohtori Jeffrey Wade, nimi, jota hän ei ollut toivonut enää koskaan kuulevansa. Luulin hänen lähteneen BAU:sta lopullisesti.

Wade oli siirretty koulutuskeskukseen hänen erehdyttyään profiloinnissa niin pahasti, että eräs tyttö oli kuollut – niin ainakin Chandra Brownin perheen nostamassa kanteessa oli väitetty. Chandra oli ilmoittanut paikallispoliisille jonkun miehen vaanivan häntä. Paikallispoliisi oli lähettänyt tiedot FBI:lle, koska olosuhteet olivat olleet samanlaiset kuin naapuripiirikunnassa muutamaa kuukautta aiemmin tapahtuneessa ratkaisemattomassa murhassa. Wade oli tutkinut murhaa osana teinityttöjen sarjamurhaa. Hän oli lukenut Chandran vaanijasta tekemän valituksen ja päättänyt, ettei se liittynyt hänen tutkintaansa, ja palauttanut sen paikallispoliisille. Vuorokautta myöhemmin Chandra oli kuollut, ja hänen murhansa oli jälkeenpäin liitetty Waden tutkimaan sarjaan.

Koska Wade oli niin tunnettu FBI:n ykkösprofiloijana, virasto oli saanut kuulla kunniansa. Chandran rikkinäinen perhe oli ilmestynyt kameroiden eteen – asianajaja vanavedessään – useita kertoja syyttämään suoraan lainvalvojia. Wade jäi virkavapaalle, luovutti meneillään olevat tutkintansa toiselle BAU:n jäsenelle ja pyysi töihin palattuaan siirtoa. Huhujen mukaan legendaarinen tohtori Wade oli kaksi vuosikymmentä lastensaalistajia jahdattuaan viimeinkin romahtanut paineen alla. Ilmeisesti huhut eivät olleet pitäneet paikkaansa, koska hän oli palannut.

Hänen siirtonsa koulutuspuolelle kesti vain kuusi kuukautta, Conner sanoi.

Ingersoll jatkoi senhetkisellä tapauksella pienen hiljaisuuden jälkeen, aivan kuin hänkin olisi muistellut Waden hyvin julkista putoamista jalustalta. Viestin erikoisen sanamuodon vuoksi pääkaupungin poliisin murhayksikkö syötti tiedot ViCAPiin nähdäkseen, olisiko jossain toisessa piirissä vastaavaa murhaa. Sillä tavalla Wade sattui näkemään raportin.

Hän oli nähnyt kaikkien muiden FBI:n työtekijöiden tavoin nettivideon, joten sinä olit hänen mielessään, Conner lisäsi.

Tietenkin juuri Wade oli osannut panna palaset paikalleen. Oli vähättelyä sanoa, että mies tunsi Ninan taustan. Mies oli ollut vähällä estää häntä pääsemästä agentiksi kaiken hänestä tietämänsä vuoksi.

Hänen tietääkseen kukaan muu ei ollut koskaan joutunut hakuprosessinsa aikana yhtä tarkkaan syyniin kuin hän. Kun valheenpaljastustesti oli viitannut mahdolliseen valheeseen eräässä Ninan menneisyyttä koskeneessa kysymyksessä, apulaisjohtaja Shawna Jackson oli puuttunut asiaan ja kutsunut tohtori Waden