Alaspäinpuu

By Juhana Rask

Anseg on kuollut, vai onko ? Ainakin hän makaa mättäällä. Kukapa olisi uskonut, että pieni puu aiheuttaa mokoman selkkauksen. Sehän on kuitenkin vain kasvi. Ulkopuolisetkin sekaantuvat asiaan. Kokonaista planeettaa uhkaa tuho.
Toimiston lahjakas ja värikäs henkilökunta tutkii asiaa. Uusi tehtävä kuljettaa heidät tuntemattoman maailman ääriin saakka ja vaikuttaa koko ihmiskunnan menneisyyteen.

• Language: Suomi
• Publisher: Books on Demand
• Release date: Jun 29, 2022
• ISBN: 9789528058038

Juhana Rask

Juhana Rask on kouvolalaisen tieteiskirjallisuudesta ja historiasta kiinnostuneen henkilön nimimerkki.

Book preview

Alaspäinpuu

1. Osa

2. Osa

3. Osa

Alaspäinpuu

1. Osa

Prologi

Arvovaltainen ja kunnioitusta herättävä nainen seisoi Uuden Pyhän Kirjan avoimen teologisen yliopiston juhlasalissa ja katsoi yleisöään ja varsinkin eturivissä istujia. Hän muisti vielä sen hetken, jolloin lettipäisenä tyttönä oli lausunut samalla paikalla pari sanasta lopputyönsä johdosta. Ilokseen hän näki eturivissä kaksi edeltäjäänsä matematiikan ja tekoälytekniikan laitokselta. Kaksi jo eläköitynyttä professoria, edellinen professori Mimi ja hänenkin edeltäjänsä, jo huomattavan vanha herra, professori Vektor istuivat vierekkäin ja sanailivat keskenään hymyillen. Sali oli täynnä yliopistoihmisiä, median edustajia, tasavallan silmäätekeviä, sekä tiedemaailman edustajia juhlistamassa jälleen uuden professorin eläköitymistä, sekä vielä uudemman professorin nimitystä.

Yliopiston johtokunnan edustajat olivat jo suorittaneet omat alustuksensa ja nyt oli Doriksen vuoro pitää pienimuotoinen jäähyväispuhe.

Hyvä yleisö ja tiedotusvälineitten edustajat. Doris aloitti puheensa hymyillen. Ajattelen haikeana tämän yliopiston käytäviä lähtiessäni hyvin ansaitulle eläkkeelle. Olen kiitollinen varsinkin suurenmoisille edeltäjilleni, joiden alaisuudessa opiskelin, näistä vuosista, jotka sain työskennellä täällä matematiikan ja tekoälytekniikan laitoksella professorina, ja yliopistolle siitä ajasta, joka suotiin minulle myös muitten tieteellisten töitteni valmistamiseen ...

Puhe kesti vaatimattomat puoli tuntia ja sai lopuksi asiaankuuluvat aplodit, jonka jälkeen tiedotusvälineitten edustajille annettiin mahdollisuus esittää kysymyksiä. Iltalööppilehden edustaja nosti heti kätensä ja sai vuoron kysyä.

Mitä mieltä olette siitä vastaanotosta, jonka aikaulottuvuuksia koskeva tutkimuksenne sai tiedeyhteisöltä. Oletteko pettynyt negatiivisesta palautteesta? lehtimies kysyi.

En toki. Palaute oli aivan asiallista. Tarkoitukseni oli nimenomaan julkaista artikkeli hiukan keskeneräisestä tutkimuksesta, jotta se herättäisi keskustelua aiheesta. Toivoin, että nyt lopettaessani joku muu ilmoittautuisi jatkamaan työtäni. Ainoastaan se oli pettymys, että kukaan ei ilmoittautunut. Mielestäni aihe olisi tärkeä tutkimuskohde ja auttaisi meitä ymmärtämään paremmin useiden aikaulottuvuuksien merkitystä multiversumin rakenteessa.

Halusitte siis työllenne jatkajan?

Aivan niin, ja uskon näin tapahtuvankin ennemmin tai myöhemmin. Ehkä ei minun aikanani, mutta ehkä joskus jotkut jälkeläisemme näkevät senkin päivän.

Ehkä joku omista jälkeläisistänne haluaisi joskus ottaa työn kontolleen?

Miksipä ei vaikka joku heistäkin. Doris vastasi hiukan kummastuneena kysymyksestä, ja osoitti seuraavaa viittoilijaa esittämään kysymyksensä.

. . .

Seuraavana päivänä Iltalööppi julkaisi tapansa mukaisesti ison etusivun lööpin :

KUULUISA TIEDENAINEN ENNUSTAA : JOKU JÄLKELÄISENI TULEE RATKAISEMAAN AIKAULOTTUVUUKSIEN ARVOITUKSEN!!!!!

Lööppi levisi eri muodoissa pitkin aika-avaruutta ja herätti merkittävää huolestuneisuutta tietyissä piireissä.

I

Etsivätoimisto Ansegin toimistossa aamu eteni rauhallisesti ja sopuisasti. Toimiston vastaanoton pöydällä ruukussaan nököttävä pieni pyöreä kaktus näytti levolliselta ja tyytyväiseltä oloonsa. Toimiston reseptionisti, johdon assistentti, siivooja, apuetsivä ja kirjanpitäjä herra Dux lueskeli päivän lehteä vastaanotossa ja haukotteli aina välillä maistellen kahvikupistaan työmatkalla noutamaansa noutokahvia. Dux oli aikoinaan vaihtanut meklarin työnsä Kauppa-planeetan pörssissä etsivätoimiston sihteerin työksi maapallolla, jouduttuaan rahanpesijöitten ahdistelemaksi. Rauhaisa työ ja onnellinen avioliitto tomeran vaimon, ja jo hiukan näsäviisaan pikkulapsen kera riittivät tekemään hänet tyytyväiseksi oloonsa, eikä hän haikaillut takaisin pörssiin, varsinkaan, kun sai toisinaan osallistua myös kentällä Toimiston toimeksiantoihin.

Varsinaiset operatiiviset etsivät, eli tehokaksikko Flit ja Flat, olivat vaihteeksi erossa toisistaan. Flat, jäntevän solakka nainen, joka oli entinen maahanlaskujoukkojen veteraani, piti vapaata henkilökohtaisista syistä. Flit, nuorehko mies, joka oli älylaiteteknologinen nero, tunsi olonsa hiukan orvoksi jäätyään hetkeksi yksin. Tehokaksikko oli omimmillaan juuri yhteistyössä keskenään, jolloin yleensä Flat suoritti fyysistä vakoilua ja signaalitiedustelua ja turvasi ympäristön aseistuksella, kun taas Flit lennätteli lennokkejaan sekä hakkeroi kaiken löytämänsä tietoliikenteen ja älylaitteet, sekä tarvittaessa tietenkin valvoi ja häiritsi muitten vastaavia toimintoja. Heidän osaamisalueensa tietoliikenteessä leikkasivat sopivasti toisiaan, joten kommunikoinnissa ei ollut ongelmia. Lähes kolmekymppisinä he puhuivat keskenään sujuvasti ikäkautensa jargonia eivätkä siksikään saaneet aikaiseksi niitä tavanomaisia kommunikaatiokatkoksia, joita tuli joskus ihmisten välille sukupolvien välisen kuilun vuoksi.

Toimiston varsinainen pääetsivä, osaomistaja ja toimitusjohtaja Pinja istui omassa toimistossaan ja näpelöi laitteitansa hymyillen jollekin asialle mielessään. Pinja oli asemastaan huolimatta nuorin kaikista, eikä ehkä olisi etsivä lainkaan, ellei olisi perinyt puolikastaan toimistosta isänsä yllättävän kuoleman jälkeen. Hän hymyili useimmiten aina, eikä välttämättä tarvinnut erityistä aihetta hymyilläkseen. Olipahan vain luonteeltaan perustyytyväinen ja huoleton.

Etsivätoimiston toinen osakas Anseg ei ollut paikalla, mikä olikin aivan normaalia etsivätoimiston rutiineissa. Anseg oli jäänyt vapaaehtoiselle eläkkeelle jo vuosia sitten ja muuttanut pyhälle planeetalle vanhan tuttavansa Pionin luokse. Toisinaan hän kävi maapallolla osallistumassa Toimiston toimeksiantoihin, tai vain tutkimassa kirjanpitoa ja kyselemässä kuulumisia. Anseg oli perustanut etsivätoimiston, tai vain Toimiston, kuten he itse sitä kutsuivat, erään ystävänsä kanssa, joka oli sitten kuollut ja jättänyt tyttärelleen Pinjalle oman osuutensa Toimistosta. Anseg oli Pinjan kummisetä ja oli ottanut hänet mielellään mukaan toimintaan, ja Pinja oli ajan kuluessa siirtynyt päätoimisesta odotushuoneen päivystämisestä ja asiakaspalvelusta etsiväksi itsekin.

Toimisto oli kasvanut vuosien varrella pikkuhiljaa isommaksi. Se sijaitsi valtavassa, satoja kerroksia korkeassa ja useamman vanhan korttelin alueen kattavassa kerrostalossa, jossa toimistokerrosten lisäksi oli kerroksia asuinhuoneistoille sekä liikehuoneistokerroksia, joissa oli kauppakatuja täynnä isompia ja pienempiä kauppoja, ravintoloita, kioskeja, museoita ja teattereita, kuten missä tahansa ostoskeskuksessa. Jokaisessa kerroksessa oli luonnollisesti kiituripaikoitusalueet, ja joissakin liikehuoneistokerroksissa myös ’liidä sisään’ kauppoja.

Toimisto oli pienen alun jälkeen laajentunut viereiseen huoneistoon ja nyt tiloihin oli kaksi sisäänkäyntiä eri rappukäytävistä. Kiinteistöomistus sisälsi myös useita parkkipaikkoja kahdella kerroksen kiiturialueella, pari suljettavaa tallia myös kiiturialueilla sekä useita varastoja, jotka kaikki luonnollisesti olivat täynnä monenlaista tekniikkaa, jota tehokaksikko oli hankkinut Toimiston toimeksiantoja varten. Oli keskikokoisia ja pieniä lennokkeja, erilaisia salakuuntelu, salakatselu, ja salaskannailu laitteita sekä iso määrä erikokoisia tekoälytietokoneita. Flatilla oli sen lisäksi kunnioitettava määrä luvallisia puolustustarvikkeita, eli usean teholuokan aseita ja panoksia joka lähtöön älymiinoista järeämpiin kylmäfuusioplasmapanoksiin, sekä tietenkin tähtäimiä ja muuta sellaista. Useimmat olivat uusinta tekniikkaa, kuten Flitinkin älytekniikkalaitteet. Niissä hankinnoissa ei säästelty turhia. Pinja ja Anseg olivat jo kauan sitten päättäneet olla säästämättä liikaa tekniikkahankinnoissa. He luottivat kaksikon kykyyn itse ymmärtää säästää tarpeellisiin yllätyshankintoihin rahaa. Toimisto keräsi mainetta rikkaitten asiakkaitten avulla ja tuotti riittävän hyvin. Useimmilla asiakkailla oli tarpeeksi valuuttaa kalliidenkin toimeksiantojen maksamiseksi runsain mitoin. Ansegin ja entisen parinsa tiedustelupalvelutaustan vuoksi Toimisto ei tutkinut avioerotapauksia eikä myymälävarkauksia, vaan keskittyi vaikeampiin ja toisinaan erikoisempiin tehtäviin. Näistä saatavat korvaukset vaihtelivat paljon ollen kuitenkin useimmiten isoja. Ajoittain Toimisto otti toimeksiantoja köyhemmiltä asiakkailta ilmaiseksi, jos näki näin tarpeelliseksi. Se oli ollut Toimiston periaate alusta alkaen, ja Pinjakin kannatti isänsä ja Ansegin ajatusta.

Sinä rauhallisena aamuna, ruukussaan nököttävän pienen pyöreän kaktuksen lepäillessä tyytyväisenä vastaanotossa, Flit katseli hiukan kummastuneena omalla pöydällään olevaa kuvaruutua ja käveli sitten hitaasti ulos eräästä pienestä varastohuoneestaan, jota hän piti samalla yksityistoimistonaan. Hän vaelsi hiukan poissaolevana Toimiston perällä olevan huoneen avoimelle oviaukolle. Hän epäröi tovin paikallaan seisten saaden tahtomattaan huomiota osakseen.

No mitäs jahkailet? Pinja kysyi kääntäen päätään kuvaruudultaan kirkkaan keltaista poninhäntäänsä heilauttaen. Hän hymyili pirteänä. Sano toki asia, jota noin syvällisesti pohdiskelet.

Flit astui toimistoon sisälle, eikä hymyillyt takaisin. Pinjakin vakavoitui ja kääntyi kokonaan ovelle päin. Onko jotain tapahtunut? hän kysyi.

En ole ihan varma. Saimme viestin, joka ei oikein aukea, tai siis aukeaa se kyllä, mutta on outo. Se on ulkopuolisilta ... tietääkseni, joten avasin sen monipolvialgoritmeja käyttäen ja sainkin enimmäkseen selkeää standardikieltä ulos. Asia vaan ei oikein aukene.

No ... tarvitsetko enemmän aikaa sen tulkitsemiseen? Eihän meillä juuri nyt ole mitään toimeksiantoja, eikä muitakaan tulipalokiireitä, joten voit kyllä mielestäni tutkia asiaa ihan rauhassa, kunnes tulemme johonkin järkevään johtopäätökseen, vai mitä? Ellet sitten halua siivota omia varastojasi, tai … ellei Flatilla ole sinulle jotain kiireellisempää. Pinja hymyili ilkikurisesti.

Ei kai. Selvä sitten, tutkin asiaa tarkemmin, mutta mielestäni olisi kyllä hyvä, jos nyt soittaisit Ansegille ja tarkistaisit, että hän on elossa.

Mitä … elossa vai kuollut? Niinkö? Pinja kysyi.

Niin. Flit sanoi vakavana.

Pinja katsoi häntä hetken puhumatta mitään ja avasi sitten aliavaruuslinkin Ansegin tekoälypuhelimeen. Puhelin yritti aikansa, mutta kukaan ei vastannut. Kukaan ei vastaa. se sanoi.

. . .

Anseg konttasi pensaikossa ja kuvasi sitten makuuasennossa mielestään mielenkiintoista tapahtumaa. Muuttomatoparvi oli juuri löytänyt itselleen sopivan kolon maasta, ja matoiset luikersivat sinne jonossa yksi kerrallaan kerrassaan tyytyväisen näköisinä. Hän oli seurannut parvea pari päivää huomattuaan sen hiukan ylempänä kukkulalla havupuiden siimeksessä. Tomerat madot raivasivat tiensä sankarillisesti läpitunkemattomaan hötteikköön menettäen useita tovereitaan lintujen ja sammakkoeläinten saaliiksi. Parvi oli kuitenkin niin iso, että se ei näyttänyt kutistuvan lainkaan, vaikka sitä verotettiin välillä rankastikin. Ansegin puhelin, johon hän ei vastannut, oli suljettu.

Anseg oli vaellellut tiettömässä metsässä jo kolme päivää, eikä ollut vielä etsinyt itselleen erämökkiä yöpymistä varten, vaan oli leiriytynyt teltan ja nuotion varassa. Siinä oli se hyvä puoli, että majoitus ei rajannut reviiriä, vaan leirin purku ja pystytys muualle tarjosi aina uuden alueen tutkittavaksi. Petopakkaus piti hänet turvassa erikokoisilta haittaeläimiltä pikku pistiäisistä isompiin raatelijoihin, joista jotkut olivat riittävän suuria syödäkseen hänet suihinsa, ja repussa oleva ruoka sai aina pientä täydennystä pyhän planeetan antoisalta luonnolta, jolla on sesonkituotteita runsaasti tarjolla. Ansegilla oli tekoälypuhelimessaan sekä listat syötävistä kasveista ja eläimistä että asiantuntemus niitten erottamiseksi myrkyllisistä serkuistaan.