Rakkaus voittaa kaikki

By Alexandre Dumas

Eletään vuotta 1718 Pariisissa. Salaliitto suunnittelee sieppaavansa Ranskaa johtavan Filip II:n, Orléansin herttuan. Ritari d'Harmental on osa salaliittoa, mutta viime aikoina hänen aikansa on vienyt lähinnä uusi rakastettu. Kaunis ja musikaalinen Bathilde täyttää ritari d'Harmentalin ajatukset päivin ja öin. Kun salaliiton suunnitelmat eivät toteudu odotetulla tavalla, myös ritari d'Harmental joutuu vaikeuksiin. Joutuuko hän maksamaan osallisuudestaan hengellään?Rakkaus voittaa kaikki päättää jännittävän seikkailusarjan. Edelliset osat ovat Ritari d'Harmental ja Salaliitto.Ritari d'Harmental ei epäröi vetää miekkaansa esiin, jos hänen kunniaansa loukataan. Kun Ranskan sijaishallitsija onnistuu suututtamaan d'Harmentalin, hänellä on syytä pelätä. Onnistuuko salaliitto syöksemään hallitsijan vallasta?

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Mar 2, 2022
• ISBN: 9788728248416

Alexandre Dumas

Frequently imitated but rarely surpassed, Dumas is one of the best known French writers and a master of ripping yarns full of fearless heroes, poisonous ladies and swashbuckling adventurers. his other novels include The Three Musketeers and The Man in the Iron Mask, which have sold millions of copies and been made into countless TV and film adaptions.

Book preview

Rakkaus voittaa kaikki

Translated by Väinö Hämeen-Anttila

Original title: Le chevalier d'Harmental

Original language: French

Cover image: Shutterstock

Copyright © 1843, 2022 SAGA Egmont

All rights reserved

ISBN: 9788728248416

1st ebook edition

Format: EPUB 3.0

No part of this publication may be reproduced, stored in a retrievial system, or transmitted, in any form or by any means without the prior written permission of the publisher, nor, be otherwise circulated in any form of binding or cover other than in which it is published and without a similar condition being imposed on the subsequent purchaser.

This work is republished as a historical document. It contains contemporary use of language.

www.sagaegmont.com

Saga is a subsidiary of Egmont. Egmont is Denmark’s largest media company and fully owned by the Egmont Foundation, which donates almost 13,4 million euros annually to children in difficult circumstances.

Ruhtinas de Listhnayn rikostoveri

Buvat jäi nousemaan huoneeseensa paperikäärö kädessään, täyttääkseen ruhtinas de Listhnaylle antamansa lupauksen. Lupaus pidettiinkin tunnollisesti, ja vaikka vieraalla kielellä kirjoittaminen oli työlästä, sai hän puhtaaksikirjoituksensa viedyksi Rue du Bacin 110:een seuraavana päivänä kello seitsemän. Silloin Buvat sai samoista ylhäisistä käsistä uuden tehtävän, jonka suoritti yhtä tunnollisesti. Saatuaan luottamusta noin täsmälliseen uurastajaan ruhtinas de Listhnay ottikin sitten pöydältään paksumman paperinipun kuin edelliset kaksi olivat olleet, ja jotta Buvatin ei tarvitsisi vaivautua joka päivä hän pyysi palauttamaan paperit yhtäaikaa, siis kolmen tai neljän päivän päästä.

Buvat tuli kotiin aivan ihastuksissaan tästä luottamuksen osoituksesta ja tapasi Bathildenin niin hilpeänä ja onnellisena, että hän sai nousta kamariinsa suorastaan autuaallisuutta lähenevän sisäisen tyytyväisyyden vallassa. Hän ryhtyi heti työhön, tämä mielentila sai aherruksen luistamaan erikoisesti. Vaikka kirjoitusmestari ei hetkellisestä toiveestaan huolimatta ymmärtänyt hiventäkään espanjankieltä, oli hän jo oppinut lukemaan sitä sujuvasti, niin että tämä perin koneellinen työ, jossa hänellä ei edes ollut vieraan ajatuksen seuraamisen vaivaa, salli hänen hyräillä pikku laulelmaansakin, hänen jäljentäessään pitkää mietintöä.

Niin ollen hän melkein tunsi pettymystä, kun ensimmäisen jäljennettävän loppuessa tuli vastaan kokonaan ranskankielinen asiakirja. Buvat oli viiden päivän aikana tottunut kastilialaiseen tekstiin, ja kaikkinainen poikkeaminen oli kelpo miehelle kiusallista. Velvollisuutensa orjana hän kuitenkin kävi tunnollisesti täyttämään tehtäväänsä, ja vaikka siinä paperissa ei ollut järjestysnumeroa ja se näytti pujahtaneen mukaan epähuomiossa, päätti hän sentään jäljentää senkin vuorollaan, noudattaen ohjetta: Quod abundat non vitiat. Hän siis paransi kynäänsä keveällä taskuveitsen sipaisulla ja siirtyen pystykirjoituksesta takakenoon käsialaan piirsi seuraavat rivit:

»Yksityistä.

Hänen ylhäisyydelleen kardinaali Alberonille omaan käteen.

Mikään ei ole tärkeämpää kuin varmistaa Pyreneitten lähipaikat, hankkimalla asiamme puolelle näissä kantoneissa asuvat aateliskartanoiden herrat…»

— Aateliskartanoiden herrat, kertasi Buvat kirjoitettuaan; nyppäisten sitten pois hiuskarvan kynänsä halkeamasta hän jatkoi:

»… sekä Bayonnen varusväki, tai vallata linnoitus.»

— Mitä tämä on? mietti Buvat. — Vallata linnoitus! Bayonnehan on ranskalainen kaupunki. Katsotaanpa, katsotaanpa tätä, ja hän pitkitti:

»Markiisi de P. on D:n kuvernöörinä. Sen aatelismiehen kanta on tietty; hänen ollessaan lopullisesti valmis hänen täytyy lisätä varansa kolminkertaisiksi aateliston saamiseksi mukaan, jaellakseen lahjapalkkioita. Carentan on Normandiassa tärkeä paikka. Tämän kaupungin kuvernöörin suhteen on meneteltävä samoin kuin markiisi de P:n; on mentävä pitemmällekin, taattava hänen upseereilleen asianmukaisia hyvityksiä.

Samaan tapaan tulee toimia kaikissa provinsseissa.»

— Hohhoh! äännähti Buvat lukiessaan uudestaan, mitä oli kirjoittanut. — Mikä tämän tarkoituksena onkaan? Taitaa olla parasta lukea kaikki ennen kuin jatkan.

Ja hän luki:

»Näihin kuluihin meidän pitäisi saada vähintään kolmesataatuhatta livreä ensimmäisenä kuukautena ja sitten satatuhatta livreä kuukausittain täsmällisesti suoritettuina.»

— Täsmällisesti suoritettuina! mutisi Buvat keskeyttäen. — Ilmeisestikään ne maksut eivät ole tulossa Ranskalta, koska valtion raha-asiat ovat niin ahtaalla, että minullekaan ei ole viiteen vuoteen saatu liikenemään yhdeksääsataa livreäni. Katsotaanpa, katsotaanpa! Ja hän aloitti jälleen:

»Tämä kulunki, joka lakkaa rauhallisten olojen palatessa, tuottaa sodan sattuessa varman tuen hänen katoliselle majesteetilleen.

Espanja johtuu silloin olemaan vain avustajana. Filip V:n armeija on Ranskassa…»

— Jopa nyt…! äännähti Buvat; — ja minä kun en tiennyt sen edes marssineen rajan yli.

»Filip V:n armeija on Ranskassa: suunnilleen kymmenentuhannen miehen espanjalaisjoukko on enemmän kuin riittävä, kun kuningas on mukana.

Mutta meidän täytyy hankkia kannattajiksemme ainakin puolet Orleansin herttuan armeijasta.» (Buvat hätkähti.) »Se on ratkaiseva seikka, eikä sitä saa toimeen ilman rahaa. Sadantuhannen livren hyvitys on välttämätön kutakin pataljoonaa ja eskadroonaa kohti.

Kahdellekymmenelle pataljoonalle tarvitaan siten kaksi miljoonaa. Tällä summalla saadaan taattu armeija, joka lannistaa vihollisen joukot.

On melkein varmaa, että Espanjan kuninkaan varsinaisiksi puoluelaisiksi tunnettuja henkilöitä ei käytetä siinä armeijassa, joka tulee marssineeksi häntä vastaan. He hajaantukoot maaseudulle, toimiakseen siellä hyödyllisesti. Mikäli heillä ei ole arvoasemaa, on se heille toimitettava, joten hänen katolisen majesteettinsa pitäisi siltä varalta lähettää avoimia nimityskirjelmiä pariisilaisen ministerinsä täytettäviksi.

Koska tulee tarpeelliseksi antaa monia määräyksiä, niin olisi käytännöllistä valtuuttaa lähettiläs allekirjoittamaan ne Espanjan kuninkaan nimessä.

Otollista olisi lisäksi, että hänen katolinen majesteettinsa vahvistaisi antamansa määräykset Ranskan prinssin arvonimellä, kun se kerran kuuluu hänelle.

On muodostettava rahasto kolmenkymmenentuhannen miehen armeijaa varten, jonka hänen majesteettinsa tulee havaitsemaan urhoolliseksi, harjaantuneeksi ja hyvään kuriin totutetuksi.

Rahaston pitäisi tulla Ranskaan toukokuun lopulla tai kesäkuun alkupuolella, heti jaettavaksi provinssien pääkaupunkeihin, kuten Nantesiin, Bayonneen j. n. e.

Ranskan lähettilästä älköön päästettäkö poistumaan Espanjasta; hän olkoon vakuutena niiden turvallisuudesta, jotka julistautuvat kannattajiksemme.»

— Perhana! huudahti Buvat hieroen silmiään. — Mutta tämähän on salaliitto! Salaliitto regentin persoonaa ja valtakunnan turvallisuutta vastaan!

Hän vaipui syvään mietiskelyyn.

Asema oli tosiaan hämmästyttävä. Buvat sotkeutuneena salaliittoon! Buvat saaneena haltuunsa valtiosalaisuuden! Kenties kansakuntien kohtalo osuneena hänen käsiinsä! Vähemmästäkin hän olisi joutunut kummallisen hämmingin valtaan.

Sekunnit, minuutit, tunnit kuluivat kirjoitusmestarin istuessa hievahtamattomana, pää takakenossa lepotuolin selkää vasten ja suuret silmät tähdättyinä kattoon. Silloin tällöin hänen rinnastaan puhkesi hengähdys ikään kuin määrättömän hämmästelyn ilmauksena.

Kello löi kymmenen, yksitoista, puoliyön hetken. Buvat ajatteli saavansa neuvoa unesta ja päätti viimeinkin käydä levolle. Puhtaaksikirjoittaminen oli tietysti jäänyt siihen kohtaan, jossa hän oli kirjoituksen huomannut käsittelevän luvattomia hankkeita.

Mutta hän ei saanut unta. Miesparka kääntelehti ja heittelehti turhaan, sillä heti kun hän sulki silmänsä, hän näki seinään tulikirjaimin kirjoitettuna tuon onnettoman salaliitto-suunnittelun. Pariin kertaan hän uupumuksen voittamana nukahtikin, mutta heti kun tajunta oli sammunut, hän joutui ensimmäisessä uinahduksessaan kaupunginvartion pidättämäksi osallisuudesta salaliittoon ja sai toisessa tikarinpiston itse salaliittolaisilta. Ensimmäisellä kerralla Buvat heräsi värisevänä, toisella kerralla hiestä kylmänä. Nämä kaksi vaikutelmaa olivat olleet niin julmia, että hän iski tulta, sytytti jälleen kynttilänsä ja päätti odottaa päivänkoittoa, yrittämättä enää nukkua.

Päivä valkeni, mutta se ei karkoittanut yön aaveita, vaan antoi niille kammottavan todellisuuden. Vähäisinkin kadulta kuuluva melu säpsähdytti. Katuoven koputus oli tuottamaisillaan pyörtymyksen. Nanette avasi kamarin oven, ja Buvat parahti. Nanette riensi hänen luokseen ja kysyi, mikä häntä vaivasi, mutta kirjastovirkailija vain pudisteli päätänsä ja vastasi huokaisten:

— Voi, Nanette-parka, ajat ovat nyt surkeat!

Ja hän pysähtyi heti, peläten jo sanoneensa liikaa.

Hänellä oli liiaksi ajateltavaa, mennäkseen alas Bathilden aamiaiskumppaniksi. Sitä paitsi hän pelkäsi nuoren tytön huomaavan hänen levottomuutensa ja kysyvän aihetta. Kun hän ei kyennyt salaamaan Bathildelta mitään, hän oli ilmaissut aiheen, jolloin Bathildekin olisi joutunut vastuunalaiseksi. Niinpä hän pyysi saada tarjottimen ylös kamariinsa, koska hänellä oli niin kiireistä työtä, että hän aikoi kirjoitella kahvinjuonninkin lomassa. Bathildelle poissaolo soveltui oikein hyvin, joten pelkkä ystävyys ei sitä pahoitellut.

Vähää vailla kymmenen Buvat lähti toimistoonsa. Jos hän oli jo kotonaan ollut peloissaan, hän joutui kadulla suorastaan kauhun valtaan. Jokaisessa risteyksessä, jokaisen kujan perällä, jokaisen kulman takana hän oli näkevinään väijyviä poliiseja, odottelemassa hänen tuloansa, tarttuakseen hänen kaulukseensa.

Place des Victoiresin kulmauksessa ilmestyi Pagevinkadulta muskettisoturi, jonka havaitessaan kirjastovirkailija hypähti niin rajusti sivulle, että oli joutua Rue du Maililta vierivien vaunujen alle. Rue Neuve-des-Petits-Champsin alkupäässä hän kuuli ripeitä askeleita takanaan ja alkoi juosta päätänsä kääntämättä Richelieu-kadulle asti, missä hänen oli pakko pysähtyä, koska liiallisesta pinnistyksestä tottumattomat sääret uhkasivat tehdä tenän.

Lopuksi hän saapui kirjastotalolle, kumarsi melkein maahan asti vahtisotilaalle, joka seisoi pääovella, ja pujahdettuaan nopeasti oikeanpuolisen lehterin alle hän nousi pikku portaita käsikirjoitusosastolle, pääsi työhuoneeseensa, vaipui uupuneena nahkatuoliinsa ja sulki pöytälaatikkoonsa ruhtinas de Listhnayn koko käärön, jonka oli tuonut mukanaan siinä pelossa, että poliisi hänen poissaollessaan pistäytyisi hänen asuntoonsa. Nyt hän vihdoin tunsi olevansa jotenkin turvassa ja päästi huokauksen, joka varmasti olisi virkatovereille ilmaissut, että hän oli suuren kiihtymyksen vallassa, ellei hän tapansa mukaan olisi saapunut ennen kaikkia muita.

Buvatilla oli periaatteena, että mikään ajatusten askarrus, olkoonpa hilpeä tai suruinen, ei saanut häiritä virkailijaa hänen työssään. Niinpä hän ryhtyi työhönsä kuin ei olisi mitään tapahtunut.

Tänä työnä oli tavallisuuden mukaan kirjojen luokittelu ja nimilapuilla varustaminen. Joitakin päiviä aikaisemmin oli tuli päässyt irti eräässä salissa; kolme — neljätuhatta nidettä oli heitelty lattialle hajalleen ja siirretty turvaan liekeiltä, ja nyt ne oli palautettava asianomaiseen järjestykseen. Se oli varsin pitkällistä ja kyllästyttävää puuhaa, joten siihen valittiin Buvat ja tähän asti hän oli hoidellut sitä niin älykkäästi ja uutterasti, että esimiehet olivat antaneet hänelle tunnustuksensa ja virkakumppanit lausuneet ilvehtiviä huomautuksia.

Pari- kolmesataa nidettä olikin enää lajiteltavina ja liitettävinä niiden joukkoon, joita kukin edusti kieleltään, tarkoitukseltaan ja siveelliseltä kannaltaan. Toinen kahdesti tyhjennetystä osastosta oli omistettu rivolaatuisille kirjoille, joiden nimilehdet tai piirrokset olivat useinkin saaneet häveliään kirjurin korvalehdet kuumenemaan. Näiden ruokottomien romaanien ja julkeiden muistelmien keskellä, joiden sekaan oli eksynyt monia seuraansa hämmästeleviä historiateoksia, hän muistutti muinaisten turmeluksen kaupunkien raunioilla seisovalta Lotilta.

Työn pakottavaisuudesta huolimatta Buvat lepäsi hetken; mutta heti kun näki oven avautuvan ja erään virkaveljensä astuvan sisälle ja menevän paikalleen, hän nousi vaistomaisesti, tarttui kyväänsä, kastoi sen musteeseen ja varattuaan vasempaan käteensä nipullisen pikku pergamenttilappuja asteli jäljelläolevaa kirjaröykkiötä kohti. Luokittelunsa jatkamiseksi hän otti ensimmäisen, joka osui hänen käteensä, sopottaen hampaittensa raosta niin kuin hänen tapanaan oli tuollaisissa olosuhteissa:

— Rakastavaisten tulkki, painettu Liégessä 1712… kirjapainon nimi puuttuu. Voi hyvä Jumala, taaskin alastomuutta. Mitä huvia voivatkaan kristityt ihmiset löytää tuollaisten kirjojen lukemisesta! Paljon parempi olisi luovuttaa ne pyövelin poltettaviksi Grè ve-torilla! Pyövelin — hrrh! — mikä hitto hänet johdattikaan juuri nyt mieleeni!… Mutta kuka voineekaan olla tuo ruhtinas de Listhnay, joka jäljennyttää minulla sellaisia asioita? Entäs se nuori mies, joka tehdäkseen muka palveluksen minulle toimitti minut tuommoisen konnan tuttavuuteen? Noh, noh, sitä ei nyt pidä tässä ajatella. Onpa sentään mieluisaa kirjoittaa pergamentille, kynä luistaa kuin silkillä, hiusviivat tulevat hienoja, vahvat viivat saavat kauniin pyöreyden. Siirrytäänpäs seuraavaan: Angélique eli Salaiset huvikkeet, kuvitettu ja millaisilla kaiverruksilla! Lontoo. Pitäisi kieltää tällaisten kirjojen pääsy rajan yli. Lähipäivinä sitten on puuhaa rajalla. Varmistaa Pyreneitten lähipaikat, hankkimalla puolellemme näissä kantoneissa asuvat aateliskartanoiden herrat. Täytyy toivoa, että ne paikat eivät ole niin vain otettavissa, hitto vieköön! Onhan Ranskassa vielä uskollisia alamaisia. Nythän kirjoitin Lontoon sijasta Bayonne, ja Englannista tuli Ranska. Voi sitä kirottua ruhtinasta! Kunpa joutuisit napatuksi, hirtetyksi, teilatuksi! Mutta jos hän kiikkiin joutuneena antaa minut ilmi!

— No, herra Buvat, kuului vanhemman virkailijan ääni, — mitä te siellä teettekään käsivarret ristissä jo viiden minuutin ajan pyöritellen suuria silmiänne kuin säikytetty?

— En mitään, herra Ducoudray, en mitään. Mietiskelin uutta luokittelutapaa.

— Uutta luokittelutapaa? Mikä mullistaja te olettekaan! Tahdotteko siis panna toimeen vallankumouksen, herra Buvat?

— Minäkö — vallankumouksen? huudahti Buvat kauhistuen. — Vallankumouksen! En ikinä, herra Ducoudray, en kuuna kullan valkeana! Tunnetaanhan alttiuteni hänen ylhäisyyttään regenttiä kohtaan, Jumalan kiitos, — pyyteetön alttiuteni, koska meille ei ole enää maksettu palkkaa viiteen vuoteen, ja jos onnettomuutenani olisi jonakuna päivänä joutua syytetyksi tuollaisesta, löytäisin toivoakseni todistajia ja ystäviä, jotka menisivät takuuseen uskollisuudestani.

— Hyvä, hyvä. Sillä välin jatkakaa työtänne, herra Buvat. Tiedättehän, että sillä on kiire; nuo kirjat ovat tiellä meidän huoneessamme, ja niiden pitää olla hyllyillään viimeistään huomenna kello neljäksi.

— Kyllä ovatkin, herra Ducoudray, ovat varmasti, vaikka menisi yö järjestelyssä.

— Kelpo