Aurinkokaste

By Heimo Pihlajamaa

Entä jos elämässä olisi muutakin kuin sivullinen? Onko juokseminen pelkästään odottamista? Tuon puun kohdalle, tuon lehmäasetelman, tuon risteyksen kohdalle. Heimo Pihlajamaan Aurinkokasteessa juostaan ja havainnoidaan maailmaa. Minäkertoja miettii elämän suuria kysymyksiä kirjoittavan ihmisen näkökulmasta: Onko ajatus, jota ei saa sanoiksi paperille, ajatus alkuunkaan? Onko kirjailijalle saavutus kirjoittaa tänään vain puoli lausetta? Ovatko unet vihje siitä, mitä elämä olisi voinut olla? Aurinkokaste on lähes proosarunomainen romaani eletystä elämästä ja saavutetuista ja särkyneistä unelmista.-

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Dec 29, 2021
• ISBN: 9788728110065

Book preview

1.

Heti aamulla auringolla on tänään kultaiset aikeet. Tänään me kaikki olemme voittajia. Sateella iho on raja, poudalla sitä ei ole, minua jatkuu jostain alkaen niin pitkälle kuin silmä kantaa. Kirsikan-ja mansikanpoimijat huomaavat sen ja taputtavat käsiään. Kello on jo puoli seitsemän camping »De Wolfsbergin» kohdalla. Seuraa pitkä lasku, mutta laskut on otettu jo nousuissa huomioon. Seuraavan kerran ajattelen vasta sadan metrin kuluttua, tuon rakenteilla olevan talon kohdalla, hylätyn näköisen, mutta se tulee vastaan niin nopeaa vauhtia että vasta viime hetkellä vältän päälletulon vaaran. Unet saisi kieltää. Hiljainen kuin valkoinen kissa jää odottamaan että pääsisin siitä, mutta viime hetkellä hermostuu ja säntää pensasaidan välistä pellon puolelle pakoon. Autoja on vain nimeksi. Juoksu on odottamista. Tuon puun kohdalle, tuon lehmäasetelman, tuon risteyksen kohdalle. On paljon ihmisiä joilta tuhlautuu koko äitienpäivä. Odotus on ajan hidastamista. Nuoruus tulee kun jaksaa odottaa. Loma-aikana lyhythousuisia miehiä ja naisia katsellessa tulee mieleen että aikuiset ovat epäonnistuneita lapsia. Maradonan syötöt tulevat perille millimetrin tarkkuudella. Kuolema tulee pisaroina. Anteeksi tämä ikävä tapa olla joku. Naiset ovat täällä kauniita, feministit rumia, niin ovat päättäneet. Pilvet riippuvat taivaalla kuin huonosti valitut hetket. Herääminen aamulla katkaisee ajan rauhallisen kulun. Aamulla ei oikein voi syödä mitään tyhjään vatsaan. Sitä vain tuijottaa pöydän ääreen päästyään eteensä ja ihmettelee että jos panee kolikot väärin päin kukkaroon, ne yleensä tulevat sieltä ulos oikein päin.

2.

Usein unet eivät aamulla muista toisistaan paljon mitään, ne vyöryvät esiin edellistensä painolla ja poistuvat myöhemmin tyydyttyneinä taka-alalle. Kuoleman päässä hengityksesi kostuu ja vaikenee, ehkä siksi, että kaikki on kerran jo ollut. Ne ovat unikuvia lapsille ja muille aikuisille. Hiljainen Sade levyllä ja kärpästen yhtämittainen surina; aamun romanttinen agonia: muistot suudelmankestäviä kirsikkahuulia. Hymyile heti herätessä aamulla niin sekin on siltä päivältä tehty. Täällä kaukana maalla meri kohisee rinnassa kuin puhelin. Aamulla hengitys on elämässä kuin tuttu vieras jonka talossaoloa tuskin huomaa. Tottuneesti hän täyttää äänillään keittiön kuin ei olisi poissa koskaan ollutkaan. Tuoksut löytävät tiensä yläkertaan. Etsivät itsensä sinne kuin unessa. Kuolemaa ajatellessa kuolema on hyvää ajanvietettä jos täydellinen on hyvää. Katukuvassa kaunis nainen vilahtaa silloin tällöin kuin huono omatunto. The Five Miles Road noudattaa rantaa, jos sen juoksen ja sitten rannan joka aamu ennen ylösnousua. Jos olisin elämässä muuta kuin sivullinen, jos selkä edellä menisi menojaan kuin soutaja. Jos rannatonta mekastusta niin pienestä pitäisi kuin ampiaiset kesällä taloa kaiverrellessaan. Ikkunaa pyyhkäisee maiseman käsi, sade, tikittää sekunteja, sade, milloin epäröiden, milloin kiihtyen. Naisia on enemmän kuin feministejä. Myös lasten äänet ulkoa ovat sään piirturi, tänään säätila kuuluu lasten kiljumana. Koulussa lasten levottomuus tietää aina myrskyä, kotona hyttysten levottomuus ukkosta. Savenväriset viljelijät kylän katukuvassa, ehkä he tarvitsevat suojaväriä niin kuin luonnonvaraiset eläimet. Vauhti nousee alamäessä, autot tulevat takapää edellä vastaan, traktorit ajattelevat hitaammin, noudattavat käskyjä vastahakoisesti. Tuuli painostaa vauhtia, jos kuuntelee sen suhinaa, jos kuuntelee sen astmaa. Täällä ei ole missään paitsi muualla. Jos suurin saavutus elämässä on kuolla ajoissa pois.

3.

Nyt ei ole valinnan varaa. Klišeet on kulutettu loppuun, mutta niitten kanssa on vain pakko oppia elämään. Huomenna olen onnellinen. Jalat hyvä jos ulottuvat lattiaan. Juoksu ei paljon auta, parempi on lähteä ajoissa. Sumua voi hyvin simuloida jättämällä lasit kotiin, jolloin ihmiset muuttuvat heti mielenkiintoisiksi; ihmisten ääriviivat hämärtyvät sumussa ja sekaantuvat maiseman pienelementteihin. Mutta nälänhädilläkin on mielenkiintoisuusjärjestyksensä; Mosambikin hädästä puuttuu Etiopian seksikkyys. Milloin ahdinko on saanut päähänsä valita jalat kunniansa kentäksi? Loma-ajoissa on se hyvä puoli että pääsee tilapäisesti rahapulasta, kun lapset käyvät kotona: heiltä aina varisee kolikoita pitkin lattioita tai unohtuu mitä ihmeellisimpiin paikkoihin ja niitä löytyy puoli vuotta myöhemmin vielä kuin joulukuusen neulasia. Siitäkö siis tämäkin matka: jos bussissa istuu, jonnekin menossa, jo menomatkalla kannattaa keskittyä kiihkeästi ajattelemaan paluumatkaa, jolloin parhaassa tapauksessa onnistuu unohtamaan minne ollenkaan olikaan menossa ja kaupungilla jo divarissa käytyään voi hyvällä syyllä palata kotiin, jonne yleensä kuitenkin tekee mieli vaikka lähdöilläkin on hyviä puolia. Tuhoaminen on mielenkiintoinen intohimo, näyttää; puuttomia metsiä on täällä jo liikaakin. Ehkäpä ihmiset kaatavat puita niin mielellään kun muuten ei ole mitään tekemistä, aika käy pitkäksi, tai ehkä moottorisahoja ei saisi antaa isäinpäivälahjaksi, tai ehkä kaataminen koetaan jännittäväksi paluuksi menneisyyteen niin kuin metsästys. Mutta lahjavideotkin viedään koekäytön jälkeen ullakolle, mitä vahinkoa siis jos moottorisahatkin jättäisi ruostumaan. Paluumatkalla äsken ostettu kirja tuntuu vanhan ihmisen poskelta, jota käsi hyväilee hajamielisesti. Se on vuodelta 1904: The Poetical Works of Longfellow; ensimmäiselle lehdelle on haalistuneella musteella kirjoitettu: Mabel A. Lewis. From E.E. Hadwen, Xmas 1904. Hiawathan ja Michael Angelon voi ehkä jättää lukematta, mutta kuka on ollut kirjan ensimmäinen omistaja? It is not always May.

4.

Rumuudella on hyvätkin puolensa, mikä on hyvä muistaa, kun ajattelee millä kiihkeydellä varsinkin nuoret yrittävät suomea koristella englantilaisilla fraaseilla. Kohta suomesta tulee kaunis kieli perkele. Tuuli ottaa päähän. Salijääpurjehdus on ensi vuoden keksintöjä. Lumi tiuskahtelee vastaan. Harrastettakoon tänäänkin sopivaa vapaa-ajan urheilua, aikuistumisesta kieltäytymistä. Kylän läpi mennessä ehtii viiden minuutin verran miettiä mitä tekemistä kylällä maailman keskipisteessä on. Kaikki on täällä jo aikoja sitten tapahtunut. Pastori harrastaa tieteellisesti menneisyyttä, paikallishistoriaa, mikä on ymmärrettävää: menneisyyteen suhtautuu aina optimistisemmin kuin tulevaisuuteen. Aamulla päättää herätä samalla myös nuoruudestaan. Lehdenjakajat ovat jo menneet. Heidän jalanjälkensä sammuvat lumen sulaessa. Jos miettii lauseita, pääsee pitemmälle. Jos taas kotona yrittää panna lauseita paperille, niitä ei enää saakaan kiinni, lauseet elävät vain ulkona maisemissa, kotona ne muuttuvat typeriksi parodioiksi, kuiteiksi eletystä elämästä. Jokaisella päivällä on oma onnensa, jokainen päivä selviytyy voittajana kilpailussa, jonka sääntöjä ei ole vielä sovittu. Fritz von Thurn und Taxis on kotona televisiossa tuttuine äänineen ja fraaseineen. Tunnin selostus on nopea romaani. Taikapähkinä ulkona puutarhassa kukkii, ja kun menee ottamaan oksan sisään, huomaa miten kiihkeästi kissat pissaavat sinne missä on kaunista. Aamulla kyyneleet heräävät ja lähtevät heti mukaan kertomaan muistojen kylmistä järvistä. Niistä pääsee kun lähtee ajamaan niitä takaa. Kirjailijan on ensin opeteltava valehtelemaan, kirjoittamaan oppii aina myöhemmin. Rumuus nostaa joka puolella päätään karnevaali-iskelmien sanoilla. Jos lähtee karnevaalihumua pakoon, on hyvä muistaa että kävely on aktiivista lepoa. Amerikka muuttuu ja me Amerikan mukana.

5.

Kivut liikkuvat ruumiissa kuin kotonaan. Usein olen vain yksi ihminen kerrallaan. Tämä päivä on peruutettu. Lapset suostuvat oppimaan vain jos tykkäävät opettajasta. Suomen kielen periaate: miksi sanoa jotain kauniisti kun saman voi sanoa rumastikin. Mene sinä, minä tulen. Lumi tulee kiihkeänä vastaan vaaka-asennossa. Kylän läpi menee alle