Meidän luokka nousukiidossa

By Tittamari Marttinen

Meidän luokka ei ole mikä tahansa luokka – se on yhtä kuin Eeva, Matti, Ville, Samu, Aliisa ja Monna. Ja tietysti myös opettaja Henkka Saksi! Tällä kertaaa meidän luokalla on edessään varainkeruuseen liittyvä ongelma. Lapset haluavat kerätä rahaa kehitysmaiden köyhille lapsille, mutta miten varainkeruu mahtaa onnistua? Myydäkö keksejä vai tehdä jotain muuta? Lapset päätyvät siivoamaan lentoasemalle. Mutta mitähän siitä tulee tällaisen vauhtipoppoon kanssa? Meneväiset lapset osallistuvat myös kaupunkisuunnistukseen.Koulunkäynti ei ole tylsää tässä seurassa! Tule mukaan seuraamaan meidän luokan hurjanhauskoja kommelluksia koulunkäynnin maailmassa.

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Dec 8, 2021
• ISBN: 9788728046685

Book preview

Henkilöt:

Alisa

Ville

Samu

Monna

Matti

Eeva

Henkka Saksi, opettaja

Matin vaari

Mustikka-koira

Hurjastelua lentokentällä

E eva hyppelee iloisesti tennarit jalassa koulun pihalle. Hänellä on uudet farkut. Muu luokka seisoo koulun ovella odottamassa häntä.

– Eeva, me ollaan jo myöhässä!

– Missä sinä olet viipynyt?

Eeva katselee hämmästyneenä ympärilleen. Kaikilla muilla on päällään siniset haalarit.

– Miksi te olette pukeutuneet smurffeiksi? hän ihmettelee. – Onko tänään naamiaiset?

– Voidaanhan me järjestää naamiaiset joskus lähiaikoina, opettaja Henkka Saksi lupaa. – Mutta ensin työ, sitten huvi.

– Mikä työ? Eeva ihmettelee.

– Onpa sinulla huono muisti, Alisa toteaa. – Tänään on talkoopäivä!

– En ole kuullutkaan siitä, Eeva sanoo. – Minä olin viime viikon poissa koulusta. Olin flunssassa. Mistä te saitte nuo haalarit?

Kun Alisa kääntyy selin häneen, Eeva huomaa, että haalarin selässä lukee Tehokasta toimintaa!

Myös Matin, Monnan, Samun ja Villen selässä lukee sama teksti.

– Mitä ihmettä? Eeva kiljahtaa. – Mitä tehokasta toimintaa?

– Me ollaan tehotytöt, Alisa selittää.

– Ja tehopojat, Matti jatkaa. – Me mennään lentokentälle!

– Lähdetäänkö me luokkaretkelle? Eeva innostuu.

– Me ei nousta koneeseen, Samu selittää. – Mutta me tervehditään ystävällisesti kaikkia ihmisiä, jotka ovat lähdössä matkalle.

– Ja siinä sivussa me vähän siivotaan, Monna huokaisee.

– Mistä te tämän olette keksineet? Eeva ihmettelee edelleen.

– Etkö muista, kun meidän luokka ei millään meinannut löytää sopivaa talkoopaikkaa… Alisa valaisee.

– …kunnes Samun äiti tuli apuun kuin pelastava enkeli, Matti kertoo.

– Samun äitikö järjesti tämän homman? Eeva toteaa.

– Samun äiti on töissä lentokentällä, ja se tiesi, että sinne tarvitaan yksi reipas talkooporukka, Monna kertoo innoissaan. – Minä rakastan lentokenttiä ja niiden tunnelmaa!

– Miksi talkoot oikein järjestetään? Eeva jatkaa kyselemistä.

– Meidän koulu kerää rahaa köyhien maiden lapsille, Samu tietää. – Että ne saavat puhdasta juomavettä.

– Eeva, täällä on sinullekin haalari, tule hakemaan, Henkka-ope intoilee ja heiluttelee Eevan haalaria ilmassa kuin voitonlippua.

Eeva kipaisee nopeasti tyttöjen vessaan vaihtamaan vaatteet. Kieltämättä haalari on hieno! Hän yrittää katsoa selkäpuolen tekstiä peilin kautta. Tehokasta toimintaa! Sehän voisi olla vaikka heidän luokkansa tunnuslause.

Koulun pihaan kurvaa pikkubussi. Ekaluokkalaiset haravoivat pihaa ja katsovat haikeina Monnaa, Alisaa, Eevaa, Mattia, Samua ja Villeä, jotka kiipeävät bussiin ja hurauttavat kohti lentokenttää. Henkka-ope istuu kuljettajan vieressä ja hyräilee. Hän on loistotuulella.

– Talkoot lentokentällä on mahtava idea! Henkka toteaa kuljettajalle.

– Aina se koulunpihan haravoinnin voittaa, Ville nauraa.

Hiekka pöllyää ekaluokkalaisten ympärillä.

– Sano muuta, ope myhäilee.

– Kentällä on avattu se uusi kahvilakin…

– Ope, ei meillä ole aikaa istuskella kahviloissa, Samu sanoo moittivasti.

– Kai me nyt pieni kahvi- ja mehutauko pidetään, Henkka inttää.

– Ja kunnon ruokatauko! Ville sanoo.

– Haluan, että äiti voi olla meistä ylpeä, Samu jatkaa.

– Takuulla voi, Monna sanoo. – Tämän tehokkaampia talkoolaisia on vaikea löytää mistään!

Kentällä terminaali kakkosen edessä Henkka hyppää ensimmäisenä ulos autosta ja vetää syvään henkeä. Aurinko paistaa helakasti ja ilmassa on kevään tuntua. Pikkubussin ympärillä pyörii matkalaukkujaan kiskovia ihmisiä. Kaikki puhuvat kilpaa englantia, japania, ranskaa, venäjää ja saksaa. Ja monia muita kieliä.

– Täällä on ihanan kansainvälinen ilmapiiri! Alisa ihastelee. Ville menee auttamaan kahta japanilaista, joiden matkalaukku on juuttunut kiinni kynnykseen.

– Äiti! Samu huudahtaa ja ryntää äitinsä luo. Hänen äidillään on sininen jakkupuku, ihan kuin lentoemännillä.

Samun äiti ottaa luokan avosylin vastaan. Hän halaa jokaista tarmokkaasti.

– Onpa mukavaa, kun te tulitte tänne talkoisiin!

– Ilo on meidän puolellamme, Matti sanoo kohteliaasti. – Mitä me sitten teemme täällä?

– Tärkeintä on, että olette iloisia ja aurinkoisia, Samun äiti toteaa. – Hyvä tuuli tarttuu matkustajiin. Mutta mukavaa on sekin, jos moppaatte vähän lattioita ja kiillotatte kaiteita. Meille on kunnia-asia, että terminaali on säihkyvän puhdas!

– Sopii mainiosti, koko luokka toteaa yhteen ääneen.

Samun äiti tuo heille kärryllisen ämpäreitä, harjoja ja moppeja. Henkka pälyilee ympärilleen.

– Ope, nyt ei ole vielä kahvitauon aika, Eeva nauraa.

– Enhän minä sitä, Henkka ähkäisee. – Kipaisen kioskilla katsomassa, olisiko siellä päivän lehteä. En ehtinyt aamulla lukea…

– Hei, siivotaan kahdessa vuorossa, Alisa keksii. – Puolet porukasta moppaa ensin lattioita, ja toinen puoli voi katsella ympärilleen ja auttaa matkustajia.

Alisan idea kuulostaa kaikkien mielestä hyvältä.

Matti, Samu ja Eeva