Kevyttä Kivaa: Novelleita romantiikan ja viihteen nälkään

By Anna Lund

Kirja sisältää kolme eripituista, romanttisen viihteellistä novellia.

Silkkiä sylissä

Silkkiä sylissä, on urbaani tarina kolmeakymmentä ikävuotta lähestyvästä, menestyvästä ja uskaliaasta Lindasta, sekä hänen päätöksestään vaihtaa turvattu tulevaisuus kihlattunsa
kanssa, villeihin kuvioihin Helsingissä ja maailmalla. Lindan kertomus on täynnä romantiikkaa, erotiikkaa, jännitystä, sekä yllättäviä juonenkäänteitä. Tarina on esimerkki siitä, kuinka elämä voi muuutua yhden yön aikana päälaelleen. Kertomus on nykyajan
arjen selviytymistarina, joka on maustettu huumorilla, sekä viime vuosien suomalaisilla hittibiiseillä ja trendivillityksillä. Nopeasti etenevä tarina on kevyttä viihdeluettavaa.

Konstit on monet

Konstit on monet- novelli, kertoo humoristisesti nuoren pariskunnan lapsettomuusongelmasta, sekä päähenkilön Hannan ihastuksesta miehensä parhaaseen ystävään. Kertomuksessa käsitellään mustasukkaisuutta, flirttailua, deittailua, pettämistä, parinvaihtoa, erilaisia lapsettomuuden hoitokeinoja, sekä pienen kylän elämää keveän viihteellisesti.

Uimahallilla

Uimahallilla on lyhyt novelli hetken huumasta ja Merjan yllättäen toteutuvasta päiväunelmasta.

• Language: Suomi
• Publisher: Books on Demand
• Release date: Feb 8, 2016
• ISBN: 9789523303737

Anna Lund

Olen Anna Lund, päiväunelmointiin taipuvainen kolmekymppinen nainen. Rakastan romantiikkaa ja vaikka elämä olisi joskus tavallisen tylsää ja harmaata, mielikuvitusmaailman avulla voin luoda itselleni aina uusia seikkailuja. Toivon, että lukijani pääsee kanssani jakamaan tuon ehtymättömän romantiikan maailman!

Book preview

Sisällysluettelo

Silkkiä sylissä

Konstit on monet

Uimahallilla

Valmistusmerkinnät

Silkkiä sylissä

         Klikkasin hyväksy-painiketta tietokoneeni ruudulla ja ruutuun ilmestyi teksti lippujen varauksesta ja varausvahvistuksen ilmestymisestä sähköpostiini hetken kuluttua. Tunsin kuplivaa iloa ja jännitystä vatsassani. En voinut olla hymyilemättä itsekseni, ja lopulta minun oli pakko nousta työtuolistani hypähdellä hiukan. Lähdin etsimään työkaveriani Minnaa jolle voisin kertoa uutiset. Minna istui tietokoneelleen uppoutuneena luovassa tilassa, joten kuiskasin hänelle drinkit töiden jälkeen? ja sain vastaukseksi mietteliään mmm-m, puol tuntii…, joten jätin hänet rauhaan.

         Tasan vuosi sitten Mikko oli kirjaimellisesti paiskannut hanskat tiskiin. Olimme remontoineet, tai no Mikko oli enimmäkseen remontoinut Tuusulan omakotitaloamme, ja olimme edenneet keittiöremonttiin. Olimme ostaneet talon vain vuosi takaperin, kun suhteen liitokset alkoivat natista pahaenteisesti. Mikolle oli selvää, miten elämämme jatkuisi. Menisimme naimisiin, hankkisimme kaksi lasta, ja minä voisin olla kotona niin pitkään kuin haluaisin, sillä Mikon perheen rakennus- ja remonttifirma menestyi hyvin. Työni AD:na Helsingissä oli Mikolle vain konttorirotan hommaa, eikä hän nähnyt yhtään hyvää syytä siihen, miksi minä haluaisin jatkaa työssäni. Itselleni työ sen sijaan antoi paljon. Tunsin olevani taitava työssäni, ja työni kautta tunsin oloni tärkeäksi. Minua tarvittiin, ja onnistuneiden mainoskampanjoiden kautta, olin myös saanut palkankorotusta. Pidin vilkkaasta seuraelämästä, harrastuksistani, ja shoppailusta. Olin ajatellut jatkaa töitäni heti lasten teon jälkeen. Mikon mielestä taas kotiäidin rooli sopisi minulle paremmin. 

         Ero oli yllätys meille molemmille. Yhtäkkiä kaikki vain alkoi kaatua. Ensin tappelimme kaikesta kaakeleista kaapinoviin, sitten toistemme luonteenpiirteistä, ja lopulta tulevaisuudesta. Viimein tuli se päivä, kun istuin puolivalmiin keittiön lattialla vollottamassa jonkun typerän vinon kaapinoven vuoksi. Mikko kysyi minulta, että itkenkö todella vain oven takia. Sanoin etten tiedä. Että kaikki oli niin sekavaa. Silloin Mikko otti työhanskat käsistään, paiskasi ne lattialle ja sanoi, En jaksa tätä enää! Koska sä et tiedä mitä elämältäs haluat, niin sun varmaan kannattaa alkaa sitä nyt viimeistään miettimään. Mä lähen nyt, ja kun tuun parin viikon päästä takas, niin mä toivon että sä oot tullu järkiis, tai sitten pakannu kamas..

         -No mitäs nyt juhlitaan? Minna kysyi virne naamallaan. Olimme saaneet punaviinilasit käsiimme, ja istuimme viltteihin kääriytyneenä nauttien viimeisistä terassikeleistä Helsingin keskustassa. 

-No ensinnäkin eroa, josta on kulunut nyt tasan vuosi, ja toiseksi… Mä varasin nyt sen matkan! Mä lähden äkkilähdöllä Thaimaahan viikon päästä kahdeksi viikoksi!

-Eikä! Ihan mahtavaa! Miksei me tilattu skumppaa?! Minna hihkuu.

-No niimpä! Eiköhän tilata. Tilaan meille kuohuviiniä piccolopulloissa, ja ilta lähtee soljumaan kohti baari-iltaa. Siinä sivussa tulemme Minnan kanssa suunnitelleeksi lomani kulun. Opettelisin surffaamaan Phuketin aalloilla, sillä tähän aikaan vuodesta se olisi siellä mahdollista. Tapaisin tietenkin komeita reppureissaaja miehiä, joiden kanssa voisin pitää hauskaa. Joogaisin rannalla, kävisin aromaattisissa hieronnoissa, ja saisin drinkkien siemailun lomassa upean rusketuksen! Surffaaminen ei ollut minulle ollut mikään must- juttu, mutta se tuntui olevan nyt pinnalla, joten täytyisihän sitä ainakin kokeilla. Jos en saisi aalloista kiksejä, niin voisinhan aina tyytyä SUP*-lautailuun, mistä olin myös lukenut naistenlehdistä viime aikoina. Joogaaminen nyt ainakin sujuisi. Sitä olin harrastanut jo jonkin aikaa, joten enköhän keksisi jotain omia kuvioitakin rannalla toteutettavaksi. Yöllä sänkyyn kömpiessäni mietin, että heti aamulla herättyäni kokeilisin joitakin joogaliikkeitä.

         Aamulla oloni ei ollut venähtäneen illan takia hääppöinen. Päätin palauttaa eilisen hyvän tuuleni kuuntelemalla Jukka Poikaa. Lauloin Laineet-biisiä täysiä mukana, ja samalla valmistin itselleni Kankkusen kumoajan, minkä kehittelimme Minnan kanssa eräänä kankkusaamuna.

*Stand Up Paddle

Kankkusen Kumoaja

Banaania

Vadelmaa

Mustikkaa

Toffeekastiketta

Mitä vaan kirkasta viinaa mitä eiliseltä on jäänyt

"Keinuta mua…

laineet ne keinuttaa laivaa mä laulan

keinuta mua

myrsky se ravistaa puunlatvaa

ravista mua

pane mut ulvomaan ku susi täyskuuta

lakase jalkani mun alta ku luuta

sun syli polttaa, se on elävää tulta

haluun sen vain ja ainoastaan sulta

sen mikä mieltäni kiihdyttää

sen mistä jukka poika niin tykkää

ja vaikka toiset pojat sua kuin kyttää

ei ne voi mun asemaani järkyttää, ei ei

laineet ne keinuttaa...

tunnnista toiseen ja illasta aamuun

hetken hurmio se ei käy laatuun

yksi pieni keinutus ei riitä mihinkään

mä tarviin monta ja niin pirun pitkään

siis ravista rajusti älä huoli mistään

mun lupaukseni pitää mä en lähe livistään

anna mulle kyytii sun kivisellä tiellä

keinuta nyt, älä lopeta vielä

laineet ne keinuttaa…"

-Minnaaa.. tuu tänne. Mulla on Kankkusen Kumoaja kädessä. Voin tehdä sullekkin. Hoilotin kännykkään.

-Uuh.. otin just buranaa. Hirveen pitkä matka... Minna vastusteli.

-Just joo. Otat filtsun alle niin oot täällä viidessä minsassa. Keksin ratkaisun.

-No joo. Okei, tuun kohta. Minna myöntyi sitten.

         Nyt hengitä sisään ja vie jalka eteen, komensin Minnaa yrittäessämme suorittaa Aurinkotervehdyksiä olohuoneeni lattialla. Hiki alkoi kirvota kummankin kainaloista viidennen kierroksen kohdalla, ja päätimme nauttia lisää KK:ta.

-Pitäskö mennä saunaan? Minna ehdotti.

-Mut kellohan on vasta kaks. Vastasin.

-No entä sitten, nyt on jo hikoiltukin. Minna perusteli.

-Mmm-m. No mitäs jos pidetään saunapäivä? Kutsutaan jengiä meille saunaan, ja grillataan parvekkeella illalla? Ehdotin vuorostani.

-No hiton hyvä idea! Minna innostui.

         Töölön pikkuyksiöni ovikello soi tasaiseen tahtiin. Sisään lappasi väkeä tuomisineen. Pian oli kasassa kaikki tarvittavat raaka-aineet ja juomat, täydellisiä sauna- ja grillibileitä varten. Päätimme Minnan kanssa kutsua kaikki kynnelle kykenevät, sillä nopealla aikataululla ei kuitenkaan moni pääsisi. Meidän iässä jo miltei jokaisella tuppasi olemaan jos jonkinlaista estettä, työtä, perhettä, tai vähintään harrastusta. Yllätykseksemme sana oli kuitenkin kiirinyt ehkä vähän liiankin laajalti, koska pian kämpässäni alkoi olla todella tiivis tunnelma. Saunan kuumuus kumpusi olohuoneeseen, ja grilli savusi parvekkeella. Mitä pidemmälle ilta jatkui, sen alastomampaa väkeä kämpässäni alkoi pyörimään. Nakusekasauna pauhasi, ja juomat teki kauppansa. 

         -Iik! Huudahdin. Suihkussa vilvoitellessani, ties monennenko saunakierroksen jälkeen, joku nappasi vyötäröltäni kiinni ja liimautui minuun. Käännyin katsomaan kuka uskaltaa tunkeutua reviirilleni. 

-Hei vaan kaunotar. Ruskeat nallen silmät tuijottivat minua hieman hapuillen. Työnsin tunkeilijan kauemmaksi, mutta en voinut olla hymyilemättä miehen karvaiselle olemukselle. Hieman pyöreä ja kiharatukkainen mies esittäytyi Tommiksi. Itse esittäydyin illan emännäksi Lindaksi, ja toivoin Tommilta hieman suihkurauhaa. Tommi nosti kädet pystyyn ja sanoi, Okei Okei kaunotar, mut sä voisit olla silkkii mun sylissä.. ja vinkkasi silmää. Ääh miten laimeeta ajattelin, mutta en voinut silti olla naurahtamatta takaisin.

         Illan mittaan Tommi hipaisi minua vaivihkaa muutaman kerran, kysyvä katse kasvoillaan. Ennen kuin ehdin reagoida miehen iskuyrityksiin, ehti hän kadota muun porukan mukana baanalle.

         -Mut kuka se Tommi oli? Kysyin Minnalta ruokatauolla.

-Emmä vaan tiiä. Siis olikse se tumma, kiharatukkanen, vähän pyöree kundi? Minna kysyi.

-Joo, oli. Vastasin mietteliäänä. 

-Se oli tavallaan kiva. Se oli kyl aika humalassa. Muistaakohan se ees, et se lähenteli mua. Mietin ääneen.

-En tiiä. Me oltiin kaikki aika humalassa. Mä voin kysellä kavereilta, et jos joku tuntis. Tai sit voidaan laittaa joku bilekuva facebookkiin, ja kattoo jos joku merkkais sen.

         Työpaikalla tuijottelin tietokoneen ruutua tyhjin silmin ja mietin, että lomani alkuun olisi enää viikko. Työ ei vain enää maistunut, ja yritin väkisin vääntää vitamiinijuoman ulosantia mieleisekseni. Bonvita -kuin lomaa kehollesi. 

-No huh-huh! Etkö sä nyt muuta keksi? Tapsa, eli Tapio on ilmestynyt olkapääni taa virnuilemaan. 

-Mä ymmärrän, et sun ylityöt palkitaan vihdoin, ja pääset sille kauan kaivatulle lomalle, mut hei jotain muuta, pliis. Loma on lomaa sun keholle, mut ehkä tohon vitskumainokseen jotain muuta. 

Valutin kädet kasvojeni yli hitaasti ja huokaisin Joo. Mä lupaan et keksin viikon loppuun mennessä jotain parempaa.. Tapsa oli lähin esimieheni, ja varsin komea ilmestys. Jos en työskentelisi niin läheisesti hänen kanssaan, olisin varmasti kiinnostunut. Tai no myönnettäköön, jos hän osoittaisi jotain kiinnostuksen merkkejä minua kohtaan, olisin kiinnostunut. Tapsa oli hoikka ja pitkä, tyylikäs ja intellektuelli. Sellainen pukumies joka on enemmän kiinnostunut myyntiluvuista, kuin naisten iskemisestä. Naisia hänellä silti oli aina ollut. Niitä oli näyttänyt ilmaantuvan kuin itsestään säännöllisin väliajoin. Se miten, oli ollut työpaikan yleinen arvailujen aihe. Onnekseni sain viikon päätteeksi kehiteltyä ihan mukiin menevän mainoksen Bonvitalle, ja pääsin hyvällä omallatunnolla loman viettoon.

         Lomalla viimeinkin, voin ottaa iisimmin, nyt. Seuraavat kaksi viikkoa, matkin Naantalin aurinkoo.. JVG:n ja Raapppanan, Kran Turismo soi kuulokkeistani, kun meren kohina, valkea hiekka, ja polttavan kuuma aurinko saivat kehoni euforiaan. Mietin Tommin kohtaamista suihkussa, Tapsaa Bossin puvussaan, sekä rannalla kirmaavia tummahipiäisiä ja lihaksikkaita thaipoikia. Jostain mieleeni pompsahti myös Mikko remonttivaatteissaan, mutta pyyhin mielikuvan äkkiä mielestäni, ennen kuin ehtisin riisua hänet alastomaksi.

         Olin majoittunut Kata Beachille hyvätasoiseen hotelliin, lähelle rantakatua. Hotellihuoneestani oli suora pääsy omaan miniuima-altaaseen, ja lisäksi minulla oli oma poreamme. En olisi voinut olla tyytyväisempi. Olin päättänyt viettää puoliterveellisen loman, ja levätä kunnolla. Aamuisin joogaisin, tai harrastaisin muita aktiviteetteja rannalla, ja iltapäivällä siemailisin drinkkejä rantatuolissa, tai uima-altaalla. Menisin ajoissa nukkumaan pehmeään, valkoisilla lakanoilla varustettuun sänkyyni. En siis aikonut roikkua baareissa aamuyöhön, etsien satunnaisia yövieraita. Sitä paitsi talvilomasesonki ei ollut vielä alkanut Thaimaassa, joten ravintoloissa, ja kaduilla oli hiljaista. Bileseuraa tuskin edes löytyisi.            

         Hotellin aamupalalla törmäsin pari kertaa ruotsalaiseen mieheen. Olin miettinyt, oliko hänkin yksin matkalla, vai mikä oli hänen tarinansa. Minun ei tarvinnut kauaa miettiä, sillä sinä aamuna ruotsalaismies istui hymyillen pöytääni. Hän kysyi minulta ruotsiksi, olenko ruotsalainen, tai edes suomen ruotsalainen, ja olisinko yksin lomalla. Mies vaikutti mukavalta, joten vastattuani ensin ruotsiksi, kerroin englanniksi olevani ihan suomalainen, ja tosiaan yksin matkalla. Jutustelimme niitä näitä syödessämme aamiaista. Selvisi, että miehen nimi oli Per, ja hän oli tullut talveksi Thaimaahan töihin. Hän halusi hiukan lomailla ennen töiden aloittamistaan sukellusopettajana Lantan saarella, ja asui sen vuoksi hotellissamme vielä yhden yön. Per oli ollut kaksi edellistäkin talvea samoissa hommissa, ja tunsi Phuketin seudun hyvin. Per tarjoutui turistioppaakseni, ja vaikka aluksi Per vaikutti jopa hiukan ujolta, mopon selässä hän ei ollut sitä lainkaan enää. Per hymyili valloittavasti täydellisen valkoista hymyään, ja hänen siniset silmänsä tuikkivat kilpaa auringon kanssa. Per osoittautuikin lopulta suvereeniksi naistenmieheksi. Päivän kierrosajelun jälkeen, tunsin jo väriseväni Perin kosketuksesta. Olimmehan istuneet tiiviisti mopon selässä koko päivän, minä kiinni hänen lihaksikkaassa vartalossaan, pitäen käsiä hänen vyötäisillään. Lopulta kutsuin hänet drinkeille miniuima-altaalleni, mikä johti väistämättömään. Rakastelimme koko illan ja yön, vuoroin suihkussa, uima-altaassa, poreammeessa, ja valkoisissa lakanoissani. Aamulla Per lähtisi saarelleen, joten otimme yhteisestä ajastamme kaiken