#Elämämkoulu: Hampton made

By Joe N. Rannikko

Fiktiivinen lyhyt tositarina parikymppisen nuoren miehen selviytymistaistelusta elämän aallokkoissa, jossa rikollinen elämä, sekä päihteet ja rankka juhliminen näyttelevät pääroolia.
Pystyykö vauhtia hiljentämään, ja saako elämästä kiinni?
Vai viekö Via Dolorosa, kuuluisa kärsimysten tie, tämän kasvukipujen keskellä kamppailevan nuorukaisen mennessään..?

• Language: Suomi
• Publisher: Books on Demand
• Release date: Mar 1, 2019
• ISBN: 9789528005810

Joe N. Rannikko

Tätä nykyä tavallinen perheenisä, joka kirjoitti tämän teoksen osittain henkilökohtaisien kokemuksien perusteella. Matkan varrella on ehditty nähdä ja kokea monet elämän kääntöpuolet, ja ne ovat myös jättäneet jälkensä.

Book preview

#Elämämkoulu

Esirippu nousee

Alkusoitto

Trippi

Herätys

Liima

Kameleita ja Talibaneja

Vastuu

Peura-Eki

Lähtölaukaus

Harry Potter

Kymmenen päivää

Tuplakaasari-Civic

Allasbileet

Erehdyksiä sattuu

Kustomfillareita ja työnhakuvalmennusta

Kuningas NHL

Karatetunti

Jäniksenkolo

Yleismies ja Kauppamies

Lopun alkua

Siniset valot

Miekkalinna

Roina

Villi Luonto

Uusi Luku

Loppusanat

Valmistusmerkinnät

Esirippu nousee

     Päätin kirjoittaa tämän tarinan osana omaa parantumisprosessia keskivaikeasta masennuksesta,

jonka kanssa olen tietämättäni käynyt kamppailua jo muutaman vuoden, ja johon hiljattain sain diagnoosin.

Nyt muutaman kuukauden sairaslomalla ollessani, olen työstänyt tätä projektia ja huomannut kirjoittamisen olevan rentouttavaa ja hauskaa, sekä          mukanaan vievää.

Erityisesti haluan kiittää vaimoani, joka on pitänyt perheestämme huolta silloin kun en siihen itse ole kyennyt, ja jaksanut antaa tukea sekä aikaa          sairauteni hoitoon.

Ja unohtamatta ihania poikiamme, joiden isänä oleminen on maailman hienoin asia.

Kiitokset ansaitsee myös Äiti, joka kaikesta huolimatta sai kasvatetuksi ihan hyvän pojan.

Sekä unohtamatta muutamaa erityistä ystävää, jotka takuulla tietävät ansaitsevansa nöyrän kiitokseni kaikista näistä vuosista. 

---

                                                 Alkusoitto

Auoin silmiäni enkä ollut yhtään varma siitä missä oon, vai oonko ylipäänsä missään.

Oli aivan helvetin kirkasta mutta silti jotenkin epätodellisen sumeeta.

Suu oli niin kuiva ettei sitä saanut kiinni, korvissa humisi ja kuului kuinka pumppu jyskytti kun joku ysäri-klassikon teknobiitti.

En oo ihan saletti mutta mielestäni tunnistin siitä Bushmanin No one else-kappaleen.

Vai vittu tuliko se ääni sittenkin jostain muualta.

Kelasin olevani kultakala jonka maljakko on pudonnut lattialle paskaksi, 

ja siinä mä haukoin henkeäni niiden sirpaleiden,

ja sen lätäkön keskellä vedellen viimeisiä.

Alkoi tulla jännät paikat, koska lähtölaskenta oli selkeesti alkanut.

Ehdin ajatella siinä kaikkea mitä on tullut koettua, tai lähinnä mitä satuin sillä hetkellä muistamaan niistä huuruisista päivistä.

Tuntui että niitä kokemuksia on paljon, ja meen laskuissa sekaisin.

Mutta sitten mä tajusin pyörittäväni sitä yhtä ja samaa muistoa edestakaisin.

Vittu mikä elämä, ja vittumaisesti se päättyykin.

Sitten mä havahduin siihen huutoon, ja mietin että vittu mikä trippi…

Trippi

Juki, mitä vittua sä äijä touhuat täällä?

Se oli Hekun ääni, vaikka se kuulostikin enemmän  Helinä-Keijun ja Jigsaw-tappajan miksatulta ääntelyltä.

Aivan saatanan pelottavaa!

Sain itseni kammettua lattialta ylös, ja hetken aikaa päässä pyöri kuin vuoristoradassa.

Vähitellen sain kuitenkin zoomin toimimaan, ja väijyin ympäristöä  kuin b-luokan Bond.

Sitten räjähdin aivan hysteeriseen nauruun. 

Joka puolella oli sateenkaaria ja värikkäitä vesiputouksia, sekä kädettömiä yksisarvisia apinoita.

Ja ne apinat tanssivat ja heittelivät varpaillaan dollareita ilmaan, samalla kun juhlivat niin perkeleesti. 

Yksi apinoista viittoi mua hännällään ja heitin tietty yläfemmat sen kanssa. 

Sitten tää kaveri näytti mulle siinä marmoripöydällä olevaa loputtoman pitkää kolaviivaa sanoen, So long gayboys. 

Mä en osannut puhua apinaa, enkä tajunnut yhtään mitä se sanoi, mutta syöksyin suoraan sen viivan kimppuun.

Heti kun nappasin tän apinan varpaista 500 dollarin rullatun lapun, tunsin aivan helvetin ärsyttävää läpsytystä poskillani. 

Vitun moskiitot. Saatanan verenimijät, menkää kiusaamaan jotain työtöntä, koska mulla on hommat tässä ihan jiirissä!

Olin niin raivona, että meinasin ruveta vetelemään niitä karatella katki.

Seuraavaksi se koko moskiittolauma otti musta kunnon takakuristuksen, ja lähti lennättämään kohti vesiputousta. 

Ja sinnehän mun lentoni päättyi, vittu vesiputoukseen! Ja vielä moskiittojen toimesta. 

Se vesi kai kuitenkin vaikutti jotenkin, koska havahduin istuvani kylpyammeessa suihkun alla.

Sitä suihkua piteli kädessään kaverini Heku.  Hetken aikaa siinä tuijoteltiin, ja totesin Hekulle;  Vittu mikä trippi.  

Herätys

    Keskiviikkona heräsin Jannan kämpiltä 7.00 aamulla. 

Siihen oli tasan kaksi syytä, miksi tiesin edes olevan keskiviikko, ja miksi heräsin siihen aikaan.

Oli nimittäin tilipäivä. Sen maanantaisen tripin jälkeen sovittiin Hekun kanssa, että otan iisisti pari päivää. 

Teki kieltämättä ihan hyvää viettää siestaa täydellä ylläpidolla. 

Janna duunaili safkat ja olisi kai syöttänytkin, ellei jopa syönyt puolesta, jos se olisi ollut mahdollista.

Oli se sellanen mimmi nimittäin.

Tuli myös kokovartalohierontaa oliiviöljyllä, jonka jälkeen tietenkin thai-hieromoiden salainen ase, happy end.

Tosin, melkein aina hypättiin suoraan siihen jälkimmäiseen. 

Monesti mietin että Janna on kyllä melkoinen paketti, ja olisi mulle sopivaa vaimo-matskua.

Se oli kiltti ja mukava, suorastaan välillä jopa vähän liiankin tyrkyttävä.

Mutta siitä se ehkä johtukin, ettei hommat luistanut siihen suuntaan.

Ja tietty myös sen takia, että mä koen