Discover millions of ebooks, audiobooks, and so much more with a free trial

Only $11.99/month after trial. Cancel anytime.

Pieni tyttö harmaalla kivellä: Syrjäytyneiden lasten tarinoita
Pieni tyttö harmaalla kivellä: Syrjäytyneiden lasten tarinoita
Pieni tyttö harmaalla kivellä: Syrjäytyneiden lasten tarinoita
Ebook236 pages1 hour

Pieni tyttö harmaalla kivellä: Syrjäytyneiden lasten tarinoita

Rating: 0 out of 5 stars

()

Read preview

About this ebook

Kirja sisältää kertomuksia lastensuojelun tiimoilta

eri vuosikymmeniltä.

Lisäksi kirja käsittelee sisällisotaa ja Venäjän vallankumousta

fragmentein.
LanguageSuomi
Release dateFeb 15, 2023
ISBN9789528000297
Pieni tyttö harmaalla kivellä: Syrjäytyneiden lasten tarinoita
Author

Sepi Riklander

Sepi Riklander on julkaissut aiemmin runoja ja lasten äänikirjoja ja radiokuunnelmia. Sepi Riklander on työskennellyt sosiaalialalla lastensuojelussa ja vammaispalveluissa.

Related to Pieni tyttö harmaalla kivellä

Related ebooks

Reviews for Pieni tyttö harmaalla kivellä

Rating: 0 out of 5 stars
0 ratings

0 ratings0 reviews

What did you think?

Tap to rate

Review must be at least 10 words

    Book preview

    Pieni tyttö harmaalla kivellä - Sepi Riklander

    Sisällysluettelo

    Pieni tyttö harmaalla kivellä

    Sammakkopoika

    Jussin kaveri

    Maukka ja Melu

    Viimeinen Siniverinen

    Enontekiö

    Töppöjalka Masa

    Puutarhakoulun nuoret

    Pikkusisko

    Pieni Hillevi

    Laivatytön hautajaiset

    Noelpoika

    Tuulikki

    Fragmentteja Punaisesta Hämärästä

    Punainen Hämärä 1

    Punainenn Hämärä 2

    Punainen Hämärä 3

    Punainen Hämärä 4

    Punainen Hämärä 5

    Punainen Hämärä 6

    punainen Hämärä 7

    Punainen Hämärä 8

    Punainen Hämärä 9

    Kahvila Punapää

    Eroaminen

    Ridbergin sotilaspassi

    Marsalkan puolesta

    Rouva joka tapasi tsaarin

    Soutajapojat

    Sovinto

    Helvetin tulinen pätsi

    Sotilas

    Australiassa

    Sergei ja kiitolinja

    Keijo ja Marjukka

    Ruletti-Pena pääsi sitten eläkkeelle

    Sateenkaarimummo

    Päätalo- skaba

    Vietnamin sotaa vastaan

    Gasbadin Kekkonen

    Punasotilaan rantakatu

    Elvis Göteborgissa

    PIENI TYTTÖ HARMAALLA KIVELLÄ

    Pieni tyttö istui kivellä, melko isolla kivellä. Oli aurinkoinen alkusyksyn päivä. Kuulas ja pirteä se päivä oli.

    Tytöllä oli hiukset silmillä ja hänellä oli yllään marjapuuron värinen pusero ja collegehousut, jotka olivat vähän likaiset, väriltään pinkit.

    Kun tyttö heilautti hiukset silmiltään, paljastuivat kasvot ja itkuiset silmät.

    Sosiaalihoitaja Carita oli siinä lähellä, mutta ei ollut huomannut vielä itkevää pikkuista tyttöä. Tyttö itki lähes äännettömästi . Sen sijaan pusikosta kuului naisen ääntä ja kiroilua:

    - Mee sika hittoon siitä mun päältä...Tämä ääni kuului tytön äidille, joka sähläsi ukkojen kanssa pusikossa.

    Sossu Carita huomasi tilanteen pusikossa, ja tunsipa naisenkin.Lempihän se siellä piti ääntää.

    - Lempi, missä tyttö on, kysyi Carita.

    - Nyt on Carita silleen, että putki ei katkennut vieläkään...mee helvettiin siitä mun päältä...joo Tintti leikkii tuolla puistossa kavereittensa kanssa.

    - Kuules Lempi, minä vien nyt tytön sijaispaikkaaan. Tuut sitten, kun oot saanut putken poikki, sovitaanko näin.- Joo, sovitaan, mä yritän saada poikki, Lempi huuteli pusikosta.

    Nyt pieni tyttö, jonka nimi on siis Tintti, juoksi Caritan luokse.

    Caritalla oli vaalet hiukset ja pyöreät silmälasit ja yllään farkkupusero ja viininpunaiset sammarit.

    - Nyt mennään Tintti Peran ja Maijan luo...olet nyt siellä toistaiseksi.

    Äitisi on huonona ja sairas, Carita sanoi. Tintti piti Caritaa kädestä ja nyökkäsi päätään. Tintti oli hyvä ryhtinen tyttö, sillä äiti vei Tinttiä tyttöjen jalkapallokerhoon,aina kun kunto salli viemään. Äiti ei örveltänyt selvin päin,

    He asuivat äidin kanssa kahdestaan. Äiti sanoi, että Tintin isä sai olla vaikka helvetissä.

    Tämä sijaisisä Pera oli opettajana erityisluokalla, ja Maija oli sairaanhoitaja.

    He toimivat sijaisvanhempina sellaisille lapsille ja nuorille, jotka olivat huostaanotettuja kiireellisesti, niinkuin nyt tämä pieni Tintti.

    Ei ollut ensimmäinen kerta, kunTintti pääsi Peran ja Maijan kotiin.

    Hänestä siellä oli kivaa ja turvallista. Äidillä oli aina setiä kylässä. Silloin äiti sanoi Tintille:

    - Leikippäs olohuoneessa Tintti kiltisti.

    Äiti ja setä juttelevat makuuhuoneessa aikuisten asioista...setäkin nyökkytteli päätään hymyillen. Sitten äiti laittoi oven kiini.

    Kerran Tintille tuli asiaa äidille keskellä yötä. Hän meni makuuhuoneeseen, vaikka se oli kielettyä.

    Siellä äidin sängyssä makasi iso vieras setä. Setä heräsi ja alkoi kiroilemaan:

    - Nyt tuo kakara tuli tänne perkele vieköön…

    Sitten setä tönäisi Tinttiä ja huusi:

    - Nyt painu ulos ja sassiin…

    Äiti haisi viinalle ja setä selvälle paskalle. Tinttiä alkoi itkettämään, ja hänelle tuli pissa housuun.

    Tintti istui nalle sylissään, kun äiti tuli makuuhuoneesta:

    - Mitä sinä nyt itket, setä on vain äidin ystävä, se nukkuu äidin vieressä, kun ei ole toista sänkyä, ja aamulla setä lähtee, joten laita kulta kuivat yöpuvunhousut ja mene nukkumaan, aamulla setä lähtee. Ostetaan sinulle huomena värityskirja ja muuminukke, eikö niin.

    Aikaisinhan se setä lähti, mutta kiroili äidille lähtiessään... ja ätikin puhui sille rumia:

    - Anna olla viimonen kerta, kun mun tytölle kiroilet kusipää...mene, mene nyt.

    Kun Carita ja Tintti pääsivät perille Peran ja Maijan kauniseen omakotitaloon, seisoi Pera jo ulko-ovella vastassa:

    - Heipä hei Tintti, tulkaa vain peremmälle.

    He istuivat harmaalle sohvalle, ja alkoivat puimaan Tintin asioita.

    - Kuules Tintti, mä lähden nyt etsimään sun äitiä, sanoi Carita eteisessä.

    - Tintti, sä voit nukkua siinä samassa huoneessa kuin viimeksi. Maija tulee kohtapuoliin töistä ja meidän Leeakin tulee, Pera sanoi.

    Sieltähän he tulivat melkein yhtä aikaa, ensin Maija ja heti perään Leea posket punaisina.

    - Hirvee nälkä mutsi, Leea huusi eteisessä.

    - Tules Leea katsomaan, kuka on tullut, Maija huusi perunoita kuoriessaan.

    - Ai Tinde, moikka Leea tervehti silmissään aavistus mustasukkaisuutta, sillä hän oli vielä kovin äidin tyttö.

    - Tintti istu sä taas omalla paikallasi, kohta saadaan ruokaa, äiti sanoi,ja hymyili.

    - Käykääs tytöt laittamassa Tintille pussilakanat ja tyyny.

    Maija ja Pera puhuivat sillä aikaa Tintin tilanteesta:

    - Carita sanoi äidillä olevan syvä putki päällä ja Maija myönsi asian.

    - Kyllä se Lempi on kunnossa ollessan ihan tolkun nainen.

    Kun Tintti illalla kävi nukkumaan nalle kainalossaan, ei unihiekka oikein tehonnut.

    Hänen vanha kiusaajansa kirkkaan punainen peikko ilmestyi kolostaan, joka sijaitsee Tintin otsassa. Sieltä se kurkisti Tintin silmiin.

    Se oli viime aikoina ilmestynyt jo melko usein Tinttiä kiusaamaan. Ja sen naama oli muuttunut oikein pelottavaksi.

    Sillä oli oikein ilkeät silmät. Tinttiä alkoi tosissaan pelottamaan.

    Peikko nauroi ja kuiskasi:

    - Lellipentu itkee, no se on selvä...

    Sä olet itkuprinsessa, ai että ärsyttää tollanen leikkiprinsessa, hyi. Peikko jatkoi kiusaamistaan, vaikka Tintti pyysi sitä lähtemään, tai hän kertoo Maijalle.

    - Älä luulekkaan hölmö, että lähden...olen täällä koko yön ja ainakun meinaat nukahtaa, minä nipistän sinua. Ja peikko tosiaan oli koko ajan hänen silmissään ja irvisteli kirkkaan punaista naamaansa.

    Tintti nousi sängystä ja meni käytävään. Peikko seurasi mukana.

    - Mitä sinä Tintti siellä käytävässä oikein teet, Maija kysyi.

    - Pelottaa, Tintti kuiskasi.

    - No hyvä. Otan patjani ja peitteeni. Sitten voit kertoa, mikä pelottaa.

    Tintti kertoi, että kirkkaanpunainen peikko kiusasi ja puhui ilkeitä.

    Peikko lupasi vielä nipistää, jos Tintti on tyhmä.

    Tyhmyys aivan kuin ärsyttää peikkoa.

    - Tehdäänpäs Tintti näin. Sinä saat Leean ison nallekarhun.

    Sillä on iso ja leveä naama, oikein mustakarhun naama, katsotaan mitä se ilkeä peikko siitä sanoo, vai mitä, Maija jutteli hiljaa Tintille.

    Pian peikko tuli uudestaan ja oli nyt erittäin ilkeä, haukkui Tinttiä rumaksi.

    Iso nalle murahteli:- Kuka täällä höpisee, jaa sinä röyhäke, se sanoi ja tarkoitti peikkoa.

    - Ettet häpee röyhäke, kiusaat Tinttiä. Etkö näe, että hänellä on paha olla ja itkettää. Häivy ja pysy siellä komeron perällä ja ole hiljaa. Sitten jätät tällä sanalla Tintin rauhaan, Leean iso nallekarhu käskytti peikkoa.

    - Kas, kas, kas, peikko haukkoi henkeään.

    - Kuka nalle tämä on, mutta alkoi uudelleen ilkeilyn.

    - Kuules Tintti, senkin tyhmä tyttö, sanoi, mutta mitä ihmettä. Peikon ääni muuttui piipitykseksi...se oli kuin pikku tipin piipitystä. Pois oli peikon korina ja yskiminen, vain tuo piipitys oli jäljellä.

    - Hopi, hopi, komeroosi peikko, nallekin sanoi.

    Aamulla tuli Carita ja kaiveli touhukkaasti virkalaukkuaan.

    - Nyt on tapahtunut niin, että Tintin äiti on sairaalassa, sovimme Lempin kanssa niin että, hän lähtee katkolle, kun päääsee sairaalasta. Mitäs pidätte tälläisestä ideasta?

    - Voisiko Tintti olla teillä muutaman viikon, katsotaan sitten, mitä tehdään, sanokaa Tintille, että tulen iltapäivällä, sopiiko se teille, Carita sanoi.

    - Toki sopii, olen silloin paikalla Maija sanoi, ja jatkoi:

    - Onko Tintillä mahdollisuus perhesijoitukseen.

    Tintti sai perhesijoituksen. Hän asui siellä vuosia iloisena tyttönä.

    Tintin äiti löytyi muutama vuosi sitten kuolleena kesäpuistosta.

    SAMMAKKOPOIKA

    Pikkupojat Pete ja Keki hiipivät vanhan kellarin liepeillä.

    He halusivat tietää olisiko kellarissa sittenkin kummitus.

    Pojilla oli puukepit käsissään ja Kekillä vielä ritsat varmuuden vuoksi.

    Monet kotitalon ihmiset olivat siitä puhuneet.

    Täällä majuri Tassofjefin ikivanhassa kartanossa oli kummitus. Talossa asui ennen vanha venäläinen jäätelökauppias, joka kulki kaupungin pihoissa ja kaduilla myyden herkullista jäätelöä:

    - Haroosi maroosi, huusi kauppias pihalle tultuaan...sen arvaa, että kauppa kävi, kun hintakin oli kohdallaan. Ja moni köyhä lapsi ja vanhus sai aivan ilmaiseksikin jäätelöä, joka oli ilmeisesti kaupungin parasta.

    Kävi sitten surullisesti, että jäätelökauppias meni kellariin j a KUOLI.

    Talon asukkaat alkoivat kuoleman jälkeen kuulla kellarista mölinää ja kolistelua. Varsinkin vanha Hämykäisen mummo kuuli viheltelyä kellarista. Mikä hätä muijallani on, kun huutaa noin, kysyi pappa Hämykäinen.

    - Kummituksia liikkuu, mummo sanoi.

    - Kyl totta puhuu, sanoi Varma-ahon Eetla, joka aina saapui sinne missä tapahtuu.

    - Mie muistan, kun se jäätelönmyyjä kuoli , nyt vissii kummitteloo kellarissa.

    Pojat siis pyörivät siinä kellarin liepeillä kepit tanassa.

    Eikös alkanutkin kuulumaan kellarista taas ääniä.

    - Onkohan se kissa, Keki kysyi, vai olisko kummitus?

    Lähetää pois, mie sanon iskälle...se on vahva, eikä pelkää mitään. Uskaltaa vaikka mitä. Kerran se poltti pyykkituvan, kun oli kännissä…

    - Joo, lähetää Pete sanoi ja pojat juoksivat yli hiekkaisen pihan talonmiehen luokse. Talonmiehellä oli pussihousut ja vanha kauluspaita.

    Luultavasti lompsa pullotti taskussa.

    - Eikös akat lämmittäneet pyykkipataa eilittäin, kysyi talonmies pihalla olijoilta.

    - Jaahas, aikuisten puheita Keki sanoi, kun kuuli talonmiehen jutut, lähetään Pete vesiojalle, siel on sammakoita.

    Ei mennyt kovin pitkään, kun pojat juoksivat takaisin hätääntyneinä.

    Kuului kova mekastus, kun pihan lapset juoksivat nukana:

    - Äiti, äiti, huusi pikku-Keki, mie nielasin vahingossa elävän sammakon.

    - Niin täti, ihan vahingossa, pieni Hillevi tyttö sanoi silmät pyöreinä.

    - Mitä ihmettä sie poika oot taas tehny, senkin murikkapää, en paremmin sano, Kekin äiti huudahti, ja lupasi koivuherraa.

    Käärmeahon Tyyrakin sanoi sanansa pojan puolesta:

    - Keisarinaikana ennenvanhaan täälläkin tehtiin vallitöitä. Kun kiinalaisilta loppui välillä ruoka, niin nämä pyydystivät sammakoita, ja paistoivat tikun nokassa, oon itte nähny...älä nyt poikaa joutavasta asiasta piekse…

    - Ainahan pojat kilpailee kaikenlaisesta, sammakon syömisestäkin, Tyyra esitelmöi muille.

    Kekin äidin suu mutruili ja sanoi äkkiä:

    - Keijo on niellyt elävän sammakon, kiinalaiset paistoivat sentään nuotiolla.

    - Anna olla, ei se muutu siitä yhtään kypsemmäksi, vaikka kuinka heilutat varpua, Tyyra opasti Kekin äitiä.

    Vähän ajan kuluttua Keki alkoi oksentelemaan sammakon palasia.Niitä palasia lenteli suusta nurmikolle.

    - Kattokaa, toi jalka sätkii, joku pojista huomautti.

    - Nytkö sie sen sammakon oksensit, Kekin äiti sanoi ja yökkäili.

    - Joo äiti, Keki sanoi ja pyyhki sammakon palasia poskiltaan.

    - Kato, äiti, enää ei okseta yhtään, Keki sanoi naama marrillaan.

    Tultiin siihen tulokseen, että sammakko asia oli nyt historiaa.

    Kekin äiti oli leski ja isä oli kuollut viinaan.

    Eräs vanha hevosmies asui heidän seinän takana huoneessaan.

    Hevosmiehen nimi oli Vihtori eli Viksa.

    Kyllä Viksa viinan tunsi, kaikki sen tiesivät ja kuuluisia olivat Vihtorin tempaukset tämän talon asukkaille.

    Vihtori oli jouluna jos toisenakin joulupukkina talon lapsille.

    Pukkikieroksen alku meni vielä ratevasti jotenkuten joulujuttuja jutellen lasten kanssa, mutta

    Enjoying the preview?
    Page 1 of 1