Susi luonnossa ja kulttuurissa

By Leena Vilkka

Susi on eläin, joka herättää suomalaisissa vahvoja tunteita. Osa asettuu puolustamaan susia, mutta susien salakaadot kertovat myös vastakkaisista tunteista. Mutta miksi susi oikein on niin vihattu?Ympäristöfilosofi Leena Vilkka lähestyy kirjassaan sutta ymmärtävästi. Luonto- ja eläinkäsitykset ovat kautta aikain säädelleet ihmisten suhdetta suteen. Eettiseen luontosuhteeseen perustuva susikäsitys antaa sudelle arvoa suomalaiseen metsäluontoon kuuluvana yksilönä ja lajina, sosiaalisena laumaeläimenä. Arka metsien koira ei ole ihmiselle sellainen uhka, jona se halutaan nähdä.Sagan ympäristökirjat ovat monipuolisia puheenvuoroja ilmastosta, ympäristöstä ja luonnosta. -

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Jun 1, 2022
• ISBN: 9788728304983

Book preview

Susi luonnossa ja kulttuurissa

Cover image: Shutterstock

Copyright © 2008, 2022 Leena Vilkka and SAGA Egmont

All rights reserved

ISBN: 9788728304983

1st ebook edition

Format: EPUB 3.0

No part of this publication may be reproduced, stored in a retrievial system, or transmitted, in any form or by any means without the prior written permission of the publisher, nor, be otherwise circulated in any form of binding or cover other than in which it is published and without a similar condition being imposed on the subsequent purchaser.

www.sagaegmont.com

Saga is a subsidiary of Egmont. Egmont is Denmark’s largest media company and fully owned by the Egmont Foundation, which donates almost 13,4 million euros annually to children in difficult circumstances.

LUKIJALLE

Tämä kirja on syntynyt pitkäaikaisesta harrastuksestani ja kiinnostuksestani susiin. Punaisena lankana läpi kirjan kulkee rakkauteni susiin, suden suojelu ja elämänoikeudet tässä ihmisten maailmassa. Tutkimuksellisesti kiinnostukseni kohteena jo pitkään on ollut ylipäätänsäkin ihmisen suhde luontoon ja eläimiin. Olen viime aikoina pyrkinyt kehittämään myös eläinestetiikkaa. Siinä on kaksi puolta: toisaalta inhimillinen kiinnostuksemme eläinten kauneuteen, toisaalta ajatus eläimistä esteettisinä kokijoina ja esteettisyyden ilmentäjinä. Eläin esiintyy esteettisen mielenkiintomme kohteena taiteessa, kirjallisuudessa ja luonnonsuojelussa. Eläinestetiikkaan kuuluvat eläinten jättämät jäljet, hajut ja äänimaailmat.

Susi on biologinen olento. Lisäksi se on vahvasti kognitiivinen ja sosiaalinen olento. Susi on esteettinen olento. Susi on megakarismaattinen olento. Se ilmentää erityislaatuista kauneutta. Sudessa tuntemamme luonnon lumo on suden karismaa. Susi saa osakseen huomiotamme enemmän kuin yksikään toinen suomalaisen luontomme eläimistä. Susi on erityinen eläin siksi, että se on ihmisen parhaan ystävän, koiran, kantaemo. Mihinkään toiseen lajiin ihmisellä ei ole niin erityistä ja monipuolista suhdetta kuin suteen.

Susi on muodissa. Suden muodikkuutta on pyritty hyödyntämään niin jännitys- kuin nuortenkirjoissakin. Stephen Kingiltä on ilmestynyt kauhu- ja fantasiakirja Callan sudet. Suden tappamista ihmisistä ja lapsensurmista 1800-luvulla kertoo Antti Lappalaisen kirja Suden jäljet. Suden petomaisuus ja raadollisuus elää yhä vahvasti näissä kirjoissa, symbolisesti ja faktuaalisesti.

Toisenlaista näkökulmaakin on esillä. Tapani Baggen eläinoikeusaiheinen nuortenromaani on saanut nimekseen Suden hetki. Luontoliiton susiryhmä kouluttaa susilähettiläitä kertomaan kouluissa suden biologiasta, ekologiasta ja suojelusta. Susiyhdistys perustettiin vuonna 2005 edistämään suden suojelua myös kulttuurisin ja yhteiskunnallisin perustein. Sudellisessa kulttuuritapahtumassa Suden ääni helmikuussa 2006 esitettiin muun muassa ooppera Suden morsian.

Luonto on nykyisin vielä oikeudeton. Ympäristöetiikka edustaakin vallankumouksellista ajattelua. Ajatus siitä, että villieläimille tai pedoille kuuluisi oikeuksia, on vieras länsimaiden historiassa. Näkyvissä on kuitenkin viitteitä siitä, että eläinten oikeudet valtaavat alaa. Puolustettuani eläinten oikeuksia erilaisin argumentein ja filosofisin teorioin runsaan parinkymmenen vuoden ajan, en kuitenkaan usko, että pohjimmiltaan on kyse argumenteista ja teorioista. Eläinten oikeudet on tapa nähdä maailma toisin. Ja kun näet toisin, et enää palaa vanhaan ihmiskeskeiseen ajatteluusi. Suhteesi luontoon on muuttunut perustavanlaatuisesti mutta myös ihmiskäsityksesi on muuttunut. Tämä muutos on käynnissä samanaikaisesti monissa länsimaissa, myös omassa maassamme. Alamme nähdä sudenkin yksilönä, tietoisena ja tuntevana, kärsimiskykyisenä olentona.

Harva meistä on nähnyt villin suden luonnossa. Silti useimmilla meistä on jokin, usein vahvakin näkemys ja mielipide susista. Joko rakastamme sutta tai vihaamme sitä.

Joko suojelemme sitä tai vaadimme susien hävitystä. Susikäsityksemme määrää, miten sutta kohtelemme.

Näköpiirissä on asennemuutos vihatusta ja vainotusta pedosta suomalaisen luonnon uljaaksi metsän koiraksi. Susi on koiraeläin, metsiemme suurin ja kaunein villinä elävä koira. Millaisena suden näemme, muokkaa suhtautumistamme suteen. Tämän kirjan tavoitteena on tuottaa myönteistä susikuvaa ja siten edistää suden suojelua. Kirja on hätähuuto suden elämänoikeuden puolesta.

Kiitän kaikkia niitä, jotka osaltaan ovat myötävaikuttaneet tämän kirjan syntyyn. Erityiskiitos kuuluu professori Yrjö Sepänmaalle, jonka tutkimushankkeessa Joensuun yliopistossa sain kehittää eläinestetiikkaa ja tehdä susikirjaa.

Leena Vilkka

PROLOGI

YÖ SUSIEN KANSSA

Sudet haastoivat voimankoitokseen, vastasivat leikkiin häntä heiluen, koiramaisesti hypähdellen. Muutama hyppy kohti, muutama peräytyen. Mutta todelliseen voimankoitokseen emme suostuneet ilmeisen ylivoiman edessä.

No, kenestä pidit eniten, kysyin Jenniltä paluumatkalla. Kallesta, tämä huokasi katseessaan unelmoiva ilme. Entä kuka oli toiseksi paras? Mustanaamio, vastasi Jenni posket hehkuen. Omat vastaukseni olisivat epäilemättä olleet samat kuin kuudesluokkalaisen Jennin, joka nuoresta iästään huolimatta oli jo varsinainen susiekspertti. Menetimme sydämemme kahdelle meitä eniten lähenneelle eläintarhasudelle. Eräs unelma oli toteutunut: yö susien kanssa.

Makasimme kalliolla yönsininen taivas kattonamme, susien ympäröimänä. Kosketusetäisyydellä ja silti niin etäällä, kaksi kovin erilaista tietoisuutta. Se on täydellinen, sen liikkeet, sen ääriviivat, kuiskasin Jennille.

Kun poistumme Kallen ja Nayanan tarhasta, kysyn Jenniltä, eikö se yhtään pelkää susia. Kysyn oikeastaan turhaan, koska juuri olen katsellut, miten tyttö leikkii itseään suuremman suden kanssa. Jenni ei osaa pelätä, mutta sanoo pitävänsä kyllä varansa susien kanssa. Häntä eivät sudet tule näykkimään, mitä nyt vähän kumisaappaan kärjestä.

Tulkintamme susista erosivat. Minä väitin, että Kalle oli aluksi uhkaava, kun se kierteli ja kaarteli meitä muutaman metrin etäisyydeltä, ja istuessani maassa se uskaltautui näykkimään minua kumisaappaasta ja käsivarresta. Kolmas retkeläisemme Kitti ei tehnyt eroa Kallen ja muiden susien käytöksen välillä, hän piti "hajuraon" kaikkiin susiin. Lähelle saa tulla, mutta ei näykkimään, tykkäsi Kitti.

Toistuvien valtataisteluiden vuoksi vastikään oli kaksi sutta erotettu isommasta ryhmästä. Nämä nartut pyrkivät sinnikkäästi takaisin omaan laumaansa yrittäen sekä ylittää, alittaa että mennä verkon läpi sellaisella rähinällä ja voimalla, että epäilimme välillä, onko panssariverkko sudenkestävä.

Epäilemättä rakastuin Ähtärin susiin, mutta miten tarhasusi suhtautuu ihmiseen? Susien kontaktinotto oli voimakkaan varovaisuuden sävyttämä. Ähtärin susia ei ole kesytetty. Niillä ei ole erityisen persoonallista suhdetta ihmiseen. Eläintenhoitaja on susille ensisijaisesti ruokinta-automaatti.

Susien ensimmäinen meitä koskeva kysyvä tuntui olevan: onko niistä hyötyä, tuoko ne ruokaa? Kun tähän vastaus oli ilmeisen kielteinen, seuraava kysymys oli: mikä se on, miltä se haisee, miltä se tuntuu? Kun perusuteliaisuus oli tyydytetty, suden tulkinta meistä ihmisistä näytti olevan: niistä ei ole hyötyä eikä vaaraa, olisiko niistä sitten hupia? Vastaukset saatuaan sudet olivatkin selvittäneet kaiken mikä niitä kiinnosti.

Kun menimme Kallen tarhaan toistamiseen, herra Susi ei vaivautunut edes nousemaan ylös. Se makasi arvokkaasti kalliolla vajaan viiden metrin päässä meistä. Aikamme odoteltuamme se kuitenkin käveli suoraan kohti, haastoi uudelleen voimankoitokseen kutsuvasti ja me vastasimme leikkiin jalat kipeiksi asti. Vanha herra lopetti suden tanssinsa hieman huohottaen, me yhtä hengästyneinä. Sitten välinpitämättömyys. Yönpimeässä tarhassa ei ollut erityistä nähtävää tai tekemistä, sudet liikehtivät ja makoilivat omissa oloissaan, meistä piittaamatta.

Susien mielenkiinnon herpaannuttua yritin keksiä keinoja saada ne kiinnostumaan itsestäni: taputin käsiä yhteen. Mustanaamio pysähtyikin ja käveli suoraan kohti, tuijotti käsiäni, haistoi ja peräytyi. Taputin käsiä yhteen toivorikkaasti uudelleen, mutta turhaan. Mustanaamiolle olin nyt pelkkää ilmaa. Se ei osoittanut pelkoa, ei kiinnostusta, ei mitään.

Olimme susien tarkkailun alla silloinkin kun ne käyttäytyivät näennäisen välinpitämättömästi. Kuuntelimme vielä aikamme susien hengitystä, seurasimme niiden keveitä askeleita, äänetöntä liikehdintää. Poistuimme väsyneinä mutta onnellisina monta elämystä rikkaampina.

AHNAAT SUDET

Sudesta on monenlaisia käsityksiä. Susi nähdään usein pahuuden ruumiillistumana. Toisaalta voimme nähdä suden kaiken ylimaallisen hyvyyden ja kauneuden lähteenä.

Kielikuvat luovat mielikuvia. "Lampaiden makuun päässeet sudet pitivät ainoastaan yhden yön tauon ennen uutta hyökkäystä… Sudet olivat jälleen röyhkeitä, sillä nyt ne kävivät jo päärakennuksen vieressä." Uutisointia sadan vuoden takaa? Ei, vaan vuoden 2006 iltapäivälehdestä.

Media on suurimpia yksittäisiä syypäitä susivainoon. Media pitää yllä mielikuvaa ahnaista, vaanivista, röyhkeistä, raatelevista susista. Vuosikymmenestä toiseen, jopa vuosisadasta toiseen. Tosin enää näillä jutuilla tuskin on uutisarvoa tai muutakaan arvoa. Ne ovat yksiselitteisesti huonoa mediaa, tahatonta tai tahallista vanhentuneiden susimielikuvien uudelleen lämmittelyä. Tai ehkä kirjoittaja koetti olla jotenkin vitsikäs matkiessaan vuosikymmenten takaista kieltä?

Lehtipalstatilaa sudet saavat monin verroin enemmän kuin monet muut eläimet yhteensä. Kirjoitetaanko valtakunnan lehdissä ja niiden mielipidepalstoilla leppäkertuista, hämähäkeistä, ahvenista tai karhusta yhtä intohimoisesti kuin sudesta? Karhu on kansalliseläin. Karhuja metsästetään, karhuun voi jopa törmätä tietyillä seuduilla. Edes karhu ei herätä valtakunnan keskusteluja, ahkeraa mielipidekirjoittelua siinä määrin kuin susi.

Mikä tekee sudesta niin erikoisen ja ristiriitaisen eläimen, vihatun ja rakastetun? Susimielikuviin kuuluu vahva kahtijakoisuus, hyvän ja pahan dualismi.