Marraskuun kärpäset: 17300 sanaa aikamatkalta 1938 - 2018
By Marja Rämä
()
About this ebook
Myöhemmistä päiväkirjamerkinnöistä nousseet muistot tulevat nuoruudesta, aikuisuudesta, kokemuksista, ystävyydestä ja elämästä ruuhkavuosina. Vanhuus tuo aikaa ihmetellä, minne ne vuodet oikein katosivat.
17300 sanaa ja 40 tarinaa ovat aikamatka vuosikymmenestä toiseen, aina nykyisyyteen vuonna 2018.
Marja Rämä
Kirjailija on 83-vuotias entinen sairaanhoitaja. Hänellä on ollut koko elämän kestänyt läheinen ja lämmin suhde kirjan päähenkilöön. Hän on kirjoittanut aiemmin 9 teosta eläimistä, mielisairaalasta ja eri henilöiden elämänkohtaloista.
Read more from Marja Rämä
Sillantekijä: Rännikadulta yliopiston professoriksi Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsTerveisin Marja!: Yökävelijä - Kertomuksia eri vuosikymmeniltä Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsHarjastukat: Seitsemän tarinaa hevosena elämisestä Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsHarjoittelija: Onnettaren hylkäämät Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsTuntematon psykologi: Voisi olla totta ja ehkä onkin Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsEPPU: 6806 yhteistä päiväämme Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsValepotilas: Päiväkirjamerkintöjä suljetulta osastolta Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsArtemis: ja kaikki elämäni kissat Rating: 0 out of 5 stars0 ratings
Related to Marraskuun kärpäset
Related ebooks
Silloin ennen: maalaiseläinlääkäri muistelee Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsSudenlapset Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsEnkelten suojatit: Lastuja lapsista ja heidän kohtaloistaan Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsPIRKKO: Saimaan rannalta Savoon Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsMangopuun alla – romaani elämästä Hare Krishna -liikkeessä Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsMinataron mysteeri Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsSyntyä pitää Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsLuojansa varjo: J.V. Teräksen Seuraava pysähdys kuolema ja kuusi muuta kertomusta Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsKaukamoinen Rating: 4 out of 5 stars4/5Hymyilevä Esmeralda: Novellikokoelma Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsJungmannina purjelaivalla Amerikkaan: Merimiehen seikkailut merellä ja maalla Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsLehmällä Lappiin Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsLahja: Tositarina skitsofreenisesta psykoosista Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsEi toista tilaisuutta Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsValon pohja Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsKaipaus Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsJumalten ja ihmisten suosikit Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsRikas, laiha ja kaunis Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsLiejukuninkaan tytär Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsKotiäitisinfonia ja muita pläjäyksiä Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsTuonenkehrääjät Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsRakkaat ja raivostuttavat eläinystävämme Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsSuru, ankara ilo Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsKosken tytär Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsValot päällä Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsTäyttyvä matala Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsMenneisyys mukana: Mitä heille tapahtui 1970-luvulla ja mitä heistä tuli? Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsKuolema Ehtoolehdossa Rating: 3 out of 5 stars3/5Rolf saaristokoira Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsRatavahti Rating: 0 out of 5 stars0 ratings
Reviews for Marraskuun kärpäset
0 ratings0 reviews
Book preview
Marraskuun kärpäset - Marja Rämä
Kirjoittajan aikaisemmat julkaisut
HARJASTUKAT – Seitsemän tarinaa hevosena elämisestä 2016
ARTEMIS – Kaikki elämäni kissat 2016
TERVEISIN MARJA – Yökävelijä 2016
VALEPOTILAS – Päiväkirjamerkintöjä suljetulta osastolta 2017
HARJOITTELIJA – Onnettaren hylkäämät 2018
LUKIJALLE
Ihminen on saanut kultaisen unohtamisen lahjan. Miksi kuitenkin jotkut asiat ja tapahtumat palaavat mieliimme?
Eletyn elämän muistot ovat merkityksellisiä suruineen ja iloineen. Menneisyys ilman niitä saattaisi olla autio.
Näissä kertomuksissa olen palannut aluksi lapsuuteni muistoihin. Silloin ei ollut televisioita, kodinkoneita, tietokoneita ja harvalla edes puhelinta. Kännyköistä ei osattu edes uneksia!
Myöhemmin iän karttuessa, elämään on tullut uusia ulottuvuuksia. Valmistuminen sairaanhoitajan ammattiin on antanut tyydytyksen ja tyytyväisyyden tunteen. Se oli oikea valinta. Elämänpiiri on laajentunut ja tajuntaan iskeytynyt tuhannen kilometrin vauhdilla dataa. Kaikenlaista informaatiota tallentuu yhä edelleen aivojen limbiseen järjestelmään noustakseen sieltä taas yllättäen tietoisuuteen.
Meillä kaikilla muistikuvia tulvahtelee mieliimme mitä erilaisimmissa tilanteissa, mutta onko aika kullannut vanhimmat muistomme?
Alapitkän Koskiniemessä 20.05.2018
Marja Rämä
Matti Nykästä siteeraten:
ELÄMÄ ON LAIFFII
Sisällysluettelo
PAHA KÄSI
TUNTEMATON KOIRA
MINÄ OON TULI
KILROY OLI TÄÄLLÄ
NIRU-NARU-KENGÄT
MUSTAKANTINEN VIHKO
MIGREENI
MUMMO
NAURU ON TARTTUVAA
PULA-AIKAA
KOULULAISIA
PUNANEN KUKKARA
TÄHTI
OPETTAJA
PROFESSORI
TÄTI
MINIT
VÄHÄN MOOTTORIPYÖRÄILYSTÄ
RADAN VARRELTA
RANTASAUNA
MARRASKUUN KÄRPÄSET
TEMESTI
HUOLTA TULEVASTA
KUOLEMAN AJATTELEMISTA
PELOTTAVA LÄÄKÄRI
ONKO TÄDILLÄ KAIKKI HYVIN?
PIHLAJAN TAAKAT
ENNEN SOTESUUNNITELMIA
ITÄNEET PERUNAT
NE TULEVÄT YÖLLÄ
ELEKTRONI-MIKROSKOPIAN ÄITI
KULTA ON KÖYHIEN KOREUTTA
VÄRITYSKIRJOJA IKÄ-IHMISILLE
KEVÄÄN MERKKEJÄ HUHTIKUUSSA
ONPAS KROMANTTINEN PAIKKA!
TUPSUKORVA
KAHDESTI KUOLEMAAN TUOMITTU
PAINAVIA TYÖKALUJA
MISTÄ NÄMÄ KAIKKI OVAT TULLEET
KYLLÄ OTTAA
PELOTTAVAT PUNKIT
MAURIAISET
JOTAIN RAJAA
PAHA KÄSI
Se käsi oli naisen käsi ja se löi ja antoi luunappeja pihan lapsille ihan aiheetta, aina ohi kulkiessaan. Se käsi oli luiseva ja kova. Se paiskoi myös pihan kissoja, kun ne eksyivät pahan käden portaille. Koirille tuli potkuja.
Kaikki lapset olivat tottuneet saamaan tukkapöllyjäkin pahalta kädeltä, eikä kukaan niistä pahemmin valittanut. Se ei ollut pahoinpitelyä, mutta pienimmille se tuotti pahaa mieltä ja välillä tuli itkukin silmään. Kukaan ei ymmärtänyt, miksi pahan käden omistajatäti oli aina ilkeä. Yksi pihan isommista pojista sanoi kerran, että täti ei hallinnut kättään, vaan sitä hallitsi paha noita.
Tämä tuntui lapsista hyvältä selitykseltä, eiväthän he tunteneet ketään toista ihmistä, jolla olisi ollut niin hallitsematonta kättä. Vähitellen mielikuvitukset alkoivat lentää ja isommat lapset keksivät tarinoita noita-akoista ja alkoivat nähdä myös noitamaisia piirteitä kyseisessä tädissä. Kerran yksi pojista kävi pistämässä tädin oven eteen varsiluudan ja siitäkös paha käsi pillastui. Se lennätti luutaa kuin keihästä pitkälle pihaa.
Silloin nähtiin, että siinä kädessä oli myös pahan lisäksi voimaa! Paha käsi jatkoi luunappien ja tukistusten antamista ja teki sen tavalla, jota lasten vanhemmat eivät koskaan nähneet. Olisivatko edes uskoneet! Jostain syystä kukaan ei kertonut kotonaan pahasta kädestä. Sitten pihan kaksi koiraa, Turre ja Lalli alkoivat murista ja näytellä hampaitaan pahakätiselle. Tämä tietysti hämmästytti lapsia ja vielä enemmän koirien omistajia. Nämä kultaiset koiraveljet olivat aina olleet ylitsevuotavan ystävällisiä kaikille pihalaisille ja muillekin ihmisille sekä koirille. Selitys vihamieliselle murinalle oli lasten mielestä koirien kyky vaistota pahakätinen noita-akaksi.
Pahakätinen oli aikuisten kanssa imelän ystävällinen ja teeskenteli lapsirakkautta vanhempien kanssa keskustellessaan. Asuntoonsa mennessään hän loi viimeiseksi vielä julman katseen pihalla leikiviin lapsiin.
Talvi tuli, ja isommat pojat päättivät kostaa pienempien puolesta. Aikaisin eräänä aamuna he veivät sangolla vettä pahakätisen rappusille. Se muutti askelmat kiiltävän liukkaiksi. Niinpä pojat saivat kostonsa. Pahakätinen avasi oven ja astui varomattomasti ulos saman tien liukastuen ja rojahtaen pitkin pituuttaan alas.
Kukaan ei epäillyt mitään tahallaan aiheutettua, ja lapset pitivät tiedon tapahtuneesta itsellään. Paha käsi murtui ranteesta ja se jouduttiin kipsaamaan ja laittamaan kantositeeseen. Eipä tullut luunappeja, eikä tukistuksia koko talvena. Kiltimpi käsi piteli kävelykeppiä, eikä alkanut korvata pahaa kättä. Lapset seurasivat pahakätisen menoa ulos portista ja huutelivat perään varoituksia liukkaista kaduista. Isommista pojista tuli melkein sankareita muiden silmissä ja yksi heistä ilmoitti olevansa Ritari Uhkarohkea
.
Paha käsi ei koskaan parantunut entiselleen, vaan ranteeseen jäi mutka, joka ei enää toiminut niin norjasti kuin ennen. Kahvikuppikaan ei pysynyt kunnolla hänen pahassa kädessään.
TUNTEMATON KOIRA
Mölymäki ja Myllykallio olivat meille, niillä kulmilla asuville penskoille parhaita leikkipaikkoja. Sieltä löytyi piilopaikkoja kallioiden koloista ja halkeamista. Keväisin siellä pääsi räpiköimään sulaneissa lampareissa kallioiden välissä. Riisuttiin alusvaatteisilleen ja mentiin polskimaan puolen metrin syvyisissä, hyyhmäisissä vesissä.
Kerran taas luvattomalla uintiretkellämme lampareen reunalle ilmestyi isokokoinen koira ja alkoi haukkua hätääntyneellä äänellä. Se juoksenteli ympäriinsä ja yritti tulla veteenkin luoksemme. Emme pelänneet sitä ja ymmärsimme se haluaavan meidät pois sieltä. Kyllä se oli iloinen, kun tulimme ja pyöri ympärillämme häntäänsä vinhasti heiluttaen. Se pyrki nuolemaan kasvojamme ja pöyhi vaatekasojamme kuin komentaen pukemaan nopeasti ne päällemme. Emme ihmetelleet sen käytöstä, meille oli silloin selvää, että koirat olivat vertaisiamme ymmärryksessä.
Me tunsimme varmaan kaikki kaupungin koirat, melkein kaikki myös nimiltään, mutta tämä meitä kaitsemaan tullut yksilö oli meille kaikille täysin tuntematon. Tunnistimme sen sotakoiraksi
, kuten saksanpaimenkoiria silloin usein kutsuttiin. Arvelimme jo silloin sen olleen mukana sodassa ja siksi sillä oli pelastajan luonne.
Arvuuttelimme sille useita nimiä, mutta se ei reagoinut niihin mitenkään ja kohta se häipyikin raviradan suuntaan kinttupolkua pitkin, pienen mäntymetsikön kautta. Kaipa se ajatteli tehneensä päivän hyvän työn ja meni kotiinsa.
Kesän tullen valloitimme Myllykallion alueen aina raviradan aitaa myöten. Meille se oli Kilipiön mehtä
. Poimimme sieltä luonnon kukkia äideille vietäviksi ja kun tuli marja-aika, olimme pikku tuoppiemme kanssa siellä mustikassa. Näimme sotakoiran
juoksevan usein toisten koirien kanssa ja peuhaavan sotilaspukuisen miehen ympärillä. Välillä se näytti saavan komennuksia, jolloin se istui sotilaan