Cissi 2.0: Amerikanbulldoggi

By Eija Heikkilä

Erääseen perheeseen syntyy odotetut rakkauspennut. Pennut ovat tehneet aikahypyn historian havinasta tähän päivään.

Ne ovat juosseet aroilla ollen taisteluissa rinta rinnan hevosten ja niiden ratsastajien. Ne ovat nähneet veriset taistelut, joita vallan- ja verenhimoiset ihmiset ovat käyneet. Ne ovat osallistuneet verisiin taisteluihin aroilla ja metsissä kohdatessaan villipetoja. Ne ovat antaneet henkensä gladiaattoreina. Ne ovat olleet teurastajien apulaisia, kulkeneet maatiloilla karjaa suojellen maatilallisten uskollisina ystävinä, työkavereina. Lopulta kulkevat kaupungissa kuin maalla rakkaana seuralaisena, harrastekaverina tai viihtyvät sohvaperunoina pimeinä syysiltoina.

Amerikanbulldoggi.

• Language: Suomi
• Publisher: Books on Demand
• Release date: Nov 16, 2020
• ISBN: 9789528031420

Book preview

Kaikki, mitä luulit tietäneesi

Amerikanbulldoggista.

Gladiaattorista lemmikiksi.

Eija Heikkilä

Elämää

Amerikanbulldoggin

Kanssa

Sisällysluettelo

ESIPUHE

TAUSTAA

AMERIKANBULLDOGGI

AMERIKANBULLDOGGI

AMERIKANBULLDOGGI

AMERIKANBULLDOGGI

ABCISSI

ENSIMMÄISEN VUODEN JÄLKEEN

ELÄMÄ JATKUU

SUMMA SUMMARUM

AMERIKANBULLDOGGI AIKAJANA

ESIPUHE

Tämä kirja ei ole jatkoa millekään aiemmalle kirjalle. Viittaan kylläkin ensimmäiseen kirjaan Cissin Ensimmäinen Vuosi, mutta tarkoitus on perehtyä tarkemmin Amerikanbulldoggiin rotuna sekä kertoa, mitä elämä Amerikanbulldoggin kanssa on.

Kirja sopii ihmisille, jotka harkitsevat hankkivansa Amerikanbulldoggin, ovat yleensä kiinnostuneet rodusta ja jotka jo kenties ovat kyseisen rodun omistajia. Kirja kertoo yleisesti eri verilinjoista ja Amerikanbulldoggi-tyypeistä selventääksi miksi kukin yksilö on sellainen kuin se on. Rotua ei voi yleistää olevan suoraan tietynlainen, sillä riippuen jokaisen yksilön taustoista voi saada myös hyvin erilaisen koiran itselleen, mitä naapurin saman rotuinen koira on. Gladiaattorien maailmasta nykypäivään, taistelijasta sohvakoiraksi ja kaikkea siltä väliltä. Kuuma puheenaihe, tunteita nostattava, mutta aina niin mielenkiintoinen, Amerikanbulldoggi.

TAUSTAA

Rakas lukijani, pidät kädessäsi kirjaa, jonka kirjoittamiseen en uskonut ryhtyväni. Tämä kirja viittaa Cissin ensimmäinen vuosi-kirjaan. Useat teistä, rakkaat lukijani, olivat tätä toista kirjaa tiedustelleet, joten tässä se nyt on. Kirjassa syvennytään Amerikanbulldoggiin rotuna ja elämään tällaisen koiran kanssa. Lisäksi kerrotaan yleisesti, mitä tulee huomioida koiran hankinnassa ja elämästä koiran kanssa. Olen eläinten parissa kasvanut ja saanut olla onnellinen siitä, että minulla on ollut siihen mahdollisuus. Lapsena kotona asuessani lämmikkeinä meillä oli kissoja pääasiassa. Myöhemmin kaneja ja Jasu-niminen poni, joka on varmasti aika tunnettu Shetlanninponi (pieni ponirotu, joka on kotoisin Iso-Britannian Shetlandinsaarilta. Poneja käytettiin mm. kaivostöissä 1800-luvulla) kotiseuduillani ja miksei vähän kauempanakin. Mukaan elämän kuvioihin tuli Saksanpaimenkoira ja joita lopulta oli useampiakin. Silloin ajattelin, että ei ole muuta koirarotua kuin Schäfer (kirjoitan rodut tarkoituksella isolla). Kauniimpia, lojaaleimpia ja uskollisimpia kumppaneita en osaa ajatellakaan. Nämä Schäferit ovat kaikki jättäneet oman jälkensä sydämeen, omilla kauniilla tavoillaan Yhden olen saattanut koiran taivaaseen, toiset ovat lähteneeet lopulta omille tarinoilleen. Näistä ihanista koirista voisin kertoa enempikin, mutta he ovat muistoissa, jotka kulkevat mukana koko elämäni.

Koirien lisäksi hevoset ovat valloittaneet voimakkailla ja ylväillä persoonillaan osan elämästäni. Kuitenkin elämään tuli tilanne, että isot eläimet eivät enää voineet olla mukana elämän vaiheissani. Meni vuosia, ettei minulla ollut yhtään eläintä. Opinnot ja työ, jotenkin veivät aikaani. Elämä kerrostalossa ei antaut mahdollisuutta siihen ajatukseen, että olisi hankkinut kissan tai koiran. Kuitenkaan ilman niitä ärsyttävän ihania nelijalkaisia ei voi elääkään. Mietin kuitenkin koko ajan olosuhteita joissa olin, mahtuisiko siihen elämään kuitenkin jokin pieni karvainen, nelijalkainen.

Muutamia vuosia mietittyäni ja pohtiessani rotua, päädyin Kääpiöpinseriin, jonka nimesin Guessiksi (on muuten yhdysvaltalainen vaatealan yritys, jonka perustivat marokkolaissyntyiset, Yhdysvaltoihin muuttaneet Marcianon veljekset Los Angelesissa vuonna 1981. Guessin tuotteisiin kuuluu mm. vaatteita, kelloja ja koruja). Guess on musta, ruskein värimerkein. Tämä minidobermanni ostoittautui varsin vekkuliksi ja vikuriksi tapaukseksi. Koirassa on koiraa enempi kuin omaksi tarpeeksi. Äärettömän fiksu, opppivainen, kestävä ja pahuksen viekas. Sanotaaankin, että Kääpiöpinseri on eloisa, valpas, temperamenttinen ja itsevarma. Ja pienestä koostaan huolimatta Kääpiöpinseri ei ole mikään sylikoira vaan toimelias ja reipas, lähes väsymätön, aktiivisen ihmisen seuralainen. Kääpiöpinserin käsiteltävyyteen ja sosiaalistamiseen kannattaa kiinnittää huomiota, sillä mihin pentu pienenä tottuu, sitä se ei isonakaan hätkähdä. Kääpiöpinserin pienen koon ei saa antaa hämätä, myös pieni koira tarvitsee pienestä pitäen johdonmukaisen koulutuksen ja reilut, selkeät säännöt. Pieneksi koiraksi Kääpiöpinseri jaksaa liikkua paljon. Kääpiöpinserin kanssa voi halutessaan harrastaa monipuolisesti erilaisia koiraurheilulajeja, esimerkiksi tokoa, agilitya tai vaikkapa raunioita. Parhain esimerkki Guessin sinnikkyydestä on se, kun tämä muutaman vuoden ikäisenä teki kuuden tunnin reissun talvella hiihtoretkellä. Guessiä ei lannistanut pakkasen viima, ei pitkä matka. Guess kulki omin jaloin koko tämän ajan, toki toppavaatetus oli päällä, mutta sisua löytyi. Palautuminenkin pitkiltä lenkeiltä on ollut nopeaa. Kääpiöpinserin turkki ei oikeastaan vaadi mitään erityisiä hoitotoimenpiteitä. Riittävän laadukasta ruokaa syövän Kääpiöpinserin turkki ei haise eikä likaannu itsestään. Turkki on lyhyt- ja sileäkarvainen, tikkumainen, eikä siinä ole lainkaan alusvillaa, mikä tekee koirasta ajoittain hieman kylmän aran. Talvella, tai muuten kylmällä ilmalla, Kääpiöpinseri tarvitsee usein vaatetta ylleen. Positiivista on ollut myös huomata, että Guess on pärjännyt yli kymmeneen ikävuoteensa saakka ilman eläinlääkärikäyntejä, lukuun ottamatta rokotuskäyntejä. Kääpiöpinseri onkin edelleen keskimääräistä terveempi ja pitkäikäinen rotu.

Guessin kanssa on välillä ollut oma pinna tiukalla ja stressitaso kovalla. Väitetään, että lemmikit lieventävät stressiä, tuota en välttämättä allekirjoittaisi, aina. Kääpiöpinserin, jos rakas lukijani joskus hankit, varaudu kaikkeen.

Jos on hankkinut yhden koiran, jossain vaiheessa tulee tilanne, että pitäähän sillä kaverikin olla. Koiran hankinta, luulisi tämän olevan helppoa, avaat vain tietyt sivut netistä ja lähdet selaamaan sopivan oloisia ja näköisiä koiria myyntipalstoilta. Toki pitää tietää, mitä on hakemassa ja selvittää mm. koiran kasvattajan taustoja. Niinhän sen oikeaoppisesti pitäisi mennä. Selailin myyntipalstoja mielessäni se,