Pennusta kisavalmiiksi: Opastus vaihe vaiheelta

By Riikka Pulliainen

Kirjassa kerrotaan kuinka pienestä luovutusikäisestä koiranpennustasi rakennetaan mukava yhdessä ohjaajan kanssa toimiva nuori aikuinen koira.

Pieni pentu saapuu uuteen kotiinsa 7-8 viikon ikäisenä. Käymme läpi koulutuksen vaihe vaiheelta siihen pisteeseen, että koirasi on kisavalmis tottelevaisuuskokeiden alokasluokkaan.

Alokasluokan tottelevaisuuskoeliikkeet on selostettu kunkin otsakkeen alla ja ne on purettu pienempiin palasiin, joita lähdet pennun kanssa harjoittelemaan. Tottelevaisuuskoulutus on pienien palasten harjoittelua ja niiden kokonaisuuksiksi yhdistelemistä.

Kirjassa on myös liikkeitä, jotka tulevat vasta seuraavissa luokissa. Olen itse kokenut hyödylliseksi vaikeiden liikkeiden opettamisen varhain. Mitä aiemmin aloitat, sitä helpompia ne ovat vanhempana.

- Helppoa ja kivaa yhdessä tekemistä-

• Language: Suomi
• Publisher: Books on Demand
• Release date: Jan 24, 2018
• ISBN: 9789528051473

Book preview

Lopuksi

PROLOGI

1. PROLOGI

Nyt se kauan kaivattu hetki on koittanut. Nostin koneen syliini ja aloin kirjoittaa ihka ensimmäistä koirakirjaani. Niin juuri, sitä mitä juuri pitelet innosta tihkuen käsissäsi! Kiitos tämän kirjan tekemisestä kuuluu kuvaajalle ja ystävälleni Birgitta Kaikkoselle. Idolilleni ja rakkaalle ystävälleni, Katariina Kainulaiselle. Muruselleni avopuoliso Janne Pitkäselle tuesta, potkimisesta eteenpäin ja ruokkimisesta viime metreillä. Kiitokset myös niille kaikille, jotka ovat minua kannustaneet kirjoittamaan tämän kirjan!

Mietin tovin kuinka aloittaisin kirjan ja mihin järjestykseen minkäkin osan ja palan laittaisin. Päädyin siihen, että haluan teille alkusanoissani kertoa muutaman tärkeän seikan, ennen kuin ylitsepursuavan innoissanne aloitatte tekemään harjoituksia. Tietysti kirjoittajana, kouluttajana, kisaajana ja tuomarina haluaisin nähdä ja kuulla tuloksistanne. Olisin enemmän kuin otettu, jos saisin positiivista ja myöskin rakentavaa palautetta teiltä kuvina, videoina ja kirjoitettuna. Olkaa rohkeasti minuun yhteydessä!

Jokohan minä nyt pääsisin niihin tärkeisiin seikkoihin?

Olen laittanut liikkeiden opetuksen tiettyyn järjestykseen tarkoituksella, mutta voitte mieluusti tehdä omassa järjestyksessänne. Kehotan teitä käymään ensin kirjan läpi ja tutustumaan harjoituksiin.

Tiedän itsekin, että uuden koiran kotiin tultua sen päänmenoksi on suunniteltu, jos vaikka mitä. Muistakaa kuitenkin seuraavat asiat; mennään pennun ehdoilla, leikkiminen ja suhteen rakentaminen on paljon tärkeämpää kuin liikkeiden oppiminen mahdollisimman nopeasti ja että kertaus on opintojen äiti. Muista tyydyttää koiran perustarpeet; ruokailu, juominen, nukkuminen, pureskelu, repiminen, kaivaminen, nenätyöskentely ja sosiaalinen kanssakäyminen! Anna pennun nukkua rauhassa ja niin paljon, kun se haluaa! Älä siis koske nukkuvaan pentuun, jollei ole ihan pakko. Rauhassa nukkuva pentu rentoutuu ja oppii luottamaan omiin ihmisiinsä, kun sen annetaan levätä riittävästi!

Än...yy...tee...NYT voinkin päästää teidät selailemaan kirjaa ja tekemään harjoituksia huolella. Mukavia lukuhetkiä ja intopiukeita treenejä.

MINÄ,

RIIKKA PULLIAINEN

2. Minä Riikka Pulliainen

Kuka on Riikka Pulliainen ja miten hän on päätynyt kirjoittamaan juuri tällaista kirjaa!?

Aloitetaan tarina hyvin varhaisesta lapsuudestani. Olen kasvanut, syönyt ja oppinut kävelemään äitini kauniin pitkäkarvaisen tricolor collien, Tikke, kanssa. Se on ollut ensikosketukseni koiraan.

Mummola ja isän synnyin koti, missä pääosa kouluttajaksi kasvamisesta tapahtui, sijaitsee Ahoinpellossa noin 3km Puumalan keskustasta. Ahoinpelto oli vielä lapsuudessani maitotila, jossa oli lypsylehmiä, mullikoita ja vasikoita. Näiden lisäksi maatilalla oli ravihevosia, hirvikoira ja paljon arkoja navettakissoja.

Mitä haluaa pieni tyttö tehdä, kun pääsee tällaiseen paratiisiin? No tietysti navettaan lehmiä lypsämään, hevosen selkään, koiran viereen nukkumaan ja ihania suloisia kissoja sylittelemään.

Halusin aina mukaan navetalle ja monesti siellä syötiin eväätkin lehmän poikiessa. Kulutin aikaani harjaillen ja rapsutellen isosarvisia lehmiä. Lempipaikkani lypsyn aikana oli ehdottomasti lehmän selässä maaten lypsykoneen puksuttavaa ääntä kuunnellen.

Kerran olin kadonnut kissanpyynti retkelläni ja minua etsittiin, niin kuin sanonta kuuluu, kissojen ja koirien kanssa. Olin löytänyt harmaanorjanhirvikoira Sirun pentuineen tallista ja väsyneenä kellahtanut katraan sekaan nukkumaan.

Hiukan vanhemmaksi kasvettuani aloin mankua omaa hevosta, koska olin saanut hevoskärpäsen pureman ratsastustunneilla Rokkalan tallilla Mikkelissä. Vastaukseksi sain: tuolla on talli pullollaan mullikoita, ratsasta niillä!. En tiedä oliko se piloillaan sanottu vai ei, mutta kohtapuoleen minulla oli 4 ratsuksi koulutettua mullikkaa.

Kavereita tuli mummolaan mukaan, koska siellä pääsi ratsastamaan isosarvisilla mullikoilla. Jos kaverini sattuivat tulemaan Puumalaan bussilla, olin heitä vastassa pysäkillä mullikoiden kera. Hyppy bussista ulos, loikka selkään ja nelillä perille mummolan pihalle! Voi niitä aikoja!

Uskaltaisinkohan enää moiseen kyytiin ;-)

Jos nyt siellä kirja kädessä ihmettelette, että kuinka tämä oikein liittyy pennun koulutukseen, niin kohta saatte siihenkin vastauksen!

Mullikat oli opetettu pysymään paikoillaan, vaikka menin itse käymään sisällä talossa. Ne seurasivat vihjeestä takana. Suurimman osan aikaa minulla ei ollut narua vaan mullikka teki mitä pyysin ollessaan irti. Pystyin lähettämään ne tietylle paikalle, joka oli yleensä kylläkin mehukasta ruokaa pullollaan. Mullikat tulivat vihjeestä luokse ja pysähtyivät vihjeestä seisomaan. Opetin siis mullikoilleni ison osan tottelevaisuusliikkeitä. Kehuja sain, kun mullikat kasvoivat ja ne otettiin lypsylehmiksi. Olivat kuulemma helppoja ja tottelevaisia.

Sain oman newforrestinponi Katrillin pitkän anelun jälkeen ja opetin sille samanlaiset jutut kuin mullikoille. Kävelylenkeillä olivat irti niin perheemme kultainennoutaja Bella kuin Katrilli ponikin. Ne kaksi pyörivät lähettyvilläni ja herättivät paljon mielenkiintoa. Katrilli poni oli vaikeimmasta päästä kouluttaa ratsuksi, mutta muuten se oli helppo ja mukava kaveri. Katrillin kanssa tuli tutuksi lentäminen. Luotin siihen sanontaan, että kun on pudonnut tuhat kertaa hevosen selästä, on hyvä ratsastaja.

Minulla oli Katrillin jälkeen vielä kaksi omaa hevosta ja monta hoitohevosta Ahoinpellossa. Minua kiinnosti eritoten silloin Suomeen rantautunut hevospsykologia, jota nykyään kutsutaan luonnolliseksi hevosmiestaidoksi. Kävin kouluttautumassa USA:ssa kahden hevospsykologin; Ray Huntin ja John Lyonsin symposiumeissa.

Tarkoitukseni oli hevoskoulun jälkeen saada kokemusta Maarit Raiskion opissa Ruskeasuon tallilla kouluratsastuksesta ennen kuin siirryn pitämään pääasiassa ongelmahevosklinikkaa Ahoinpeltoon. Kohtalo puuttui kuitenkin peliin ja pisti pelimerkit uusiksi.

Hetken jouduin kelailemaan, että mitäköhän tekisin.... Oliko tämä nyt tässä? Minulla todettiin vaikea reuma ja lääkekokeilujen takia jouduin olemaan todella pitkään poissa työelämästä. Jouduin eläkkeelle vasten tahtoani.

Elämääni astui kuitenkin valonpilkahdus, pieni vaalea suurella sydämellä varustettu kultainennoutaja Minttu, jonka varttuessa pääsin pikkuhiljaa itsekin taas liikkeelle.

Mintulle piti saada muutaman vuoden päästä kaveri ja kohta minulla olikin rakkain kaikista superkoirani mittelspitz narttu Hula!

Hula on syy siihen miksi sinulla on tämä juuri tottelevaisuudesta kirjoitettu kirja! Hula tarjosi minulle juttuja ja minä testailin.

Jossain vaiheessa minut vähän niin kuin pakotettiin kokeeseen ja sillä tiellä ollaan edelleen. Olin onneksi aina rakastanut eläinten kanssa puuhailua ja nyt minulla oli taas syy tehdä sitä.

Hula

Hulan, Damirazin Hula-Hula, kisaura alkoi 2005 ja siihen koekärpäsen puremaan liittyi paljon koettuja juttuja, joita ei voi koskaan unohtaa! Vuoden 2008 aikana Hula valioitui, pääsimme Suomen Kennelliiton TOKOn valmennusrenkaaseen ja pääsimme upeilla pisteillä Suomen Mestaruus (SM) tottelevaisuuskokeen (TOKO) finaaliin. Hula oli kanssani 4 vuotta valmennusrenkaassa, 4 vuotena peräkkäin pääsimme SM TOKOssa finaaliin, 2 kultaa ja 2 hopeaa piirinmestaruudessa. Super-Hula eläköityi hienosti Tukholmassa saaden Ruotsin tottelevaisuus-valion arvon.

Rölli

Elämääni tepasteli sydämeni koira, sektiossa syntynyt ja ensimmäisten päivien aikana juuri ja juuri hengissä pysynyt, ensimmäinen oma kasvattini Hulan poika Rölli, Hulahulan Ainokainen. Rölli on hyvin kiihkeä ja äänekäs mies, joka saavutti kovan työn tuloksena Suomen tottelevaisuusvalion tittelin ja kilpailee tällä hetkellä eläkelajissaan rally-tokossa voittajaluokassa.

Eca

Hulan tottelevaisuusvalio (TVA) tittelistä sain Damirazin kasvattajalta Eija Tuomiselta itselleni uuden pennun. Eca, Damirazin Ehta Ruudinkeksijä, on opettanut minua paljon, olemalla epätyypillinen mitteli. Se on todella rauhallinen, sosiaalinen ja vaikeasti motivoitava. Saavutimme kuitenkin Ecan kanssa TVA (tottelevaisuusvalio) tittelin ja sillä on vielä edessään monia koitoksia. Myös Eca kilpailee eläkelajissaan rallytokossa voittajaluokassa puolisoni Janne Pitkäsen kanssa. Sosiaalisuutensa ansiosta Eca on osoittautunut loistavaksi Junior Handler koiraksi ja kiersi Eerika Pöyhösen kanssa Suomessa JH-kilpailuita.

Räpsy

Tämän kirjan päähenkilö on ihana hassukorvainen Räpsy, Senita Grappa. Suurin odotuksin teemme neidin kanssa matkaa. :-)

Räpsy kilpailee TOKOssa