Miehen Logiikkaa?

By Vesa Savioja

Miehen logiikkaa on kirja, jossa on humoristisia tarinoita. Tarinat eivät liity toisiinsa, mutta useissa kertojana toimii Veka.

Veka uppoutuu kirjassa pohdintoihin ja joutuu tilanteisiin, joista yrittää selviytyä käyttäen miehen logiikkaa. Ei outoa mie-hen logiikkaa, vaan todella oudon miehen logiikkaa. Eihän näitä juttuja voi nauramatta lukea.


- Tää setti kelpais standuppiin tämmösenään.. repeilin
- Pasi Juhani

- Ei jumaliste mitä juttuja! Mulla on silmät aivan vedestä likomärkänä kun luen noita sun juttujas...
- Jani-

• Language: Suomi
• Publisher: Books on Demand
• Release date: Nov 27, 2015
• ISBN: 9789523187979

Vesa Savioja

Minä Vekanpää, eli Vesa Savioja olen reilu viiskymppinen mies, tai en tiedä kuinka reilu minä olen, sitä pitää kysyä kavereilta. Kavereitten takia minä kirjoja kirjoittelenkin. Kirjoittaessani humoristisia tarinoita Facebookiin kaverit kyselivät, miksen minä kirjoita kirjaa ja siksi minä kirjaprojektiin ryhdyin. Halutessaan voi lähes kaikissa elämän tapahtumissa nähdä koomisia ja humoristisia piirteitä, niistä minä tarinoissani kerron. Kirjoitan myös blogia jossa viljelen samanlaista huumoria kuin kirjoissani. Juttuihini voit tutustua osoitteessa http://vekanpaa.blogspot.fi/ tai Facebookissa Vekanpää kirjoittajasivulla.

Book preview

operaatio

Sukat Suakeli

---

Jumankauta! Nyt on tehtävä jotain! Mulla on jo kolmatta päivää eripariset sukat jalassa. Maanantaina olin niin väsyksissä, etten huomannut aamulla sukkia laittaessa toisen olevan musta ja toisen tummansininen. Havaitsin ongelman päivällä töissä, mun piti korjata se tiistaiksi, mutta enhän mä aamulla unen pöpperössä mitään muistanut, vaan tuli samat sukat jalkaan!

No ehkä tiistaikin olis menny suht hyvin ihmisiä vältellen, mutta meillä oli hallinnon palaveri. Siellä oli jo 10 tyyppiä istumassa, kun tulin normaaliin tapaani myöhässä paikalle. Pöydän ympäriltä paikat oli jo varattu, joten mä jouduin istumaan seinänvierustalle. Mähän en tietenkään sillä paikalla istuessa saanut työnnettyä jalkojani pöydän alle piiloon. Niinpä mä istuin jalat harallaan koko palaverin ajan. Jaa mikskö? No, kun laitan jalat vierekkäin, niin sukkien väriero ikään kuin korostuu, mutta kun pidän jalkoja niin kaukana toisistaan, ettei sukkia voi juuri nähdä yhdellä silmäyksellä, niin värieroa ei juurikaan huomaa. Siksipä mulla oli koko palaverin ajan jalat levällään ku lännenmiehellä. Itseasiassa mä keskityin niihin omiin sukkiini niin tiiviisti, etten edes kuullut mistä siinä palaverissa oli kyse! No, toivottavasti mua ei kuitenkaan nakitettu mihinkään projektiin. Iltapäivällä mulla oli vielä englannin kurssi, mutta silloin menin paikalle jo varttia ennen alkua. Sen takia menin, että sain varattua paikan pöydän vierestä ja sain työnnettyä jalat pöydän alle piiloon. Vähän ne muut tosin ihmetteli, et miten mä jo siellä oon, kun yleensä tuun aina varttia myöhässä.

Keskiviikkona vaihdoin sukkia ja olin muutenkin olevinani erityisen tarkkana aamulla. Ottaessani sukat makkarin kaapista zoomailin niitä naaman edessä edestakaisin varmistuakseni niiden saman värisyydestä. Hämäräähän siellä oli, mutta päädyin kuitenkin tulokseen, että sukat ovat samaa paria ja vedin ne jalkaani. Hyvin meni koko aamu, mutta sitten jouduin suorittamaan ajatustyötä ja aivotoimintaa kiihdyttääkseni suoritin hyväksi havaitsemaani metodia. Tässä kehittämässäni ja tehokkaaksi havaitsemassani metodissa, hakkaan otsaani pöytään siihen asti, kunnes saan ajatukseni fokusoitua kulloiseenkin asiaan. Kolmannella otsan paukauksella sitten rekisteröin jaloissani olevat sukat pöydän alla, jolloin huomasin niitten olevan eriväriset. On se nyt helvetti, eikö ne voi kehittää sukkia, jotka on samannäköiset hämärässä ja päivänvalossa!? Nyt on olo taas ku kiertävällä saarnaajalla, joka julistaa sanaa raamattu toisessa ja pornolehti toisessa kädessä. En pysty keskittymään töihin, ku mielessä pyörii vaan, että huomaakohan joku muu noi mun sukkien värit. Mä oon nyt istua jököttänyt pöytäni ääressä aamu yheksästä asti, enkä kuitenkaa oo saanu mitään aikaseks. Mun ajatukset ku pyörii nyt vaan enempi noissa sukka-asioissa. Työkaveritkin ihmettelee miten musta on niin ahkera tullu, etten tauollekaan lähde. No enhän mä voi lähtee, ku en kehtaa lähtee mihinkään! Tai no kävin mä äkkii salaa röökillä sillä aikaa, ku muut kävi syömässä.

Elikkä mulla on tässä tosiaan ollut aikaa miettiä ratkaisua, tähän minua aamuisin vaivaavaan värisokeuteen. Mä oon tässä listannut eri vaihtoehtoja miten välttyisin jatkossa vastaavalta nololta tilanteelta:

Makkariin paremmat valot, missä värit erottuu.

Ei toimi eukko ei anna laittaa valoja aamulla, ei ainakaan riittävän kirkasta valoa.

Silppuan kaikki tummansiniset sukat.

Ei kannata, ku ei viitti laittaa muuten hyviä sukkia haaskuuseen.

Tarkennan lahjatoivettani eukolle.

Eukko kun multa kysyy mitä sä haluut synttäri-, hääpäivä-, nimipäivä-, joulu-, tai isänpäivälahjaksi? Niin tähän mennessä mä oon aina sanonu

– osta vaikka sukkia.

Jatkossa täytyy siis tarkentaa ja sanoa.

– Osta vaikka mustia sukkia.

Toimii, mutta ei poista tämän hetkistä ongelmaa, kun varastossa on vielä sinisiäkin sukkia.

En laita sukkia ollenkaan.

Toimii ehkä sandaaleissa ja kesällä, muttei talvella.

Ottaessani sukat pyykistä ruiskutan eri parit eri hajuisella hajuvedellä.

Tää vois toimiakin, erottasin sukat toisistaan hajun perusteella vaikka olis pimeetä. Ongelmana on vaan se, et mulla on niin surkee hajuaisti, etten erota sontaa ja salmiakkia toisistaan hajun perusteella. (Enkä erota muuten maustakaan mutta se ei haittaa, ku en kumpaakaan suuhuni laita!)

Mä ostan bootsit.

Joo tää toimii parhaiten. Sitte voi olla vaikka rikkihapossa uitetut sukat jalassa, eikä haittaa vaikka toinen olis keltanen ja toinen musta.

Ei kukaan satu tietää oiskohan Lidlissä tai jossain myynnissä halpoja buutseja?

Painoton tila

---

Olen tullut vakuuttuneeksi, että ihmisen sisällä vallitsee painoton tila. Syy siihen, mikä minut on saanut siitä vakuuttuneeksi on, että kun olen punninnut itseäni digitaalivaa’alla, ennen ja jälkeen vessassa käynnin, niin painoni ei ole muuttunut juuri laisinkaan. Digitaalivaakahan näyttää painon 100 gramman tarkkuudella, Joten kun käyn kusella ja kusen n. 2 desiä niin painoni tulisi pudota n. 200g. Näin ei kuitenkaan tapahdu, vaikka virtsa aineena on pääasiassa vettä jonka ominaispaino on 1000g/litra, joten painon pudotus tulisi olla vastaava. Asian vai todeta vieläkin varmemmin kun punnitsee itsensä ennen ja jälkeen sen suuremman asian toimituksen. Monesti olen ollut ennen vaa’alle menoa varma, että painoni putosi lähes kilon mutta vaaka ei vain ole moista toimitusta noteerannut.

Saadakseni itseni vakuuttuneeksi asian todellisesta tilasta olenkin suorittanut puolitieteellisen kokeilun, käyttäen itseäni koekaniinina. Suoritin kokeen jokin aika sitten töissä ollessani. Aluksi mittasin kahvimukiin tarkasti 2dl vettä ja merkitsin tussilla merkin mukin kylkeen. Punnitsin itseni digitaalivaa’alla ja sitten lähdin kierrokselle. Kiersin eri vesoissa ja juoma-automaateilla. (En halunnut herättää huomiota ja juoda kaikkea yhdessä paikassa). Vierailin siis eri juomapisteissä ja merkkasin juomani kupilliset tussilla mukinkylkeen, heti aloituspainoni alapuolelle. Reilun tunnin kiertämisen jälkeen minulle tuli niin pakottava vessahätä, että minun oli pakko pyöriä nopeasti vaa’alle. Merkitsin painon mukinkylkeen, ja jatkoin puolittaista pihtipolvijuoksua vessaan.

Edes suorittamani n.10 minuutin mittainen yhtäjaksoinen urean lasku, ei parantanut mainittavasti oloani. En muista tarkasti, kuinka etenin omaan työhuoneeseeni, mutta päästyäni lopulta perille, paneuduin työpöytäni alle pitkäkseni. Pitelin siinä mahaani, joka tuntui edelleen olevan ratkeamispisteessä. Noin puolentunnin kulutta, alkoi sitten helpottamaan, ja kömmin pöydän alta, käydäkseni toistamiseen vessassa.

Palatessani vessasta, katsoin olevani riittävän helpottuneessa tilassa, käydäkseni analysoimaan kokeeni tuloksia. Olin juonut 43 kpl kahden desin vesiannosta, mikä tarkoittaa kokonaismääränä 8,6 litraa, ja painoni olisi siis pitänyt nousta 8,6kg. HAA, verratessani merkitsemiäni painoja mukin kyljessä, huomasin painoeron olevan vain 7,2kg. Mihin siis hävisi se puuttuva 1,4kg? No minä voin kertoa: Se katosi siihen painottomaan tilaan, joka ihmisellä on sisällään.

Eikä tässä vielä kaikki! Olen viettänyt useita unettomia öitä pohtien saamaani tulosta ja mistä se voisi johtua. Lopulta eräänä yönä minä sen keksin.

Jokaisella