Kruunun Ja Lohikäärmeen Puolesta

By Stephen Hunt

Kruunun ja Lohikäärmeen Puolesta

On 1700-luvun loppuvuodet, mutta maailma, jota harva tunnistaa. Euroopan ihmiset suojautuvat pienille turvassa oleville saarille, jotka ovat turvapaikkoja lumotusta erämaasta - oudoista rajattomista metsistä, joita ihmiset kutsuvat Tumbleksi.

Juuri tämän demonien kauhistaman maiseman halki matala-arvoinen upseeri Taliesin joutuu johtamaan miehiään, ja hän on joutunut tappaviin juonitteluihin taistellessaan sotia häntä halveksivan aatelisluokan puolesta.

Hänen takanaan marssivat valtakunnan pahimmista katuojista kotoisin olevat ilkeät murhaajat, ja häntä vastaan ovat ryhmittyneet mantereen mahtavimpien kansojen joukot, joten Taliesinin mahdollisuudet ovat hyvin heikot. Raskaasti.

Silti hän taistelee eteenpäin, taistellen armeijoita, velhoja, salamurhaajia ja petomiehiä vastaan ja risteillen itse helvetin kasvoihin.

Ei uskollisuudesta tai vastahakoisesta kunnioituksesta juonittelevaa hallitsijaansa kohtaan - ei edes pienen hopeavuoren vuoksi, jonka saaren kuningatar on luvannut hänelle, jos hän onnistuu.

Vaan siksi, että taistelu on kaikki, mitä hän ja hänen puristettu kurkunleikkaajien ja varkaiden joukkonsa ovat koskaan tunteneet.

***

Kirja 1 Triple Realm -duologiasta.

1. Kruunun ja Lohikäärmeen Puolesta.

2. Linnoitus Pakkasessa.

***

KIRJAILIJASTA

Stephen Hunt on luonut rakastetun 'Far-called' -fantasiasarjan (Gollancz/Hachette) sekä 'Jackelian' -sarjan, joita julkaistaan maailmanlaajuisesti HarperCollinsin kautta yhdessä muiden fantasiakirjailijoidensa, George R.R. Martinin, J.R.R. Tolkienin, Raymond E. Feistin ja C.S. Lewisin kanssa.

***

ARVOSTELUT

Kehuja Stephen Huntin romaaneista:

"Herra Hunt lähtee vauhdilla liikkeelle.
- WALL STREET JOURNAL

'Huntin mielikuvitus näkyy luultavasti avaruudesta käsin. Hän hajottaa käsitteitä, joita muut kirjailijat louhisivat trilogiaan kuin suklaapatukan kääreitä.
- TOM HOLT

'Kaikenlaista outoa ja fantastista ylellisyyttä.'
- DAILY MAIL

"Pakottavaa luettavaa kaikenikäisille.
- GUARDIAN

"Kekseliäisyyttä täynnä.
-THE INDEPENDENT

'On melkein vähättelyä sanoa, että tämä kirja on toiminnantäyteinen... ihana pakoilulanka!'
- INTERZONE

'Hunt on pakannut tarinan täyteen kiehtovia kikkoja... vaikuttavaa ja omaperäistä.
- PUBLISHERS WEEKLY

'Hurja Indiana Jones -tyylinen seikkailu.'
-RT BOOK REVIEWS

'Kummallinen osittain tulevaisuuteen sijoittuva sekoitus.'
- KIRKUS REVIEWS

'Kekseliäs, kunnianhimoinen teos, täynnä ihmeitä ja ihmeellisyyksiä.'
- THE TIMES

'Hunt tietää, mistä yleisönsä pitää, ja antaa sen heille sardonisella nokkeluudella ja huolella kehitetyllä jännitteellä.
- TIME OUT

'Repivä lanka ... tarina etenee vauhdilla ... jatkuva kekseliäisyys pitää lukijan koukussa ... loppuratkaisu on huikea sarja cliffhangereita ja yllätyksellisiä comebackeja. Suurenmoista hupia.
- SFX MAGAZINE

'Laita turvavyöt kiinni, sillä luvassa on kiihkeä kissa ja hiiri -kohtaaminen... jännittävä tarina.
- SF REVU

• Language: Suomi
• Publisher: Stephen Hunt
• Release date: May 2, 2024
• ISBN: 9798224798070

Book preview

Kruunun Ja Lohikäärmeen Puolesta

Stephen Hunt

image-placeholder

Green Nebula

KRUUNUN JA LOHIKÄÄRMEEN PUOLESTA

Triple Realm -duologian kirja 1.

Julkaisi ensimmäisen kerran vuonna 1994 Green Nebula Press.

Tekijänoikeus © 2020 by Stephen Hunt.

Kirjasintyyppi ja suunnittelu: Green Nebula Press.

Kansitaide: Philip Rowlands. Luvun kuvakkeet: Andrew Tolley.

Stephen Hunt on vuoden 1988 tekijänoikeuslain (Copyright, Designs and Patents Act 1988) mukaisesti vahvistanut oikeuden tulla tunnistetuksi tämän teoksen tekijäksi.

Kaikki oikeudet pidätetään. Tämän julkaisun osia ei saa kopioida tai levittää missään muodossa tai millään tavalla eikä tallentaa tietokantaan tai hakujärjestelmään ilman kustantajan etukäteen antamaa kirjallista lupaa. Kaikki tähän julkaisuun liittyvät luvattomat toimet voivat johtaa rikosoikeudelliseen syytteeseen ja siviilioikeudellisiin vahingonkorvausvaatimuksiin.

Tämä kirja myydään sillä ehdolla, että sitä ei saa ilman kustantajan ennakkosuostumusta lainata, jälleenmyydä, vuokrata tai muutoin levittää missään muussa sidontamuodossa tai kannessa kuin siinä, jossa se on julkaistu, eikä sitä saa lainata, jälleenmyydä, vuokrata tai muutoin levittää ilman, että myöhemmälle ostajalle asetetaan samanlainen ehto, mukaan lukien tämä ehto.

Voit seurata Stepheniä Twitterissä: https://twitter.com/s_hunt_author

Voit seurata Stepheniä FaceBookissa: https://www.facebook.com/SciFi.Fantasy/

Jos haluat auttaa ilmoittamaan kirjoitusvirheistä, virheistä tai vastaavista tässä teoksessa, käytä lomaketta osoitteessa http://www.stephenhunt.net/typo/typoform.php.

Jos haluat saada automaattisen ilmoituksen sähköpostitse, kun Stephenin uudet kirjat ovat ladattavissa, käytä ilmaista rekisteröitymislomaketta osoitteessa http://www.StephenHunt.net/alerts.php.

Lisätietoa Stephen Huntin romaaneista on hänen kotisivuillaan osoitteessa www.StephenHunt.net

image-placeholder

Kolmoisvaltakunnan ja Euroopan kansakuntien kartta.

image-placeholder

Kolmoisvaltakunnan ja Euroopan kansakuntien kartta.

Joukkoja varten, käyttäkää grapeshotia.

– Arthur Wellesley, 1. Wellingtonin herttua.

Muistoksi...

Isäni John Hunt, joka antoi minulle monia asioita, eikä vähiten rakkauden lukemiseen ja fantastisen kirjallisuuden maun.

image-placeholder

Muut Stephen Huntin kirjoittamat ja Green Nebulan julkaisemat kirjat.

~ SLIDING VOID SERIES ~

Kausi 1 Omnibuskokoelma (#1 & #2 & #3): Imuroi Koko Matkan Alas

Poikkeava Työntövoima (#4)

Helvetin Laivasto (#5)

Matka Kadonneen Avaruuden Läpi (#6)

*

~ AGATHA WITCHLEYN MYSTEERIT: KUTEN STEPHEN A. HUNT ~

Kuun Salaisuudet

*

~ THE TRIPLE REALM -SARJA ~

Kruunun Ja Lohikäärmeen Puolesta (#1)

Linnoitus Pakkasen Keskellä (#2)

*

~ THE SONGS OF OLD SOL -SARJA ~

Tyhjä Tähtien Välissä (#1)

*

~ THE JACKELIAN SERIES ~

Tehtävä Mightadoreen (#7)

*

~ MUUT TEOKSET ~

Kuusi Tähtiä Vastaan

Helvetti Lähetti

Steampunk-joululaulu

Pashtunipoikien Paratiisi

*

~ TIETOKIRJALLISUUS ~

Outo Kohtaaminen: opas niille, jotka ovat uteliaita UFOista ja UAPista.

Linkit kaikkiin näihin kirjoihin löytyvät osoitteesta http://stephenhunt.net.

image-placeholder

Kiitosta Stephen Huntille

Herra Hunt lähtee kilpaa.

- WALL STREET JOURNAL

*

Huntin mielikuvitus näkyy luultavasti avaruudesta käsin. Hän hajottaa käsitteitä, joita muut kirjailijat louhisivat trilogiaan kuin suklaapatukan kääreitä.

- TOM HOLT

*

Kaikenlaista outoa ja fantastista ylellisyyttä.

- DAILY MAIL

*

Pakottavaa luettavaa kaikenikäisille.

- GUARDIAN

*

Kekseliäs, kunnianhimoinen teos, täynnä ihmeitä ja ihmeellisyyksiä.

- THE TIMES

*

Hunt tietää, mistä yleisö pitää, ja antaa sen heille sardonisen nokkelasti ja huolellisesti kehitetyllä jännitteellä.

- TIME OUT

*

Täynnä kekseliäisyyttä.

-THE INDEPENDENT

*

On melkein vähättelyä sanoa, että tämä kirja on toiminnantäyteinen... ihana eskapistinen lanka!

- INTERZONE

**

Hunt on pakannut tarinan täyteen kiehtovia kikkoja... vaikuttava ja omaperäinen.

- PUBLISHERS WEEKLY

*

Hurja Indiana Jones -tyylinen seikkailu.

-RT BOOK REVIEWS

*

Kummallinen osittain tulevaisuuteen sijoittuva sekoitus.

- KIRKUS REVIEWS

*

Repivä lanka ... tarina jyskyttää eteenpäin ... jatkuva kekseliäisyys pitää lukijan koukussa ... loppuratkaisu on huikea sarja cliffhangereita ja yllätyksellisiä comebackeja. Suurenmoista hupia.

- SFX MAGAZINE

*

Laita turvavyöt kiinni, sillä luvassa on kiihkeä kissa ja hiiri -kohtaaminen... jännittävä tarina.

- SF REVU

Sisällysluettelo

1.PROLOGI

2.SEN KÄYTTÖÖNOTTO

3.RUMMI DRAIOCHT

4.VUORISTOMIES

5.SIDOTTU CAMLANIIN

6.VIHOLLISIEMME VALINTA

7.GOGMAGOG

8.KELLUVA

9.SELVIYTYJÄT

10.POHJOISMAALAINEN

11.KUUN KUNINGATTAREN HALU

12.RAUTALAIVA

13.PISTE VOITTAA REUNAN

14.DAGDA

15.KHAIR-ED-DIN

16.SURULLINEN KUOLEMA

17.NELJÄ GULDENIA PÄÄLTÄ

18.PORT HESPERUS

19.HYVÄ KUNINGAS GANDERMAN

20.MERIROSVOJEN KOKOONTUMINEN

21.RAWN METSÄSTÄJÄ

22.TULIVUOREN TULIPALO

1

image-placeholder

PROLOGI

Huudot virtasivat iltailmaan, kun ristiinnaulitseminen jatkui, ja puisten ristien pitkä rivi ulottui kaupungin kulkuväylien poikki ja niiden takana oleville kukkuloille. Kreonin katse siirtyi ylöspäin kohti Rooman taivasta; hanhien lento piirtyi siluettina veristä aurinkoa vasten. Verenpunainen, sopiva ennustus.

Keisarin visigoottien kenraali liittyi Kreonin seuraan palatsin parvekkeelle. Toinen palkkasoturi, tietenkin. Suurin osa legioonan upseereista oli paennut kuukausia sitten keisarin kilpailijan riveihin. Kenraalin kasvoissa oli todella häijy arpi, aivan kuin hänen päänsä olisi halkaistu kahtia ja sitten jotenkin sulautettu takaisin yhteen pelkällä tahdonvoimalla.

Muistuttaako näky sinua jumalastasi, kreikkalaisesta? Kahr kysyi.

Ristit olivat loppuneet, kun he pääsivät hänen luokseen, Creon sanoi. Eikä hän ole meidän jumalamme.

Kahr kosketti sudenpeittoa taikauskoisena eleenä. Lapsi sitten. Ehkäpä vielä kolmesataa vuotta myöhemmin joku pappi julistaa jonkun noista miehistä myös pyhäksi. Sinähän nautit ajattelusta, eikö niin, pidätkö sitä todennäköisenä?

Kreon tiesi, että hänen uskonnollaan oli outo viehätys puita palvoviin heimoihin. Näky profeetasta, joka kuoli naulittuna libanonilaiseen tammeen, oli osoittautunut voimakkaaksi mielikuvaksi Kahrin kansalle.

Vielä kolmesataa vuotta. Olet optimisti, miksi luulet, että meillä on enää niin kauan aikaa jäljellä?

Kreikkalaisen sanojen vahvistukseksi heidän takanaan olevasta palatsista kaikui maanisia huutoja. Se oli kidutettu korkea ääni, ja toisin kuin ulkona ristiinnaulittujen petturilegioonalaisten pylväät, kipu oli täysin itse aiheutettua.

"Luulen, että keisari on vihdoinkin tajunnut, että kapinallinen ystävämme Licinius lähestyy pääkaupunkia, Kreon totesi.

Näetkö joen taakse? Kahr osoitti kukkuloille. "Savua? Hänen joukkonsa polttavat kartanoita. Hyvä miehenne ei enää hallitse joukkojaan. Licinius kutsui kansaani villeiksi, mutta me emme koskaan tulittaneet oman heimomme asutuksia. Tiedustelijani kertovat, että yli puolet hänen armeijastaan koostuu entisen legioonan demisapista. Petoja. Kuinka voitte odottaa hallitsevanne petoja? Heidän olisi pitänyt karkottaa jokainen niistä erämaahan viime orjakapinan jälkeen."

Vielä on aikaa, Kreon rukoili. Sinä olet täällä varuskunnan päällikkö; ota Maximinus Daiaksen päänahka ja tarjoa se Liciniukselle. Lahjoita Liciniukselle Rooma. Voit pysäyttää sisällissodan, lopettaa sen ennen kuin keisarit tuhoavat kaiken.

Visigoottien kenraali pudisti päätään. Olet typerys, Kreon. Caesar on vainoharhainen, häntä ympäröi aina hänen demisapi-kaartinsa; nuo hirviöt repivät kappaleiksi kaiken, mikä yrittää koskea kallisarvoisen herransa hiuskarvaakaan. Sitä paitsi kapinallisystäväsi Licinius teurastaa kansani, pakenemme tai jäämme, antaudumme tai taistelemme. Anna hänen tuhota imperiumi, mitä sinä välität? He käyttivät daimoniaa Ateenan murskaamiseen ja kansanne orjuuttamiseen. Miten voit palvella Roomaa? He vääristivät maailman kauhistuttavaksi lumoillaan ja noituudellaan, muuttivat eläimet ja metsät kauhuiksi. Antakaa Rooman taistella paikallaan ja repiä itsensä kappaleiksi kuin haavoittunut eläin, niin heimoni saapuvat vapaina miehinä. Me palaamme muistuttamaan heitä siitä, että on asioita, joita heidän hopeallaan ei voi ostaa!

Et koskaan liittynyt opettajakoneeseen, Kreon sanoi. Et voi ymmärtää, mitä keisari suunnittelee, sitä raakaa voimaa, joka hänellä on hallinnassaan. Maximinus Daias ei ymmärrä niitä leluja, joilla hänet jätettiin leikkimään. Meidän ei olisi koskaan pitänyt päästää toista keisaria Roomaan käymättä läpi riittejä.

Kahr nauroi tälle, mutta se ei ollut iloinen ääni. Caesar voi olla hullu kuin spitaalinen, mutta on asioita, joiden kanssa edes hän ei makaa. Daimonisi on nyt kolme vuotta poissa, ja sen kiellot sen mukana. Jos noudatat yhä sen opetuksia, saat savantit pysäyttämään Caesarin, anna heidän yrittää sanoa keisarille ei - me vasaroimme ruumiisi Kansalaisen tielle ennen iltaa.

Luuletko, että minä pelkään Caesaria? Kreon sanoi, ja hänen normaalisti rauhalliseen ääneensä tarttui vihan häivähdys. Jos voisin kaataa hänet, tekisin sen hetkessä. Mutta tiedät, ettei se merkitsisi mitään. Veljeskunta on hajonnut palasiksi Vulcanuksen lähdön myötä. Keisari ei ole löytänyt riveistämme pulaa sylikoirista, jotka auttavat häntä. Käskin ryhmäni olla avustamatta Maximinusta, mutta yli puolet heistä on jonkun keisarin puolella. En pysty enää hallitsemaan väkeäni, saati sitten muita puolueita.

Ei niin kovaa, kreikkalainen, Kahr sanoi. Caesarin mieliala ei parane näkyvästi, jos hän kuulee mielipiteesi hänen valtakautensa suhteen. Hän luulee olevansa nyt jumala, ja hyvin pian hän varmaan huomaa olevansa aivan liian kuolevainen. Se ei ole kenellekään jumalalle helppo asia tajuta, eikä se ole helppoa myöskään hänen lähipiirilleen.

"Me kaikki olemme tänään kuolleita miehiä, kenraali, Kreon vastasi.

Tule sitten mukaani, Kahr sanoi. En aio jäädä tänne kiinni, kun Liciniuksen kapinallislegioonat hyökkäävät kaupunkiin. Sotilaani valvovat itäistä porttia, voitte livahtaa ulos kanssamme huomenna ja jättää Rooman hulluutensa armoille. Siihen mennessä, kun me pakenemme, Caesarin demisapilla on aivan liian kiire jahdata kohortti ulkomaalaisia karkureita.

Kreon pudisti päätään. Ei. Meidän olisi pitänyt lopettaa tämä jo kauan sitten. Minun on kutsuttava senaatti koolle ja toivottava, että tarpeeksi monta senaattoria vastaa kutsuun neuvostoon, jotta tämä hulluus saadaan loppumaan.

Ole varovainen, kreikkalainen, Kahr murisi. Kuten sanoit, kansasi on jakautunut moniin ryhmittymiin.

***

Nipistetyt ja väsyneet silmät katsoivat Kahria, kun hän seisoi temppelin varjossa kaupungin laitamilla. Hänen sadanpäällikkönsä olivat hiljalleen kerääntyneet hänen ympärilleen, ja useilla oli yllään tavallinen haarniskapuku, jotta upseerien odottamatonta keskittymistä ei huomattaisi.

Tiedät, mitä tehdä, hän selitti. Perääntykää yksikkönä kohti Natiaumia ja välttäkää kosketusta muihin legiooniin. Jos törmäätte lojaalijoukkoihin Atiatin tällä puolella, kertokaa heille, että Maximinus Daias on kuullut kapinallisten hajauttaneen armeijansa Rooman sivustalle, ja teidät on lähetetty ahdistelemaan hänen selustaansa. Keisari on tarpeeksi hullu lähettääkseen joukkoja näin.

Se herätti katkeraa naurua kenraalin rähjäisessä legioonassa, palkatuissa tappajissa, jotka olivat saaneet tarpeekseen Rooman epäinhimillisyydestä, siitä, että kotieläimiä nimitettiin senaattiin, että pedot kasvatettiin orjuuttavien puoli-ihmisten roduiksi, että noituudet ja loitsut saattoivat järkyttää normaalia ihmistä, kun heidän maailmansa kiihtyi muutoksen toisensa jälkeen.

Etelässä ilmaa särähti sarja onttoja tärähdyksiä, ja kaupunkia ympäröivän paahteisen maan pöly suodattui tuuleen.

Hitto, mutta ne ovat lähellä, sanoi eräs sotilas.

Kun matkustat tarpeeksi kauas pohjoiseen keskusprovinteista, tapaamme rajametsissä ja palaamme sitten kyliimme ennen syksyn tuloa, Kahr jatkoi. Se, joka täällä voittaa, tukehtukoon voittoonsa.

Mutta metsät ovat outoja, eräs legioonalainen protestoi. Siellä ei ole enää mitään viljelyä. Jos kylämme ovat edes pystyssä siellä, missä ne olivat, se olisi ihme.

Kenraalin arpi näytti vetävän hänen ylähuulensa irvistykseen, mikä sai miehen kasvot näyttämään julmemmilta. Olet elänyt liian kauan pehmeästi Roomassa, poika. Olemme yhä osa järjestöä, Maailmanpuu suojelee meitä oksiensa suojassa. Froh ja Wotan eivät unohda kansaamme, eivät tällä hetkellä.

Legioonalainen pudotti katseensa häpeissään. Kenraalia ja hänen seuruettaan ei haastettu, kun he lähtivät Rooman itäportista.

Kahr seisoi hetken massiivisen kaaren alla ja katsoi taivaalle. Ohut höyryjälki merkitsi keisarin Aviatisin yksinäisen lennon kulkua. Kahr tiesi, että heillä oli nyt vaikeuksia saada lentävät sotakoneet toimimaan. Ensin toinen tutor-kone alkaisi hajota ja jauhautua pysähtymään. Sitten taas yksi tutorin kouluttama insinööri katoaisi konfliktissa tai häviäisi, kun prefektit tunkisivat yhä niukkenevista ylellisyystavaroista. Ei enää suihkukoneita ja kallistusroottoreita. Ei enää tankkeja. Ei enää tehokkaita, kehittyneitä moottoreita. Ei enää itselataavia tykkejä ja tykkejä, jotka heittävät ammuksia nopeammin kuin silmä pystyy seuraamaan.

Kaikki oli hajoamassa. Rooma oli rakentanut loistonsa korttitalosta, ja nyt kun heidän daimoniprinssinsä oli paennut, se, mitä luonnollisesta järjestyksestä oli jäljellä, oli kääntymässä. Vulcanuksen läpikulku oli myrsky, joka kaatoi kaiken.

Tämä tosiasia antoi hunnilaiselle sotapäällikölle jonkinlaisen pienen tyydytyksen jyvän, josta hän saattoi pitää kiinni. Caesarit olivat käsitelleet pimeitä voimia ja tulleet kieroutuneiksi prosessin aikana, levittäneet korruptiotaan koko maailmaan ja hallitsivat pelon, voiman ja yliluonnollisen voiman voimakkaalla sekoituksella.

Luonnollisen koston, Wotanin tahdon muodossa olevan koston oli määrä iskeä lopulta takaisin, ja hän kertoisi lapsenlapsilleen olleensa paikalla sivilisaation loppuvaiheessa näkemässä sen.

Visigoottien palkkasotilaat painoivat tiensä rikkinäisten, perääntyvien manipulanttien ja hämmentyneiden pakolaisten parvien läpi ja suuntasivat ulos keisarillisesta pääkaupungista. Kuin muistuttaen heitä keisarin ulottuvuudesta, demisapin sotilaat raatoivat polttavan aamuauringon alla - huhujen mukaan ristikoiden linja ulottui aina Dianikseen asti.

Kahr pysähtyi ärsyttävien pölypilvien alle, irrotti vesipussinsa ja kiirehti kohti tien vieressä olevaa ristikkopuutarhaa.

Yksi ruohon reunalla seisovista demisapista liikkui pysäyttääkseen Kahrin, ja sen kasvatusperä oli selvästi koiraeläin. Petomies muistutti visigoottiupseeria susista, jotka olivat kauhistuttaneet häntä lapsena. Harmaita varjoja, jotka syöksyivät puiden varjossa hämärässä, ja hän vapisi karhean villahuovan alla, kun lauma raapi hänen äitinsä aidan ympärillä, nelijalkaisia tappajia, jotka talven autius teki rohkeiksi.

Ei vettä, se murisi. Petturit.

Pois tieltäni, Kahr ärähti takaisin. Liikettä, tai katkaisen likaisen selkärankasi. Liikettä, tai katkaisen likaisen selkärankasi.

Olento pyyhkäisi pilumiaan, astui taaksepäin ja uhkasi Kahria aseen piipulla. Ei vettä. Käskyt.

Kahr läimäytti kultakotkaa, joka piti hänen lyhyttä purppuranpunaista viittaansa rintapanssarissaan. Nyt on käskyjen vuoro! Ettekö tunnista upseeria, kun sellainen seisoo edessänne? Pois tieltäni paskiaiseni, tai näen veljiesi naulaavan mätänevän raatosi näiden raukkaparojen rinnalle.

Käskyjä, petomies murjotti ja siirtyi sivuun päästääkseen kenraalin lähestymään ristikenttää.

Kahr tarttui valitsemaansa puiseen poikkipalkkiin ja veti sitä vinoon niin, että pääsi sen haltijan luo.

Ristiinnaulittu vanki nuoleskeli ahnaasti vettä, joka valui Kahrin juomavaltaiselta iholta.

Ei orjantappurakruunua minulle? Kreon vaikeroi.

Mistä minä saisin niitä tähän aikaan vuodesta? kenraali sanoi. Sinun olisi pitänyt kuunnella minua, kreikkalainen. Oletan, että väkesi ei vastannut odotuksiasi?

Kreon yski verta, kun neste osui hänen vatsaansa. Niin - tyhmä. Se on ohi - sivistykselle. Miksi? Niin paljon - tuskaa.

Rooma oli sairaus. Kahr katsoi Kreonin hikisiä kasvoja, jotka olivat tuskasta kouristuneet. Haluatko pitää terää kädessäsi?

Kreon haukkoi henkeään ja melkein nauroi. Ei - ei - miekka. En ole koskaan elänyt - sillä.

Kahr nyökkäsi, halasi Kreonia ja työnsi teränsä miehen sydämeen, ja parrakas kreikkalainen kaareutui kerran ristin päälle ja lysähti sitten lysähtämään.

Hän on tappanut, tappanut, petomies vinkui syyttävästi upseerinsa takana.

Kahr työnsi otuksen raa’asti pois tieltään. Etkö ole kuullut, legioonalainen? Me kaikki olemme tänään kuolleita miehiä.

Kuusi päivää myöhemmin maailma murtui.

2

image-placeholder

SEN KÄYTTÖÖNOTTO

Kuolema oli laaksossa.

Paha kohtalo alueelle, joka oli tottunut olemaan yksi harvoista eristäytyneistä turvallisuuden saarekkeista villien, hirvittävän kauniiden ryömintöjen keskellä.

Pwyll nosti raskaan metallisen kaukoputken silmilleen, ja laite kuvasi laakson pohjan verilöylyä ja toi sen terävästi näkyviin. Alapuolella ohuet savukierteet venyivät korkealle tihkusateiselle, himmeälle taivaalle; Pwyllin katse seurasi höyryn jälkiä alas kohti Drum Draiochtin linnaa. Siellä täällä raivoisat rauniojäljet purkautuivat jo valmiiksi kolhittuneesta verhoseinästä, mikä oli selvä osoitus piiritysarmeijan culverin-tykkien tarkkuudesta.

Mustunut maakaistale kiersi vallihautaa, jossa herttua Matholwch oli ampunut kaupungin slummirakennuksia ja riistänyt viholliselta kaiken suojan, jonka rakennukset olisivat antaneet. Kysymys siitä, olisiko aatelismies hävittänyt koko kaupungin, muuttui akateemiseksi, kun Drum Draiochtin nälkäinen miliisi kapinoi.

Maalaistalo on täällä päin, yskähti ääni Pwyllin takaa. Pwyllin saattaja oli Emrysin ruhtinaskunnasta kotoisin oleva sulhanen, lyhyt raakile, joka oli aseistettu vain kersantin spontaanilla, mutta taistelija, joka näytti siltä, että hän pystyi heiluttamaan haukkaa ilkeällä vaivalla.

Kuningattaren kotitalousratsuväen jäsenenä Pwyll jakoi ratsumiesten halveksunnan niitä pallonrehuja kohtaan, jotka muodostivat suurimman osan valtakunnan sotilaista; miehiä, jotka sopivat vain raivaamaan kenttää loistavia rynnäkköjä varten, joihin hän ja hänen toverinsa olivat riippuvaisia. Ja kaiken pesemättömän roskaväen joukosta pahimpia olivat fencibles, apumilitia, joka värväytyi vain paetakseen lääniensä pressan ja värvääjien joukkoja - roskaväkeä, joka osallistui useampiin levottomuuksiin kuin mitä he koskaan lopettivat.

Viet siis viestin maatilalle? kysyi Fencible.

Pwyll ei katsonut tarpeelliseksi vastata röyhkeälle sotilaalle, vaan vain murahti.

Fencible irvisteli, tottuneena hakkaamiseen ja raakuuteen, jota useimmat upseerit jakoivat pitääkseen taistelijansa kurissa, sekä kylmään halveksuntaan, jota upseerit osoittivat niitä kohtaan, jotka eivät olleet laadukkaita.

Maatilalla ne eivät yleensä saa paljon huomiota, jatkoi talonomistaja. Paitsi jos siellä on jotain siivousta kaipaavaa kessua. Silloin heidät kuulemma kutsutaan nopeasti.

Aina on käyttöä roskaväelle, Pwyll sanoi ja teki äänensävystään selväksi, että hän luuli saattajansa kuuluvan heihin.

Levymies virnisti ja jatkoi kävelyä. Hän tiesi, että paras tapa ärsyttää Pwyllin kaltaista aristokraattia oli jatkaa puhumista kuin olisi vanha palvelija, joka oli palvellut koko elämänsä miehen kartanossa, jättää huomiotta upseerin etäiset tavat ja osoittaa juuri sen verran kunnioitusta ratsumiestä kohtaan, että välttyi ruoskimiselta.

Pwyll oli saanut laivueensa everstin puhuttelevan fenkolin kärsimään. Piirityksen aiheuttaman sekasorron myötä Drum Draiochtin joukkojen ponnistelut kaupungin vartioimiseksi metsän tunkeutumista vastaan olivat lähes täysin romahtaneet. Villit, piilossa olevat olennot olivat aistineet järjestyksen puuttumisen ja rohkaistuivat, joskus iskien päivänvalossa. Aivan kuin ylimääräinen mies olisi vaikuttanut oveliin keijujen olentoihin, jotka väijyivät metsän siimeksessä.

Kyllä, kapteeni, roskaväelle on aina käyttöä. Mullienhoitajat toivat eilen junan tuoretta ruutia, hienoa tavaraa, se kantaa lähes yhtä pitkälle kuin se multa, jota he käyttivät aiemmin. Nytkin ne varmaan jyrisevät koko tämän yön, tekevät nukkumisen melko mahdottomaksi.

Pwyll haukotteli sylkykupin piikkipuskaan. Kirottu onni oli tuonut hänet tänne. Loput hänen joukkueestaan juoksuttivat jäniksiä paikallisen talonpojan kanssa, ratsastivat pensasaidoilla ja metsästivät, ja hänen oli kuunneltava tätä alhaissyntyistä hölmöä. Drum Draiocht menettää muurinsa nopeammin kuin sinä leposi, senkin kirottu idiootti.

No, tässä sitä sitten ollaan, sir, sotilas osoitti laakson harjalla lepäävää maatilarakennusta. Tuolla on teidän tilanne, ja nyt ilmoittaudun kevyeen komppaniaan tuoreeseen palvelukseen.

Pwyll ajatteli käskeä fenciblea jäämään, mutta hän ei halunnut kestää sotilaan höpötystä pidempään kuin oli tarpeen.

Fencible näki upseerin epäröivän ja hylkäsi hänet sitten halveksivasti vilkuttaen. Hän hymyili itsekseen valitessaan tietä takaisin pääleiriin. Maalaistalossa he eivät todellakaan olleet laadukkaita, eikä hänellä ollut halua olla todistajan roolissa siinä, mitä siitä saattaisi seurata.

Tilan pihalla kahden seinän yli oli vedetty kangaskatos, ja sen alla makasi kokoelma lohikäärmeenruskeita sotilaita, jotka heittivät noppia, ajelivat partaansa tai teroittivat sapeleitaan. Pitääkseen kivilukkonsa käyttökelpoisina kosteudelta, heidän puffiensa lukot oli kääritty rätteihin, joiden piiput oli korkattu.

Lohikäärmeenruskeat: ruskeat heidän käyttämiensä riekaleisten, lianväristen univormujen vuoksi, lohikäärme kuningattaren vihreässä lipussa liehuvan käärmeen vuoksi. Jalkasotilaat. Hevosvarkaita ja maantierosvoja. Katuojien roskaväkeä.

Missä vanhempi upseeri on? Pwyll vaati raivostuneena siitä, ettei kukaan astunut ulos räntäsateeseen haastamaan häntä.

Katoksen alla lohikäärmeenruskeat jättivät hänet huomiotta, ja ainoa merkki siitä, että hän oli ylipäätään puhunut, oli keskustelun tason lievä lasku.

Kysyin, missä on vanhempi kapteeninne? Pwyll toisti raivokkaasti. Kun hän näki, ettei yksikään mies kiinnittänyt häneen huomiota, hän siirtyi kankaan alle ja erotti tummahiuksisen sotilaan, joka istui arkun päällä.

Pwyll oli ratsuväen taistelijoidensa joukossa pitkä, joten oli epätavallista, että hän kohtasi jonkun yhtä suuren kuin hän itse. Paitsi että istuva mies oli pitkä, hänellä oli härkälihakset, ja hän näytti siltä, että hän voisi hyökätä yksinään alas laaksossa sijaitsevaan linnaan repimällä sen kivet irti.

Sotilas puhdisti holsteripuskurinsa piippua, pistoolin kahva oli metallista eikä puusta veistettyä, mikä oli varma merkki siitä, että lohikäärmeenruskea oli alun perin kotoisin Stoatin karuilta ylänköalueilta. Oli outoa löytää astolatiiri valtakunnan armeijasta, sillä tuskin kului vuotta, jolloin ei olisi nähty jonkin vuoristokylän verilöylyä kansannousussa.

Hitto vieköön, herra, teidän on kerrottava, missä vanhempi upseerinne on, tai minä ripustan teidät hirteen ja nyljen teidät, kunnes näen surkean selkärankanne värin. Hitto vieköön, herra, teidän on kerrottava, missä vanhempi upseerinne on.

Pwyllin katse oli jäinen, ja sotilaan kylmät siniset silmät tuijottivat huolettomasti ratsumiehen silmiin. Kasvot olivat kummallisen nuoret, kun niiden viivoihin oli kaiverrettu tällainen raakuuden ilme.

Pwyllin yläpuolelle oli muodostunut vesilammikko kankaan notkoon, ja jäätäviä pisaroita roiskui hänen kypärälleen. Sotilas katsoi laiskasti ylös notkoon, ikään kuin vihjaillen, että se oli tärkeämpi kuin upseerin uhkaukset. Hän heitti päätään kohti yhtä piharakennuksista.

Pwyll alkoi sanoa jotakin, sitten hän marssi vihasta palavana kohti rakennusta.

Kun hän löysi heidän upseerinsa, Pwyll vannoi itselleen, että hän varmistaisi, että jokainen noista alhaisen syntyperän mätämunista joutuisi maksamaan röyhkeydestään.

Pwyll käytännössä potkaisi maatilan oven sisään ja yllätti pöydän ympärillä istuvan miesjoukon, joka pelasi uhkapelejä. Hän etsi heidän kapteeniaan. Yksi koira oli riisunut likaisen ruskean univormun ja pukeutunut kuin kaupunkilaisdandy, joka oli valmis kiertämään kadun bordelleja. Mies jakoi huomionsa korttiensa ja lautasellisen juustoa ja chutneyta välillä. Dandyn piirteet olivat melkein liian hennot, jotta Pwyll olisi voinut uskoa, että mies oli sotilas, ehkä korttipelaaja, joka oli eksynyt pelaamaan illallista.

Pwyll aikoi juuri kysyä dandylta, oliko hän vanhempi upseeri, kun hänelle tuli mieleen, että peluri ei ollut paljon vanhempi kuin sinisilmäinen ylänkömies, joka oli loukannut häntä tyhmällä hiljaisuudella ulkona. Monet nuoret aatelismiehet ostivat palkkioita, mutta mikä laatu olisi niin epätoivoinen, että ostaisi sellaisen tämän varkaiden ja rähinöitsijöiden puristetun seurueen kanssa?

Kapteenin jälkeen? dandy kysyi kuitaten Pwyllin tuijotuksen. Yläkerrassa vintillä, et jää siitä paitsi, se on ainoa huone, joka siellä on.

"Yläkertaan, sir", Pwyll sylkäisi vihaisena vaalean sotilaan äänessä olevasta ystävällisestä tuttavallisuudesta.

"Kyllä, herra, dandy sanoi. Katsokaa, näytänkö teille paikkoja?"

Hän antoi kuulostaa siltä, että Pwyll ei ehkä pystyisi kiipeämään portaita yksin, ja upseeri työntyi pöydän ohi raivostuneena.

Pwyll koputti ainoaan oveen ja meni suoraan sisään. Minulla on...

Hämmästyneenä hän pysähtyi. Huoneen ainoa asukas makasi pienen ikkunan vieressä mahonkisella rumpupöydällä, joka oli hätäisesti muutettu sängyksi. Miehellä oli partaton, ja hänellä oli jalassaan kuluneet housut, joissa oli kapteenin sininen raita. Kolmekymppisellä upseerilla oli myös Cornwallin pioneerin haalistunut beige takki.

Hoitamattoman ruskean hiusryppään alla laajentunut, puoliksi humalassa oleva pupilli keskittyi Pwyllin silmiin, ja musta silmälappu peitti upseerin toisen silmäkuopan.

Pwyll sai malttinsa takaisin. Sinä tarvitset...

Painukaa helvettiin, ratsuväki, kapteeni keskeytti, hieroi huonosti ajeltua leukaansa ja istuutui räpyttelemään silmiään lyijylasi-ikkunoiden läpi tulleessa auringonvalossa. Mikä päivä tänään on?

Kapteeni Pwyll, kuninkaallinen Emrysin ratsuväki, Pwyll murahti ja tervehti.

Taliesin, Old Shadow’n omat suosikit, ja te voitte vielä painua helvettiin, ratsuväki.

Pwyll katsoi upseeriveljeään täysin vastenmielisesti. Kenraali Teyron vaatii läsnäoloasi, Taliesin.

Taliesin raapaisi silmälappuaan, ikään kuin se olisi yhä siellä. Mitkä ovat syytteet?

Pwyll katsoi Taliesinia kauhistuneena. Minä en...

Mistä minua on syytetty, ratsuväki?

Ei ole... Pwyll aloitti hämmentyneenä. Teidät on määrätty osallistumaan tänä iltana kenraalin esikunta-aterialle yhdessä komppanianne upseerien kanssa.

Taliesin nauroi, kovaääninen, jyrisevä ääni, joka täytti pienen makuuhuoneen kuin kanuunan tuli. Illallinenko se on? Illallinen Teurastajan kanssa. Se on rikas.

Pwyll hätkähti, kun Taliesin käytti kenraalin lempinimeä rennosti. Teurastaja. Nimi sopi Teyronille kuin hyvin ommeltu pitsikäsine, aatelinen, joka oli yhtä raaka kuin tappajat, joita hän komensi harkitulla ja häikäilemättömällä tehokkuudella.

Kuningatar Annanin suosima teloittaja. Aina kun Emrysin ruhtinaskunnalle tuli tarve osoittaa, että se oli yhä kiinni Kolmoisvaltakunnan nimellisessä kuninkuuden ylivallassa, se lähetti Teyronin rakentamaan kasan ruumiita. Ironista kyllä, Teyron piti itseään sivistyneenä miehenä ja inhosi rumaa nimeä, jonka hänen joukkonsa olivat hänelle antaneet.

Taliesin ojensi kätensä ja kaivoi viinipullon lattialla olevasta sotkusta. Hän otti ahneen kulauksen ja pyörähti takaisin selälleen; hänen kasvonsa hautautuivat paisley-kuvioiseen tyynyyn. Kerro Teurastajalle, että tulen mielelläni hänen luokseen tänä iltana, ratsuväki.

On myös kysymys yrityksestäsi, Pwyll lisäsi. Sinä huolehdit siitä, että pihalla olevat sotilaat ruoskitaan. He vaativat kuria; he eivät ole edes asettaneet vartiota tänne asemiinne.

Tallin takana olevassa tallissa on ruoska, Taliesin sanoi. Yritä ruoskia niitä, jos siltä tuntuu."

Vaadin, että rankaisette näitä miehiä! Pwyll huusi ja siirtyi Taliesinin sänkyä kohti. He ovat röyhkeitä, lähes kapinoivia. Jos epäonnistutte velvollisuudessanne, palaan armeijan provosantin kanssa ja näen itse, miten heidät riisutaan raa’asti.

Taliesin kääntyi ympäri ja antoi jalkojensa roikkua pöydän reunasta. Ratsuväki, täällä on kuoleman paikka, ja lyön vetoa hopeasäkillisen enkeleitä, että minun poikani tekevät sen. Muistakaa vain, että taistelukenttä on iso paikka. Siellä on paljon tilaa, että hevosella ratsastava hölmö voi joutua jonnekin ojaan. Everstisi ei edes huomaa sinun puuttumistasi ennen kuin kampanja on ohi.

Se ei lopu tähän, Pwyll uhkasi ja kääntyi väijyäkseen ulos kammiosta.

Kun kotitalousupseeri katosi, Taliesin seurasi sotilaan jälkiä ja liittyi lohikäärmeenruskeisiin alakerran maatilan keittiöön.

Siellä oli sika, joka ei ollut liian täynnä olemassaolon iloja, mies, nauroi jättiläinen, joka oli jättänyt Pwyllin huomiotta pihalla.

Oliko ulkona vartija, Connaire Mor?

Kyllä, tietysti, vuoristolainen vastasi. Näimme hölmön tulevan melkein heti, kun hän oli tiellä.

Tarkoitin vartijaa, joka katsoo alas linnaa kohti, en metsään.

Connaire Mor kohautti olkapäitään. Jos meille tulee ongelmia, ne ovat tumbleissa, ei sen Drum Draiochtin loukkuun jääneen palkattujen terien lauman kanssa.

Asettakaa verinen vartio linnaan päin.

Jokin tuli metsästä viime yönä ja haisteli, Connaire Mor vakuutti. Miehet ladossa kuulivat sen.

Taliesin pudisti päätään. Hän tiesi, että taikauskoinen vuorimies oli jättänyt viime yöinä lautasellisia maitoa keijukaisväestölle ja yrittänyt rauhoitella noitametsän olentoja.

Luultavasti susilauma, joka liikkuu täällä. Piiritys on ehkä jo niin hyvin kuin ohi, mutta näin myöhään taisteluun on tehty yöllisiä operaatioita. Kapinalliset ovat epätoivoisia siellä alhaalla. Heidän on tajuttava, että he ovat mennyttä. Matholwchin palkatut rykmentit voivat yrittää murtautua ulos. En halua, että he varastavat tänne ja viiltävät kurkkuni auki. Joten asettautukaa pirun vartioon!

Pöydän ääressä istuva dandy vilkaisi ylös pelistään. Mitä hevosmurhaaja tuli hakemaan?

Miksi hän tuli, Gunnar? Taliesin nauroi. Hyvä mies on kutsunut meidät Teurastajan juhliin tänä iltana. Näyttää siltä, että kenraali haluaa antaa meille hienon aterian terästäytyäkseen helvettiä varten, jonka hän aiheuttaa meille huomenna.

Niin, ja miehellä on suuri sydän.

***

Paikallisen