Hybridiyhteiskunnasta illuusioyhteiskuntaan: Natura nihil agit frustra - Luonto ei tee mitään turhaan

By Matti Luostarinen

Hybridiyhteiskunta ja illuusioyhteiskunta käsitteinä heijastavat teknologisten ja yhteiskunnallisten muutosten vaikutuksia modernissa maailmassa. Edellinen kertoo yhteiskunnallisten ja teknologisten innovaatioiden sulautumisesta ihmisten arkielämän digitaalisina välineinä ja palveluina - vaikuttaen vaikkapa viestintään, työskentelyyn, vapaa-aikaan jne. Illuusioyhteiskunta puolestaan viitaa tilanteeseen, jossa teknologia ja media, virtuaalitodellisuus ja sosiaalinen media, muut digitaaliset foorumit robotteineen ja foorumeineen voivat muokata ihmisten käsitystä maailmasta ja toisistaan. Tässä uudessa todellisuudessa maailmankuvat syntyvät ja suodattuvat harhaisessa todellisuudessa, jossa taustalla on pikemminkin digitaalinen kuvasto kuin todelliset kokemukset. Tällainen siirtymä hybridistä illuusioon herättää kysymyksiä mm. yksityisyyden suojasta, tiedon luotettavuudesta sekä yhteiskunnallisesta vakaudesta. Se saa meidät pohtimaan todellisuutta ja sen olemusta tässä muuttuvassa ympäristössä.

• Language: Suomi
• Publisher: Books on Demand
• Release date: Apr 9, 2024
• ISBN: 9789515685919

Matti Luostarinen

Matti Ilmari on maantieteen ja sosiologian professori ja dosentti, mutta myös kirjailija, kuvataiteilija, tieteen popularisoija, luonnonvaratalouden ja maaseudun tutkija, innovaattori ja innovaatio- ja mediatutkija, innovaatiopolitiikan kehittäjä. Luostarinen työskentelee vapaana toimittajana, tutkijana sekä bloggaajana, yhteiskunnallisena keskustelijana sekä kriitikkona. Monialaisuuden rinnalla Luostarista luonnehtii poikkitieteisyys. Prof. PhD,ScD Matti Luostarinen is Doctor of Philosophy (University of Oulu) and Doctor of Political and Social Sciences (University of Turku). He has worked as professor, special scientists and research manager over hundred universities, research centres and firms, international organizations and clusters, also Academy of Finland, EU organizations, science parks organizations and other regional, national and international organizations. He has written over 5000 scientific or popular articles and 120 monographics books. He is also artist (cluster art) and write novels and blogs (Social media economy and strategy).

Book preview

Sisällys

Esipuhe

Menneitä muistellen – Alea Iacta Est

Paluu vuosikymmenen taakse ja tapaninpäivään

Presidentillisen viran täyttämisen avainosaaminen 01.01.2024

Innovaatiopolitiikalle suunnan muutos 03.01.2024

Portaittain etenevä tutkimus ja sen media-anti 05.01.2024

Loppiaisena 06.01.2024

Ilmastomuutoksen kaaos pakkasen puremana 07.01.2024

Siunatusta hulluudesta kirottuun 09.01.2024

Siunatusta hulluudesta kohti kirottua hulluutta 09.01.2024

Kirjailijaelämää 12.01.2024

Vonkalemiesten vaalit ja Jemenin kriisi 13.01.2024

Narsismi ja valta - poliittiset liikkeet 15.01.2024

Mitä kerran on ollut, sitä vastakin on 18.01. 2024

Sosiaalisen median sekä tekoälyn yhteiskunnallinen dilemma 19.01.2024

Enteet, utopiat, dystopiat 22.01.2024

Hybridiyhteiskunnasta illuusioyhteiskuntaan 24.01.2024

Klusteriteoria, klusteritaide, taiteen klusteri 25.01.2024

Vainojen uhrien muistopäivä 27.01.2024

Viimeiset ohjeet miten valita maallemme presidentti 27.01.2024

On aika lähteä vaaliuurnille 28.01.2024

Vivas Rex et Regina! 30.01.2024

Presidentinvaalien toinen kierros 2024 01.02.2024

Kynttilänpäivästä saamelaisten kansallispäivään 06.02.2024

Hyvää kynttilänpäivää – Runebergin päivää 02.02.2024

Maailman onnellisin maa ja sen vaalit 05.02.2024

Saamelaisten kansallispäivää muistaen 06.02.2024

Etelä-Amerikan rannikolta Suomen vaaleihin 07.02.2024

Mikä ihmeen Bulevardi Lainan päivänä 08.02.2024

Laskiaissunnuntain vaalit 10.02.2024

Laskiaissunnuntai – vaalipäivä 11.02.2024

Yksilön ja yhteisön väliseen rinnakkaiseloon 11.02.2024

Neljä kertomusta ystävänpäivästä 14.02.2024

Blogiartikkelini numero 2000 15.02.2024

Lähdeluettelo

Kuvat

Esipuhe

Nicolaus Notabene on kirjoittanut Kirkegaardin esipuheen kirjaan, jota ei ole vielä edes aloitettu. Lähtötilanne on siten toinen kuin omalla kohdallani, jolloin kirja on jo esipuhetta vaille valmis. Lainaamani kirjailija on kuitenkin kokenut olevansa valmis kirjoittamaan juuri esipuheen ilman itse kirjaan liittyvää yhtymäkohtaa tai siltaa. Nimeksi hän on antanut esipuheelleen Kirkegaardin esipuhe. Lainaan sitä hieman:

Kirjailija kuvaa esipuheen seremonialliseksi tapahtumaksi, jolloin sen yhtymäkohta itse kirjaan ei ole erityisen merkityksellinen. Kirjoittajaa lainaten esipuhe on tuolloin ikään kuin vire. Esipuheen kirjoittaminen on kuin viikatteen teroittamista, kuin kitaran virittämistä, kuin lapsen kanssa puhumista, kuin ikkunasta ulos sylkäisemistä. Ei tiedä, kuinka tulee käymään, sitä joutuu halun valtaan, ja se on halu uskomattomasti vapista tuotteliaisuuden tunnelmissa, halu kirjoittaa esipuhe, ja tällainen halu koetaan sub noctem susurri. Esipuheen kirjoittaminen on kuin soittaisi ovikelloa pilan päiten; kuin kävelisi nuoren tytön ikkunan ohi katukiviä katsellen, kuin huitoisi keppiään ilmassa tuulen perään, kuin heiluttaisi hattuaan, vaikkei tervehdi ketään. Esipuheen kirjoittaminen on kuin olisi tehnyt jotakin, joka oikeuttaa vaatimaan hieman huomiota; kuin omallatunnolla olisi jotakin, joka koettelee uskollisuutta; kuin kutsuisi tanssiin, itseään liikuttamattaankin, kuin kannustaisi vasemmalla pohkeella, kiristäisi ohjaksia oikealle ja kuulisi ratsun sanovan: Pst, ja itse haistattaisi pitkät koko maailmalle; se on kuin olisi mukana saattamatta lainkaan aavistaa olevansa mukana, kuin seisoisi Valbyn mäellä villihanhia katselemassa. Esipuheen kirjoittaminen on kuin olisi saapunut päivävaunulla ensimmäiselle asemalle, pysyttelisi pimeässä kopissa, aavistaen, mitä ulkona tulee näkymään, näkisi portin ja sen myötä taivaan avattuna, katselisi maantietä, jolla iäti on enemmän edessään, silmäilisi metsän odottavia salaisuuksia, polun viettelevää katoamista; kuulisi postitorven äänen ja kaiun vihjailevan kutsun, kuulisi ajurin lujan maiskautuksen ja metsän hämmentyneen toiston ja matkustajien hilpeät keskustelut. Esipuheen kirjoittaminen on kuin olisi saapunut perille, seisoisi viihtyisässä tuvassa, tervehtisi kaihon kaivattua hahmoa, istuisi kiikkutuolissa, täyttäisi piipun, sytyttäisi sen – ja olisi niin loputtoman paljon, mistä keskenään keskustella. Esipuheen kirjoittaminen on kuin huomaisi olevansa parhaillaan rakastumassa, sielu suloisesti rauhattomana, arvoitus annettuna, jokainen tapahtuma vihjeenä selityksestä. Esipuheen kirjoittaminen on kuin taivuttaisi jasmiinimajan oksat sivuun ja näkisi hänet, joka istuu piilossa: rakkaimpani. Sellaista, oi! sellaista on esipuheen kirjoittaminen –entä millainen on hän, joka sen kirjoittaa?

Olen kirjoittanut Kirkegaardista vuosikymmenten takaa ja Nicolaus Notabenen nimen liittäminen edellä kuvattuun tekstiin on havaintona ja valintana kiintoisampi kuin itse esipuheen sisällön ja merkityksen ymmärtäminen ilman sitä edeltävää kirjan tekstiä. Kirkegaardin lainaaminen tuo samalla mieleeni myös lukioni äidinkielen tunnit ja kirkkohistorian, jolloin jouduimme kirjoittamaan esitelmiä henkilöistä, joista juuri Kirkegaard osuin omalle kohdalleni. Tosin myöhemmin sitten uudelleen akateemisia virkoja hoitaneenakin. Näin mielikuva Kirkegaardista syntyi luetuin tekstin kautta sekä niistä kirjoista, joissa kyseistä henkilöä oli arvioitu muutenkin kuin vain hänen kirjoitustensa kautta tuomiten.

Se että lainasin esipuheessani kirjoittamattoman kirjan esipuheen synnyttämiä mielialoja ja kirjailijan alkamattoman työn tuskaa savolaiseen tyyliin aloittamista vaille valmis, minua kiehtoi juuri Kirkegaardin nimen liittäminen tuohon tekstiin ja sen sisältöön. Ei sellainen ole edes oikein tuntemieni savolaisten kirjoittajien hengenlentoa. Kultivoitunut on tällainen kirjoittaja.

Olen päättänyt nyt kirjani lukuun, jossa esittelen lyhyesti 2000 viimeisintä artikkeliani ja noin kolmekymmentä kirjaa kirjoitettuna 2000-luvun toiselle vuosikymmenelle jo siirryttäessä. Tämän kirjan artikkelit taustoittuvat toki noiden kirjojen ohella koko muuhun tuotantooni, enkä menisi mainitsemaan tässä yhteydessä yhdenkään minua nimekkäämmän ja lähellekään kirkkohistoriaan liittyvän henkilön nimeä. Oma aikamme kun poikkeaa robotteineen ja algoritmeineen sekä monitieteisen tutkimuksen tuotteineen niin rajulla tavalla keskiaikaisen kirkon ja sen kulttuurin tuottamien kirkonisien kielestä ja tuotannosta. Niinpä eräs näkyvimmistä kirjani tekstin ja kuvien synnyn problematiikasta syntyykin tämän, etenkin tekoälyksi kutsutun algoritmisen tieteen tuottamaan tuskaan rinnastettaessa sitä edelleen perinteiseen kirjallisuuteemme.

Japanissa kirjallisuuden näkyvin ja arvostetuin palkinto jaettiin kirjailijalle, naiselle, jonka tuotannosta melkoinen osa on laadittu yhteistyössä robotiikan ja tekoälyn kanssa. Suomea on aiemmin kuvattu Euroopan Japaniksi, siellä usein vierailleena ja pohtiessamme tiedepuistojemme nykytilaa tai lyhyttä historiaa, kirjoittamaani agropolis strategiaa aikaan esitellen, vertaillessamme heidän tapaansa käynnistää mittavat teknopolis ohjelmansa kilpailun ja kilvoittelun avulla, hylkäämällä vanhat suuret yliopistokampukset prosessin ulkopuolelle, oli kiehtovaa aikaa 1990-luvun alussa. Se että kirjoittamani Agroplis Stategy levisikin sitten globaalisti kaikille mantereille AURP:n ja IASP:n jäsenistön toimesta, oli odotettu innovaation diffuusinen ja siis leviävä ilmiö.

Niinpä kun minua myöhemmin kutsuttiin näihin tieteen pyhättöihin tutustumaan sekä yhteisiin kongresseihimme, jopa juhlapuhujaksikin Etelä-Amerkassa ja myöhemmin Yhdysvalloissa, Kiinassa ja vähemmän Euroopassa, oli osa sitä prossia, jonka tuloksena on tänään moni- ja poikkitieteiset artikkelit sekä tapa tuottaa saksalaisen kustantamon (BoD) kanssa oman aikamme teknologialla ja levitykselle kirjallisuutta, joista osa voi levitä myös vanhalle mantereelle ja jopa Suomeen. Se missä teksti on tuotettu, ei sido sen käsitteellistä ja algoritmeihin sidottua kuvitusta ja ikivanhoja lainankielisiä viisauksiamme sellaiseen esipuheeseen, joka olisi lukijoilleni millään tavalla uusi ja ihmeellinen, saati viihdekirjallisuuteen liittyvä pakollinen paha. Tuottaen sen jopa ennen kuin yhtäkään riviä tekstiä on tuotettu, saati tuhansia artikkeleita ja satoja monografisia kirjoja ja joukossa myös aihetta käsitteleviä väitöskirjojakin.

Ymmärrän nykykirjallisuuden ja sähköisten tuotteiden sekä algoritmien ja robotiikan aiheuttamaa hämminkiä niin kuvataiteen kuin kirjallisuudenkin piirissä. Mielestäni siihen ei ole mitään syytä. Päinvastoin kirjallisuus ja kuvataiteet on kaiken aikaa saamassa kokonaan uusia ystäviä ja myös koulutuksessa sekä kasvatuksessa on ymmärrettävä, millaiseen tarkoitukseen ja maailmaan tekstiä sekä kuvataidetta tänään tuotetaan ja vieläpä osittain perinteisinkin menetelmin sekä hakien näin siltaa uuteen paradigmaiseen, maailmankuvat muuttavaan vaiheeseen.

Tämän nyt julkaistava kirjan tuli olla kieliasultaan ja kuvitukseltaan jo siirtymä puhtaasti kiinalaiseen käyttöön, mutta alan tiedepuistojen toiminta teki sen tarpeettomaksi. Se että yksittäisten artikkeleiden sisältö on sidottu aikaan ja paikkaan Suomessa se tuottaen, ja alkaen loppuvuodesta 2023 sekä jatkuen aina kiinalaisten lohikäärmeen vuoden alkuun, meillä kevään ystävänpäivään, rakkauden päivään pikemminkin eurooppalaisittain, unohtaen suomalainen hieman kevyempi versio juhlistamme ja tunteittemme tuomisesta esille etenkin kaamoksen liki vielä pimeimpään aikaan. Meille riittää, että olemme jo kuudetta kertaa maailman onnellisin maa.

Se historia ja tapahtumat, joita kirja kuvaa osana liki sataa artikkeliaan sekä tarkalleen kahtatuhatta kirjoitusta tuotettuna yhdelle etenkin suomalaiselle poliittiselle elämällemme poikkeuksellisen tärkeälle sivustolle aiempien yli viidentuhannen artikkelin ja esseen tai blogien jatkona, latinankielisillä viisauksilla sekä etenkin omaan aikaamme siirretyillä kuvataiteilla, aikansa nerojen töistä tekoälyn ja robotiikan, algoritmien keinoin kirjan sivulle avaten. Tästä vuosikymmeniä kestäneestä työstä ja sen jatkumisesta koko ajan vain kiihtyen, kiitän kustantajani BoD:n ohella omia lapsiani Outia ja Veli-Mattia nyt jo vuosikymmeniä jatkuneesta yhteisestä matkastamme. Ilman heitä yhtäkään artikkelia ja etenkään kirjaa myös sähköisine sivustoineen ei olisi syntynyt.

Se että nuo sivustot ovat globaaleja, on mahdollistanut reaaliaikaiset prosessit ja saumattoman yhteistyön maailman johtavien tiedepuistojen alansa nerojen kanssa jo vuosikyymmenet, josta kiitos maailman onnellisimman kansakunnan puolesta. Kartalta katsoen aiemmin syrjäisestä, nyt kokonaan toisenlaisessa myös fyysisessä ja kulttuurissa ympäristössä toimien Itämeren ja Jäämeren, idän ja lännen risteysasemalla. Se selittää myös artikkeleiden valittua sisältöä, yhtäällä paikallisina ja lokaalisina, sekä toisaalta globaaleina ja geopolitiikkaa analysoivina tapahtuminamme. Poikki- ja monitieteisyyden muuttaminen kielellisesti digiajan tieteestä ja sen symboliikasta helpommin ymmärrettävään yleiskieleen on ikuinen ongelma, mutta nykyisin sitä helpottaa ja samalla myös avaa ja jalostaa algoritmeihin liittyvät alustat sekä määrätön määrä sekä seuraajiamme, että heidän klustereistamme tuttua yhteistä apuaan samalla omissa tiedepuistoissaan ja osaamisympäristössään niitä edustaen. Lämmin kiitos heille jo vuosikymmeniä jatkuneesta yhteistyöstä. Ilman heitä ja BoD:n nerokasta toimintastrategiaa tämä ei olisi ollut mahdollista.

Matti Luostarinen www.clusterart.org

Illusion of a strong mandate - Albert Benois (AI-tulkinta)

Illusion of a strong mandate - Albert Benois (AI-tulkinta)

Illusion of an old rebel - George Ault (AI-tulkinta)

Illusion of an old rebel - George Ault (AI-tulkinta)

Menneitä muistellen – Alea Iacta Est

Mitä tapahtui vuonna 2023 (17.12.2023)

Amat victoria curam – Vaivaa vaatii voitto. Käynnistän tämän vuoden 2024 ensimmäisen kirjani palauttaen mieliimme mitä tapahtui vuoden 2023 aikana. Niinpä tämä sama kirjoitus löytyy loppuvuodesta julkaistusta kirjastani Sosiaalisen median sekä tekoälyn yhteiskunnallinen dilemma sen viimeisestä artikkelista otsikolla Amat victoria curam – Vaivaa vaatii voitto. Tätä kirjoittaessani presidenttipelin viimeinen vaihe on käynnissä, mutta voittaja selviää vasta tulevana sunnuntaina. Molemmat nyt loppusuoralle valitut ehdokkaat ovat varmasti kyvykkäitä tuon vaativan tehtävän hoitajiksi. Maassa, joka on lyhyessä ajassa tehnyt uskomattoman loikan yhdeksi maailman johtavista hyvinvointivaltiostamme ja samalla maailman onnellisimmaksi valituksi kansakunnaksi jo kuudennen kerran peräkkäin. Jotain on täytynyt tehdä myös oikein ja olemme onnekkaita. Kiitollisia meitä edeltäneille sukupolville samalla.

Suomi siirtyi yhden vuosisadan aikana liki keräilytaloudesta agraarin vaiheen jälkeen teolliseen ja jälkiteolliseen vaiheeseen, informaatioyhteiskuntaan ja globaaliin hybridiin korporaatioitaan valtiona samalla kehittäen. Kaiken tämän kuvaaminen on mahdollista vain rakentamalla se esseistin tapaan keräten vuosikymmenien saatossa syntyneistä artikkeleista, kirjoista ja blogeista palapeli, tieteestä ja taiteesta, lukijalle tarkoitettu oman aikamme pelien maailman tuote myös netissä sitä päivittäin täydentäen ja seuraten. Muistaen kuinka harjoitus tekee mestarin – Fabricando fit faber.

Näin lukijaani on saateltu matkaan, käyttäen nyt jo yli sataa monografista kirjaani Finland’s big year 2017- Suomi 100, osa väitöskirjoiksi saatettuja, osa monografisia faktan ja fiktion yhdistelmiä, ja valtaosa omille medioillemme tarkoitettuja, popularisoituja artikkeleita, alkujaan poikkitieteisiä alkulähteiltään. Samalla kun kiitän lukijoitani menneiden vuosikymmenien yhteisestä taipaleesta, toivon hyvää matkaa tälle uudelle kansakuntamme itsenäisyyden mittaiselle retkellemme. Yksi neuvo menee kuitenkin ylitse muiden: Fac ut vivas. Hanki elämä.

Kun vuotta 2024 pohjustetaan, on syytä kysyä myös, mitä tekoäly ja robotiikka pitää vuosikymmenen tärkeimpänä tai tärkeimpinä tapahtuminamme? Ihan vain muistin virkistykseksi, algoritmit kertovat seitsemän tekoälylle tärkeintä tapahtumaa vuosineen näin:

Chat GPT

"Valitettavasti minulla (robotti) ei ole tietoa tapahtumista, jotka ovat tapahtuneet tammikuun 2022 jälkeen, koska tietoni päättyvät siihen. Kuitenkin voisin auttaa sinua kertomalla muutamista merkittävistä tapahtumista 2020-luvun ensimmäisiltä vuosilta:

Tekoälyn vastaus kysyttäessä 2010-luvun merkittävimmistä tapahtumista:

2010-luku:

Arabikevät (2010–2012): Useissa Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan maissa syttyi laajoja protesteja ja kansannousuja.

Japanin maanjäristys ja tsunami (2011): Japania kohtasi suuri maanjäristys ja sitä seurannut tsunami, mikä johti Fukushima-ydinvoimalan onnettomuuteen.

ISIS:n nousu (2013–2017): ISIS (Islamic State of Iraq and Syria) nousi esiin ja valtasi alueita Irakissa ja Syyriassa.

Pariisin terrori-iskut (2015): Koordinoidut iskut Pariisissa ravintoloihin, konserttisaliin ja jalkapallostadionille tekivät suuren vaikutuksen maailmaan.

Brexit-äänestys (2016): Yhdistynyt kuningaskunta äänesti EU:sta eroamisen puolesta.

Yhdysvaltain presidentinvaalit (2016): Donald Trump valittiin Yhdysvaltain presidentiksi.

COVID-19-pandemia (2019-): Vuonna 2019 alkaneen koronaviruspandemian seurauksena maailma joutui kohtaamaan terveyskriisin, talousongelmia ja laajoja yhteiskunnallisia vaikutuksia.

Tämä on vain pieni otos 2010-luvun tärkeistä tapahtumista. Huomioi, että tämä ei ole kattava lista, ja monet muut merkittävät tapahtumat ovat tapahtuneet tällä ajanjaksolla." (Chat GPT).

Pitää paikkansa. Oma luetteloni kirjassani Menetetty vuosikymmen. Vuosituhannen toisen vuosikymmenen essee- ja blogikokoelmat 2010–2019 sekä erikseen kirjoissani Vuosikymmenen kirja – Osa I. Hyvät, pahat ja rillumat. sekä Vuosikymmenen kirja – Osa II. Elämä on laiffii. on luonnollisesti kattavampi ja yksityiskohtaisempi. Osa on ne lukenut artikkeleina erikseen ja samalla myös sähköisinä, tänään jo monenkin lähdeaineiston tai alustan kautta. Vielä ennen oman aikamme medioita ja teknologiaa valtaosa meistä lauloi kuuroille korville – Ad surdas aures canere.

Harvempi kuitenkin jatkaa töitään kirjoiksi, niin ikään joko sähköisinä ja ilmaiseksi vaivaa nähden, tai hankkien jopa omaan käyttöönsä ja kirjahyllyynsä. Kun nykyisin kaiken voi saada myös ilmaiseksi, paitis ei sitten mukana tulevia mainoksia ja muita sellaisia tuotteita, joista syntyy oman aikamme mediamaailman ja sähköisen viestinnän taloudellinen tulos. Mikään ei ole ilmaista. Aina joku maksaa. Tavalla tai toisella. Aina kuitenkin voitto on vaatinut vaivaa. – Amat victoria curam.

Mutta miten tänään, vuoden 2023 päättyessä, ja samalla lukiessani samalle vuodelle kirjoittamiani kuutta romaania? Oliko vuosi jotenkin erityisen merkityksellinen ja muistuttiko se edellistä vuottamme 2022 ja kirjaani Draaman kesä ja Euroopan hullu vuosi 2022 (Eurpe’s crazy year 2022). Onko tapahtumassa jotain sellaista, jossa sanat eivät riitä kertomaan, ja mukaan on tuotava kaikki mahdolliset ja mahdottomat keinot avata tapahtumien kuvauksen reaaliaikaiset tunteemme ja etenkin sosiaalisen median tunnekuohut? Usein taustalla on pohjaton väsymys. Väsynyt hakee riitaa. – A lasso rixa quaeritur.

Mennyt vuosi muistetaan sekin, jos ei hulluna vuotena, niin ainakin sen jatkona. Viimeisimpänä EU:n päätökset Ukrainan tuesta, Unkarin tapa hoitaa omia tavoitteitaan ja Suomen keino vastata Venäjän hybridikiusantekoon sulkemalla toistamiseen rajansa. Ensin sulkeutuivat rajat Kakkois-Suomessa, sitten pohjoisessa. Olen noita rajoja ylitellyt niin Sallassa kuin Raja-Joosepin Inarissa, Vartiuksen rajanylityspaikassa. Kiintoisin ja pitkäaikaisin yliteltävä oli vanhan Värtsilän kohdalla nykyisessä Tohmajärven pitäjässä. Pari vuotta siellä kului ikään kuin laulaen kuuroille korville. – Ad surdas aures cacere.

Isäni oli tätä rajaa Pohjois-Karjalassa aikanaan, jakosodan pääteeksi sulkemassa, ja minä puolestani avaamassa 1980-luvun lopussa. Rajan takana avautui vanhan Värtsilän tehtaat siinä kunnossa, kun ne olivat sinne aikanaan jääneet. Sama päti teitä ja peltoja niiden varsilla. Se muistutti teineen ja rautateineen maailman suurinta museota. Museo jatkui sellaisena myös Laatokalle ja aina Valamoon saakka. Talvi oli vaikea ja Kiteeltä sekä Keski-Karjalasta avustettiin rajan takana vaikeuksiin joutuneita kansalaisia, Venäjän karjalaisia. Sillä karjalaisiahan siellä suomea tai murrettaan puhuvat olivat. Näin näkemäni, kuulemani, haistamani kautta oppien – "De visu; de auditu; de olfactu.

Muutos tapahtui hetkessä, ja kiinnostus molemmin puolin rajaa oli vilpitöntä vielä 1990-luvun alkaessa. Siellä jos missä opin kuuntelemaan myös toista osapuolta. – Audiatur et altera pars. Ikään kuin allasevakkoja Lapissa tavaten ja kuunnellen sekä jokien rakentajia, että koskisotien molempia osapuolia, allasevakkoja usein vielä useamman evakon jälkeen. Ensimmäinen evakko kahteen kertaan sotiemme aikana ja kolmannen kerran saksalaisten polttaessa kylät, neljännen kerran suomalaisten hukuttaessa. Se oli lopulta kaikkien sota kaikkia vastaan. – Bellum omnium contra omnes.

Turkin maanjäristys oli vuoden 2023 globaalin maailman vaikein kokemamme tapahtuma 1,5 miljoonan ihmisen menettäessä kotinsa ja samalla läheisimpänsä raunioihin. Racip Tayyip Erdogania presidenttinä arvosteltiin ankarasti, ja hän oli vuoden 2023 yksi puhutuimpia päämiehiä myös omissa medioissamme ja etenkin siellä. Meihin hänen henkilönsä liitti pyrkimyksemme rinnan Ruotsin kanssa Naton jäseniksi. Hän osoittautui taitavaksi taktikoksi ja vahvaksi johtajaksi. Olin ollut Turkissa edellisen maanjäristyksen aikoihin, enkä osannut reagoida siihen erityisen suurella huolella. Nyt koettu oli kuitenkin pahin sitten 1500 vuoteen. Herran vuonna – Anno Domini.

Olen vieraillut Turkissa muutenkin kuin turistina lähinnä tiedepuistoihin (science parks) tutustuen. Sieltä on vierailtu myös Suomessa ja olen toiminut heille oppaana. Viimeisin käynti osui kohdalle hetkellä, jolloin vieraani teknopoliksista olivat palaamassa Suomesta Vantaan lentokentälle Forssasta lähtien. Helsingissä matkanteko tyssäsi samaan aikaan Islannissa käynnistyneen poikkeuksellisen aktiivisen tulivuoritoiminnan seurauksena. Lennot jouduttiin perumaan ja vieraani joutuivat odottelemaan useamman vuorokauden tutustuen Helsinkiin. Näin Suomi tuli tutummaksi useamman maakunnan ohella myös pääkaupunkiimme tutustuen. Turkkilaisille tulivuoritoiminta oli tuttua. Samoin rauhattomat olot omassa maassaan. Suomalaisille tutuksi ovat tulleet lähinnä turistikohteet. Joskus tulee mieleen ikivanha käsite kaikkien sota kaikkia vastaan. Bellum omnium contra omnes. Suomalaisen on joskus vaikea ymmärtää maailman melskeitä ja tieto taas tahtoo vain lisätä tuskaa. – Difficultatem facit doctrina.

Huhtikuussa 2023 ulkoministeri Pekka Haavisto allekirjoitti asiakirjan, jolla Suomi liittyi Natoon. Hän ojensi asiakirjat Yhdysvaltain ulkoministerille Anthony Blinkenille sotilasliiton päämajassa. Suomesta tuli liittokunnan 31. jäsen. Hanketta oli sovittu hoidettavaksi rinnakkain Ruotsin kanssa. Ruotsi jäi kuitenkin odottamaan vuoroaan. Turkin Erdogan ei oikein ruotsalaisia suvainnut, siinä merkityksessä kuin suomalaiset hänen seulansa läpäisivät. Pyhien kirjojen polttaminen ei sekään ole erityisen järkevä tapa ajaa asiaansa protestoiden. Omasta eduskunnan Natoäänestyksestämme oli kulunut vajaa vuosi hyväksymisen allekirjoittamiseen. Se oli nopea toimitus. Kansan Nato-kannatus oli säilynyt kaiken aikaa korkealla. Nato jäsenyytemme ja sen myönteisyys ylitti mittausten mukaan samanaikaisen EU-myönteisyytemme (77 %-68 %). Vuodet EU:n jäsenenä ovat nekin avanneet suomalaisten silmät eurooppalaisille omituisuuksille. Turistina ne eivät tahdo avautua. Kun siitä kirjoittaa, joskus on vaikeaa kirjoittaa vältellen samaan aikaan satiiria. – Difficile est satiram non scribere.

Helmikuussa, sen alkupäivinä, Yhdysvaltain laivaston merimiehet nostivat kiinalaisen vakoiluilmapallon jäänteitä Atlantin valtamerestä. Kiinan mukaan kyse oli sääpallosta. Palloa oli ilmeisesti tarkoitus käyttää Guamin ja Havaijin saarten vakoilemiseen, mutta tuulet kuljettivat sen mantereen yläpuolelle. Ilmiö oli merkki halvemmista ja vaikeasti havaittavista urkintavälineistä vakoilusatelliittien aikakaudella. Uutisemme olivat muutenkin hyvin globaalilla tavalla painottuvia ja maailmasta oli tullut kaiken aikaa pienempi kuin mitä perinteisten medioittemme aikoina. Näin myös kirjani kanteen tulivat käsitteet: De visu; de auditu; de olfactu. – Näkemänsä, kuulemansa, haistamansa. Pääotsikoksi kuitenkin tuttu: Dum spiro, spero – Niin kauan kuin hengitän, toivon.

Erityisen tarkkaan mediamme seurasivat Venäjää, naapuriamme idässä. Oligarkki Jevgeni Prigozin oli ollut näkyvä henkilö Ukrainan sodan yhteydessä Wagnerpalkkasotilaineen. Ensin hän nousi näkyvästi valtaan, sai suosiotakin, kapinoi hetken ja kuoli lähtölaskennassa, joka oli poikkeuksellisen nopea. Se oli merkki Putinin Venäjän kulttuurista. Lähtölaskenta alkoi viimeistään vaiheessa, jolloin Prigozin juhannuksen alla syytti maan sotilasjohtoa venäläisten kansanmurhasta. Oligarkin johtamat Wagner-palkkasotilaat valtasivat kaksi venäläiskaupunkia lähellä Ukrainan rajaa ja marssivat kohti Moskovaa. Syntyi vaikutelma keisarista hajottamassa ja hallitsemassa – Divide et impera. Oman aseman väärästä arvioinnista.

Prigozin mukaan kyse oli oikeusmarssista, tavoitteena kohentaa sotilaittensa varusteita ja panna myös sotilasjohto kuntoon, mitä hän sillä mahtoi tarkoittaakaan. Teko oli harkitsematon, ja pian tämän jälkeen hän antautui, sekä siirtyi tai siirrettiin Valko-Venäjälle. Elokuussa hän palasi Venäjälle, jolloin hänen yksityiskoneensa joutui onnettomuuteen. Venäläisen tutkijaryhmän mukaan onnettomuus ei ollut ulkoisten tekijöiden aiheuttama. Kuka sellaisia epäilikään? Kovasti olivat sisäisiä voimia. Joskus onni suosii rohkeaa. – Audentes fortuna iuvat. Tosin hyvin harvoin tyhmänrohkeaa.

Vuodesta 1066 alkaen britit ovat saaneet juhlia kruunajaisiaan Westminster Abbeyn kirkossa. Tapa on jatkunut keskeytyksettä, ja nyt vuorossa oli toukokuussa kuningas Charlesin kauan odottama hetki. Kirkosta Charles ja kuningatar Camilla kuljetettiin kullatuilla vaunuilla vanhan tavan mukaan Buckinghamin palatsiin. Monelle tuli mieleen myös prinsessa Diana. Kauniin naisen patsaalla on kalan pyrstö. – Desinit in piscem mulier formosa superno.

Britit rakastavat edelleenkin valtiomuotoaan. Mittausten mukaan yli 60 % pitää sitä hyvänä ja sama pätee useimpiin muihinkin kuninkaallisiin monarkioihimme. Näin vaikkapa Ruotsissa ja naapurimaamme muuten niin demokraattisissa oloissa eläen. Olkoonkin, ettei aina kaikki ole ollut niin onnellisen auvoisaa. Kirjoitin aiheesta Suomen täyttäessä sata vuotta. Finland’s big year 2017 – Suomi 100. Se yhdistä samalla sata aiemmin kirjoittamaani kirjaakin. Seuraava kirja on järjestyksessä 127. Tällöin eläkevuosina kirjoja on syntynyt aivan eri tahtiin kuin kuluttaessa aikaani opettajana, tutkijana ja hallintoihmisenä sekä rahoitusta ohjelmillemme hakien. Herran vuonna 2023 kuusi kirjaa ja kaikki liki tuhat sivuisiakin. Tämä artikkeli siirtyy jo seitsemänteen ja vuodelle 2024. Sen ensimmäinen otsikko voisi hyvinkin liittyä presidentinvaaleihimme. Siellä vaivaa vaatii voitto – Amat victoria curam. Kurkien tanssi käydään vasta toisella kierroksella.

Suomalainen kuningas oli taas Cha.cha,cha neonvihreä Käärijä, Jere Pöyhönen, joka piti meitä suomalaisia ja ruotsalaisia jännityksessä Liverpoolissa euroviisuillan ja yön viimeisille minuuteille saakka. Lopputulosta viivytettiin viimeiseen saakka ja Käärijä-traumaa hoidetaan Suomessa vielä pitkään. Kansa äänesti hänet voittajaksi mutta asiantuntijat pelasivat voiton Ruotsiin. Kyllä kansa tietää, sanoisi Veikko Vennamo ja näin eduskuntavaaleissammekin. Kulta on valtaa nytkin – Aurum potestas est. Etenkin Yhdysvalloissa ja Trumpia valittaessa.

Riikka Purra sai keväällä 2023 42 594 ääntä ja se oli kuin Kääriän Cha.cha,cha ja 526 pistettä vastaan Loreenin Tattoo ja 583 pistettä. Nyt ei kuitenkaan puhuttu enää jytkystä. Timo Soini oli jäänyt historiaan eikä Petteri Orpon suusta kuultuna tällaiset sanat oikein maistuneet voitolta. Sanna Marin voitti hänkin, mutta ei riittävästi. Hänen värikäs korona-ajan pääministerin kausi Suomessa päättyi ja jatkui muissa tehtävissä. Sen sijaan Orpo sai tehtäväkseen koota porvarihallitusta, ja käyttää siihen aikaa liki täsmälleen saman verran kuin Urho Kekkonen omaansa ja samalla Suomen ennätystään tehdessä. Sanna Marin sen sijaan siirtyi suomalaisena poliitikkona aina vain suurempiin saappaisiin ja haasteisiin Tony Blairin leirissä kasvamaan korkoa korolle kansainvälisenä supertähtenämme. Taisin jo todeta, kuinka kauniin naisen patsaalla on kalan pyrstö – Desinit in piscem mulier formosa superno.

Venäjän ja Ukrainan sota vaihtui liki odotetusti kulutussodaksi. Venäläiset ovat kuluttaneet kalustoaan liki kolminkertaisen määrän verrattuna ukrainalaisiin, ja rintamalinjat ovat siirtyneet vain muutaman promillen verran Venäjän Ukrainalta valtaamistaan alueista. Lännen tuki on ollut aivan liian vaatimatonta ja sitä se näyttäisi olevan myös jatkossa. Venäläinen tapa linnoittautua, käyttää tykistöä ja ilmavoimaansa, on ollut Ukrainalle liian raskas pala menetettyjen alueiden valtaamiseksi takaisin. Volodymyr Zelenskyille sodan jatkuminen on ollut piinallisen turhauttavaa lännen avun lisäämisen kerjäämistä rinnan pelin politiikan ja maailmanpoliittisten muutosten kanssa painiskellen. Vlodymyrille voisi lähettää kirjani: Dum spiro, spero. – Niin kauan kuin hengitän, toivon.

Zelenskyin matkoja on siivittänyt maailmanhistorian kuumin vuosi ikinä ja toki lämmin kesä myös Suomessa. Brasiliassa alkuasukkaat kävelevät jalkaisin maailman komeimman joen niitä rantoja, joilla aiemmin vielä kalastelivat. Toki näitä kuivia hetkiä löytyy Amazonin rinnalle myös Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta, metsien tulipalot ovat viedä kaiken elollisen kulkiessaan hallitsemattomasti hävittäen näin kaiken kohdalleen osuvan. Toki ilmastomuutoksen eteneminen on huomattu ja sen suunnan muutoksen eteen tehdään myös työtä. Sen tuloksellisuus on ollut yhtä uskottavaa, kuin mitä kesäisenä viihteenä oman porvarihallituksemme kokoaminen vaikutti alkumetreillään. Alkumetrit eivät olleet maastopaloihin verrattavaa. Tosin osa kohusta oli kesäisen median tapa osallistua riehaan kesälomatoimittajineen, hakien vanhoja poliitikkojemme kirjoituksia rasismikohuja rakennellen. Elinkeinominiesteri sentään joutui eroamaan. Joka kesälle mahtuvat omat leijonanjäljet hiekassa. Tyhjästä nyt ei vain synny mitään uskottavaa. – Ex nihilo nihil fit.

Syksyn mittaan kesäkauden mediakirjoittelu vaihtui asialinjalle kesälomatoimittajien poistuttua ja ministereitten vakiinnuttaessa asemansa. Ammattiyhdistysliikkeen järjestämät poliittiset lakot, suomalainen erikoisuus ja pois kitkettävä, auttoivat yhdistäen hallituspuolueitamme ja välikysymyskeskustelujen ja äänestysten tulokset olivat odotettuja. Sen sijaan uutinen terroristijärjestö Hamasin tunkeutumisesta kibbutsille Israelissa surmaten 1200 israelilaista, joista valtaosa siviilejä, sai aikaan lokakuun lopussa Israelin ilmaiskut Gazaan. Suloista ja kunniakasta on kuolla isänmaan puolesta, mutta ei nyt terroristina. – Dulce et decorum est pro patria mori.

Gaza on pinta-alaltaan hieman Espoota suurempi alue, jolloin ilmaiskut sinne ovat olleet tuhoisia. Terroristien laajat tunnelijärjestelmät ovat olleet ongelma, mutta samalla tiedossa Israelin jatkaessa iskujaan. Sodan laajenemista on pelätty ja sen merkitys on vielä tätä kirjoitettaessa tuntematon. Niin vaikeita ovat nuo alueet ja niiden geopoliittiset tulenarat rakenteet verrattaessa niitä vaikkapa sotaan Ukrainassa. Lisäksi tyhjästä ei synny mitään – Ex nihilo nihil fit.

Suomalaisittain eniten julkisuutta sai Suomen ja Viron välinen merenalainen kaasuputki sekä kuusituhatta kiloa painava laivan ankkuri sen vieressä. Kaasuputken rikkominen aamuyöllä 8. lokakuuta sekä samaan aikaan myös putkilinjan rikkominen sen itäpuolella, olivat uutisaiheena myös kansainvälisesti merkittävä. Aluksi teon tekijäksi epäiltiin luonnollisesti Venäjää. Myöhemmin teon tekijäksi osoittautui Hongkongissa rekisteröity konttiulaiva Newnew Polar Bear. Konttilaivan miehistöä viranomaiset eivät onnistuneet puhuttelemaan yrityksistä huolimatta. Ankkuri sen sijaan saatiin myöhemmin syksyllä nostetuksi keskusrikospoliisin tutkittavaksi. Harjoitus tekee mestarin, mutta vasta loppu työn kruunaa. – Fabricando fit faber – Finis coronat opus.

Tutkijana, tätä työtä ikänsä tehneenä, asiat kykenee pääsääntöisesti asettamaan kontekstiinsa ja niin toivon tapahtuvan nytkin. Israelin ja Palestiinan välinen konflikti ei ole alan tutkijan mielestä erityisemmin mutkikas. Näin ainakin luottaen ulkopoliittisen instituutin vanhempaan tutkijaan Timo R. Stewartiin. Ja miksi emme luottaisi? (Suomen Kuvalehti 15.12.2023). Edellinen tiivistelmä löytyy juuri lehden kokoamana sitä hieman lyhennellen, ja kun kuvaus on puhdasta raportointia, siihen ei ole paljon lisättävää. Omat mediamme ovat nykyisin pääosin raportoivia. Toki mukana täytyy olla myös pohdintaa, jossa asiansa tunteva toimittaja joutuu kytkemään aihepiirinsä asiat kontekstiinsa. Tällöin jotain tulee lisää ja jotain ehkä saattaa unohtuakin. Ilmiö on inhimillinen, ei välttämättä tahallinen. Sen sijaan se tyyli, jolla toimittaja asiansa kertoo, on aina myös persoonallinen. Eivät kuitenkaan niin persoonallisia, kuin mitä sosiaalisen median tekstit. Onneksi sielläkin ihminen on itselleen ankarin tuomari – Homo sibi judex durissimus.

Lehtiartikkeli tai narratiivinen kertomus ei ole tiedettä, saati väitöskirjan kaltainen työnäyte. Myös tällainen episodi nähtiin, jolloin väitöskirjaksi tarkoitettu työ jouduttiin hylkäämään. Jos päivittäisiltä mediakirjoituksiltamme, raporteilta, edellytettäisiin väitöskirjatasoista työnäytettä, jutut valmistuisivat kovin hitaasti ja kirjoittajia olisi poikkeuksellisen vähän, sekä luettava teksti tylsää kenen tahansa luettavaksi. Tästä huolimatta, tai sen vuoksi, luemme koko ajan toimittajien tekstejä, olettaen niiden olevan ehdottoman virheettömiä. Eivät ne sellaisia ole, eikä kukaan oleta toimittajien tekevän täysin virheetöntä tulkintaa geopolitiikan tai kulttuurimme mutkikkaista päivänpoliittisista aiheistamme. Tässäkin voimme luottaa siihen, kuinka ihminen on itselleen ankarin tuomari. – Homo sibi judex durissimus. Ja lopuksi vielä kunnia voitetuille. – Gloria Victis.

Olen kirjoittanut vuosikymmenten saatossa satoihin, ellei tuhansiin julkaisuihin ja usein myös medioihimme. Liki kymmenentuhatta artikkelia. Sekä nimelläni että nimimerkillä. Varmaan on vain se, että naisille tarkoitetun median kohdalla kirjoitan hiven eri tyylillä kuin miestenlehtiin. Ja että viihteellinen kirjoitus on tyyliltään sekin vallan muuta kuin tieteellinen artikkeli. Täytyy varoa, ettei ihminen ole kaiken aikaa ihmiselle susi. – Homo hominis lupus est.

Lisäksi kirjoittaja on usein alansa ammattilainen ja paljon kirjoittaessaan flowtilassa kirjoittamishetkellä. Hän ei välttämättä muista, mitä on kirjoittanut seuraavana päivänä tekstiään lukien ja virheitä korjaillen. Huippuunsa viritetyt urheilijat ymmärtävät mitä tuo flow-tila tarkoittaa. Aina ei ole parhaimmillaan ja olympialaisten aikoihin olisi kuitenkin hyvä olla tilassa, jolloin syntyy sellainen tulos, jota kukaan toinen ei ole ikinä aiemmin ko. lajissa saavuttanut. Ja aina niitä syntyy. Ilman flowtilaa tämä ei taatusti onnistuisi. Lopulta liki kaikki tekevät omia ennätyksiään oikealla hetkellä. Juvenalista lainaten jälleen kerran: Mens sana in corpore sano. – Terve sielu terveessä ruumiissa.

Tätä kirjoittaessani olen käyttänyt lähteenä Suomen Kuvalehteä. Miksi juuri Kuvalehteä? Koska sen tyyli ja kerronta on Pekka Hyvärisen ajoista alkaen pysynyt tasaisena ja tiivistettynä. Kuka Pekka Hyvärinen? Takavuosien Suomen Kuvalehden päätoimittaja ja lukioaikainen kilpailijani Iisalmen lyseosta, oli kyse liki mistä tahansa verbaalista leikistämme. Mutta ei matematiikasta. Siinä Pekka ei minulle pärjännyt eikä luokanvalvojamme vaatimissa urheilusuorituksissa. Hän kun oli tuleva hiihtoliiton päävalmentaja Immo Kuutsa. Mies, jonka Pekka onnistui suututtamaan tavalla, johon kukaan toinen ennen häntä, eikä hänen jälkeensä, ole kyennyt. Sen mokan jälkeen kuulimme poikajoukosta huokauksen: Nunc est bibedum. – Nyt on juotava.

Päätoimittajalta vaaditaan myös näitä ominaisuuksia. Ärsytä muita, ärsytä etenkin valtaa käyttävää opettajaa. Älä ala kiusata pienempiäsi. Kiusaamiskulttuuri ei ole päätoimittajan työtä ensinkään. Uuden ilmiön, innovaation tai peräti paradigmaisen, maailmankuvia muuttavan ilmiön käynnistäminen, on jo suuren toimittajan mittana ylimitoitettu tavoite. Ei lehden jokainen numero siihen kykene. Ja mennyt vuosi ei sittenkään ollut se kaikkien aikojen vuosi. Ei mennyt oikein nappiin. Non omnes, qui citharam habent, citharoedi sunt. – Eivät kaikki, joilla on kitara, ole kitaristeja.

Euroopan hullu vuosi meni jo vuonna 2022. Kirjoitin siitä myös tällä otsikolla kirjankin. Kuten edellisestä vuosikymmenestä menetettynä vuosikymmenenä. Sellaisena ne myös muistetaan. Hybridiyhteiskunnan kouristelu on sekin kirjan nimenä käytetty hetkellä, jolloin se oli ajankohtainen. Ei nyt enää. Ei hybridistä pidä höpistä silloin, kun rajapuomeja avataan ja suljetaan tuon tuosta. Koko käsite pilataan ja se kokee inflaation. Jos osaat purjehtia, tee sekin kunnolla. Silloin purjehtiminen on tärkeää, eläminen ei. – Navigare necesse est, vivere non est necesse."

Mitä töitä Putinille jää jatkossa, jos näin tehdään koko ajan ja jo etukäteen toimien? Teesi, Antiteesi ja Synteesi – Mytomania, Eskapismi ja Putinismi on sekin kirjan nimenä jo käytetty. Se ei loukkaa Putinia. Putinismi venäläisenä liikkeenä ja ilmiönä ei ole hänen vikansa. Ei myöskään mytomania ja eskapistiset liikkeet. Filosofiassa kuolleet opettavat eläviä – Mortui vivos docent.

Ilman niitä hän ei kuitenkaan voisi olla vallassa ja tulla valituksi, jälleen kerran, presidentiksi yhdessä Donald Trumpin tapaan. Siis tyyliin Teesi, Antiteesi, Synteesi – Mytomania, Eskapismi, Trumpismi. He tuntevat toisensa ja tulevat keskenään myös toimeen, Putin ja Trump. Heidän valintansa edellyttää mytomaniaa ja eskapistisia liikeitä. Niin Venäjällä kuin Yhdysvalloissakin. Muista kuinka millainen kuningas, sellainen lauma, on ikuinen totuus. – Qualis rex, talis grex.

Miten sitten tietokone, algoritmit ja robotiikka, koko ajan kasvava tekoälymme, kokee nämä käsitteet hyvin lyhyesti ja lähtemättä käymään läpi kirjaani, jossa on liian paljon lukijalle sivuja, jolloin kannen kuva ja otsikko riittävät. Omat tiedot ja mielipiteet ovat niitä oikeita. Enintään Jumalasta seuraavia, mutta pääsääntöisesti silloinkin ylöspäin ajatellen.

Matti

Määrittele: teesi, aniteesi, synteesi

ChatGPT

Teesi, antiteesi, synteesi on lyhyt ilmaisu, joka kuvaa dialektista prosessia, joka liittyy filosofi Georg Wilhelm Friedrich Hegelin ajatteluun. Tämä käsite kuvaa ajatusta siitä, miten ideat kehittyvät ja etenevät.

Teesi: Alussa on jokin perusajatus tai väite (teesi). Se voi olla jokin näkemys tai olemassa oleva tilanne.

Antiteesi: Sitten ilmaantuu vastakkainen näkemys tai voima (antiteesi), joka haastaa alkuperäisen teesin. Tämä luo ristiriidan tai jännitteen.

Synteesi: Lopuksi, näiden kahden vastakkaisen voiman välillä syntyy uusi tilanne tai näkemys (synteesi). Tämä ei ole vain kompromissi, vaan uusi kokonaisuus, joka sisältää molempien alkuperäisten osien parhaat piirteet.

Hegel käytti tätä käsitettä kuvaamaan ajatusten, ideoiden ja yhteiskunnallisten prosessien kehittymistä. Marx ja Engels ottivat tämän käsitteen käyttöön yhteiskunnallisissa analyyseissaan. Käsite on laajasti tulkittavissa ja sitä on sovellettu erilaisiin konteksteihin, mukaan lukien filosofia, politiikka ja yhteiskunta.

Matti

Määrittele: mytomania, eskapismi, putinismi

ChatGPT

Näitä termejä käytetään kuvaamaan erilaisia ilmiöitä:

Mytomania: Tämä tarkoittaa taipumusta liioitella tai kertoa valheita tarkoituksellisesti. Mytomaniaan liittyy usein voimakas tahto luoda tai ylläpitää valheellisia tarinoita omasta elämästä tai saavutuksista. Tämä voi olla psykologinen piirre, joka ilmenee tarpeena rakentaa itsestään tai omasta asemastaan liioiteltu tai epätosi kuva.

Eskapismi: Tämä on taipumus paeta todellisuutta ja sen tuomia paineita tai haasteita esimerkiksi fantasian, viihteen tai päihteiden avulla. Eskapismi voi ilmetä eri muodoissa, kuten lukemalla kirjoja, katsomalla elokuvia tai pelaamalla pelejä. Se voi olla tapa väliaikaisesti välttää stressiä tai vaikeuksia.

Putinismi: Tämä termi viittaa Venäjän presidentin Vladimir Putinin poliittisen johtajuuden tyyliin ja ideologiaan. Putinismille on ominaista vahva keskushallinto, valtion omistus tai kontrolli merkittävistä taloudellisista resursseista, sekä tiukka hallinta tiedotusvälineistä ja poliittisista toimijoista. Termiä käytetään myös kuvaamaan Venäjän sisäistä politiikkaa ja Putinin vaikutusvaltaa.

Nämä termit eivät ole keskenään suoraan yhteydessä, mutta ne kuvaavat erilaisia käsitteitä eri konteksteissa. Mytomania liittyy henkilökohtaiseen käyttäytymiseen, eskapismi todellisuudesta pakoon pakenemiseen, ja Putinismi Venäjän poliittiseen järjestelmään ja johtajuuteen.

Matti

Määrittele: Mytomania, eskapismi, trumpismi

ChatGPT

Nämä termit liittyvät eri konteksteihin, mutta ne voidaan tulkita seuraavasti:

Mytomania: Kuten aiemmin mainittiin, mytomania viittaa taipumukseen kertoa tarkoituksellisesti valheita ja luoda usein liioiteltu tai epätosi kuva omasta elämästä tai saavutuksista. Sitä käytetään kuvaamaan henkilöä, joka systemaattisesti ja tahallisesti levittää valheita.

Eskapismi: Eskapismi liittyy tarpeeseen paeta todellisuutta ja sen tuomia paineita tai haasteita. Ihmiset voivat harjoittaa eskapismia eri tavoin, kuten uppoutumalla fantasian maailmaan, viihteen pariin tai käyttämällä päihteitä.

Trumpismi: Termi Trumpismi viittaa Yhdysvaltain entisen presidentin Donald Trumpin poliittisen liikkeen ja ideologian piirteisiin. Se ei ole virallisesti määritelty käsite, mutta sillä viitataan usein Trumpin poliittisiin strategioihin ja tyyliin. Trumpismiin liittyy usein populistisia piirteitä, vahvaa retoriikkaa, kansallismielisyyttä sekä vastustusta perinteisiä poliittisia ja mediastruktuureja kohtaan.

Näitä termejä ei ole välttämättä tieteellisesti määritelty, ja niiden tulkinta voi vaihdella riippuen käyttäjän näkökulmasta. Kaikki kolme käsitettä kuvaavat ilmiöitä, joilla on psykologisia, poliittisia tai sosiaalisia ulottuvuuksia, ja niiden merkitys voi vaihdella tilanteen ja käytetyn kontekstin mukaan.

Opi nämä muita aikaisemmin ja alat menestyä. 1) Mikä tahansa latinaksi sanottu vaikuttaa syvälliseltä – Quidquid latine dictum sit, altum videtur. 2) Liian myöhään saapuville jäävät vain luut. – Sero venientibus ossa. 3) Sanottu sana katoaa, kirjoitettu sana pysyy. – Vox audita perit, littera scripta manet.

Illusion of cluster policy - Eric Dowdle (AI-tulkinta)

Illusion of cluster policy - Eric Dowdle (AI-tulkinta)

Illusion of conflicts - John Sell Cotman (AI-tulkinta)

Illusion of conflicts - John Sell Cotman (AI-tulkinta)

Paluu vuosikymmenen taakse ja tapaninpäivään

Nunquam sapiens irascitur – Viisas ei koskaan vihastu (Cicero) (26.12.2023–2013)

Mitä tapahtuikaan Suomessa ja maailmalla kymmenen vuotta ennen oman aikamme erikoisia tapahtumia? Oliko yhtä rikasta elämää? Käytiinkö sotaa Euroopassa ja Lähi-Idässä? Oliko presidentinvaalit tulossa ja takana pandemian vuodet? Oikeammin kymmenen nyt jo menetettyä vuotta ja yhtä monta hallitusta ministereineen ennen nykyistä hallitustamme?

Otin selvää ja katsoin, mitä olen kirjoittanut tänään mutta kymmenen vuotta takaperin. Olenko käynyt keskustelua tekoälyn ja algoritmien kanssa? Julkaissut kuusi kirjaa samana vuonna?

Olen kirjoittanut vuonna 2013 kolme kirjaa. Ihan hyvä saavutus sekin. Tässä ne lueteltuina. (Mediayhteiskunnan suurten tapahtumien dramatiikkaa osa I ja II, Osassa yksi alaotsikkona on Arabikeväästä Japanin tsunamiin ja jytkyvaaleihin sekä Norjalaisesta tragediasta illuusiotalouteen ja stagnaatioon. Molemmissa kirjoissa on runsas 100 kuvaa sekä liki 400 sivua. Kolmas kirja on kuitenkin laajin (596 sivua) ja otsikkona: Tuhannen ja yhden vuoden tarinoita".

Olen juuri siirtynyt eläkkeelle, emerituksen toimeliaaseen elämään, jolloin aikaa on jäänyt seurata maailman menoa muustakin kuin omasta duunarin kapeasta näkökulmasta tutkijana, opettajana (professorina) ja samalla hallintojohtajanakin (tutkimusjohtajana ja erikoistutkijanakin). Moni ei ehkä tiedä, kuinka maailmalla professori tarkoittaa pääsääntöisesti opettajaa. Meillä tutkimuslaitoksissamme kaikkea muuta kuin opettajaa. O felicem me! – Oi minua onnellista! Sanoisi moni tietämättä, miksi niin monessa mukana ja moneen kertaan väitellenkin. He, jotka taas tietävät, ja ovat vielä elossa, pelkäävät, kuinka kosto on ruokalaji, joka tarjoillaan kylmänä.

Nyt jäi siis aikaa kirjoittaa ja samalla poikkitieteisesti sekä seuraten maailmaa ja sen menoa aivan erilaisella asenteella, kuin omalle laitokselle tai tutkimusalueella tukea ja rahoitusta hakien tai maistereita, tohtoreita kasvattaen. Kongresseissa välillä töitään esitellen tai muiden töistä oppia ottaen. Julkaisut olivat muutaman kymmenen sivun mittaisia. Ei toki satoja sivuja muuten kuin erikoistapauksessa. Ja muistuttaen, kuinka rikokset palaavat usein tekijänsä luo – Saepe in magistrum scelera derierunt sua. (Seneca).

Tällainen päivä ja sen kuvaus oli oma Tapaninpäiväni täsmälleen kymmenen vuotta takaperin muuttaen se artikkeliksi tai esseeksi, blogina myös julkaisten.

Joulunpyhistä arkeen 27. joulukuuta 2013

Median tapa päättää vuosi suomalaisessa mediayhteiskunnassa sujuu kuten Hesarilla on nykyisin tapana. Etuaukeaman suurin uutinen on saatu syntymään haastattelemalla tuhatta suomalaista ja esittelemällä tulevia pääministereitämme tai demareitten suosikkijohtajia. Vastauksensa on antanut noin 600 suomalaista, joulusta toipuvaa toimittajan tapaamaa joulupuuron ja kinkun sulattelijaa. Toki mukana on ollut se tuttu gallupin tekijäkin. Nyt jäi anti aika laihaksi ja viihteenäkin tämä hävettää.

Sipilän suosio

Pääministeriksi olisi ehdolla keskustan Juha Sipilä, jonka kannatus on koko ajan kohoamassa ja Jyrki Kataisen laskemassa. Epäpoliitikko Sipilä ei suostu poliitikoksi, ellei häntä potkaista riittävän usein polvitaipeeseen. Ennen kevättä 2015 noita potkijoita on ollut yllin kyllin. Näin se, mikä kerran nousee, tulee myös alas ja ylhäältä pudotaan aina vauhdilla ikään kuin poliittisen teknokuplan nostama ilmiö pörssissä. Demarit eivät tiedä, ketä äänestäisivät, ja ehdolla on Urpilaisen rinnalla tuttuja nimiä, ja kärjessä jo kerran puoluejohtajuuden jättänyt Heinäluoma sekä demareitten ikinuori akateemisen aristokraatin ikuinen haastaja Erkki Tuomioja. Ei synny tästä kilpailua. Jotain puuttuu: Saeva indignatio. – Säälimätön suuttumus.

Kokoomuksessa kärkeen on nousemassa Kanarialla rahvaanomaisesti lomaileva, ylemmän keskiluokan aristokraattia näyttelevä, Alexander Stubb. Googlaten hänen nimensä kanssa on aina ongelmia, käyttääkö mitä kirjaimia, jotta aristokraattinen mielikuva säilyisi, mutta ei kadottaisi samalla keskiluokan äänestäjiä, pohtii lehden toimittaja ja vertaa häntä uusrahvaan Timo Soiniin ja hänen rehevään esiintymistapaansa medioissamme ja myös oluttuopin ääressä. Ihmisen on oltava oma itsenä myös poliitikkona eikä näyteltävä jotain muuta.

Vaikeita nimiä änkyttäjälle

Sama ongelma syntyy kirjoitettaessa kokoomuslaisen Ben Zyskowiczin nimeä. Helsingin Sanomat lohduttaa Aleksanteria sillä, kuinka myös Mannerheim oli hyvinkin aristokraattinen ja menestyi silti myös rahvaan riveissä esiintyen rintamaoloissa. Torikuppiloissa häntä ei kuitenkaan nähty eikä lähiöbaareissa. Shellin baarit ovat kadonneet myös maaseudulta, ja kyläkauppias viettää jouluaan nuorikkonsa seurassa Brasiliassa hänkin. Sellainen masentaa kyläkauppiaan uskollisia asiakkaita. Mannerheimin kartano on sekin Jokioisten kunnassa tyhjillään vuonna 2023. Obiit sine prole. – Lähti ilman jälkeläisiä.

Kun rahvas saa lottovoiton, hänestä tulee Suomessa aristokraatti hieman samaan tapaan kuin texasilaisesta öljymiljonääristä karjatilallaan, tietää suomalainen seuraten takavuosina Hollywood leffoja. Winston Churchill oletti siihen menevän viisi sukupolvea. Churchillin aikainen änkyttävä kuningas oli briteille taivaan lahja opiskella sivistystä ja itsensä hallintaa natsivallan kauhuja samalla peläten. Obiter dictum – Ohimennen sanottuna.

Ei sota yhtä miestä kaipaa ja tämän taistelua itseään sekä änkytystään vastaan kapinoiden. Lehti esittelee myös entisen kirpputorin ylläpitäjän Etelä-Karjalasta ja kertoo narratiivisen menetystarinan venäläisten uusrikkaiden hovitoimittajana nykyisin elävästä rihkamakauppiaasta hakien nyt kirpputorin tuotteet Kiinasta. Näin elää oman aikamme äkkirikastunut aristokraatti Pietarissa. Sillä tavalla on hankittu myös italialainen punainen auto häpeilemättä tai pelkäämättä kymikarjalaista kateutta. Kateus on hyvin inhimillistä, etenkin kun kirpputorin pitäjä ei ole suomalainen. Suomalaiset ovat oppineet läksynsä. Oderint, dum metuant. – Vihatkoon, kunhan pelkäävät." (Accius, Caligula).

Lehti kysyy, moraalista selkärankaansa tukien, miksi emme näe suomalaista hätää? Tähän vastaavat mediayhteiskunnan tapaan tunnetut suomalaiset kasvot Outi Mäenpää, Jorma Uotinen, Krista Kosonen sekä Sari Siikander. Pakolaiskeskustelua käy Ville Virtanen. Kansaa neuvotaan lehdessä, miten voimme auttaa. Romanttisesta komediasta taas kertovat Ville Haapasalo ja Sharon Stone. He näyttelevät sitä yhdessä venäläisten tähtien kanssa muistuttaen kiekkoleijonien vakiokalustoa. O tempora o mores! – (Cicero) – Voi aikoja, voi tapoja!

Kohta se taas alkaa, olympialaiset. Niissä vain yksi todellinen voittaja, Vladimir Putin. Yhteys ihmiseen on ehtynyt, luottamus, toivo, rakkaus, ilo, myötätunto, kiitollisuus, anteeksianto ja kunnioitus ovat kadonneet. Kun empatia katoaa, tunnevammat lisääntyvät kolmanteen ja neljänteen polveen. Syntyy änkyttäjien elämää. Kun yhteiset arvot puutuvat, kaikki viihteellistyy, toisen hätää ei havaita. Lööppiriippuva media-ajan ihminen on maineen, varallisuuden ja tosi-tv:n vankina piittaamaton, oman asiansa ajaja, ahne. Vuonna 2023 kirjoitan kuusi kirjaa, joita edeltää kirjani. Teesi, Antiteesi, Synteesi – Mytomania, Eskapismi, Putinismi..

Turha sivu luettavaksi

Bei Dao ei taas pääse politiikasta, mutta se onkin jo kulttuurisivulta ja tämän runouden vahvan individualistin hengenlennon voi sivuuttaa, oli sitten uusaristokraatti tai uusrahvas suomalainen saunomassa mediasaunassamme. Tärkeää on kuitenkin muistaa, kuinka ilmastomuutos on tehnyt jääpeitteestä häviävän hauraan ja etelässä jäätä ei ole ollenkaan. Oulun alapuolella jäälle ei ole menemistä, ja Oulun pohjoispuolellakin joutuminen avantoon on enemmän kuin todennäköistä. Kelkan kanssa se maksaa myös pääomamenoina ja sitä lehti ei suosittele muuten empatiakyvystä kärsivälle ihmiselle. Raha ratkaisee tässäkin. Tämänkin voi ottaa taas kerran huomioon, mutta se ei edellytä välttämättä ilmiön jäljittelyä: – Observandum, non imitandum.

Suomalainen katuväkivalta on vähentynyt ja sen syitä sekä seurauksia saa lehdessä pohtia myös muut kuin Ville Virtanen ja Jorma Uotinen. Nämä katujen lapset eivät ole huomanneet muutosta. Jos hätä tulisi huudettaisiin apua. Iltaisin ollaan joko koton tai tuopin ääressä baarissa. Kotona juodaan pullon suulta Koskelassa, Jokelassa ja Kalliossa. Helsinkiläinen vastaaja on saanut röökiä pummaavalta lättyynsä. Nenä murtui ja aivotärähdys vei miehen sairaalakuntoon. Kuolee akka, poistuu taakka – Obit anus, obit onus. (Arthur Schoppenhauer).

Yhdysvalloissa tätä harrastusta kutsutaan kertatyrmäykseksi ja moni on menettänyt tälle uudelle harrastukselle henkensä, etenkin vanhukset. Vanhuksen tyrmääminen kertalaakista on helpompaa kuin nuoren aikuisen. Nuori aikuinen voi olla saman lajin harrastaja. Takaisin lyövä tyrmääjä voi olla viikatemies. Edessä onkin poismeno. – Obitus.

Hiljaa virtaa Loimijoki

Olematta syyrialainen ja Neuvostoliitossa insinööriksi opiskellut kirpputorin pitäjä, Suomessa ei oikein voi menestyä yrittäjänä uskottavasti. Suomeen odotetaan lähiviikkoina ennätyksellistä venäläisturistien virtaa ja siitä Forssaan ei eksy yksikään. Liki puoli miljoonaa uudenvuoden juhlijaa lisää kauppaa pelkästään Helsingissä yli 30 miljoonalla eurolla. Venäläisiä turisteja maassa käy ennätykselliset yli 10 miljoonaa ja heitä varten on rakennettava aivan omat palvelunsa, joista Lounais-Häme ei hyödy. Vuonna 2023 raja Venäjälle on suljettu. Vergiliusta lainaten tällainen äkkikäänne kietoo todet hämäryyksiin. – Obscuris vera involvens.

Suomalaisten varat eivät riitä tämän uuden liikkeen ovien saranoiden kulutukseen. Vodkaturistilla ei ole mitään asiaa valuuttakauppaan Pietarissa takavuosien malliin. Eletään uutta vuoden 2013 aikaa ja se vaatii myös kielitaitoa ja osaamista, monikulttuurista rohkeutta ja Mohamad Darwichin elämänkokemusta. Suomalainen uusrahvas tai uusaristokraatti ei kykene myymään yhtään mitään uskottavasti asuen Lounais-Hämeessä. Hän jopa saattaa kieltäytyä myymästä, jos sille päälle sattuu, tai katuu myöhemmin, jos on joskus jotain myynytkin oman äijäporukkansa ulkopuolelle. Sinne hän jakaa tuotteensa ilmaiseksi, työväentalolla tai kylätalkoissa joskus tavanneena, maamiesseuran talolla tanssahdellen. Onko kyseessä rahan haju, uhrilahja vai teologinen viha, kysyy vieras ja kulttuuria tuntematon. Odor luci – Offertorium – Odium theologicum.

Ulkosuomalaisen elämää

Mohamed Darwich ei ole suomalainen, eikä tunne suomalaisia poliittisia liikkeitä ja omalaatuista historiaa, kuppikuntia ja kiusaamiskulttuuriamme. Täällä joka toinen polvi leikataan suotta ja pääosa vuodepotilaista makaa sairaalassa hoitovirheen tai lääkemyrkytyksen seurauksena. Sairaaloita suljetaan. Virheen on aiheuttanut vakuutusyhtiö, joka on kätkenyt potilastiedot vakuutusta tehdessään omiin arkistoihinsa, aiheuttaen näin vahingon ja vaatien siitä potilaalta korvauksia käräjäoikeudessa, kaiken varalta ja peläten joutuvansa muuten vastuuseen. Samaan aikaan vahingon aiheuttanut lääkäri, potilaan lopun elämää rampauttanut, haluaa pelastaa rahoittajansa. Onko tämä taas joulupukin paja, vaiko ehkä pyhä virka, teologinen viha, kysyy uhri itse. – Officina Patris Natalis – Officum sacrum – Odium theologicum.

Tämä tarina on tosi suomalainen. Siinä hyökkäys on paras puolustus ja parhaan narratiivisen kertomuksen antava voittaa tutun tuomarin tehdessä päätöstä virkamieslautakunnassa, joka on täytetty poliittisten mandaattivirkojen avulla. Sinne on tutulle helppo soittaa, kun pulaan joutuu kunnanjohtajana tai muuna virkamiestumpelona eläen ja korruptiovirkaansa hoitaen. Oleellista on lopulta ilmiö, jossa jokainen elollinen rakastaa vain itseään. – Omne animal se ipsum diligit. (Cicero).

Kun sitä oikaistaan oikeudessa, lausunnon antaa lääkärin kollega tai poliittinen tukihenkilö, jolloin siihen kuluu aikaa enemmän kuin koskisotiimme ja lopulta EU:n ihmisoikeustuomioistuin saa sen ratkaistavakseen. Näitä tuomioita Suomelle jaetaan enemmän kuin muille Pohjoismaille yhteensä. Kuitenkin kaikki on liikaa ja meille vahingoksi. – Omne nimium nocet. (Seneca).

Meillä on oma suomalainen oikeuskäytäntömmekin ja sen muuttaminen järkyttäisi muita rakenteitamme ja siellä tehtyjä rötöksiä. Kaikki niistä eivät vanhene. Tällä välin kansa vanhenee