Botrus art - Arte clusters: Cluster art and Art of Clusters II

By Matti Luostarinen

Vuosi 2023 ja sen kevät ja kesä olivat kuin tarkoitettuja muinaisen Suomen muistolle, missä robotiikka ja tekoäly sekä algoritmit kytkeytyivät entistä saumattomammin jatkuvasti uudistuvaan kansalliseen pääomaamme. Tutustuminen maailmankuvat muuttavaan robotiikkaan ja algoritmeihin tapahtui omaa päivyriämme ja sen etenemistä seuraten - keväästä kohti syksyä. Robotiikka hoiti kuvituksen käyttäen globaalia kieltä, latinaa, ja sen ikivihreitä viisauksiamme. Olimme siirtyneet uuteen vaiheeseen - poikki- ja monitaiteiseen aikaan.
Kulje siis kanssani - kulje itsesi kanssa - Vade necum - vade tecum.

• Language: Suomi
• Publisher: Books on Demand
• Release date: Sep 25, 2023
• ISBN: 9789528059363

Matti Luostarinen

Matti Ilmari on maantieteen ja sosiologian professori ja dosentti, mutta myös kirjailija, kuvataiteilija, tieteen popularisoija, luonnonvaratalouden ja maaseudun tutkija, innovaattori ja innovaatio- ja mediatutkija, innovaatiopolitiikan kehittäjä. Luostarinen työskentelee vapaana toimittajana, tutkijana sekä bloggaajana, yhteiskunnallisena keskustelijana sekä kriitikkona. Monialaisuuden rinnalla Luostarista luonnehtii poikkitieteisyys. Prof. PhD,ScD Matti Luostarinen is Doctor of Philosophy (University of Oulu) and Doctor of Political and Social Sciences (University of Turku). He has worked as professor, special scientists and research manager over hundred universities, research centres and firms, international organizations and clusters, also Academy of Finland, EU organizations, science parks organizations and other regional, national and international organizations. He has written over 5000 scientific or popular articles and 120 monographics books. He is also artist (cluster art) and write novels and blogs (Social media economy and strategy).

Book preview

Sisällys

Esipuhe - Prologi

Johdanto

Nietzschen ajasta tekoälyn aikaan 24.04.2023

Kohti parempaa maantieteellistä maailmankuvaa 25.04.2023

Kansallinen veteraanipäivä 27.04.2023

Poliittinen järjestelmämme uuden ajan alussa 29.04.2023

Uuskapitalismin varjo 30.04.2023

Uuskapitalismin varjo 03.05.2006 - 30.04.2023

Tärkein puhe jäi medioiltamme huomaamatta vappuna 2019 - 02.05.2019 - 01.05.2023

Kaksinapainen yhteiskunta ja dualismi 02.05.2023

Jokainen vuosi on juhlavuosi 03.05.2023

Johtaminen ja mediamme 05.05.2023

Suomalaisen sisun työnäyte 07.09.2008-06.05.2023

Demokratian kriisikö? 11.09.2008 - 06.05.2023

Kolonialismin jälkiä seuraten 07.05.2023

Trauma ja sen hoito 08.05.2023

Eurooppa-päivä 09.05.2023

Luovuuden ja innovoivuuden hetkiä 10.05.2023

Communio sanctorum - Communis sensus 11.05.2023

Alea iacta est 12.05.2023

Innovaatiot ja niiden leviäminen 09.07.2019 - 25.06.2006 - 12.05.2023

Elmo - Kainalniemen hiki 13.05.2023

Kataisen hallituksesta kohti Orpon hallitusta 15.05.2023

Piru piilee yksityiskohdissa 16.05.2023

Gonzo journalisitina ja poliitikkonamme 16.05.2016 - 09.11.2021 - 17.05.2023

Helatorstai ja Mauno Koivisto 18.05.2023

Emma ja Emma-gaala 19.05.2023

Dictum sapienti sat est - Sanottu riittää viisaalle 20.05.2023

Ubi bene, ibi patria - Missä hyvä olla, siellä isänmaa 21.05.2023

Mielenrauhaa 23.05.2023

Koskisodista sotaan Euroopassa 24.05.2023

Suomalaiseen tapaan - Finnico more 25.05.2023

Kiirehdi hitaasti - Festina lente 26.05.2023

Epigeneettinen torjunta ja traumaattiset geenit 08.09. 2008 - 26.05.2023

Spatiaalinen kognitio ja karttojen harhat 27.05.2023

Kongnitiivista psykologiaa 05.08.2012 - 27.05.2023

Helluntai ja pyhien miesten pelit 24.05.2015 - 31.05.2020 - 28.5.2023

Ita lex scripta est - Niin laki on kirjoitettu 30.05.2023

Aforismeja ja mietelauseita 31.05.2023

Repetitio mater studiorum est - Kertaus on opistojen äiti 01.06.2023

Siirtymä 1980-luvun savottaan 10.07.2011 - 02.07.2021 - 02.06.2023

Omia praeclara rara - Kaikki erinomainen on harvinaista 04.06.2023

05.06.2023 World Environment Day

Maailman ympäristöpäivä silloin ennen 06.06.2007 - 05.06.2023

Hysteriaa robotiikan tiimoilta 06.06.2023

Uutta hallitusta kokoamassa 07.06.2023

Salomonin päivänä 08.06.2023

Ennakkoluulo on tietämättömyyden lapsi 17.11.2022 - 08.06.2023

Raja railona aukeaa 15.09.2014 - 17.11.2022 - 08.06.2023

Robotiikka, 6g ja padottu viha 09.06.2023

Suuren murroksen vuosikymmen 11.06.2023

Suuren murroksen vuosikymmen päättyy 29.12.2009 - 10.06.2023

Spatial identity in the face of evironmental changes12.06.2023

Dum spiro, spero - Niin kauan kuin hengitän, toivon 13.06.2023

Elämä ei ole pelkkää moottoritietä 15.06.2023

Oratio gravis - Painava puhe 16.06.2023

Errare humanum est - erehtyminen on inhimillistä 17.06.2023

Tunnen toki laulavani kuuroille korville - Ad surdas aures canere 05.08.2020 - 17.06.2023

Jokainen huominen on uusi eilinen 18.06.2023

Sodan konteksti – NYT 19.06.2023

Ars longa, vita brevis - Taide (taito) pitkä, elämä lyhyt 20.06.2023

Kesäpäivänseisaus on pisin päivä myös ajatella 21.06.2022 - 21.06.2023

Mikä ihmeen tekoäly - robotiikka? 21.06.2023

Juhannuspäivän muistoja 1850 - 24.06.2023

Maailmojen sota - muistelmia vuodelta 2005 09.10.2022 - 23.06.2023

Erikoinen juhannusnäytös Venäjällä 26.06.2023

Kuntauudistus 27.06.2023

Menneen ajan varjot 28.06.2023

Tekoäly ja kuvataide 29.06.2023

Dualismin renessanssi 30.06.2023

Dualismin renessanssi 17.05.2010 - 30.06.2023

Vihaiset linnut ja Leino - Miki Liukkosen valkoiset runot 06.07.2023

Angry Birds - Vihaiset linnut 29.09.2011 - 06.07.2023

Kadotettu maailma II - 06.07.2022 - 06.07.2023

Gonzojournalismin kerrontaa 25.09.2011 - 06.07.2023

Vihapuheista oikeaan asiaan 21.09.2011 - 06.07.2023

Domestikaatiokeskus 19.09.2011 - 06.07.2023

Narratiivinen kertomus - Speculum vitae 16.05.2016 - 10.07.2023

Valkoisten mutakuonojen maa 25.02.2015 - 13.07.2023

Niin kuin peilissä - Velunti in speculo 14.04.2018 - 15.07.2023

Kulje kanssani - kulje itsesi kanssa - Vademecum - vade decum 17.07.2023

Ad surdas aures canere - Laulaa kuuroille korville 18.07.2023

Vastaus Forssan Lehteen 18.07.2023

Hiljaisen kesäajan uutisantia 25.07.2023

Unikeonpäivä 2016, 2022 ja 2023 - 27.07.2023

Unikeonpäivän unelmat ja huolet 27.07.2022 - 27.07.2023

Maailma ylösalaisin on uhkaava paikka 28.07.2023

Maantieteelle emme voi mitään 30.11.2022 - 27.07.2023

Valta sokaisee - täydellinen täydellisesti 29.07.2023

Epilogi

Kiitokset

Latinankielisiä sanontoja

Lähdeluettelo

Esipuhe - Prologi

Prologi on kirjan teksti tai alkusisältö, jossa kirjailija tai joku muu sen nimeävä henkilö kirjoittaa siitä, mitä kirjassa on tarkoitus löytää, tämän tavoitteista tai tarkoituksesta ajatuksella löytää lukijalle ennen sen lukemista.

Kirjoittaja kirjoittaa yleensä esipuheen ajatuksella selventää ja selittää, mitä lukija löytää kirjasta. Monta kertaa sillä on toinen henkilö, joka antaa objektiivisesti näkemyksensä teoksesta ja siitä, mitä se auttaa sitä lukevalle käyttäjälle.

Monet uudet kirjoittajat odottavat tunnettujen ja vaikutusvaltaisten ihmisten kirjoittavan esipuheensa. Kun kirjailija on jo hyvämaineinen ja jolla on jonkin verran kokemusta, hän yleensä vastaa omasta esipuheestaan.

Epäilemättä se on yksi kirjan merkittävimmistä näkökohdista, koska siinä selvennetään yleensä monia termejä ja käsitteitä sen lisäksi, että syvennetään kaikkeen, mitä kirjailija haluaa korostaa.

Näin alkavat ohjeet prologin eli esipuheen kirjoittajalle.

Kun olet kirjoittanut jo tuhansia artikkeleita, kääntänyt niitä useammalle kielelle, joudut pohtimaan prologin merkitystä muutenkin kuin lukijan näkökulmasta. Tiedettä ja taidetta tekevät eivät julkaisujaan kirjoittaessa ole niinkään kiinnostuneita koukuttamaan lukijoita kuin selkiyttämään tekstinsä kapean tiedeyhteisön käyttöön.

Toisaalta yksin uurastavat erakot tutkijoina tai tutkimusryhmässä toimivat hyvin eri tavalla kuin kirjailijat, joiden verkostot ovat vähäisempiä kuin poikkitieteisissä tiedeyhteisöissä. Verkottunut yhteisö etenee hieman hitaammin mutta jaksaa pidemmälle. Vastaavasti yksittäiset toimijat kirjailijoina etenevät ehkä nopeammin mutta myös väsyvät matkalla. Syntyy erilainen epilogi, liki sairaskertomusta muistuttava.

Viihteellisen kirjan valmistuminen viihdekirjana hakee asiakkaitaan ja esipuhe kosiskelee sekin koukuttaen lukijaansa. Sen sijaan tieteen tekijä ei ole kiinnostunut niinkään lukijoistaan, kuin itse ongelmasta ja sen ratkaisusta sekä rahoittajistaan. Epilogi syntyy ikään kuin ulkopuolella sen viitekehyksen, jossa halutaan herätellä lukijoiksi myös ulkopuolisia ja asiaan vihkiytymättömiä.

Tämä näkyy myös käsitteissä ja sanastossa, symboliikassa. Niinpä kun perinteinen kirjailija hakee yksinkertaisia sanoja, tärkeää on löytää kohtuuhintainen ja helppokäyttöinen kieli. Kirjan käyttäjän on myös tarkoitus ymmärtää, mitä kirjasta löytyy. Siksi on välttämätöntä välttää liian monimutkaisia tai keinotekoisia sanoja, jotka eivät lisää mitään ja jotka saattavat vaikeuttaa ymmärtämistä. Tieteessä vaikeitten käsitteiden välttely on mahdotonta. Luonnontieteitten kieli on valtaosalle meistä täysin vierasta.

Olen lukenut Einsteinin ensimmäisen ja viimeisen version suhteellisuusteoriasta kymmenine sivuineen luettavaksi tiedeyhteisön toimittajalle. Jos olisin itse sen lähettänyt, olisi avannut sitä alaviitteillä jopa sosiologian ymmärrettäväksi. Tällöin myös Einstein itse olisi oivaltanut, mitä oli keksinyt. Kaavan rakentaa ydinvoimala tai pommi. Kun sen kertoo, julkaisu saa heti suuremman lukijajoukon. Alamme pohtia, mistä mahtaisi olla kysymys. Sosiaalinen media alkaisi puida sitä sille tyypilliseen tapaansa. Vakavammin otettava media ei sitä olisi tuolloin vielä ottanut ohjelmaansa lainkaan.

Toisaalta tiedeyhteisössä työskentelevän on kyettävä koukuttamaan mukaan myös oma perinteinen lukijakuntansa ja tässä tapauksessa sadoilla sekä aiemmin tuhansilla artikkeleilla, jotka ovat palvelleet pääosin juuri tiedeyhteisöä. Väitöskirjoja ei niitäkään laadita pohtien lukijakunnan kiinnostusta ja koukuttamista perinteistä viihdekirjailijaa muistuttaen. Ei myöskään tuosta kirjasta lyhyen tiivistelmän päivälehteen kirjoittavan toimittajan kieltä omaan väitöskirjaansa siirtäen. Se kun ei varmaan edistäisi hänen työnsä käsittelyä tiedeyhteisössä.

Kovin populaari kieli voisi jopa johtaa työn hylkäämiseen epätarkkuuksineen väitöstilaisuudessa tai ennakkotarkastuksissa. Näin Einsteinin tekstikin sai odottaa parempia aikoja ja toista maailmansotaa. Japanissa teksti avautui lopulta hyvinkin konkreettisesti.

Tutkija ja tieteen tekijä voi toi lisätä kokeneena kirjoittajana mukaan sellaista myös vaikeampaa käsitteistöä, joka antaa konkreettisia, jo aiemmin tuntemiamme elementtejä muuten vaikean tieteellisen tekstin avaamiseen. Näin etenkin silloin, kun kirjallisen tekstin rinnalle tuodaan poikkitieteistä aineistoa ja ylittäen perinteisiä jopa verbaalisen kielen ja kuvataiteittemme pyhiä rajojamme.

Nyt tämä riski on otettu ja ylitetty tieteen keinoin, teknoälyn ja robotiikan avulla verbaalinen latinankielinen ilmaisu, mahdollisimman tiiviiksi puristettu, sananlaskuksi tarkoitettu käyttäen apuna algoritmejamme. Siis kansaomaisesti ilmaisten robotiikkaa avaamaan muuten vaikeaa tekstiä oman aikamme kuvataiteita käyttäen. Valiten kuvatekstit mahdollisimman pitkän sosiaalisen pääoman ja kulttuurien välisen muurin ylittäneistä lyhyistä latinankielisistä sanalaskuistamme.

Näiden globaalien elämänviisauksien kohdalla toteutuu sellaista, joka ylittää kulttuuriemme rajoja. Miksi ne eivät voisi samalla yhdistää myös algoritmien avustamana niitä rajoja, jotka ovat syntyneet poikkeuksellisen vaikeina usein pidettävien kuvataiteitten ismien ja kulttuuriemme rajoja keinotekoisen älyn, robotiikan avustamana? Niissähän vaikuttaisi oleva nyt myös selvää logiikkaakin.

Tässä tapauksessa kyse ei ole enää pelkästä juonesta kertomusta näin kooten, lukijaa saatellen matkalle koukuttaen häntä verbaalisilla unilla, tunnesanoillamme. Sanat kun ovat paljon rajallisempi tiedon avaaja kuin ikivanhat kuvataiteet ja näiden nerokkaat käyttäjät algoritmeina tekstejämme taideteoksina tulkiten.

Se on ikivanha keino mutta vasta tänään mahdollinen käytettäväksi tiedettä sillä avaten. Se on lisäksi paljon vanhempi kielemme kuin verbaaliset sanamme tai matemaattiset symbolimme. Opimme sen jo luolissa asuen ja omalla kohdallani seuraten mm. Australian aboriginaalien maalauksia ja sen tekniikkaa. Olen tästä kirjoittanut runsaasti. Se että mukana on miljardööri, ei muuta koettua miksikään.

Prologiassa kirjailija menee usein liian pitkälle. Tieteen tekijä luottaa kollegoihinsa eikä hemmottele lukijaansa koukuttavilla, mutta samalla viihteellisillä narraatioillaan. Ne ovat kuitenkin vain harmitonta viihdettä. Me kaipaamme enemmän ja algoritmien sekä niitä hallitsevien on tätä tiedettä myös avattava keinoilla, jotka ovat robotiikan tarkoituskin. Etenkin nyt Eurooppaa kahlitsevassa ahdistuksessa, sotien paaluttaessa tajuntaamme sekä raakalaismaisessa polarisaatiossa.

Esipuhe ei voi olla pidempi kuin kirja tai sen johdanto. Poikkitieteinen on aiheena monitieteistä avaavana hirvittävän vaikea aihe kirjallisuudessa. Nyt mukaan on tullut ratkaiseva käänne ja mahdollisuus, jossa minun ei ole tarvis jatkaa prologiani pitemmälle esipuheena. Lähdekirjallisuuteni paljastaa kirjoittajan taustan. Se ei ketään kiinnosta.

Se mikä voi kiinnostaa on oman elämän kytkeytyminen tähän samaan valankumoukselliseen sanomaan ja mahdollisuuteen. Mahdollisuuteen kuvittaa oman elämänsä tarina käyttäen apuna nyt esiteltävää menetelmää. Se on kenen tahansa saavutettavissa. Tämän konkreettisemmin sitä ei enää voi lukijalleen esitellä ja saatella hänet matkalle uuteen uljaaseen robotiikan ja algoritmien ihanaan maailmaan.

Gaudeamus igitur, iuvenes dum sumus? Iloitkaamme siis niin kauan kuin olemme nuoria. Ingenium munus, discere gaudium! Nerous on lahja, oppiminen ilo. Dum spiro, spero. Niin kauan kuin hengitän, toivon. De visu, De auditu, De olfactu. Näkemänsä, kuulemansa, haistamansa.

Johdanto

Vuosi 2023 ja sen kevät ja kesä olivat ikään kuin tarkoitettuja muinaisen Suomen muistolle. Tällä kertaa sitä ei ollut syytä käynnistää edellisen vuosituhannen alusta tai laatien maalle vuoden 2017 tapaan muistelmakirja "Finland’s big year 2017 - Suomi sata. Nyt oli viisasta käynnistää pohdinta, alkaen paljon lähempää ja jo vuodesta 2008. Samalla robotiikan ja tekoälyn sekä algoritmien käytön oivallus oli mahdollista liittää sellaiseen kansalliseen pääomaamme, joka oli oivallettavissa oman aikamme internetin ja digiajan myös medioittemme kautta muinaista Suomea muistellen". Kulje siis kanssani - kulje itsesi kanssa - "Vade necum - vade tecum (Friedrich Nietzsche)

Taustoitus on hoidettu käyttäen latinankielisten ja vuosituhantisten viisauksien rinnalla suomalaista "Elämän viisauden kirjaa" Hannu Tarmion kokoamana komeana painoksena. Tätä kautta lukijaa johdatellaan kohti parempaa etenkin ajallista ja paikallista, historiallista ja maantieteellistä, maailmankuvaa. Suomalaiset kun rakastavat omaa kieltään, kulttuuriaan ja omia oppejaan toisin kuin vieraiden viisauksia. Vergiliusta lainaten nainen tekee poikkeuksen. Nainen on aina häilyvä ja oikullinen - Varium et mutabile semper femina (Vergilius).

Kohti parempaa huomista kuljetaan ajallisesti almanakkaa käyttäen ja veteraanipäivää muistaen. Tässä kertaus on suomalaisille opintojen äiti sekä tieteistä juuri aikaja paikkatieteet elävät paradigmaista vaihettaan. Tutustuminen maailmankuvat muuttavaan robotiikkaan ja algoritmeihin tapahtuu siten pohtien juuri omaa päivyriämme ja sen etenemistä keväästä kohti syksyä. Almanakan mukaan tuo aikajänne on kolmesta kuukaudesta enintään neljään kuukauteen. Siinä ajassa kirjan on myös synnyttävä. Robotiikka hoitaa kyllä myöhemmin sen kuvituksen. Muuttaa verbaalisen osan kirjaa kuvataiteita käyttävään kokonaan uuteen muotoon, mutta käyttäen kuitenkin nyt globaalia kieltä, latinaa ja sen ikivihreitä viisauksiamme. Tosin joskus ne ovat kuin sairaan miehet unet. Velut aegri somnia (Horatius).

Maata ja maailmaa vaivasi jo pitkäksi venynyt uuskapitalismin varjo. Tuon aiheen käsittely on syytä siirtää sille sopivaan hetkeen eli vappuun, työväen juhlaan, jota muutkin poliittiset liikkeemme juhlistavat. On syytä hakea vertailukohtaa nyt lähihistoriasta ja menemättä ohi vuoden 2015. Tuolloin syntyi toinen osa kirjaani Arctic Babylon. Ensimmäinen oli päivitetty toteutuvaksi vuonna 2011, olkoonkin että itse kirja oli kirjoitettu jo 1970-luvun puolella. Mayakansan ennusteet vain toteutuivat vuonna 2011 ja hyvä niinkin. Uuskapitalismin varjo oli sopiva otsikko tuolle hetkelle ja sen muistelemiselle. Muistaen kuitenkin kuinka jopa hiuksellakin on oma varjonsa. "Vel capillus habet umbram suam. (Publilius Syrus).

Itse vappupuheessa oli palattava Ukrainaan ja sen historiaan sekä lähihistoriasta pandemiaan ja koronan aiheuttamiin oireisiimme kansakuntana. Vappupuheista merkittävin oli pidetty jo vuonna 2019 Jussi Halla-ahon toimimesta. Hän oli myös avainhenkilö koottaessa hallitusta keväällä 2023 ja samalla porvarihallitusta. Tulevana eduskuntamme puhemiehenä hän oli avainhenkilö myös kesän 2023 tapahtumien hoitajana. Eduskuntaa ei todellakaan kutsuttu kesälomaltaan koolle, ajatteli oppositio tai mediamme siitä mitä tahansa. Hallituksen luottamuksesta oli jo kertaalleen äänestettykin. Viisaalle sana riittää. Verbum sat sapienti.

Yhteiskuntaa luonnehdittiin meillä ja laajemminkin dualistisella tavalla. Olin kirjoittanut aiheesta runsaasti etenkin 2020-luvun alussa ja myös julkaisten aiheesta kirjankin. Sitä on luettu runsaasti. Elimme sosiaalisen median talouden ja strategian aikaa. Kirjani "Social media economy and strategy on ehkä luetuin ja ainakin yliopistoissamme maailmalla tentityin kirja. Olen kulkenut siitä kertomassa ja ilmiötä avaamassa lukuisissa kongresseissa ja konferensseissa. Heti perään syntyi tarve kirjoittaa otsikolla Hybridiyhteiskunnan kouristelu. Myöhemmin Suomi sai oman EU:n ylläpitämän alan tutkimuslaitoksensakin ja hyvä niin. Vain vuotta aiemmin olin julkaissut kirjani Sosiaalinen media ja muuttuva paradigma. Varoen vääriä sanoja. Verba falsa".

Nyt siis kirjoittaen kirjan jatkona ilmiölle "Cluster art and Art of Clusters". Tuon kirjan (manifestin) julkaisusta on aikaa jo useampi vuosikymmen ja se enteili algoritmien tapaa asetella sanamme sellaiseen asentoon, jossa niitä on järkevää muuttaa myöhemmin mieluiten latinankielisinä robotiikan ja tekoälyn avustamana kielellisen symbolijärjestelmämme tukijaksi. Tätä edellytti jo pelkästään lukutaidottoman väestönosan valtava määrä Telluksen pinnalla eläen ja ilmastomuutoksen kokienkin. Jotain oli tehtävä, mutta nopeasti ja käyttäen oman aikamme tiedettä ja symboliikkaa, jonka avaaminen on kenen tahansa hoidettavissa kuluttamatta aikaa kielellisiin ongelmiimme ja aikaa vievään koulutukseen. Varoen etenkin arvottomia tai vääriä sanoja. Verba inania, verba falsa.

Vappuheiden jälkeen oli aika avata, jälleen kerran, käsite dualismista palaten vuoteen 2010. Samalla monelle avautui juuri nyt ilmiöt vihattavasta vääräuskoisesta ja sarana yhteiskunnastamme. Jälleen kerran tietokoneet saivat työtä, kuvaten mitä merkitsee siirtymä ryhmistä klustereihin. "Ekologinen klusteri ja innovaatiopolitiikka" toisena väitöskirjanani oli tarkoitettu juuri tähän tarkoitukseen vuodelta 2005. Totuus on kuitenkin aina ajan tytär. Veritas filia Temporis (Aulus Gellius).

Ecological cluster and innovation policy. Jokainen vuosi on juhlavuosi ja etenkin omien kirjojeni kohdalla Outin päivä. Vuonna 2007 Suomi täytti 90-vuotta ja sen kuului olla jo myyteistä vapaata aikaa. Vuosikymmen myöhemmin Suomi sai minulta lahjaksi sadannen kirjani nimellä Finland’s big year 20017 - Suomi 100. Viimeisimmän vuosikymmen aikana kaikki kirjani on taittanut ja toimittanut tyttäreni Outi. Niin tämän kirjanikin. Ilman häntä näitä kirjoja ei olisi koskaan syntynyt. Nyt kuvituksesta vastaa pokani Veli-Matti. BoD kustantajana on huolehtinut kirjojeni levityksestä ja painoasusta. Heille sydämellinen kiitos. Sanoista sekä ruokaa että ruoskaa - järjettömästi - syvältä sydämestä. Kukoistaa ikuisuuteen - Viret in aeternum.

Suomessa syntyneet vihaiset linnut (Angry Birds) kuvaavat kansakuntaamme, vihapuhetta, konflikteja ja kilpailua, mutta myös peliin liittyviä uusia visioita, virtuaalihamoja ja aiemmin kuvaamiani telecity nuoria, innovaattoreitamme. Se että joudumme tutkijoina käyttämään karikatyyppejä kuvatessamme tai turvautumaan journalismiin, jossa mukana on gonzo - tyyppistä kerrontaakin, on kohdallani paluuta vuoteen 2011 tai 1990-luvun vaihteeseen, sekä Karjalan surrealistisiin näkyihin rajamme takana parin vuoden aikana vieraillen. Nyt seuraamme edelleen tätä näkyä ja kirjaani "Teesi, antiteesi, synteesi - Mytomania, eskapismi, putinismi" vuodelta 2022. Jonkun on annettava kasvot myös pahuuden kuvaukselle ja käyttäen apuna Hegelin filosofiaa. Venäjän tandem ja nainen pakolaisena on oman aikani painajaisia. Luotan kuitenkin hyveeseen, en aseisiin. - Virtuti non armis fido."

Mediapalkinnot olen jakanut vuodesta 2008 ja media kiehtoo minua myös sukuni kautta. Opiskeluni Kalevan talossa seuraten vuosia, yli vuosikymmenen toimittajien työtä, yliopiston maantieteen laitoksen sijaitessa kirjapainotalon kiinteistössä, joka oli sitä samaa kuin aikanaan äitini työ sodan aikana sekä sukuni omistuksessa ollut lehtipaino Savonlinnassa (Itä-Savo). Se siirtyi ensimmäisenä Suomessa digiaikaan jo 1980-luvun puolella. Eivät suuret ole aina niitä innovatiivisimpia. Päinvastoin nopeat liikkeet ja ratkaisut innovaatioina ovat suurelle hidasliikkeiselle jättiläiselle myös riski. Joskus myös kasvot pahuuden puolustukselle, kuten nyt Venäjän toimesta Ukrainassa. Voima ilman viisautta tuhoutuu omaan suuruuteensa. - Vis consili expers mole ruit sua. (Horatius).

Johtaminen ja mediat sekä mediapalkinnot; media, kansalaisuus ja vallan piirit ovat osa demokratian ydintä ja sen lisäämistä. Ensimmäisen palkinnon voisi antaa tiedon tuottajan ohella keskustelun herättäjälle, mutta myös medianlukutaidon kohentajalle. Mediakriittisyys on sekin kasvamassa ja hyvä niin. Mikä on sitten kuuluisan suomalaisen sisun työn näyte, selviää tekstiin tutustumalla. Joskus vaaditaan myös komiikan voimaa. Vis comica. (Suetonius).

Kirja käynnistyy Friedrich Nietzschen ajasta ja tekoälyn tuotteista sekä jatkuu häntä lainaten myös pohdittaessa EU:n yhtenäisyyttä. Demokratian kriisistä puhuimme etenkin vuonna 2008, mutta jälleen tänään sitä yhdessä pohtien ja huolta kantaenkin. Oikea ja yhteiskunnallinen ilmastonmuutos on eri asia kuin medioittemme yhtenään toistuvat kriisit. Kolonialismin jäljet ja britit niitä korjaamassa, on puolestaan heiltä sisun työnnäyte onnistuessaan. Tsunami ja sen hoito on liki sama asia kuin perussuomalaiset ja hallitusvastuu. Eurooppa päivä antaa lyhyen hengähdystauon.

Kun puhutaan luovuudesta ja innovoivuudesta, unohdamme usein maaseudun ja sen innovaattorit. Hoitaessani virkaani MTT(Luken) sisällä, ideoimani agropolis ja sen strategia kirjana (Agropolis strategy) levisi maailmalla ja synnytti lukuisia agropoliksia, joita sain myös ohjata ja hoitaa muiden tehtävieni rinnalla. Se että oma agropoliksemme kuihtui Hämeessä kuntapoliitikkojen riitoihin, oli odotettu eikä siihen löydy lääkkeitä jatkossakaan. Politiikka ja sen tavoitteet eivät mene yksiin luovuuden ja innovaatioita hakevan yrittäjyyden kanssa. Yhdistetyin voimin. - Viribus aequis.

Myös maaseutu innovoi ja näiden ideoiden hoito ja leviäminen on tutkijoitten työn usein tärkein vaihe (MTT/Luke). Jos se epäonnistuu, maaseudulta puuttuu oma innovaatiopolitiikka, paltaan vanhaan luonnonvarojen tuottajaan sekä perinteisiin lokalisaatiomalleihimme. Innovaatioiden uusi tuleminen on ollut oman tutkijantyöni avainteemoja ja matka imitoinnista innovointiin on sekin työtä vaativa prosessi. Uudessa ajassa ja paikassa on myös vastattava mitä innovaatiolla nyt tarkoitetaan, saati sen diffuusiolla, leviämisellä. Suomen vahvuudet ovat olemassa edelleenkin mutta eivät aina ne samat tai kuvitellut. Matka imitoinnista innovointiin on kuitenkin pitkä ja samalla tiedeusko koetuksella. Uskosta olisi kuitenkin matkattava kohti tiedeyhteiskuntaa. Yhdistetyin voimin. Viribus unitis. Ystävyyden voimin. Vis amicitiae. Lain voimin. Vis legis.

Vuosi 2006 muistetaan tutkijapiireissämme innovaatiopolitiikan uutena tulemisena. Tuolloin siirryttiin huomaamattamme koetoiminnata käytäntöön ja imitoinnista aitoon innovointiin juuri maaseudullamme. Toki Suomi oli tullut mukaan innovaatiopolitiikkaan paljon aikaisemmin, mutta ei vielä alueelliseen innovointiin sen vakavasti otettavassa merkityksessä. Tiedon leviäminen ja diffuusio, imitointi, ei ollut vielä omaaloitteista sekä maaseutuun sidottua ajankäytön suunnittelua. Sitä ohjasi pikemminkin yleinen tapa. Vita communis.

Samaan aikaan myös itse tiedeuskomme oli koetuksella. Jälleen kerran. Matka uskosta tiedeyhteiskuntaan oli kuitenkin käynnistynyt rinnan sosiaalisen median talouden ja strategian kanssa kilpaillen. Tiedeusko oli koetuksella ja relativismi kukoisti. Puhuttiin kriittisestä suomalaisesta ja hyväuskoisesta hollantilaisesta. Samalla suomalainen maailmankuva muuttui rajusti. Jopa tiedesodan vanhoja taisteluhautojakin kaivettiin ja vanhat kaunat nostettiin esille. Elävällä äänellä. Viva voce.

Alettiin viljellä ikivanhaa legitimoitua totuutta. Rinnan folkloristisen kokemuksen kanssa maaseutuamme kiertäen. Samalla subjekti ja objekti eriytyivät, tiede räjähti käsiin ja siinä läpinäkyvyys oli kaikki kaikessa. Elämä oli ikään kuin pyhien yhteys ja tervettä järkeä. Näissä asetelmissa käynnistimme J.V. Snellmanin suomalaisuuden päivän - Alea iacta est. Arpa on heitettty.

Cha-cha-cha kansa siirtyi kohti kyllä kansa tietää nostalgiaan ja äitienpäivään. Kirjani Dum Spiro, Spero - De visu - De auditu - De olfactu; Näkemänsä - kokemansa - haistamansa, siirtyi painettavaksi ja myöhemmin kuvittaen se robotiikan, algoritmien ja tekoälymme avustamana. Oli luonnollista, että avainkäsitteet algoritmeille haettiin aluksi rajallisesta määrästä latinankielisiä ikivanhoja sananlaskuja. Myöhemmin määrä moninkertaistui ja tehtävä muuttui paljon vaativammaksi. Oli koulutettava lukijaa, kirjailijaa ja toimittajaa sekä kuvataiteilijaa tutustumaan tähän uuteen demonstratiiviseen vaiheeseen. Olimme nyt globaalin ilmiön kärkimaana ja rinnan rauhattoman maailman melskeen myös Euroopassa. Se ei ole Euroopalle uutta. Yleinen tapa - Vita communis.

Suomalaiset palasivat Säätytalolle ja kadonneen äidin jäljille. Puolueemme rakentamaan hallitustaan kansallisen kokoomuksen johdolla. Mielessä vuosi 2011 ja Jyrki Kataisen hallitus sekä silloinen vellihousumainen pelokkuus. Se oli akuutin stressin perintöämme. Vaadittiin neuvottelijoiden kestävyysvajeen vahvistamista. Masentuneet surutyön kantajat oppositiossa, uudet luudat lakaisemassa, mutta ei enää Paavo Väyrysen lääkkeillä. Aluksi se vaikutti lämmitetyltä vanhalta kaalikeitolta - Crampe repetita. Vasta opposition ja median yhteinen ryntäily muutti kaiken ja kesälomat käynnistyivät. Piru piilee edelleen kuitenkin yksityiskohdissa. Kravattisolmussa ja sen kuvioissa. Gonzo journalistina ja samaan aikaan poliitikkona palautti meidät takaisin narratiivisen tutkimuksen pariin. Elämä on ihmisen parasta aikaa - Vita est tempus optimum hominis.

Helatorstai ja Koiviston aikanaan hankkima juhlapyhämme kertoi, kuinka hän käytti myös valtaansa ja siirryimme Emma Gaalaan sekä V. Siikaniemen sanoittamaan Emma valssiin. Palasimme Jorma Ollilan aikaan ja Steven Jobsin oppeihinkin. Sanottu riittää viisaalle - Dictum sapienti sat est. Toki luostarilaitos toimi toisin siinä missä saksalainen kirjapainoni BoD ikivanhan luostarilaitoksen raunioille rakennetun kaupungin juhliessa kymmenes heinäkuuta. Se on sama päivä kuin suomalaisten tuote juhlapyhänä kuvataiteille ja samalla oma syntymäpäivänikin. Että saattoi sattuakin hauskasti, luostarilaitoksen lampuoidille, takavuosien veronmaksajalle. Elämä on viini - "Vita vinum est (Petronius).

Tästä enemmän kirjassan Dum spiro, spero ja etenkin sen jälkimmäisessä robotiikan kuvittamassa laitoksessa, liki tuhat sivuisessa. Kuvien rakentelu edelsi aiemmin latinankielisten sananlaskujen lomittamista mukaan teksteihini. Taustatukea työlleni hankin aikanaan biologian opinnoissani ja kasviemme järjestelyissä taksonomisesti tieteelliseen asuunsa. Se oli epäilemättä suuritöinen urakka. Tuhansia ja taas tuhansia kasveja sukuineen ja vielä suuempi määrä latinalaista viisautta osana kansallista kirjallista käytäntöämme ja onomatopoeettista kieltämmekin ymmärtäen. Elämä on ihmisen parasta aikaa - Vita est tempus optimum hominis.

Mihin katosi matkalla väestötiede ja demografia? Samalla kun katosi myös maalaismaisena ja sen arvokas monikerroksinen historiakin. Teimme sen eteen paljon töitä ja kirjankin. Miten säilyttää maaseutumme? Hävitetäänkö ikivanha ja kerroksellinen kulttuurimaisemamme? Tästä pidimme strategiapäivät Perniössä vuonna 2008. Oli siellä pääluennoijana ja pohdimme, mihin kiinnittää ensisijaisesti huomiota. Teknologian hybridis ja psykologinen ja moraalin eetos löivät siellä kättä toisilleen. Valistusajan myytit oli jo hylätty. Edessä oli vain vanhushoitoa ja tieteen työsarkaa ohjattiin sitäkin keskittämällä. Kaikkea verkotettiin. Sitä ohjasi suurempi voima - Vis maior.

Uusia kulttuurimme tuotteita olivat ilmastomuutos, joka ei odota, kokematon sota Euroopassa. Siirrymme sivustakatsojasta keskiöön ja haemme samalla mielenrauhaakin. Ede, bide, lude, post mortem nulla voluptas (Seneca) - Syökää, juokaa ja iloitkaa, kuoleman jälkeen ei ole nautintoja.

Sinä määräät, ei kalenterisi, eivät ajatuksesi. Paljasta arvosi. Mielen rauhaa on haettava sähkölaskusta ja korkosuojauksesta. Tieto lisää tuskaa. Olen siirtynyt ikuisista koskisodistamme sotaan Euroopassa. Räjäyttelevät ennestäänkin tuttuja ja huolta aiheuttaneita valtavia koskipatoja. Suomessa ja Tenojoella on päädytty lohen rauhoitukseen, myöhässä sekin.

Harjoitus tekee kuitenkin mestarin - Fabricando fit faber. Luotettavuuden vuoksi - Fibei causa. Suomalaiseen tapaan - Finnico mored.

Suomalaisen politiikan kasvoja haetaan kiirehtien hitaasti - Festina lente. Tutuksi tulevat vanhat käytännöt: Epigeneettinen torjunta ja traumatisoidut geenimme. Ad surdas aures canere - Laulaa kuuroille korville.

Käsite spatiaalisesta ja karttojen harhoista nousee usein esille kriisien kynnyksellä. Samoin traumatisoitujen geenien muisti ja epigeneettiset harhat ja niiden torjunta. Olen kirjoittanut aiheesta sekä biologimaantieteilijänä että sosiologina. Ilmiö muistuttaa todellakin laulua kuuroille korville - Ad surdas aures canere.

Spatiaalinen torjunta ja karttojen harhat ovat osa identiteettikriisiämme ja samalla kognitiivista psykologiaa. Tehtäköön siis taidon säännöillä - Fiat lege artis. Käsite spatiaalinen kognitio on kuitenkin suomalaisille vaikea. Karttojen kanssa liikkuen ja niitä haastateltaville esitellen on poikkeuksellisen tuskaisaa työtä muuten kuin tavaten suunnistusta harrastavia. Kompassi tunnetaan mutta mittakaavavirheet ovat Suomessa suuria. Muutakin voisi tehdä kuin uhrata elämänsä totuudelle. - Vitam impendere vero.

Suomalainen identiteetti elää kriisissä. Kognitiivinen psykologia ja spatiaalinen kognitio ovat harhaisia. Mikä identiteetti, mikä minäkuva ja sen romahdus? Mihin katosi terve ja opittu identiteetti, maaseudulla aikanaan eläen ja yhdessäolo-organisaatio tunnistaen? Kun terve ja opittu identiteetti katoaa, millä sen korvaat, heikon itsetunnon riskit? Tunnistammeko mitä tarkoittaa vahvan identiteetin edut ja sisäkkäiset rakenteet? Mitä tarkoittaa lainattu identiteettimme? Puhumisen voima. - Vis dicendi.

Elämä uuden identiteetin aamussa näkyy kaikkialla. Elämme helluntaita, pyhien miesten pelejä. Naisen sopii nyt surra - miesten muistella. Feminis lugere honestum est, viris memisse. Juhlalla on nyt kokonaan uusi merkitys, jos merkitystä lainkaan. Kristuksen pääsiäinen on saatettu loppuun jo aikapäiviä. Uusi kirkko syntyy ja sen missio alkaa. Ei kirjoitettu sana mihinkään katoa. Vain kirjahyllyt ja kirjat katoavat. Niin laki on kirjoitettu. Ita lex scripta est.

On aika esitellä voimannuttavia mietelauseita, kuvittaa ne, käyttää siihen robotiikan ja algoritmien taitoja. Me osaamme senkin. Minä osaan. Voimaannutta aforismi taideteoksena on liki uskomaton kokemus kokeneellekin alan ammattilaiselle. Rohkaisevia mietelauseita ja kannustavia unelmia on nykyisin vähän kirjoissa ja taideteoksissa rinnakkain ja sisäkkäin tarjolla. Nyt on. Positiivisia aforismejamme. Ihania mietelauseita kuvina, taiteen keinoin ja kirjallisuutemme tuotteina samaan aikaan lukijansa palkiten. Rakkaudesta, ystävyydestä, yksinäisyydestä. Eläminen on ajattelemista. - Vivere est cogitare. (Cicero).

Elämme kadotettujen ismien jäljillä. Juuri nyt kertaus on opintojemme äiti. Ei vain tylsänä tekstinä kirjahyllyyn, jota ei enää ole. Ei yksinäisenä tauluna taidehallissa. Vaan osana mediaamme, suoraan kännykkäsi käyttöön. Ihania mietelauseita ystävyydestä, parisuhteesta, rohkeudesta, yksinäisyydestä. Elämme kadotettujen ismien jäljillä ja haemme ne myös kuvina, tauluina seinällesi ne valaisten. Kertaus ei ole vain opintojen äiti vaan paljon enemmän uuden teknologiamme tuotteena. Repetitio mater sturiorum est.

On tehtävä paluu 1100-luvulla ja kauemmaksikin. Kirjoitin kirjan hegelismistä Kantin oppilaana. "Teesi, antiteesi synteesi - Mytomania, eskapismi, putinismi". Se on kuin halolla päähän narsistin elämää. Ilmiö downshifting aatteena on sekin ikivanha. Se nousi esille etenkin kultaisen kauden, 1980-luvun, tuotteenamme. Monesta yksi - E pluribus unum on Yhdysvaltain motto, Augustinuksen viisautta.

Kamala, ihana vuosikymmen. Bulevardin synnyn idea. Olen kirjoittanut sinne satoja, tuhansia artikkeleita. Bulevardin synty on Hollannissa, olkoonkin että sijoitamme bulevardit Pariisiin. Vanhat kehäkadut ja niiden historian. Tieteeksi se muuttaen ja palaten sen jälkeen robotiikan pariin, ilmiö muuttuu taiteeksi. Se on uutta liberaalia politiikkaa samalla. Ei enää pelkkää 1980-luvun kasinotalouttamme. Kohti normaalia parlamentarismia. Oulun ihmeenä Suomessa sen tunnistaen. Korkeimmalla äänellä, tahtovana ja mahtavana. Voce summa - Volens et valens.

Syntyi innovaatiopolitiikka, verkostotalous, mediayhteiskunnan käynnistyminen. Piilaaksot tiedepuistoineen, yltäkylläisyys, ryhmäkäyttäytyminen, sekasukupuolisuus, formulasirkus. Sifonkihuiveja ja olkatoppauksia, Dynastia, Dallas, Rocky. Kansainvälistyvä Suomi ja luovan talouden alku. Oman kylän poikia ja mallit elämään lähiympäristöstämme, yhteisöllisyys. Sielun eloisa voima - Vivida vis animi.

Syntyi eksistentialismi, miten annostella vihan ja vallan määrää, päihteitten käyttöä. Syntyi jäljittelyn, väkivallan ja uskontojen yhteydet. Kaikki erinomainen on kuitenkin harvinaista. Omnia praeclara rara. Se toi mieleen Proustin päätöksen vuodelta 1912. Tiede ja taide, kirjallisuus, demokratian kesyttäjänä. Syntyi eksistentiaaliset harhat ja demonit. Mutta ei kuten nyt, ilman huumeita. Tahtovana ja mahtavana - Tahtoen tai tahtomattaan - Jumalan niin tahtoessa. Volens et valens - Volens nolensque - Volente Deo.

Tuota aikaa yhdisti kollektiivinen ja arkaainen pakanausko, raivo, väkivallan ja uskonnon yhteys. Laplacen demoni, angsti, eksistentialistinen romaani. Vuonna 2011 me koimme kaksi eksistentiaalista kuolemaa. Kuten kirjassani Arctic Babylon 2011 olin ennustanutkin. Jo 1970-luvulla sen kirjoittaen. Sitä seurasi Arctic Babylon 2015 ja 2022.

Ernesto Sabato ja Osama Bin Laden menehtyivät tuolloin. Kirjani sosiaalisen median paradigmasta julkaistiin samaan aikaan. Mutta ei silloinkaan Suomessa. Se on luetuin ja tentityin kirjani. Miksi ei koskaan Suomessa? Mikä maatamme ja sen kieltä vaivaa? Onomatopoeettista ja luonnon ääniä matkivaa? Entäpä jos nuo äänet eivät riitä? Tarvitaan myös kuvitus, taideteokset ja robotikka sekä tiivistetyt tuhannet latinankieliset aforismit. Se on sielun eloisa voima - Vivida vis animi.

Ilmiö palauttaa ihmisen symboliarvon, ihmisyyden määrittelyn samalla. Autenttisen ja epäautenttisen ihmisen. Robottiuskon algoritmeihin ja samalla Väinö Linnan Suomeen sen kylväen. Hän pääsi lähimmäs tätä kirjaani. Taustalla kummitteli Descartes ja "Cognito ergo sum". Heideggerin maailmassa oleminen. Hänkään ei olisi voinut kuvitella tekoälyn olemusta, robotiikan taitojamme. Pyörittelee rinnassaan vihaisia tunteita - Volvit in pectore iras.

Oli avattava uudelleen ja kokonaan uudella tavalla fenomenologian opit, nuorten ahdistus ja kuinka pelko on taas kerran aseenikin. Maailman ympäristöpäivänä kesäkuun viidentenä. World environment day.

Natura abhorret vacuum - Natura nihil agit frustra. Luonto kammoaa tyhjää - Luonto ei tee mitään turhaa. Evoluutio etenee. Syntyy hysteriaa robotiikasta, uutta hallitusta kootaan. Suomi elää kesää 2023 ja sen pimeneviä iltoja. Hallitus, eduskuntamme, ei kokoonnu opposition mahtikäskystä. Miksi kokoontuisi? Opposition mieliksi, haukuttavaksi?

Keväällä 2023 evoluutio etenee. Syntyy hysteriaa robotiikan ja tekoälyn tiimoilta. Suomessa kootaan uutta hallitusta ja kilpaillaan sen ennätyksessä Urho Kekkosen kanssa kokoontumisten kestossa ja asiantuntijoiden kuulemisessa. Ei tyydytä muutaman liuskan ohjelmapaperiin, sen on oltava satoja sivuja käsittävä pumaska. Ilmiö muistuttaa vuode 2018 algoritmien aikaa ja Aku Ankkaa viisauksineen. Ennakkoluulot ja tietämättömyys ovat kovilla Salomonin päivää lähestyttäessä. Te olette maailman valo - "Vos estis lux mundi (Raamattu, Matt. 5:14).

Non cogitant, ergo non sunt. En ajattele, en ole siis olemassa. Ennakkoluulo on muutenkin tietämättömyyden lapsi. Median ennakkoluulot ja opposition halu päästä sanomaan omat painavat arvionsa hallituksen ohjelmasta ovat tämän hetken viihdettämme Suomessa eläen. Jopa karttakin valehtelee enemmän kuin tuhat sanaa. Näin myös hallituksen kartta jo ennen sen esittelyä. Uuden koulukunnan kartat tahtovat palvella kahden kerroksen väkeä. Sellainen on tuomittu lupaukseensa. Voti damnatus.

Oman aikamme taikasanoja ovat robotiikan ohella 6 G ja padottu viha. Elämme suuren murroksen vuosikymmentä tai oikeammin sen päättymistä. Sen alku käynnistyi pandemiasta ja jatko sodasta Euroopassa. Kaikki muu on pidetty piilossa. Olemme taatusti velkaantuneet. Edellinen vuosikymmen oli menetetty vuosikymmen hallituksineen. Juuri nyt esille tulisi kaivaa Malthus ja Darwin. Moninapainen globaali maailmamme. Te olette maan suola. - Vos estis sal terrare. (Raamattu, Matt. 5:13).

Pidin Kiinassa vuonna 1997, toki myöhemminkin esitelmiä, jotka liittyivät käsitteisiin "Neywork technology and Development, Develop Model. Olen julkaissut joitakin esimerkkejä noista ajoista ja esitelmistämme. Suomessa tuohon aikaan kiinnosti enemmänkin identiteettimme. Se on ikuinen trauma Suomessa eläen. Tyypillinen kirja oli otsikoitu myös tuolloin tyyliin: "Spatial identity in the face of envornmental changes". Tosin itse julkaisin tuolla otsikolla ensimmäisen väitöskirjani jo 1980-luvun alussa. Taputtakaa, katsojat, ja menkää koteihinne bailaamaan! - "Vos, spectatores, plaudite atque ite ad vos comissatum! (Plautus).

Olemme nyt matkalla kohti uutta aikaa ja kirjallisuutta, robotiikan ja tekoälyn tiedettä muuttamassa myös kirjallisuuden, mediat ja kuvataiteemme. Edustamme jo nyt robotiikan ja tekoälyn maailmaa ja sen osaamistakin. Niin myös tämä kirja ensimmäisten joukossa. Dum Spiri, Spero - Niin kauan kuin hengitän, toivon. Tämä kirja oli ensimmäinen ja rakentui kuvineen ja taiteineen algoritmeja ohjaillen kohti ikivanhoja latinankielisiä sananlaskujamme. Minä viljelen niitä edelleen ja luotamme niiden viisauteen. Tässä vaiheessa se on varminta ja uskottavinta viisautta pienen kielialueen kansalaisina. Kirja on rakenteeltaan sentään ensimmäinen laatuaan. Voikaatte hyvin ja taputtakaa. - "Vos valete et plaudite! (Terentius).

Elämme mediayhteiskunnan suurten tapahtumien dramatiikkaa. Sen ensimmäinen osa kirjoinani käynnistyi vuoden 2011 arabikeväästä, Japanin tsunamista ja jytkyvaaleistamme Suomessa. Jatkoa seurasi norjalaisena strategiana. Kirjoinani julkaisten tuo aika uudella tekniikalla, viitaten illuusiotalouteen ja stagnaatioon sekä tuhannen ja yhden vuoden tarinoihin - One thousand and one years.

Seuraava askel ajoittui vuoteen 2013 kirjanani enteistä, utopioista ja dystopiastamme. Taantumasta kylmään sotaan. Arctic Babylo 2015 ja apogryfiset ennusteet toteutuivat kirjaimellisesti. Syntyivät ohjeet ja oppikirjat. Suomi maailman onnellisin maa oppikirjoina numero I ja II. Samoin vuosikymmenen kirjat (2010 - 2019): Hyvät pahat ja rillumat sekä Elämä on laiffii. Siirryttiin Mediayhteiskunnasta pandemiaan. Välillä juhlimme vain vuosisataista itsenäisyyttämme kirjalla Finland’s big year 2017 - Suomi 100. Minun äänelläni - Vote meo.

Pandemiasta matkasimme taantumaan - Luovan tuhon vuoteen kirjanani. Samalla syntyivät: Muistelmakirja - NYT - The way of my life, sekä juhlakirja täyttäessäni 70 vuotta. "Cluster art and art of clusters 70 years". Kaikki nämä kirjat olivat jo siirretty osaksi algoritmejamme ja odottamaan vuota 2023. Tällöin mukaan tulivat latinankieliset lisäykset viisauksina, sosiaalisen pääoman ja rikkaan kulttuurin tuotteina, ja niiden käyttö myöhemmin kuvitettaessa kirjat robotiikan avustamana. Puhuttu sana häviää, kirjoitettu sana pysyy. Taide ne avaten vielä varmemmin. - "Vox audita perit; littera scripta manet.

Härän ja omicronin vuosi - Bull and omicron year (osa I) sekä Klusteri politiikan ja taiteen välineenä (osa II) olivat jo valmiina odottamaan verbaalisen kielen ja kuvataiteitten yhdistämistä saman robotiikan kautta lukijoitani helpottaen ja auttaen, tulkiten halutessaan joko tekstejä, kuvia tai molempia. Näin tähän siirtymään käytetiin kaikkiaan vuosikymmenen aikana runsasta 30 kirjaa Saksassa ne julkaisten, mutta samaan aikaan myös jokainen artikkeli erikseen sähköisessä muodossa useamman alustan kautta seurantaa helpottaen. Se oli huutava ääni erämaasta. - "Vox clamantis in deserto (Raamattu, Matt. 3:3).

Näistä tunnetuin oli luonnollisesti sosiaalinen media (Fb) mutta Suomessa myös poliittinen alusta (perussuomalaiset) sekä maailmalla kotisivuni www. clusterart.org.Valtavan sivumäärän ja aineistojen koon vuoksi perinteinen media, tai sosiaalinen media alustoineen, oli mahdoton alusta, siinä missä julkaista kirjoja ja artikkeleita kolmen kirjan vuosivauhdilla sekä hakien heti alusta ratkaisua jatkolle algoritmien kautta näitä myös kehittäen poikkitieteisesti. Se oli kuin salainen puhe Hämeessä eläen, Forssassa. Vox clandestina. Latinan kieli - Vox Latina. Kansan ääni on paholaisen ääni - Vox populi. vox diapoli.

Nyt on otettu seuraava merkittävä askel. Kirjat Teesi, antiteesi ja synteesi - Mytomania, eskapismi ja putinismi sekä Draaman kesä ja Euroopan hullu vuosi 2022, Arctic Babylon III - Karhu turkissa Nato narikassa" olivat jo matkalla algoritmien maailmaan.

Mikä kaikki on tekoälyä? Mikä ei ole tekoälyä? Nuuka nelikko edusta vahvaa ja välittävää Suomea. Se on pääministeri Orpolta paivanaa puhetta Oratio gracis (Cicero). Kartta ja sen kirot edustavat Suomessa ikivanhoja kuntien ja maakuntien, läänien rajojamme ja niistä olisi päästävä viimeinkin irti. Kartta ja sen kirot, kartalle piirretty hallitus, on pääministerin ongelma numero yksi. Yksi kartta voi valehdella enemmän kuin tuhat sanaa. Kartalla jokainen huominen on aina uusi eilinen. Kartalla kaikki erinomainen on harvinaista - Omnia praeclara rara.

Nyt kaivataan uutta liberaalia globalisaatiota laukaisten näillä myös omat ongelmamme Suomessa, Hämeessä. Valta tulisi palauttaa kansallisvaltioille? Olisi määriteltävä sodan konteksti NYT. Ars longa, vita brevis - Taide pitkä, elämä lyhyt. Robotiikka säilyttää rakenteet, jotka ovat taidetta. Kielenä ja verbaalina ilmaisuna perinteinen latina. Onkohan tätä mahdoton ymmärtää? Ihmisen ääni - Vox humana Latinan kieli - Vox Latina - Surkea alhaiso - Vulgus miserabile.

Kesäpäivän seisaus on pitkä päivä myös ajatella. Rakastuneen aivotoiminta muuttuu sekin. Muuttuuko myös tekoälyn ja robotiikan? Ei muutu. Mitä on tämä tekoäly ja algoritmit muutakin kuin tapamme kuvata se keittokirjan kaltaisena. Kun siitä alat luennoida tulos on varmasti: Ad surdasa aures canere - Laulua kuuroille korville.

Kun härillä kyntää niin häristä myös puhuu. Nyt kuitenkin arpa on heitetty - Alea iacta est. Amat victoria curam - Vaivaa vaatii voitto. Ars longa, vita brevis - Taide pitkä, elämä lyhyt.

Me vietimme juhannuksen 2023 Titanicin kannella. Meille esiteltiin niin ikään Michael Joseph Jackson Indianassa vuonna 1958 syntyneenä. Meille esiteltiin kolme kuolemaa ja ihminen tuotantolaitoksena. Siirryimme, jälleen kerran, Titanicin kannelta savolaisen purjekunnan kirkkoveneeseen juhannuspäivänä 1850. Aloitin muistelmani tällä kertomuksella sukuni purjekunnan veneen rakentajista ja päätin sen maamme tuhoisimpaan sisävesionnettomuuteen veneen hukkuessa myrskyssä 1850 juhannuspäivänä Kallaveteen. Cluster art and art of clusters 70 years. Nyt sama kertomus löytyy myös kirjastani Dum Spiro - Spero. Sekä kuvina että latinaksi.

Kuluvat vuodet 2020-luvulta ovat Euroopan ties monesko kerta hullujen vuosien esittelyssä. Samalla on syytä esitellä tekoäly myös kirjojeni ja niiden kuvituksen ja tekstin rakenteen suunnittelussa. Tekoäly on osa hallintoamme, taloutta ja toimeentuloa, luovuutta ja innovointia, elinympäristöämme mutta myös geopolitiikkaa. Elämme parhaillaan Euroopan hulluuden ja viisauden vuosiamme. Kirjoitin Turun Sanomiin tällä otsikolla jo vuonna 2014. Ihmisen ääni - Vox Humana.

Kuntauudistuksessa ja maakuntien rajoja pohtien mietelauseet eivät ole sopiva tapa edetä, mutta tekoäly algoritmeineen voi jo ollakin. Haemme optimaalisia rajoja ja saavutettavuuslukuja. Maaliskuussa 2012 kirjoitin tästä Suomen Kuvalehteen. Optimaaliset rajat ja saavutettavuusluvut ovat dynaaminen ilmiö. Ne muuttuvat koko ajan. Menneen ajan varjot ja vanhat yhteistyökuviot ovat nekin nykyisin ohjelmointikieltämme. Siinä vanhat yhteistyökuviot murtuvat. Tämän kirjan laadinnassa mukana on kaiken aikaa oman aikamme tekoäly jopa kuvataiteenkin tuottaen. Puhujaksi tullaan, runoilijaksi synnytään. - "Orator fit, poeta nascitur. (Cicero).

Elämme kaikesta huolimatta dualismin renessanssia. Taustalla on etenkin meillä Suomessa uskonnon filosofia. Mitä tekemistä sanoilla ja filosofialla, tunteilla ja fysiologialla on monijakoisen todellisuuden kanssa? Dualismi on aina helppo ratkaisu siinä missä digiajan laitteet. Monismi ja pluralismi tuovat mukanaan monijakoisen todellisuuden. Niinpä dualismi elää ja voi hyvin. Se on pelastuksen järjestys. Ordo salutis.

Se on kuin pelkistettyä peliteoriaa. Matkalla kohti tekoälyä ja robotiikkaa. Angry birds kansakuntaa, vihapuheita, konflikteja kilpailuttaen. Virtuaalihahmot ja kulkurin valssi, telecity kansalaiset ja playtime vuodet ja visiot. Karikatyyrien ja - tyyppien ongelmat, kadotettu maailma ja Eino Leinon päivä. Gonzo journalistin kerrontaa Christianan unelmana, Karjalan surrealistisina näkyinämme. Uusi työ, uusi elämä, työkeskeinen maailmankuva. Se on kohtaloiden järjestys. "Ordo fatorum".

Vain Venäjän tandem ja odottamaton uhmakkuus, virheelliset laskelmat ja nainen paholaisena, kasvonsa pahuuden puolustuksella antaneena, muuttaa perinteisen puheen vihapuheeksi. Kulkien metropolista toiseen ihmistä näkemättä. Se on pahan alkuperä. - Origo mali.

Näin meillä on koettavana ilmastomuutoksen rinnalla ruokakatastrofikin. Ruokakasvit ovat meille tuntemattomia. Kunta tai maakunta ei ole sekään tuotantolaitos. Päinvastoin. Ne kuluttavat koko ajan ja hakevat tukensa muualta kuin markkinoilta. Ne eivät edes tunnista ruokakasvejamme. Domestikaatiokeskukset jäävät luettelematta, jos niitä heiltä kysyt, poliitikoiltamme. Yhteinen vihreä lankamme. Tämä paikka ei ole joutilaille. Häivy, vetelehtijä! - Otiosis locus hic non est. Discede morator!"

Olemme sysänneet itsemme ja maamme, maakuntamme keskiajalle. Hankkineet valkoisen miehen taudin. Neoliittikaudella nämä muutamat domestikaatio alueet maapallolla toki tunnistettiin, siinä missä tärkeimmät ruokakasvimmekin. Yhteinen vihreä lankamme. Järki, hyveet ja hyvä elämä on kadotettu ja aikamme kuluu rihkaman perässä juosten. Joutilaisuus on paholaisen lempipaikka. "Otium est pulvinar diapoli.

Prosessit Telluksen pinnalla ovat olleet aina diffuusisia, leviäviä. Uusi innovaatio levisi, olkoonkin että sitä jarruteltiin. Näin se oli myös hidas ja työläs hyödynnettäväksi. Pirstaleinen tieto oli sekin hajallaan. Luostarilaitos ja kirkko edelsivät metropoleja ja urbaanin kulttuurin tuotteina. Studium general - Universitas.

Maniokki ja kassava, peruna ja bataatti, durra ja hirssi olivat meille vieraita. Yli puoli maailmaa söi bataattia ja maniokkia, toinen puoli durraa ja hirssiä, loput kassavaa ja perunaa. Mekin suomalaiset myöhemmin juuri perunaan tutustuen. Samalla levisi myös moraalikäsitteistä vapaampi ajattelukin. Akvinolainen skolastiikka. Viisasten kiveä haettiin siinä missä alkemiaa, Yhdysvaltain kosketus muutti sekin ajatteluamme. Elämän peli - Spedculum vitae - tuli sekin tutuksi viimeistään kuvataiteitten päivänä ja narratiivisena kertomuksenamme. Kaikki todellakin käynnistyi juuri kertomuksesta (narrare). Ihminen ei elä pelkästään leivästä. - "Non in solo pane vivit homo. (Raamattu, Matt. 4:4).

Tänään narratiivinen tutkimus on jo tuttua meille kaikille. Valta tukee narratiivia. Taustalla kummittelee geneettinen koodistomme. Stereotypiat politiikassa ja medioissamme, valkoisten mutakuonojen maassa. Alkaen oppikirjoistamme ja edeten poliittisiin maakuntalehtiimme. Edempänä ei enää mitään. Non plus ultra. (Pindaros).

Stereotyyppinen käyttäytyminen lisääntyy alkaen Aku Ankasta ja edeten algoritmeihimme. Ilmiö on loistava kumppani ja samalla voimavara. Aivan kuten peiliin katsoen - Veluti in speculo. Purjein ja airoin - Velis et remis. Joko rukouksella tai rahalla - Vel prece vel pretio.

Näin kerronta ja algoritmit kuvineen ja artikkeleineen etenevät. Ikään kuin riskipitoinen lumipalloefekti. Euroopan helteitä paeten ja Suomeen löytäen. Laulaen kuuroille korville - Ad surdas aures canere.

Kulje kanssani, kulje itsesi kanssa. - Vade mecum - vade tecum (Friedrich)

From the time of Nietzsche to the time of artificial intelligence

From the dawn to the twilight of the gods

Nietzschen ajasta tekoälyn aikaan 24.04.2023

Jälleen on Nietzschen aika, kirjoittaa Helsingin Sanomien kulttuurisivulla Jukka Koskelainen esitellen Tarmo Kunnaksen ja Sue Prideauxin tietokirjat Nietzsche ajattelijana - Aamuruskosta epäjumalten hämärään sekä "En ole ihminen, olen dynamiittia - Friedrich Nietzschen elämä).

Eino Leino oli aikanaan innokas Nietzschen lukija eikä hän ollut ainut. Myös Joel Lehtonen, Edith Södergran, Volter Kilpi ja luonnollisesti Akseli Gallen-Kallela olivat humaltuneina Nietzschen kirjoituksista. Niinpä Suomessa on mahdotonta sivuuttaa Nietzsche-kulttia silloin, kun kirjoitat maatamme koskevaa takavuosien kerrontaa ja kulttuurisia juuriamme, sosiaalista pääomaamme.

Se on liki samaa kuin kirjoittaen tänään Kalifornian piilaaksosta ja sen kärkiosaajistamme Suomessa asuen. Steven Jobs nerona ja Walter Isaacson kirjailijana kertoivat meille oman aikamme filosofiasta, matkalla kohti opettamalla opimme "Docendo discimus" kulttuuria. Siinä harjoitus tekee mestarin, "Fabricando fit faber."

Näin myös itse olen joutunut lainaamaan häntä moneen kertaan liki missä tahansa oman kulttuurimme sellaisissa kuvauksissa, jossa mukana on suomalaisia tai liki ruotsalaisia kulttuurihahmojamme sekä näiden hengenlentoa. Tänään Kalifornian piilaakson osaajiamme. Niin lähellä meitä oli 1800-luvun Saksa ja sen muutama ajattelija. Nämä kun vaikuttivat myös, vaikkapa Norjassa ja Ruotsissa ennen Suomea.

Toki otimme Nokian avustamana ja teknopoliksiemme tukemana kiinni muuta maailmaa, olkoonkin että tunaroimme myöhemmin palaten väärälle vuosisadalle. Erehtyminen on toki inhimillistä, ja levisihän agropolis ja sen strategia Agropolis Strategy maailmalle tuottaen sitä kautta menestystä. Errare humanus est. Sen sijaan viimeistään sosiaalisen median talouden ja strategian kohdalla olisi tullut herätä myös poliittisesti. "Social media economy and strategy".

Se ei riitä, että hankit kirjan, se on myös luettava. Eikä sekään vielä riitä. On myös osattava pannan sen neuvot käytäntöön. Eikä tämäkään vielä riitä. On myös muistettava ja osattava tehdä oikeat valinnatkin. Dixi et animam levavi.

Norjalaisen Edvard Munchin kerrotaan maalanneen kuuluisimman työnsä Huudon sen jälkeen, kun August Strindberg kertoi hänelle kiihkoissaan juuri Nietzschen ajattelusta. Näitä Saksan intoilijoita riitti Pohjolassa niin sosialisteissa kuin kansallissosialisteissa, kertoo Koskelainen ja on oikeassa. Tänään saksalainen ajattelija ei ole samalla tavalla huudossa, ja sama pätee itään ja Venäjälle. Sen sijaan robotiikka ja tekoäly on vaikuttamassa tavalla, joka ohittaa mennen tullen 1800-luvun sekopäinä usein nykyisin tunnetut menneen maailman hahmot. Tyhjästä kun ei synny mitään, sekopäisestä ajattelusta. "Ex nihilo nihil fit".

Eletäänkö tänään vaihetta, jossa kaivataan muutakin kuin rationaalista robotiikkaa ja sosiaalisen median meteliä? Muhiiko jossakin sellaista, joka on meiltä kokonaan kadoksissa? Jotain uutta on ilmassa mutta mitä? Sivuaako se ehkä 1800-luvun saksalaista ajattelijaakin?

Löytyykö teksteistämme jotain sellaista, jota emme havaitse Suomessa, mutta jostakin syystä se näyttäisi leviävän globaalina jopa Suomessa syntyneenäkin siellä, missä maaperä on otollinen? Vai vieläkö valoa näkysi idästä, kun riittävän kauas katsoo ja palaa Kalifornian piilaaksoon? Ex oriente lux.

Se että samasta henkilöstä tehdään edelleenkin jopa useita tutkielmia, kertoo jotain merkittävä omassa ajassamme. Jostakin syystä löydämme yhdestä ajattelijasta samat asiat mutta aina vain uudessa paketissa. Saksalainen kirjailija Kurt Tucholsky sanoi tämän ääneen. Kerro minulle, mitä tarvitset, niin minä etsin sinulle sopivan Nietzsche-sitaatin.

Itse olen vastannut tähän samaan kysymykseen tutulla tavallani: Kerro minulle, mitä tarvitset, niin minä etsin sinulle sopivat latinankielisen sananlaskun. Jos se ei ole sinulle mieluinen, minä voin tarjota sinulle myös toisen ja kolmannenkin. Oma ajatteluni ei ole sidottu yhteen viisauteen. On vain löydettävä konservatiiville ja vallankumoukselliselle mieluisaa luettavaa samaan aikaan. Kuka on neuvonut sinua laulamasta kuuroille korville? Ad surdas aures canere.

Riidanhaluinen ihminen on väsynyt. A lasso rixa quaeritur. Lisäksi toisinaan on suloista hullutella. "Aliquando insanire iucundum est." Sinun on nähtävä vaivaa saadaksesi viestisi perille. Vaivaa vaatii voitto. "Amat victoria Curam."

Ajattelija on aina henkisesti valpas ja vapaa. Tyhjästä ei voi nyhjäistä, vettä hohkakivestä. Aquam a punice postulare. Nietzschen tyyli tunnetaan rohkeudestaan. Onni kun suosii juuri rohkeaa. Audentes fortuna iuvat. Jokainen täysipäinen moralisti ymmärtää, kuinka immoralismi on vain hienovaraista moralismia ja häntä kiehtoo henkinen vapaus. Ei sen ihmeellisempää. Ei siitä ole syytä rakentaa kaikkien sotaa kaikkia vastaan. Bellum omnium contra omnes.

Niinpä kun kirjoitan kirjan otsikolla Dum spiro spero ja lisään siihen alaotsikoksi De visu; de auditu; de olfactu, jokainen latinaa lukenut ymmärtää, mitä nuo tekstit kertovat kirjastani. Joskus on kuitenkin vaikeaa kirjoittaa, kirjoittamatta satiiria. "Difficile est satiram non scribere." Joskus on taas syytä kiirehtiä Augustuksen tapaan hitaasti "Festina lente", jolloin harjoitus tekee lopulta mestarin "Fabricanto fit faber".

Nietzsche kirjoitti lyhyitä katkelmia, ikään kuin esseitä tai oman aikamme sosiaalisen median blogeja, ei niinkään kovin vaativia artikkeleita. Hiven samaan tapaan kuin Juhani Aho lastujaan tai joku tänään sosiaalisen median tekstejä ja osana artikkeleiden klusterirakenteita Cluster articles.

Nietzsche oli sairaalloinen ja viran hoito ilman väitöskirjaa professorina ei ottanut onnistukseen. Hän ei kirjottanut myydäkseen, kuka todellinen nero kirjoittaisi, eivätkä hänen kirjansa oikein myyneetkään. Tänään hän kirjoittaisi sähköiseen mediaan ja lukijat valikoituisivat tätä kautta globaalista lukijakunnasta.

Tällaisia yliopistojen kampusalueita ja piilaaksoja kutsutaan innovaatioiden imureiksi ja leviäminen tapahtuu näiden solmukodista. Palaamme siis jälleen Kalifornian kaltaisiin piilaaksoihin esimerkkinä Cupertino ja Apple Park sekä Steve Jobs teatterikin. Lämmin tervehdykseni sinne. Valtaosa lukijoistani tänään tulee sieltä.

Yksittäiset nerot ovat piilossa hekin mutta varmasti löydettävissä. Toisin oli 1800-luvulla. Nietzschestä tuli muutaman yliopistovuoden jälkeen kulkuri Etelä-Ranskaan, Italiaan ja Sveitsiin. Tänään kulkurin elämä ei ole tarpeellista. Riittää kun olet puhunut, kirjoittanut, ja huojentanut mielesi. Dixi et animam levavi.

Loppuvuodet Nietzschen elämästä olivat tuttuja monelle muullekin tuon ajan sairastelevalle kulkurille. Kirjat saivat lukijoita kuoleman jälkeen ja muistuttivat taiteilijan tapaa myydä taulujaan Vincent van Goghin tapaan eläen. Olisi omituista, jos uutta luova innovaattori olisi jo eläessään haluttu luennoija ja kirjoja ostettaisiin joulumyyntiin. Taide ja taito on ilmiönä pitkä, elämä lyhyt. Ars longa, vita brevis. Samalla uusi luova työ, sen hedelmät, ja innovointi lisää tuskaamme. "Difficultatem facit doctrina."

Se miten elät, kertoo joko heikosta tai vahvasta tahdostasi. Vahvat pyrkivät kampittamaan heikompia. Valta on se mikä poliitikkoa tänään kiinnostaa. Me pyrimme lisäämään aina omaa valtaamme. Vai miltä se vaikuttaa vaalien jälkeen?

Kaikkien sotaa kaikkia vastaan? Bellum omnium contra omnes. Jotain kompromissin kaltaista olisi kuitenkin tehtävä. Valta on se, joka kiehtoo. Idästä katsoen politiikka on kepin kaltaista. Keppi sen todisti - Argumentum Baculinum.

Yliotetta haetaan asein ja ammuksin. Se on varmasti virheellistä politiikkaa 2020-luvulla. Ei pidä palata 1800-luvun filosofien elämää seuraillen.

Euroopan rappiot ja ylivalta ovat osoitus yli-ihmisenä itseään pitävien rappiolle ja pelon maantieteelle. Maallistunut yhteiskunta on kadottanut sielunsa ryhtymättä kuitenkaan mystis- uskonnolliseen paatokseen. Ihminen on parhaimmillaankin biologinen otus ja siten egoistinen. Innovaatio ei hyväksy mitään itsestään selvänä, saati lopullisen ratkaisunamme. Luovan ihmisen kehitys on eri asia kuin yli-ihminen.

Nietzschen ymmärtäminen kielen ja kulttuurin kautta on yhtä ongelmallista kuin Vincet van Goghin taide ja täydellinen musta. Sellainen löytyy mutta ei hänen välineillään. Gogh ja taide sekä Nietzsche sekä tiede ovat aikaansa sidottuja ja tulkinta tänään robotiikan kaltaista. Uusi tieto lisää aina tuskaa. Difficultatem facit doctrina. Tuskasta syntyy tulosta, tyhjästä ei mitään.

Nietzschen filosofia on aikaansa sidottua, siinä missä muidenkin aikalaistensa tiede, metafysiikka ja spekulaatiot. Omaan aikeemme kuuluu minuuden hakeminen ja siinä merkityksessä tukea saa toki hakea myös Nietzschen filosofiasta ja iloisesta tieteestä.

Se että Nietzsche epäonnistui oman aikansa tieteen kohdalla, ei tarkoita, etteikö tänään voitaisi hakea jo parempaa tulostakin joutumatta epätoivoon, Aristokraattiseen ja antidemokraattiseen Eurooppaan. Venäjän meille osoittama malli jo pidemmältä ajalta on surullinen. Niin kauan kuin hengitän, toivon. Dum spiro, spero.

Muinaisen Suomen muistolle 07.09.2008. Nietzschen mukaan kammottavin tapa mykistää ihmisen persoonallisuus on oppikirjamainen pykäläviidakko (Friedrich Nietzsche 2006). Nietzsche tarkoitti tällä eräänlaista sosiaalista pääomaa tai muistia, jossa opimme luetteloimalla mahdollisimman monia säilyneitä oppilauseita. Suomalaiset rakastavat tyhjiä oppilauseita, ritirampsuja, opinkappeleita ilman sisältöä.

Innovaation pahin vihollinen on juuri sosiaalisen muistin keräämä taakka, jossa toistamme pakkomielteen tapaan dogmaattisia lauseita, teorioita ja uskomuksiamme, fraaseja ja aforismeja, typeriä kansanviisauksia. Muinaisten Kreikan ja esisokraatikkojen (Thalesta, Anaksimandros, Herakleitos) ihailijana Nietzsche ei juurikaan poikkea oman aikamme innovaattoreista. Erityisesti hänen tapansa ihailla kilpailusta syntyvää dynamiikkaa on sen yhteistä historiallista perua.

Kreikkalaista kulttuuria luonnehti leppymätön halu kilvoitella, ja tästä syntynyt kilpailun luoma kateus ja kunnianhimo. Vielä nykyisinkin kreikkalainen urheilu on osa omaa kulttuuriamme ja korostuu sen puhtautta palvovassa ideologiassa.

Talouden ja markkinoita palvelevan viihteen sekä massoja käyttävän huippu-urheilun puhtauden symbolit korostuvat kreikkalaisessa Olympia - liikkeessä ja saavat siellä paradoksaalisia ja yhteiskuntakokonaisuudesta vieraantuneita ilmiöitä. Yhteiskunnassa oleva koston ja armon ristiriita on yhtä oleellinen Nietzschen nykykäsityksessä kuin hänen tapansa nähdä puhdas kilpailu osana kaupallista viihdettä ja kunniaa ilman siihen liittyvää narsistista itseironiaa.

Nietzsche ei rakastanut päivän mietelauseita, mutta ihaili kyllä ihmisjumalaksi nostamiaan vanhoja filosofeja. Tosin oman aikansa filosofit hän koki vihamieliseen ympäristöön eksyneinä satunnaisina vaeltajina tai erakkoina, joiden epäkohdat ja luovuus olivat kuin erämaakylät Loka tekoaltaassa.

Yhteiskunta tiesi niiden olemassaolon, vääryyden ja sen julman luonteen, muttei siihen puuttunut edes silloin kun siitä aikanaan medialle kerrottiin, filosofit puhuivat ja kirjoittivat. Korvaus tulee sitten kun yhteiskunta ei metropoleissaan enää sen energiaa tarvitse. Jalomielisyys luonnolle ja ihmiselle on lahja, johon tartutaan vasta kun siihen on varaa kenenkään taatusti köyhtymättä.

Filosofia on ja pysyy harmittomana, vanhusten ja oppineitten jaaritteluna, yksityisenä salaisuutena ja yksittäisen sunnuntaikävelijän monologina. Lokan altaan rakentajien ei tarvinnut panna itseään alttiiksi, olla miehekkään luotettavia, elää filosofiansa mukaisesti. Rikosta ei seurannut rangaistus. Elämä tuhoutuu huomaamattamme eikä media kritisoi siinä itseään.

Mikä tahansa mediaa itseään koskeva vie toimittajan katseet nolosti alaviistoon. Korppi ei noki korpin silmiä. Media poliitikkoineen, valtio, hukutti Lokan altaan taloudet ja jätti sen perheet heitteille 1970-luvun Suomessa vaille suojaa, mutta näytti samaan aikaan kuvia Vietnamista joka ikinen päivä. Suomalaiset vihreän liikkeen radikaalit viettivät aikaansa Forssassa, Koijärvellä. Se oli riittävän lähellä pääkaupunkiseudun medioitamme.

Kiusattiin paikallista pienviljelijää, talonpoikaa. Ei toki Kemijoen-, Iijoen-, Ounasjoen varsilla asuvia ja suuraltaita koskevia suurten koskisotien maakuntiamme. Ne olivat liian mittava haasteena ja media olisi pilkannut heitä, siellä heitä ei olisi kukaan edes huomannut. Niinpä tämän päivän sankarit eivät ole menneen ajan ylistäjiä. "Laudator temporis acti. Tyhjästä ei voi nyhjäistä. Oi pyhä yksinkertaisuus. O sancta simplicitas."

Nietzschen yhteiskunta hallitsee kilpailunsa korostaen valtion ja alueen sisäistä identiteettiä. Alueellinen leimautuminen valtioon, kotiseutuun ja juuriin tekee kilpailusta jalon. Se poistaa siitä narsistien harhan, tarpeen turvautua rikkeisiin ja voitto on yhteinen, kollektiivinen valtion ja kotiseudun yhteisöllinen tuote.

Kun nuorukainen heitti kiekkoa tai keihästä, hän ajatteli kotikaupunkinsa parasta. He olivat omien juuriensa ja yhteisönsä työkaluja ja sen menestyksen välikappaleita, eivät narsistisia häirikköjä, saati Kallion kaupunginosassa sen kirkkoa reunustavilla nurmikoilla lojuvia ryyppyraatoja.

Vielä hetki sitten heidän ohitseen saattoi ajaa rautatientorilla ilman että pelkäsit jonkun heittäytyvän autosi eteen. Tai jonkun työntävän juopuneen ruuhkassa kiskoille. Kaikkia roskia ei heitetty suoraan virtsalle haisevaan maisemaan.

Itsekkyys rajoittui paikkaleimautumiseen, juuriin ja yhteisön sisäiseen kollektiiviseen henkeen ja yhteisön toiminnan logiikkaan. Lokan alle jätetyt kylät olivat osoitus valtiosta, jolta puuttui kollektiivinen vastuu, ihmiset joutuivat rappiolle ja muutot olivat aina pakkomuuttoja. Ahnein oli se, joka omisti valtion. Valtio ei ollut Lokan kylässä. Koska valtiosta tuli yksilön vihollinen?

Nietzschen mukaan politiikan ja valtion uhka oli ja on rahatalous, koditon raha. Kansainväliset ja kodittomat rahaerakot eivät omista juuria. Eivät ymmärrä Lokan altaan tragediaa. Rahaerakoilta puuttuu yhteisön ja kollektiivin luoma valtiovaisto ja paikalliset juuret.

He ovat oppineet käyttämään pörssi-instrumenttia ja yhteiskuntaa pelkkänä ahneuden rahasampona ja narsismin häiriöiden hoitajana. Nietzschen mukaan ainut lääke näitä vastaan on sota ja vain sota. Nykyisin se sota on siirtymässä verkkoihin. Useimmat eivät siitä mitään tiedä tai ymmärrä. Eivät välitä tietää.

Liallinen menestys, narsismin nostama inhimillinen harha, oli mahdollista pitää kurissa vain valtaakin tärkeämmän yhteisön kilpailun ja sen luoman pelin keinoin. Itse kilpailu, yhteisön luoma peli, oli ja on osa kilvoittelua, jossa rajat tulivat vastaan yhteisön kautta sen omana suojana. Hierarkia ja yksivaltiaat pidettiin kurissa säännöillä ja rajoituksilla, synnyin kaupungin yhteisellä parhaalla.

Kreikkalaiset onnistuivat oikeuttamaan filosofian ja vapauttamaan luovuuden, innovaation tärkeimmät lähteet. Kaikkien oli pantava itsensä alttiiksi eikä filosofi ollut harmiton monologinsa uhri, akateeminen pilkattava vanhus, privaattia yksipuhelua median vaietessa.

Lokan ihmiset jätettiin 1970-luvulla kohtalonsa armoille, kuten ihmiset tänään yleensäkin. Ne palat ja ihmiset, jotka eivät oikein sovi kokonaiskuvaan, laitetaan syrjään. Samat 1970-luvun ihmiset, jotka valmistuivat tuolloin yliopistoista, ovat nyt hukuttaneet koko maan ja sen yhteisölliset arvot. Muinainen Kreikka ei herää henkiin maassa, jolla ei ole muinaista Suomea juurillaan.

Towards a better geographical world view

Kohti parempaa maantieteellistä maailmankuvaa 25.04.2023

Elämän viisauden kirjat ja kootut teokset. Elämä on tulvillaan jaettua viisautta. Hannu Tarmio kokosi vuonna 1990 Elämän viisauden kirjan maallisesta vaelluksestamme kehdosta hautaan ajatuksin, aforismein, sananparsin, säkein, herjoin ja huulin. Näin syntyi kaikkiaan 5299 vanhaa ja uutta oivallusta - hakemistot mm. puheenpitäjille ja toivottajille.

Kirja on saatesanoineen ja osastoineen jaettu osiin (26) käsitellen lapsuutta, kasvatusta, nuoruutta, sukupuoliamme (mies nainen), rakkautta ja seksiä, avioliittoa (aviomiestä ja - vaimoa), avioliittoa ja aviosotaa, perhettä ja kotia, äitiyttä, isyyttä ja isovanhempia, anoppia ja miniää. Kaikki hyvin ajankohtaisia ja jokaisen elämää koskettavia aiheita. Etenkin näin vaalien aikoihin ja hallitusta kootessa. Myös omat kirjoitukseni, ainakin tietty prosentti tuhansista, käsittelee juuri näitä teemoja.

Eniten kuitenkin olen käyttänyt kohtia ihmisen elämästä, ihmiseksi syntymästä ja elämänohjeista: Ystävyydestä, yksinäisyydestä, työstä, rikkaudesta ja köyhyydestä, menestyksestä ja julkisuudesta etenkin politiikassa. Nämä aiheet ovat aina muodissa, oli ajan henki mikä tahansa tai hallituksemme koottu oikealta tai vasemmalta, liberaaleista tai konservatiiveista.

Ihmisen suuret tunteet ovat nekin runsaasti viljeltäviä, kiitos sosiaalisen median ja sen asiakkaitten usein kapearaiteisen elämänkuvan. Niinpä työ ja sen myötä rikkaus ja köyhyys, menestys ja julkisuus ovat aikamme medioitten suosituimpia viisauden sanoja hakevia käsitteitä. Onni täällä vaihtelee, taivaan isä suojelee, sanaili mummoni aikanaan, kun olin alle kouluikäinen. Sanoista tahtoo syntyä ruoska, aasista villaa ja jumalalta kuningas, kuninkaalta laki. A verbis ad verbera - Ab asino ianam - A deo rex, a rege lex.

Tunteista suurimmat viisauksineen käsittelevät Hannu Tarmion kokoamassa kirjassa pelkoa, rohkeutta, vapautta, toivoa, vihaa, väkivaltaa, sotaa, siis oman aikamme rakkaimmat aiheet medioitamme seuraten. Ne tulevat syvältä sydämestä, edeltäpäin ja usein vielä järjettömästä. Ab imo pectore - A priori - Ab absurdo.

Maapallomme pelastajat taas läpivalaisevat yksilön vastuuta ja viisauksista ne liittyvät Tarmion kokoelmassa kohtiin moraali, oikea ja väärä, mutta sitten tuleekin loikka taiteeseen, ruokaan ja juomaan, sairauteen, ikään, uskoon ja lopulta kuolemaan. Siinä kootaan kasapäin monia ajatuksia, niitä voidaan käyttää myös väärin ja parhaina kuvataan lopulta kestetyimmät vaivamme. Acervatim multa frecuentans - Abusus non tollit usum - Acti labores iucundi.

Saatesanoissa keväältä 1986 Tarmio päätyy numeroimaan sanottavansa kahdeksaan kappaleeseen. Se kertoo paljon hänen tavastaan jäsennellä sanomansa ja muistuttaen tulevasta, robotiikasta ja tekoälystä, algoritmien kyvystä tai kyvyttömyydestä ymmärtää ihminen kokonaisuutena, yhteiskunta ilmiönä, joka ei ole lokeroitavissa. Tähtiin mennään kärsimysten kautta, suopein korvin ja yhtäläisin voimin. Ad astra doloribus itur - Aequis auribus - Aequis viribus.

Elämänviisaudet suhtautuvat todelliseen elämään kuten masturbaatio seksiin. Kaikki yleistykset ovat vääriä ja niin tuokin edellä kirjoitettu. Olkoonkin että latinankieliset sananlaskut iskevät joskus tuntemattoman havaitsemana viisautena omaan elämään kuin nyrkki palleaan.

Kyse ei olekaan yhden tuntemattoman tuote vaan kulttuurin kirjaama ja muistuttaa robotiikan algoritmeja. Näissä viisauksissa on itsetuntemuksen ja samalla elämänviisauden alku ja loppu. Kynnellä koetteluun asti, lääkitsemällä vain paheten. Ad unguem - Aegrescit medendo", Vergiliukseen uskoen.

Toiseksi Tarmio toteaa kuinka 5299 vanhaa tai uutta oivallusta eivät ole nyt havaittuja, vaan jo aiemmin löydettyjä ja Tarmion itsensäkin käyttämiä. Se on viisas tapa kertoa, kuinka hän on sittenkin vain halpa-arvoinen toimittaja. Jäsentelykin on vähän ontuva, mutta ihan sopiva, odottaen myöhemmin lukuisia uusia painoksiakin. Se on upea saavutus lähes tuhat sivuiselle kirjajätille. Tasaisella mielellä ja yhtäläisellä oikeudella koottuja. Aequo animo - Aequo iure Caesarin ja Ciceron lakeja noudatellen.

Tekstien historia ja jäljittäminen on työlästä ja niitä on käännelty varmaan moneen kertaan ja monen toimesta. Jonkun runon suomentajankin voi löytää. Aforismien ei. Se että teksti käännetään kielellemme, on merkittävä tapahtuma sen sisällölle. Kielemme on onomatopoeettinen ja luontoa matkiva.

Kun harakan varpaita käännettään närhen lauluksi, syntyy kulttuurinen muutos. Valaan laulusta on siitäkin matkaa muiden nisäkkäiden kieliasuun. Viisaat rakastavat, muut himoitsevat. Amabii sapiens, cupient ceteri.

Näin kirja on kaikkea muuta kuin tieteellinen editio. Näin sen myös Tarmio toteaa neljännessä kohdassa ja samalla pelastaa itsensä joutumasta tilille tekemisistään. Tosin oman aikamme sosiaaliset mediat eivät näistä rajoista paljoa piittaa.

Halolla päähän ja oksapuolella etenkin, jos alat kohtuuttomasti sanomaasi selitellä. Oman aikamme poliitikot eivät selittele. Uskolliset ystävät seulotaan vastoinkäymisissä. Tällainen ystävä on kuin toinen minä. Amicus cerius in re inceria cernitur - Amicus est tamquam alter ego, Ciceroa lainaten.

Oman aikamme sukupuoleen ja aviollisiin kysymyksiin en Tarmion kokoelmaa toisi lainkaan. Samoin kuvituksen kanssa olisin varovainen. Kulttuurien tuntija voi aina paikkailla lainattuja kuvia, mutta omia kuvia ei ole tarvis selitellä.

Tee itse taulusi ja veistoksesi, muuta se kirjoittamasi klusteritaiteen ja taiteen klusterin manifestin mukaiseksi, ja olet sellaisella polulla, josta sinut myös maailmalla tunnetaan.

Kaikkien rakkaus on lopulta samanlaista. Eikä todellinen rakkaus pelkää ketään. Näin sanaili Seneca aikanaan. Amor omnibus idem - Amor timere neminem verus protest.

"Cluster art and Art of clusters 70 years kertoo muistelmakirjanani iästänikin. Vastaavasti Social media economy and strategy" kymmenen vuotta aiemmin kirjoitetusta kirjasta.

Väliin, noin vuosikymmenen mittaiseen, mahtuu liki 3000 artikkelia, blogia, esseetä sekä liki 30 monografista kirjaakin. Yhteensä 124 kirjaa, mukaan lukien väitöskirjanikin, molemmat ja hyvin erilaiseen tiedekuntaan kirjoittaen.

Poikkitieteisyys vaatii omaa panosta niin luonnontieteissä kuin ihmistieteissäkin. Monitieteisyys ja tieteiden välisyys on kokonaan muuta. Kirjojahan nekin, väitöskirjat, ovat monografioina.

Joskus jopa aika työläitäkin, vaihtaen kokonaan tiedekuntaa ja yliopistoakin. Jos et ole sitä kokenut, sen selittäminen ei onnistu tiedettä popularisoiden. Ilmiö liittyy läheisesti Tuomas Akvinolaiseen ja käsitteeseen "Olemuksen vastaavuus" - "Analogia entis tai Horatiuksen sanoihin: Laskettuamme leikkiä tutkiskelkaamme vakavia asioita. - Amoto quaeramus seria ludo."

Eläkevuodet ovat ihmisen tuotteliainta aikaa ja mahdollisuus käyttää latinankielisiä aforismeja tai sananlaskuja, viisauksia, on laajentunut muutamasta sadasta tuhansiin ja ohittavat nyt Hannu Tarmion noin 5000 elämänviisautta. Kotkat kun eivät pyydystä kärpäsiä. Aquila non captat muscas.

Olisi anteeksiantamatonta jättää ne käyttämättä tänään, jolloin olemme algoritmien varassa, mutta samalla myös ymmärtämässä, mikä merkitys tällaisella kootulla viisaudella on omien pienten ongelmiemme avaamisessa ja ratkaisemisessa. Jonkun on se vain koottava ja jäsenneltävä käyttöömme. Aina se ei voi olla robotti. Robotti on vain aasi lyyran äänellä varustaen. Asinus ad lyram.

Edellä kirjoitettu on johdantoa kirjalle, joka käsittelee maantieteellisen ajattelun poikkitieteistä luonnettamme. Maantieteellinen ajattelu ja sen osaaminen on yhtä tärkeää, ehkä jopa tärkeämpääkin, kuin ajallinen ja historiaan sidottu ajattelumme.

Oma opiskeluni käynnistyi aikanaan biotieteilijänä ja suoritin sieltä maisterin tutkintonikin. Siihen kuului myös maantiede, jolloin luonnontieteellisen tiedekunnan opiskelijat olivat varmistaneet itselleen auskultoiden suomalaiseen lukioon vanhemman lehtorin pätevyyden.

Oma opiskeluni käynnistyi 1970-luvun alussa ja tuo pätevyys oli saavutettu samaisen vuosikymmenen aikana myös lisensiaattina ja täydentäen opintoja Oulun yliopiston ohella Turun yliopistossa. Luonnontieteitten kohdalla luotin Oulun yliopistoon, mutta ihmistieteiden kohdalla turvauduin Turun yliopistoon.

Väitöskirjan teko molempiin tuli ajankohtaiseksi työskennellen samaan aikaan myös yli 20 vuotta MTT/Luke labroissa ja maailmaa samalla kiertäenkin. Jostakin syystä maailmalla arvostetaan tohtoreita toisin kuin Hämeessä ja Forssassa vanheten. Ainut tohtori oli lääkäri ja muut sitten yhdessä haukuttaja MTK:n tutkijoita Jokioisten kunnassa.

Kivitystä oli noloa seurata. Sotiemme jälkeinen akateemisuus oli Hämeessä saanut poliittisen värinkin. Näin suomalaiset akateemiset pakenivat pariin metropoliin ja moni muutti maasta maailmalle.

Maantieteen (ei tiedon) ajatteluun kuuluu monta elementtiä. Paikan merkitys ihmisen ympäristönä edellyttää mahdollisimman laajaa perehtyneisyyttä luonnontieteiden rinnalla ainakin yhteiskunta- ja taloustieteisiin, valtiotieteisiinkin.

Siis lyhyestä kuvaten opintoihin on saatava mukaan mm. erilaisia kulttuureja kuvaten ihmisten toimintoja ja elinympäristöjä.

Niinpä monessa meitä mittavammassa kulttuurissa maantiede on omana tiedekuntanaan ja jakautuu karkeasti luonnonmaantieteeseen ja kulttuurimaantieteeseen, jälkimmäinen mm. talous- ja sosiaalimaantieteeseen.

Aluesuunnittelu osana maantiedettä oli vierasta sekin Hämeessä lukion kasvatteja seuraten. Tiede ammattina oli vieras ja sitä karteltiin, siinä missä kuvataiteita ja kirjallisuutta ammattina. Urheilu sen sijaan oli jopa karnevalisoitua ja suosittu ammattinakin.

Kaikessa maantieteitä yhdistävänä mukana on yhteisenä kartta. Tänään kartografia on satelliitein toimivaa ja GIS (Georgraphical Information System) tunnetaan vaikkapa ajaen autoa ja käyttäen sitä suunnistamiseen. Suomessa karttalaitos on ollut aina arvostettua ja kolmiomittaus peruskarttoineen ranskalaisten kanssa käynnistäen.

Lapissa vietetyt vuodet toivat esille muistot ranskalaisista tutkijoista siellä majaillen. Saamelaisuus on rikkaus, josta on pidettävä kiinni. Tänään aluesuunnittelu ja suunnittelumaantiede on pitkälle vietyä maantieteen sovellusta. Perustieteet ovat eri asia kuin soveltavat tieteet. Suomessa on ihan hyviä ja laadukkaita yliopistoja.

Maantieteellistä ajattelua pyritään hoitamaan ja edistämään jo lapsesta alkaen vaikkapa ympäristöopin leikeissämme. Maanosat, valtiot ja kaupungit tulevat tutuiksi siinä missä kompassi ja suunnistaminenkin. Myöhemmin nämä joko luonnontieteiset tai ihmistieteiset ilmiöt syvenevät osana maantieteellistä ajatteluamme, mutta samalla ajallista kehitystäkin.

Aikatieteet ja aluetieteet lähestyvät toisiaan lapsen ajattelussa. Edellistä voi pitää vertikaalisena ja jälkimmäistä horisontaalina tieteenä. Lukiossa saamme ensimmäiset kosketukset monialaisen tieteen ensimmäisiin alkeisiinkin. Seitsemän veljestä ja Aleksis Kivi kertoi, miten suomalaisille opetettiin lukutaitoa.

Yliopistossa maantiede jakautuu mm. luonnon- ja kulttuurimaantieteeseen ja nämä edelleen täsmällisempiin tutkimuskohteen ja usein myös välineistön mukaan. Näin maantieteestä on ajan oloon erkaantunut lukuisia muita tieteenalojamme.

Samalla kuitenkin maantieteen tehtäväksi on jäänyt valmius monialaisten ilmiöiden yhdistämiseen ja integrointi omana aikanamme tietokoneiden ja satelliittien avulla operoiden.

Muutos algoritmeineen on ollut erittäin suuri ja samalla tieteenalaa edelleen erikoistaen. Suurvaltiot pitivät nämä tieteet ominaan ja tiedon vaihto onnistui vain tutkijoiden yhteistyönä. Aivovienti on kalleinta vientiämme.

Kaikesta tästä luovasta ja innovatiivisesta kehityksestä riippumatta, ja oikeastaan sen ansiosta, maantieteelliseen ajatteluun on tullut mukaan yhä enemmän tarvetta ymmärtää monimutkaisten ilmiöitten kokonaisuksia, tietojen yhdistämistä ja synteesien rakentelua. Puheet poikkitieteisestä on eri asia kuin monitieteisyys tai tieteiden välisyys. Maantiede vaatii aitoa poikkitieteistä osaamista tutkijoiltaan.

Juuri tämä tehtävä tieteessä edellyttää maantieteilijöitä hakemaan muista perustieteistä myös väitöskirjatasoista jatkokoulutusta sekä opettajina, tutkijoina että yhteiskunnallisina toimijoinamme.

En nyt tarkoita sitä, että kaikki maantieteilijät väittelisivät tohtoreiksi monessa tiedekunnassa. Likimainkaan kaikki maantiedettä opiskelevat eivät toki päädy tutkijoiksi, ja tukiaineiden hakeminen juuri tutkijakoulutukseen tapahtuu kyllä aikanaan jokaisen kohdalla erikseen. Kahta identtistä tiedemiestä ei löydy tutkijoina.

Maantieteellä on yhteiskunnallisen tehtävän näkökulmasta myös poikkeuksellinen asema etenkin sellaisissa valtioissa, joissa resurssit ovat meitä oleellisesti paremmat. Samalla tiede on strategisena usein sellaisessa käytössä, jota myös välineineen suojataan.

Kun Venäjä käy sotaa Euroopassa ja Suomi on Naton jäsen, ymmärrämme tänään ehkä hiven paremmin, mitä tällaisella tiedolla tarkoitetaan, ja miksi sitä pidetään tarkoin silmällä etenkin meitä vauraimmissa suurvalloissa.

Omalla kohdallamme tärkeintä on pysyä mukana ja ymmärtää, mistä on kysymys ja kuinka ko. tiede on tutkijoineen tieteellisine julkaisuineen erityisasemassa. Pelkkä tieto ei kuitenkaan riitä.

Kyse on välineellisestä tieteestä ja siinä kaivataan juuri näitä välineitämme, laboratorioita. Tämän päivän laboratorio on muuta kuin 1970-luvulla. Myös ihmistiede on kehittynyt samaan suuntaan. Sodat ovat nyt näiden välillä sodittu (Big Science War).

Maantieteellinen ajattelu on jo sinänsä välttämätön väline selviytyäksemme arkemme hoidosta ja myös sen tänään niin ajankohtaisesta alueellisesta ajattelusta poliittisena kysymyksenä. Paikallisten asioiden ymmärtäminen ja maantieteellinen, spatiaalinen ja regionaalinen ajattelu ja analyysi, on syytä tehdä kansalaishyveeksi.

Kyse on luonnonvaroistamme, mutta myös omista juuristamme ja spatiaalisesta identiteetistä sekä erilaisten kulttuurien tuntemuksesta. Niiden vaikutuksesta ja yhdistämisestä kulttuurien käyttäytymisessä sekä monimutkaisten ilmiöiden kokonaisuuksista.

Poikkitieteistä tietoa yhdistetään osana luontoa, kulttuuria, sosiaalisia ja taloudellisia rakenteitamme, suojaten samalla sellaisia yksityiskohtia ja kokonaisuuksia, jotka ovat vain