Minna Canth läheltä nähtynä

By Hanna Asp

Millaista oli elää Minna Canthin luona?Minna Canth (1844–1897) on nainen, joka on jäänyt Suomen kirjallisuushistoriaan. Canth ei ollut pelkästään kirjailija, vaan hän oli myös yhteiskunnallinen vaikuttaja, joka pyrki parantamaan muun muassa tyttöjen asemaa ja koulutusmahdollisuuksia.Minna Canth läheltä nähtynä on Canthin kiehtova elämäkerta. Sen kirjoittaja Hanna Asp tutustui Canthiin ja tämän tyttäriin vuonna 1881, kun Aspin sisar aloitti opettajana kuopiolaisessa tyttökoulussa. Myöhemmin Aspin sisarukset päätyivät myös asumaan Canthin luokse. Kirja raottaa verhoja Canthin elämän yltä. Mitä tapahtuikaan Canthin ensimmäisinä vuosina Kuopiossa? Millainen oli se sivistyneistön seurapiiri, joka Canthin luona vieraili myöhempinä aikoina?-

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Dec 13, 2022
• ISBN: 9788728396926

Book preview

Minna Canth läheltä nähtynä

Minna Canth image: Minna Canth 50-vuotiskuva puolivartalokuva ateljeessa

Kokoelma: ALAMUSEO KHM, VALOKUVAKOKOELMA

Organisaatio Kuopion kulttuurihistoriallinen museo

Valokuvaaja: Barsokevitsch, Victor, kuvaaja

Valmistusaika: 1894

Paikka: Kuninkaankatu 16; Pohjois-Savo, Kuopion lääni, Kuopio

https://finna.fi/Record/kuhmu.EED363271CBC03592B49228B5D0CD9D9

Other image: Minna Canthin talo Minna Canthin aikaisessa asussa kulmatalo ja lankakauppa

Kokoelma: ALAMUSEO KHM, VALOKUVAKOKOELMA

Organisaatio Kuopion kulttuurihistoriallinen museo

Valokuvaaja: Barsokevitsch, Victor, kuvaaja

Valmistusaika: 1902

Paikka: Minna Canthin katu 22; Pohjois-Savo, Kuopion lääni, Kuopio

https://finna.fi/Record/kuhmu.66EFCAFABAEFA9E5F1275D1B0F60892C?imgid=1

Other cover image: Shutterstock

Teos on julkaistu historiallisena dokumenttina, jonka kieli kuvastaa julkaisuaikansa näkemyksiä.

Copyright © 1948, 2022 SAGA Egmont

All rights reserved

ISBN: 9788728396926

1st ebook edition

Format: EPUB 3.0

No part of this publication may be reproduced, stored in a retrievial system, or transmitted, in any form or by any means without the prior written permission of the publisher, nor, be otherwise circulated in any form of binding or cover other than in which it is published and without a similar condition being imposed on the subsequent purchaser.

This work is republished as a historical document. It contains contemporary use of language.

www.sagaegmont.com

Saga is a subsidiary of Egmont. Egmont is Denmark’s largest media company and fully owned by the Egmont Foundation, which donates almost 13,4 million euros annually to children in difficult circumstances.

ALKUSANAT.

Jotta tulisi talletetuksi kaikki, mitä tiedetään sellaisesta kirjallisuutemme merkkihenkilöstä ja yhteiskunnallisesta julistajasta kuin Minna Canth, on minua kehoitettu panemaan paperille muistojani ja havaintojani niiltä vuosilta, jotka koulutyttönä Kuopiossa vietin hänen perheessään, sekä hänen luokseen myöhemmin tehdyiltä vierailumatkoiltani. Jos näillä muistelmillani sekä niihin täydennykseksi lisätyillä kirjeillä, joista useimmat ovat ennen julkaisemattomia, olen onnistunut antamaan joitakin lisäpiirteitä useissa teoksissa ja tutkielmissa suuresta kirjailijastamme muovailtuun kuvaan, olen saavuttanut tarkoitukseni.

Helsingissä, marraskuussa 1946.

Tekijä.

YHTEISKUNNALLINEN JULISTAJA — REALISTI — TAITEILIJA.

Ajatellessa Minna Canthin astumista niin valmiina Suomen realistiseen kirjallisuuteen sen aidoimmaksi, voimakkaimmaksi edustajaksi täytyy melkein sanoa, että »hän tuli, koska aika täytetty oli». Ja tuo ajan täyttyminen tapahtui hänelle silloin, kun hän nuorena leskenä kevättalvella 1880 muutti Jyväskylästä Kuopioon.

Jättäessään hyvästit pienelle Jyväskylälle ja elämälleen siellä hän itsekään ei tiedä, että se samalla oli hyvästijättö kokonaiselle aikakaudelle, johon hän ei koskaan ollut kuulunut, vaan johon hän vain oli koettanut sopeutua. Kiitettävällä ahkeroimisella, niin pitkälle kuin hän voimakkaalta luonnoltaan voi, hän oli seminaarin lehtorin rouvana koettanut noudattaa ja kunnioittaa aikakauden valmista yhteiskuntajärjestystä, jota eivät mitkään riitasoinnut saaneet häiritä. Mutta kapinoitsijan ajatukset olivat hänessä myötäsyntyneinä ja valveilla, ja niin hän jo Jyväskylän vuosinaan alkaa nähdä huutavia epäkohtia ja puutteita tuon pienen yhteiskunnan elämässä ja oloissa, eikä hän jää niitä suinkaan ristissä käsin vaikeroimaan tai välinpitämättömänä katselemaan. Ei, ennenkuulumattoman rohkeasti, kun ottaa huomioon, että hän päälle päätteeksi oli nainen, hän jo silloin Jyväskylän pienten lehtien palstoilla korottaa herätyshuutoja ravistaakseen muitakin valveille ja toimintaan paikkakunnan siveellisten olojen kohottamiseksi. Ja eipä aikaakaan, kun tämän yhteiskunnallisen tarkkailijan katse jo käsittää laveampiakin aloja. Niinpä se jo näkee silloisen naiskasvatuksen naurettavan puutteellisuuden ja hahmottelee sille jo silloin hämmästyttävän nerokkaasti uudet, tervein silmin nähdyt suuntaviivat ja päämäärät.

Mutta tämän taisteluun nousseen nuoren naisen ja aviovaimon omaperäiset edesottamukset saivat Jyväskylässä aikaan ainoastaan pieniä kuohahduksia. Tullakseen oman voimansa ja kykynsä tuntoon hänen täytyy joutua yksin uuteen ympäristöön, — vaikkakin suuren lapsilauman keskellä, kaikista riippumattomana, siihenastinen elämä selän takana. Vasta silloin alkaa hänen oma elämänsä, sillä silloin hän on valmis astumaan omaan aikaansa, siihen aikaan, johon hän sen varhaissyntyisenä lapsena kuuluu. Kaikki entinen, itse avioliittokin, tosin merkittävine kokemuksineen ja sysäyksineen, merkitsevät hänelle vain vaellusvuosia. Hänestä tulee se, mitä hän lapsuudestaan asti on aavistellut, niinkuin hän itse sanoo, hänestä tulee se, miksi hänet on kutsuttu.

Tämä rajan yli murtautuminen, kaiken uuden omistaminen, ei kuitenkaan käy kivuttomasti. Paljon vaatii uusi uhrikseen. Paljosta rakkaasta on uuden vuoksi luovuttava. Ja vanhakin vetää vielä puoleensa. Niinkuin Minna Canth taistelee sen ajan kanssa, jonka hän jättää taakseen, samoin hän suorastaan painiskelee sen kanssa, joka on tulossa, johon hän kuuluu, vaikka se usein vaikuttaa häneen järkyttävästi. Toisessa ajassa kasvaneena hänen ei ole helppoa astua uuteen aikaan, joka jos kenen on hänen aikansa. Mutta hänen on vapauduttava ja vapautus tulee. Kun Minna Canth vielä kasvavana tyttönä kiihkeästi halusi päästä Tampereelle, josta hän kahdeksanvuotiaana oli vanhempiensa mukana muuttanut Kuopioon, otti isä hänet sinne kerran mukaansa. Tämä käynti lapsuuden kaupungissa paransi hänet ikävöimisestä. Samoin kävi hänelle, kun hän kaksi vuotta Kuopioon muuttonsa jälkeen teki matkan Jyväskylään, minne monet muistot ja ystävyyssuhteet vetivät häntä. Tästä matkasta tuli hänelle kuitenkin pettymys, mutta samalla siitä muodostui vapauttava hyväst jättö niin paljolle: hyvästijättö lehtorinrouvalle, joka oli koettanut sopeutua pikkukaupungin elämään ja ajatustapaan usein alistuen ja painaen oman minuutensa alas, hyvästijättö myös romanttisen koulun tunnuksin kirjoitelevalle kirjailijalle. Varmaan hän palasi uutena ihmisenä, uutena luomuksena, tältä matkaltaan. Varmaankaan ei pieni Jyväskylä eivätkä ystävätkään siellä olleet muuttuneet, vaan hän itse. Ja se kylmyys, jota hän oli huomaavinaan ystäviensä suhtautumisessa häneen, johtui kai juuri siitä, että hän itse ei enää ollut sama kuin Jyväskylän jättäessään, vaan toinen, itselleenkin uusi. Tosin hän Kuopioon muuttonsa jälkeen säilyttää jyväskyläläistä ajatus- ja kirjoitustapaa kirjoittaessaan Jyväskylään, varsinkin ystävälleen Anna Liliukselle, mutta kuinka oudolta ja sovinnaiselta tuntuukaan kirjeiden koko sävy ja sanonta, kun vertaa näitä niihin, joita hän samaan aikaan kirjoittaa uusille, Kuopiossa saamilleen aatetovereille.

Mitä tapahtuikaan niinä ensimmäisinä vuosina, jotka Minna Canth eli Kuopiossa? Se uusi aika, jota kohden hän oli kulkenut kuin sumussa, oli tullut häntä vastaan. Sen toivat tänne suuren maailman kuuluisat kirjailijat ja ajattelijat, ja aivan ensimmäisiä, jotka sitä täällä riemuin tervehtivät, oli Minna Canth. Hän tunsi ja tunnusti sen siksi aikakaudeksi, johon hän kuului, jossa hänen paikkansa oli.

Tuolla suuressa maailmassa oli vuosisadan vaihteessa Ranskan vallankumous sekä kukistanut feodaalisen valtion että niin järkyttänyt koko silloista yhteiskunnan perustaa, katsomuksia ja ajatustapaa, että kokonainen maailma niiden luhistuessa lakkasi olemasta. Kumouksen pyörteistä täytyi reaktiostakin huolimatta vähitellen nousta jotakin uutta, sillä entiseen ei voitu palata. Se uusi yhteiskunta, joka syntyi entisen raunioille, tahtoi nähdä oikein eikä enää sidotuin silmin. Ja niin alkoi johdonmukaisesti kaikkien entisten kunnioitettujenkin arvojen uudestiarviointi. Tämä katselmus toi esiin paljon aikansa elänyttä, paljon romutavaraksi joutunutta ja myös vääryyttä ja sortoa. Täytyi syntyä uusi yhteiskunta ja uusi ajatustapa, uusi suhtautuminen elämään ja sen kaikkiin oloihin. Tämän uuden yhteiskunnan vähitellen vakiintuessa uudistuksen vaatimus levisi myös tieteen, taiteen ja kirjallisuuden maailmoihin synnyttäen niissäkin vallankumouksen, jonka seurauksena oli uusi asennoituminen luonnon ilmiöihin, uusi tutkimustapa, uuden ajattelun, uuden mielikuvituksen, uuden tunteen synty. Nyt tahdottiin katsoa elämää ja oloja silmästä silmään, päästä tieteessä totuuden perille, nähdä taiteessa ja kirjallisuudessa luonto, ihmiset ja olot kaunistelemattomina, juuri sellaisina kuin ne ovat. Romantiikan aika oli ohi.

Nämä mahtavat ajatusvyöryt toivat meidän pieneen maailmaamme suuret ajattelijat ja kirjailijat. Ja se suoranainen riemu, jolla Minna Canth ne vastaanotti, osoitti, että juuri hänestä synnynnäisine taipumuksineen ja omine kehityskäyrineen oli tuleva maamme realistisen kirjallisuuden lipunkantaja. Hän heräsi uuteen aikaan tuntien sen omakseen, ja sitä aikaa vastaan, jonka hän oli taakseen jättänyt, hän alkaa rohkean taistelun. Uudessa ympäristössä ja kaikin puolin itsenäisenä hän on valmis astumaan uusia teitä, ajattelemaan ja tuntemaan uudella tavalla, tavalla, joka vastaa hänen omaa, sisäistä vaatimustaan. Ibsen, Björnson, Brandes, Buckle, Spencer, Stuart Mill, Taine, Henry George ovat ne profeetat, joiden aatteisiin hän täydelleen yhtyy. Ne yhteiskunnan suuret puutteet ja rikkomukset, joita nämä miehet paljastavat, ovat jo kauan järkyttäneet hänenkin mieltänsä ja kirveltäneet hänen sydäntänsä. Suuret realistiset kirjailijat herättävät hänessä luomisvoiman tunnon ja riemun, sillä ne kirvoittavat hänen sielustaan sen, mitä siinä myötäsyntyisenä on uinunut.

»Nämä aatteet ovat minussa itäneet lapsuudesta asti», sanoo hän sosialismista eräässä kirjeessään. Riemukas kaiku vastasi Pohjan periltä sivistysmaitten kirjailijain herätyshuutoihin.

Ensimmäisenä merkkinä Minna Canthin heräämisestä uuteen aikaan on hänen romantisoivan kirjailemisensa päättyminen. Eikä hänen sujuva kynänsä liioin enää halua huvittaa ihmisiä. Jo ennen kuin hänen näytelmänsä ’Roinilan talossa’ on tullut parrasvaloon, vuonna 1883, hän on sen kirjoittamiseen kyllästynyt. Turhaan Suomalaisen teatterin johtaja tohtori Bergbom kehoittaa ’Roinilan talon’ riemua herättäneiden esitysten jälkeen häntä edelleen kirjoittamaan hauskoja, humoristisia tyyppejä kuvaavia kansannäytelmiä. Mutta se on mahdotonta. Hauskuttavien tyyppien sijaan nousevat nyt tummasta taustastaan unohdetut, sorretut, osattomat miehet, naiset ja lapset vaatien häntä antamaan heille hahmon ja muodon ja saamaan kuuluville heidän äänensä, heidän vaatimuksensa onnesta ja paikasta auringossa. Siitä voimakkaasta tuskasta, jota hän tuntee nähdessään uusin silmin heidän olonsa, elämänsä ja kärsimyksensä, johtuu, että hänen lähinnä seuraavat teoksensa ’Työmiehen vaimo’ ja ’Köyhää kansaa’ vaikuttavat suorastaan parahdukselta, joka saattaa koko maan hätkähtämään. Hän hylkää samoin tohtori Bergbomin ehdotuksen panna ’Työmiehen vaimossa’ sokea vaimo esittämään kaiken surullisen ja tinkimättömän vastapainoksi hiljaista, rauhallista, kärsivällistä elämänfilosofiaa. Mutta se on mahdotonta, »kun sydän on täynnä katkeruutta ja revolutionia», huudahtaa Minna Canth vastauskirjeessään. »Nyt täytyy panna kova kovaa vastaan ja jakaa iskuja minkä ennättää, siihen on sellainen vastustamaton, sisällinen pakko.» Todellisina, väärentämättöminä, sellaisina kuin elämä itse on, rumaa ja inhoittavaa silittämättä ja kaunistelematta oli ihmiset ja olot kuvattava. Vastaheränneen silmin hän tarkkaa elämää ympärillään nähden kaikki sen puutteet. Kaikki ajan polttavat kysymykset oli hänen omalta kohdaltaan ratkaistava ja hänen oli korotettava rohkea äänensä lausumaan vihansa oman aikakautensa vääryyttä, sortoa, itsetyytyväisyyttä, ulkokultaisuutta ja teennäisyyttä vastaan. Oli niin monta kauniisti verhottua kuvaa, joilta hän armottomalla kädellä tempasi vaatetuksen ja heitti jalkoihinsa paljastaen niiden takaa toisia suututtavan, toisia herättävän totuuden.

Tämän yhteiskuntaa vastaan taistelevan syyttäjän luonnollinen ilmaisumuoto on draama, tragedia. Voidakseen temmata kuulijakunnan mukaansa sen kylmästä välinpitämättömyydestä hänen